Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Kirja on omalta kohdalta ehdoton suosikki. Se aloittaa Belgarionin mielenkiintoisen matkan ja toteuttaa sen erinomaisesti.
Uskottavat henkilöhahmot ja kiehtovat persoonallisuudet hauskan dialogin kanssa tekevät kirjasta helppoa luettavaa. Henkilöiden välinen kemia tuo tarinaan kiehtovan sävyn ja luo näiden välille realistiset suhteet.
Kirja aloittaa uuden Unennäkijöiden sarjan miellyttävästi, mutta ei erityisen vahvasti. Tarinassa on hieman ohuehkot päähahmot, vaikka persoonallisuutta Eddingsin tapaan löytyykin. Dialogi on hyvän kuuloista ja sujuvaa.
Pääpaha Vlagh vaikuttaa mielenkiintoiselta hahmolta, vaikka tämän tarkoitusperät ja alkuperä jäävätkin vähän auki.
Kirja oli ihan kohtalaista luettavaa, tosin juonen toistuvuus muihin saman sarjan kirjoihin nähden ja yksipuoliset hahmot eivät täysin toimineet.
Eniten harmittaa lopun suoranainen lässähdys. Eddings on ollut henkilökohtainen suosikki jo pitkään (aloitin "urani" Belgarionin tarulla) ja tämän kirjan heikkous jätti pahan maun suuhun. Oli ikävää, että tämä jäi Eddingsin viimeiseksi teokseksi.
Paras lukemani tietokirja ikinä. Täydellinen paketti. Tässä kerrotaan ihan kaikki kuviteltavissa oleva niin, ettei uskoisi länsimaalaisen kirjoittamaksi. Erittäin asiantuntevaatietoa, sopii erityisesti niille, jotka jo luulivat tienneensä kaiken. Gravett tarkastelee aihetta kypsään sävyyn ja laajasti: poliittisesti, globaalisti, historiallisesti ja ajankohtaisesti. Opittavaa, tutkittavaa ja pläräiltävää tuntikausiksi. Suosittelen lämmöllä kaikille, joita tyhtään kiinnostaa.
Kirja oli huono verrattuna ensimmäiseen osaan, mutta silti ehdottomasti lukemisen arvoinen. Turhan paljon jankkaamista, eikä kirjassa ollut mitään kunnon huippukohtaa (paitsi ihan lopussa), joten välillä kirjaa oli puuduttava lukea koska juoni ei edennyt. Toisaalta kirjaa ei voinut laskea käsistään, joten kaipa kirjailija onnistui pitämään jännitystä yllä. Kirjan loppu herätti paljon kysymyksiä, ja lukija jää varmasti odottamaan innolla kolmannen osan lukemisen aloittamista.
Kirjassa oli melko selkeä juoni, ja se oli melko ennalta-arvattava, mutta onneksi muutamia yllättäviäkin kohtia löytyi. Olin todella pettynyt siihen, että maailmanlopun syytä ei kerrottu, päähenkilöt hetken sitä mietiskelivät, mutta mitään faktatietoa ei tiedetty (sellaista olisin kaivannut). Koko maailmanloppuidea oli kiinnostava, ja olisin halunnut että asiaa olisi avattu edes vähän enemmän, jotta ei olisi tarvinnut olla vain arvailujen parissa.
Oikeaa hyvän mielen luettavaa. Tavallaan synkkiä sävyjä vilahtelee tunnelmassa, mutta sehän nyt luonnollisesti on vain hyvä asia. Hauska ja lapsen näkökulmasta varmasti myös jännittävä. Pitää sisällään tiiviisti lähes kaiken, mitä voisi odottaa.
Turhan paljon jahkaamista! Tämä mikään trilogia ole! Eihän? Muuten olisi tullut Iso Romaani! Ja enpä paljasta juonta.
Tämä tuli nopealla tempolla lukaistua läpi yhdellä istumalla ja kieltämättä ei ollut ihan sitä mitä odotin. Lastensatuna tämä varmasti menisi mutta itselle jäi vähän olo että kirjasta jotakin puuttuu. Ehkä itsellä vain oli suuremmat odotukset. Kuitenkin, nuoremmille lukijoille hyvä teos aloittaa Tolkienin kirjoista, selkeää kerrontaa niinkuin Tolkienilla aina.
Kirja oli ihan ok. Alku oli tylsä, kun päähenkilö touhuili lähinnä yksikseen. Teos pääsi kuitenkin vauhtiin, kun tarinaan saatiin mukaan lisää hahmoja. Loppu oli mielestäni liian helppo, ja vastaamattomia kysymyksiä jäi aivan liikaa.
Tämä on sarjan luultavasti paras kirja. Kuvituskin on siistimpää tässä kuin aiemmissa osissa.
Tästä ei jäänyt mieleen oikeastaan mitään muuta kuin että loppuratkaisu oli pettymys. Tunnelma oli alkuun ihan okei, mutta latistui sitten.
Plääh. Tylsä tämäkin. Prilla on ankea hahmo, vaikka tässäkin oli ihan hyvä idea.
Firasta en niinkään ole ikinä pitänyt. Leuhka ja naiivi. Tylsää.
Kun lapsena sain tämän kirjan, en tajunnut juonesta yhtikäs mitään mutta silti se oli lempparini. Raahasin kaikkialle mukaan... tykkäsin Ranista.
Tämä oli laosena mielestäni vähän ärsyttävä kirja, jotenkin liian selkeä. Ei suuria suosikkeja.
Vidia oli lapsena lempparikeijuni. Nostalgista. Muistaakseni tämä oli ihan luettava lastenkirja.
Kehno. Fonttia myöten onneton viritys josta ei jää mieleen yhtikäs mitään. Varokaa!
Tämä nyt on jo hieman edeltäjäänsä parempi. Mutta silti ei vain tahdo ylettää 1-3-osien tasolle. Jotenkin vain tuntuu siltä, että olisi ollut parempi jättää sarja tavallisen trilogian mittaiseksi, "maailman ensimmäisen viisiosaisen" sijaan. Ihan vaan naurutakuun vuoksi. Ikävä jäi Zaphodia...
No voi höh. Pettymys isolla p:llä. Pelkkää Arthurin ja Fenchurchin romanttista saivartelua alusta loppuun. Rikkoo sarjan tunnelman täysin. Zaphod ja Trillian ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen, Marvin vain vilahtaa lyhyessä ja surkeassa roolissa. Onneksi edes Ford saapuu lopulta paikalle pelastamaan sen mitä vain pelastettavissa on. Fenchurch on juu ihan kiva, mutta on aivan liian radikaalin normaali, ettei istu tarinaan ollenkaan. Ei. Edellisten osien tunnelma takas!
Taas kerran mahtavaa. Ei voisi oikeastaan överimmäksi mennä, mutta millä tyylillä. Kyllä Adams osaa. Kaikki mukaan viettämään kansainvälistä pyyhepäivää! Minä merkitsin sen jo kalenteriin!
Zaphod on aivan mahtava tyyppi! Ryytynyt mutta tyylikäs suhtautuminen naurettaviin vastoinkäymisiin... ja lukija miettii vain että mitä hittoa nyt vielä?!?
Yllättävän ohut, mutta silti Linnunradan hauskin teos. Tälle nauraa aidosti vatsa kippurassa. Tiesin jo prologissa että tästä tulee mieletön kokemus... Douglas Adams on suurenmoinen ajattelija! Hahmot eivät voisi paljon sympaattisempia olla, eivätkä tähän päde mitkään kliseet. Jos kaikki scifi-kirjallisuus olisi tällaista, niin en totisesti muuta tekisikään kuin lukisin. Kirjan kaikki keskustelut olivat rentoja ja teräviä. Voisin luetella vaikka koko päivän hauskimpia kohtia. Jään odottamaan jatkoa enemmän kuin innoissani!
