Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Kingin kunnianosoitus Draculalle. Jäljittelemättömällä tavallaan King astuu klassisiin kauhukuvioihin tuoden silti oman kynänjälkensä mukaan. Perinteisen kauhun rinnalla toimii Kingin musta huumori ja makaaberit toimintajaksot. 

Loistava iltasatu lapsille. Ei hirveän pitkä ja tarina on nopea kulkuinen jolloin lapsi jaksaa keskittyä helposti. Nimet oli kyl välillä haastavia mut nopeesti nekin oppi vanhempikin lukea.

Vanhemmalle lukijalle kirja voi olla vähän liian satunainen mutta silti Tolkien fanin on pakko tämä lukea. 

4/5

Olin ensin innoissani kun kirja kolahti postilaatikkoon ja ilman sen kummempia takakannen lukemisia aloitin kirjan. Petyin suuresti kun tajusin ettei kirja kerrokaan enää Americasta ja Maxonista, vaan kirja alkaa toistaa itseään taas alusta. Jatkoin kuitenkin sitkeästi lukemista, onneksi! Cass onnistui jälleen kerran tempaisemaan minut mukaan palatsin tapahtumiin, enkä meinannut saada silmiäni irti tekstistä. Onhan kirja vähän saman kaavan toistoa, mutta tällä kertaa päästään seuraamaan tapahtumia valitsijan näkökulmasta, rooli ei myöskään ole missään nimessä kantajalleen helppo.

Kirjan osuttua käteen kirjastossa epäilin hieman, että jaksanko lukea yli 500 sivuisen teoksen, jossa pääasiassa liikutaan pelimaailmassa, mutta loppuun asti tuli luettua, koska eihän tätä voinut käsistään laskea! Ansaitsee 5 tähteä :)

Todella hyvä uusi sarja. Sopii yli kaksikymppisellekin luettavaksi samalla tavalla kuin Nälkäpelit. Aion ehdottomasti lukea seuraavankin osan :)

Keplo Leutokalma Sarja on paras sarja mitä olen ikinä lukenut

Juoneltaan kirja on hyvä ja uskottava, siinä on paljon realistisia piirteitä, jotka tuovat kirjaan vain lisää elävyyttä ja aitouden tunnetta. Välillä tuntui ettei kirjaa vain voinut laskea käsistään, vaan olisin heti halunnut kauhaista ison osan siitä. Myös paljon jäi itselleni kuitenkin pimentoon ja olisin kaivannut näihin mietteisiini vastauksia, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, vaikken vastauksia saanutkaan. Marko Hautala alkaa kyllä sijoittua yhdeksi omaksi lempparikseni, mitä tulee kotimaiseen kirjallisuuteen.

Tarina kirjassa eteni sopivaa vauhtia ja pidin siitä, että Pimeyden suudelmassa oli vahvasti esillä päähenkilöiden lisäksi myös muut valtiaat. Edtenkin Paris, joka on ehdottomasti yksi suosikeistani. Lucian oli mielyttävää seuraa alusta loppuun asti ja Anyan tarinaa oli yllättävää seurata. Kaipasin kuitenkin jotain enemmän. Ehkä sitä on odotettavissa seuraavassa osassa.

Ehdottomasti kannati tämä lukea. Vaikka joitakin perusasetelmia juonestä löytyikin, tarina oli silti omaperäinen käärmeineen ja aavikkomiljöineen. Plussaa myöskin siitä, että vaikka keskiössä alunperin onkin kolme lapsuuden ystävää, ei kyseessä onneksi ole tuleva kolmiodraama, vaan keskinäisen luottamuksen merkitys.

Kolmannen osan kuluessa käy selväksi, että mitä pidemmälle matka etenee, sitä eeppisemmäksi tarina käy ja suuremmaksi mittasuhteet kasvavat. Myös tunnelma syvenee. Huomioitava piirre on myös Rolandissa yhä enemmissä määrin esiintyvät inhimmilliset piirteet. Joo, tokihan on ollut alusta lähtien tiedossa, että hän on pelkkä ihminen, mutta tähän saakka hahmo on esiintynyt varsin myyttisenä, luoksepääsemättömänä ja "kylmänä", tämä kirja tuo omalta osaltaan tarinamme keskushenkilöön mm. tunteellisuutta ja haavoittuvuutta. Itse juonen kulusta ja sen yksityiskohdista onkin tarkemmin turha puhua, minä en tykkää kirjoittaa spoilailevia arvosteluita. Anyway, selvästi sarjan vahvinta antia tähän mennessä, eikä päästä lukijaansa otteestaan - pakottava tunne, että tarinaa on yhä jatkettava seuraavaan osaan säilyy vahvana.

Kirjassa on äärettömän hyvin kuvattu kaikki tapahtumat, ympäristö, tunteet ja eleet niin että siihen maailmaan ei voi olla pääsemättä sisään. Ja se erotiikkapuoli, vitsi miten hyvin kirjotettu että hengästyttää melkein itseäkin :D Kirjan ainut huono puoli oli se että se loppui kesken, eikä lukemisesta saanut tarpeekseen, malttamattomana jatko-osaa odottaen :)

Aloitin tämän kirjan lukemisen nopeasti luettuani Punaisen kuningattaren. Sarjan ensimmäisessä kirjassa oli sen verran potentiaalia, että odotin myös toiselta osalta paljon. Kirja oli kaiken kaikkiaan hyvä, ja hotkaisin tämänkin parissa päivässä. Edelleenkin jatkettiin tapahtumarikkaalla menolla. Helpon luettavuuden, toiminnan ja erityisesti mielenkiintoisten henkilöhahmojen ansiosta sivujen käänteleminen kävi helposti ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo kääntänyt viimeisekin sivun. Odotin Maren ja Calin väliseltä suhteelta vieläkin vähän enemmän, mutta ymmärsin niiden puutteen; Mare on varautunut ja järkeilevä hahmo, joka ei juurikaan anna tunteilleen arvoa. Hänen ajatuksensa pyörivät liian tiiviisti tapahtumien laskelmoinnin ja pelon ympärillä jättääkseen tilaa romantiikalle.
Kirjassa kohdattiin paljon uusia hahmoja ja vanhoihin tutustuttiin paremmin. Sarjan toinen kirja antaa kivaa syvyyttä kokonaisuudelle, ja loppu jättää ajatuksille varaa harhailla jo seuraavan kirjan pariin. Kerrassaan ihana sarja!

Takakannen perusteella kirja vaikutti mielenkiintoiselta; fantasiaa, erikoiskykyjä, TOIMINTAA, "hengästyttäviä juonenkäänteitä"... Mahdollisesti ripaus romantiikkaa? Kuulostaa vähän liian hyvältä ollakseen totta. Kirjan luettuani sain kuitenkin todeta, että se tosiaankin on juuri sitä mitä luvattiin. Toimintaa ei puuttunut ja tapahtumat tapahtuivat loogisessa tempossa. Tapahtumia kuvaillaan syventävästi ja tarkasti juuttumatta kuitenkaan liikaa yhteen kohtaan. Vaikka teemoiltaan Punainen kuningatar on hyvin tyypillinen fantasiakertomus verrattavissa esimerkiksi Outolintuun, on Aveyard tuonut fantasiakirjallisuuteen oman uuden vivahteen punaisen ja hopeisen veren muodossa. Punaisen kuningattaren tapahtumille on luotu aivan oma maailmansa. Arvostin sitä, että Aveyard on ottanut vaikutteita sekä historiasta, että nykyajasta. Esimerkiksi teknologia on hänen luomassaan maailmassa kehittynyttä; kameroita ja näyttöjä löytyy kaikkialta, mutta esimerkiksi puhelimet on jätetty pois. Prinssit tanssivat puvuissa mutta lähtevät sotaan haarniskoissa.. Lisäksi Aveyard on antanut mielikuvituksensa laukata ja luoda uutta; laajan valikoiman erikoiskykyjä ja henkilöitä, joita ihailla, joita inhota ja joihin samaistua. Mare on erittäin mielenkiintoinen päähenkilö, jonka terävyys ja luonteenlujuus ei jätä kylmäksi. Kaikki hekilöt on luotu yksilökseen, ja heidänkin ajatuksenjuoksuun syvennytään, vaikka tarinaa kerrotaankin Maren näkökulmasta. Suurena romantiikan ystävänä olisin kaivannut ehkä vähän enemmän vipinää päähenkilöiden välille satunnaisten ja lyhyiden kohtausten sijaan. Loppujen lopuksi tarina ja juonenkäänteet pitivät aivoni kuitenkin sen verran kiireisinä, ettei romantiikan puutetta ehtinyt kummemmin kaipailla.

Perijätär oli mielestäni sarjan paras osa. Samaistuin  Eadlyniin paremmin kuin Americaan ja hän vaikutti enemmän luonnolliselta. Kaikki hahmot tuntuivat hyvin mietityiltä ja sopivat tarinaan. Pidin siitä, että jokaisella oli oma piirre, joka tuotiin selvästi esille. Tuntui hieman hämmentävältä lukea kirjaa, johon oli otettu mukaan Suomi... Jokatapauksessa juoni oli mukaansa tempaava ja loppu sai jo hamuamaan seuraavaa osaa. Valitettavasti se julkaistaan vasta keväällä...  

Minulla oli jostakin syystä todella kovat odotukset Lasipalatsia kohtaan, mutta päädyin kuitenkin pettymään.. Kirja oli kevyempi ja hupsumpi kuin olisin toivonut, eikä sisällössä tapahtunut juuri mitään mielenkiintoista tai yllättävää. Celaenan taustaa(josta olisin ollut kiinnostunut) käsiteltiin vähäisesti tai epämääräisesti vihjaillen ja olisin jo kirjan alusta toivonut enemmän kerrontaa Celaenan ajasta kaivoksessa, kuin juuri ja juuri puolikas lukua. Kirjan romanssit olivat pitkästyttäviä, eikä minua juurikaan kiinnostanut, kenen kanssa Celaena päätyy olemaan. Celaena itsessään järkytti minua siinä, kuinka nopeasti hän oli valmis unohtamaan, millaista kohtelua hän ja muut vangit olivat saaneet kaivoksessa ja kuinka hän aina tilaisuuden saadessaan flirttailli prinssin kanssa, eli sen miehen, jonka isä lähetti hänet kärsimään elinikäistä rangaistustaan. En voinut käsittää tätä uskottomuutta, vaikka totta oli, että prinssi oli kovasti erilainen, kuin isänsä.

Loistava kirja josta nauttii vanhempikin lukija. Suosittelen lämpimästi.

Katsoin tätä kirjaa monta kertaa kirjastossa mutta se ei kuitenkaan näyttänyt/kuulostanut niin kiinnostavalta kuin se todellisuudessa oli! Ei kannata jättää lukematta pelkästään kannen perustella. Mutta yksi asia pitäisi kysyä, onko kakkos osasta tulossa suomenkielistä versiota tai onko jo?

Kuninkaan kahleet oli lievä pettymys aiempaan osaan verraten. Odotin jotain enemmän, mutta kirjan ensimmäiset sykähdyttävät tapahtumat sijoittuivat vasta reilusti yli puolivälin. Maven oli kirjassa paljon esillä, mutta lähinnä vain häiritsi ja ärsytti lukukokemusta. Mare taas tuntui muuttuneen hahmona suuresti, eikä suunta ollut minulle mieluinen. Häneen joutui tutustumaan uudelleen ja miettimään onko halua lukea kirjaa loppuun. Muita hahmoja tuotiin hyvin esiin luonteensa omaisesti ja kuvailu oli kirjassa jälleen taitavaa sekä mieleenpainuvaa. Kaipasin Calin läsnäoloa kirjan edetessä puoliväliin, mutta lopulta hänetkin saatiin mukaan. Kuninkaan kahleet oli hieman pitkästyttävä ja jouduin lukemaan sen osissa, jotta kiinnostukseni pysyisi kasassa. Mielestäni Victoria Aveyardin olisi kannattanut jättää sarja kaksiosaiseksi.

Kirjan tarina oli mukaansatempaava sekä ajatuksia ja tunteita herättävä. Kirjan lopussa tunsin surun sekaista haikeutta tarinankerronnan loppuessa. Edellisen kerran koin vastaavan haikeuden J.K. Rowlingin kirjoittaman kirjan lopussa. Odotan innolla Kuusenoksan seuraavaa teosta.

Reipas seikkailukertomus, jossa seurataan nuorukaista nimeltä Yarvi. Tälle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista jopa jossain määrin liian nopeassa tahdissa. Hyvin selvälinjainen juoni, jossa oli onneksi muutama twist, joka paransi lukukokemusta merkittävästi. Hieno henkilökehistystarina, vaikkakin aika yksioikoinen.

Tämä oli helppolukuinen teos, mutta ei oikein saanut minua mukaansa. Lumimies oli sinänsä ihan symppis hahmo, mutta en jaksanut kiinnostua Oryxista ja Crakesta, mikä olisi ollut jokseenkin oleellista tarinan kannalta.

Rick Riordan on taiteilija.

T A I T E I L I J A.

Yhdyn jokaiseen positiiviseen kommenttiin, joka tästä kirjasta lausutaan (tai kirjoitetaan)

Ei voi sanoa mitään muuta. 100000000000/5

Antaisin tälle kaksoisarvosanan jos voisin. Itse Kullervon tarinalle 3 tähteä, muulle jota oli puuduttavan paljon 2 tähteä. Arvosana tulee siis näiden yhdistelmästä ja yleisestä lukukokemuksesta. Olen hieman pettynyt siihen että itse tarina käsitti kirjasta niin pienen osan. Tietenkään se ei ole kirjan tekijän vika, jos Tolkien ei tarinasta pidempää ja valmiimpaa ole kirjoittanut, mutta ehkä nimeksi olisi voinut laittaa esim. 'Kullervon tarina ja tutkielma sen vaikutukista myöhempään kirjallisuuteen' koska sitä se aika lailla oli. Ja tämä tutkielma osa oli hyvin suurelta osin aika puisevaa luettavaa, minkä vuoksi näinkin lyhyen kirjan lukemisessa meni hämmästyttävän pitkään.