Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tämä on sarjan luultavasti paras kirja. Kuvituskin on siistimpää tässä kuin aiemmissa osissa.
Tästä ei jäänyt mieleen oikeastaan mitään muuta kuin että loppuratkaisu oli pettymys. Tunnelma oli alkuun ihan okei, mutta latistui sitten.
Plääh. Tylsä tämäkin. Prilla on ankea hahmo, vaikka tässäkin oli ihan hyvä idea.
Firasta en niinkään ole ikinä pitänyt. Leuhka ja naiivi. Tylsää.
Kun lapsena sain tämän kirjan, en tajunnut juonesta yhtikäs mitään mutta silti se oli lempparini. Raahasin kaikkialle mukaan... tykkäsin Ranista.
Tämä oli laosena mielestäni vähän ärsyttävä kirja, jotenkin liian selkeä. Ei suuria suosikkeja.
Vidia oli lapsena lempparikeijuni. Nostalgista. Muistaakseni tämä oli ihan luettava lastenkirja.
Kehno. Fonttia myöten onneton viritys josta ei jää mieleen yhtikäs mitään. Varokaa!
Tämä nyt on jo hieman edeltäjäänsä parempi. Mutta silti ei vain tahdo ylettää 1-3-osien tasolle. Jotenkin vain tuntuu siltä, että olisi ollut parempi jättää sarja tavallisen trilogian mittaiseksi, "maailman ensimmäisen viisiosaisen" sijaan. Ihan vaan naurutakuun vuoksi. Ikävä jäi Zaphodia...
No voi höh. Pettymys isolla p:llä. Pelkkää Arthurin ja Fenchurchin romanttista saivartelua alusta loppuun. Rikkoo sarjan tunnelman täysin. Zaphod ja Trillian ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen, Marvin vain vilahtaa lyhyessä ja surkeassa roolissa. Onneksi edes Ford saapuu lopulta paikalle pelastamaan sen mitä vain pelastettavissa on. Fenchurch on juu ihan kiva, mutta on aivan liian radikaalin normaali, ettei istu tarinaan ollenkaan. Ei. Edellisten osien tunnelma takas!
Taas kerran mahtavaa. Ei voisi oikeastaan överimmäksi mennä, mutta millä tyylillä. Kyllä Adams osaa. Kaikki mukaan viettämään kansainvälistä pyyhepäivää! Minä merkitsin sen jo kalenteriin!
Zaphod on aivan mahtava tyyppi! Ryytynyt mutta tyylikäs suhtautuminen naurettaviin vastoinkäymisiin... ja lukija miettii vain että mitä hittoa nyt vielä?!?
Yllättävän ohut, mutta silti Linnunradan hauskin teos. Tälle nauraa aidosti vatsa kippurassa. Tiesin jo prologissa että tästä tulee mieletön kokemus... Douglas Adams on suurenmoinen ajattelija! Hahmot eivät voisi paljon sympaattisempia olla, eivätkä tähän päde mitkään kliseet. Jos kaikki scifi-kirjallisuus olisi tällaista, niin en totisesti muuta tekisikään kuin lukisin. Kirjan kaikki keskustelut olivat rentoja ja teräviä. Voisin luetella vaikka koko päivän hauskimpia kohtia. Jään odottamaan jatkoa enemmän kuin innoissani!
Mukavaa, poikkeuksellisen tunnelmallista, tasokasta ja persoonallista genrensä aatelia. Lopun taistelu vain jäi melko yksipuoliseksi ja tylsäksi, ja dialogit alkoivat toistaa itseään niin, että vaikutelma jäi epäsiistiksi ja huolittelemattomaksi, kuin Clare ei olisi tarkistanut tekstiään jälkeenpäin. Demonien kuolema ja taistelukohtaukset kuvailtiin välillä tarpeettoman yksityiskohtaisesti.
Loppu häämöttää... ainoa tunnelmanlatistaja tässä vaiheessa on vain se, että onko loppuratkaisu täysi pannukakku.
Tässä taas on melko mahtipontinen kansi. Tarina on jälleen nousussa, loistavaa! Voi Mello, Mello, Mello...
Tästä eteenpäin sarja alkaa käydä jo melkoisen karmivaksi. Tunnelma on suoraan kuin jostain kauhuelokuvasta.
Voi! Mello on eeppinen! Tyyyyyykkään. Kunpa hän olisi liittynyt joukkoon jo paljon aikaisemmin, olisin tässä vaiheessa taatusti mitä suurin fani. Höh.
Tykkään isosti tämän kannesta. Mutta tarina... en pysy enää kärryillä. Olenko vain liian tyhmä tälle sarjalle vai mitä?
No, palasinpa taas sarjan parin näin kuudennessa osassa. Jokin on kuitenkin pahasti vialla: kun aloitin sarjan, olin suuri Ryuk-fani, mutta nyt kun palasin taas tauolta, en jaksa enää välittää. Inhottavaa! Koskaan muulloin ei näin ole vielä käynyt!
Ihan oikeaan suuntaan tämä etenee, muistinmenetys sopii tarinaan kuin nenä päähän, mutta silti jostain syystä tämän jälkeen pitkästyin siinä määrin, että lopetin sarjan lukemisen pitkäksi aikaa. Miksi lie...
Onkin söpö kansi! Misa on niin ihana... hahmo on jo itsessään todella onnistunut ja hauska, mutta jo idea Kiran innokkaasta avustajasta on hieno. Myös Rem on mukava, lisää kuolemanjumalia kehiin vaan!
Kira alkaa niittää jo ihan kiitettävästi mainetta maailmalla...heh. Pidän siitä, että tapahtumien kulku rupeaa saavuttamaan astetta massiivisemmat ja kaoottisemmat mittasuhteet. Mukavan karmivaa. Ja herttainen Kira #2, kuka viimeisellä sivulla vilahtaa, on hyvä idea.