Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
OOh, tässähän on jo hyvä lähtöasettelu! Oikein kelpoa etenemistä, mitä nyt vähän kummallinen lopun huippukohta.
Voi surku. Kummitukset katosivat ja tilalle tulivat KEIJUT. Minkä ihmeen takia? Huono idea, kun tätä kerta kauhuna myydään. Keijuille on oma aikansa ja paikkansa, mutta se ei ole The Dreamingin maailmassa. Rimanalitus.
Tämä on hyvin vahvaa tasoa aussimangaksi, tunnelma säilyy lähes yhtä hyvänä kuin ensimmäisessä osassa. Kans on liian värikäs, mutta ei kannata antaa sen hämätä. Oikein hyvää jälkeä!
Tässä on ihan sievä idea ja tarina, ihan nättiä katseltavaa. Mutta kuitenkin sitä mitä antaa ymmärtää.
Näin päällimmäisenä ei jääoikeastaan mitään mieleen. Ihan okei kirja, ei sinänsä, mitään vikaa, mutta tästä huomaa jo miten sarjan alkuperäinen formaatti alkaa hävitä sekalaisen mäiskinnän ja valintojenteon alle. Menee kohta jo vähän överiksi.
Tämä on sitä mitä edeltävätkin: erinomaista ja veikeää luettavaa ja hyvää huumoria. Suosittelen lämmöllä.
Hmh. Hiukkasen liikaa voivottelua ja ikävöintiä. Eikä oikeastaan yllätä millään tapaa, koska koko maailma on jo spoilannut tämän moneen kertaan. Muuten olisi varmaan ollut helpompi nauttia.
Sitä samaa vanhaa. Mitä tästä voi oikeastaan enää sanoa? Klassikko lähinnä hahmojen takia.
MAHTAVA!!!! Juuri näin jokainen maailman örkki ansaitsee tulla esitellyksi! Tosi vakuuttavaa ja huolellista työtä, siistiä jälkeä ja todella maittavaa silmänruokaa. Takakannen sisäpuolen "näytehyllykkö" on kertakaikkisen ihana! Tähän ei väsy ikinä.
Edellistäkin pöljempi. Jotenkin sitä joskus vain kokee olevansa täysin eri aaltopituudella kirjailijan kanssa ja nyt niin tuppaa käymään. Idea ja koko hoito on vain jotenkin niin naurettavaa, etteivät suht sympaattiset hahmotkaan pysty pelastamaan kaikkea. Harmi, Kreikan mytologia kun normaalisti on niin kiinnostavaa...
Tämä toinen osa oli minulle hieman pettymys. Kummassa ja kummemmassa ei ole jäljellä enää ykkösosan mystisyyttä. Idea on melko kiva, mutta toteutus jotenkin lapsellinen. Kyllä tämäkin menee, mutta ei yllä Pimennon päivien tasolle. Sivuhahmot ovat hiukan noloja ja Emily itse rasittavan ylimielinen. Ainakin kuvitusta on kiva katsella!
Yleisesti klassikon aseman saavuttaneita teoksia arvioitaessa on aina enemmän tai vähemmän tulenaroilla poluilla, oli sitten kyseessä mikä taiteenlaji hyvänsä. Epäilemättä tässäkin tapauksessa on kyse yleisesti klassikoksi tunnustetusta merkkipaalusta, tarkemmin määriteltynä vampyyrikirjallisuuden sellaisesta, mutta myös yleisesti kauhukirjallisuuden. Olisi kai epätarkoituksenmukaista ruveta selostamaan juonesta sen enempää (kun en muutenkaan arvioissani pahemmin käsittele sitä), joten keskitytään puhtaasti kirjan herättämiin tuntemuksiin. Heti ensimmäiseksi huomio kiinnittyy proosalliseen ilmaisuun, josta käy hyvin vahvasti ilmi romaani kirjoitusajankohta - myöhäisviktoriaaninen aikakausi ja "ajan henki". Erityisen räikeästi kiinnitin itse huomiota naisen asemaan ja ennen kaikkea sen heikkoon verrattavuuteen miehiin nähden. "Mutta kuinka Mina-rouva voisi kestää sellaista, kun se meiltä maailmaa nähneillä miehilläkin ottaa koville" jne. Jotenkin tuohon tapaan, en nyt muista sanatarkasti enkä jaksa alkaa selaamaan, mutta pointti varmaan menee perille. Ratkaisu, jossa koko teoksen kerrontatyyli on jaettu päähenkilöidensä päiväkirjakirjamerkintöjen muotoon, on eittämättä mielenkiintoinen. Verkas kerrontatahti myös saattaa kenties tuntua ajoittain puuduttavalta joidenkin lukijoiden mieleen, mutta minua se ei haitannut missään kohdin. Kuvaukset luonnosta ja maisemista tekivät erityisen suuren vaikutuksen allekirjoittaneeseen, aivan kuin olisi ollut itse henkilökohtaisesti ollut keskellä Karpaattien jylhää vuoristoa. Juuri romaanin ensimmäinen jakso onkin ehkä kaikkein voimmakkaimmin tunteita herättävää ja tunnelmaltaan kirjan parasta antia. Ajan romantiikka ja seksuaalisuus luovat osaltaan tunnusomaisen latauksensa. Jos minulta kysytään, on tämä ehdottomasti klassikkostatuksensa ansainnut, ei vain maineellaan vaan myös kerronnallisilla avuillaan ja erityisellä tunnelmaltaan. Romaani on laadultaan varsin mainio, muttei missään nimessä täydellinen. Joka tapauksessa ainakin minä nautin useaan otteeseen kirjan ainutlaatuisesta tunnelmasta, enkä voi olla suosittelematta sitä, mutta pitää myös osata asennoitua ja henkisesti oikein valmistautua kohtaamaan kirjan omanlaisensa tyyli, jota kuvailin arvion alussa.
Todella hyvä kirja! Naispääosa, komea miesehdokas ja mahtava juoni. Mitä muuta tarvitaan?
Ensimmäinen osa oli ehdottomasti parempi. Tässä kirja eteni hitaasti ja tuntui, että kirjaan oli pakolla laitettu asiaa. Toivon että seuraava osa on kiinnostavampi.
Kirja oli mielestäni hyvä. Kirjan loppu ei kuitenkaan ollut niin jännä mitä toivoi tai odotti.
Pidän erityisesti fantasiakirjoista, joissa on voimakas naispääosa. Yleensä kirjasarjoissa lopetan lukemisen siihen ensimmäiseen kirjaan, sillä tuntuu että kaikki mahdollinen on jo tapahtunut. Tämä kirja sai minut kuitenkin odottamaan jatko-osaa, sillä kirjan myötä heräsi paljon uusia kysymyksiä.
No, osa näistä on periaatteessa klassikoita, esim. Cantervillen kummitushan nyt on kaikille yhtään aiheesta tietoisille varmastikin tuttu (on muuten hyvä). Ihan kelpo kokoelma, pistää tosin hiukan miettimään, että oliko nyt ihan tarpellinen. Jos klassinen mutta kevyt ja helppoluluinen kauhu uppoaa, niin sopii esim. matkalukemiseksi mainiosti. Itse olen lukenut parikin kertaa.
Pelastettu tarjoaa sitä samaa kuin kirjasarjan aiemmatkin osat: vampyyreja, ihmissuhteita ja maailman pelastamista pimeyden voimilta. Ei mitään uutta siis.
Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2018/01/kirja-arvostelu-p-c-cast-kristin-cast.html
Todellakin maineensa arvoinen kirja ja suosittelen lukemaan!
Mielestäni kirja oli todella koukuttava, ja uusia asioita tuli esiin niin, että mielenkiinto pysyi koko ajan korkealla. Hyvä kirja ja suosittelen kokeilemaan.