Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Aloin lukemaan kirjaa mielenkiinnolla ja varovaisin odotuksin mutta kirja yllättikin minut positiivisesti loistavalla kuvauksellaan merestä. Oli mielen kiintoista lukea kirja vain Tyn näkökulmasta.
Minulla oli hieman toisenlaiset odotukset Kirjanoidasta, jotka sitten kaatuivat kun aloin lukemaan kirjaa.
Kokonaisuudessaan Kirjanoita olisi saanut ehkä olla pidempi, ja pidennetyssä versiossa antaa enemmän aikaa hahmoille ja selityksille. Pidin Auran hahmosta ja siitä seikasta, ettei hän ei ole tyypillinen lukiolais nuori, mitä tuntuu esiintyvän suht paljolti nuorten kirjoissa. Pidin myös Pyrystä, ja siitä miten hänen ja Auran suhde kehittyi realistisella tavalla - kaksikko tapaa MUT:issa ja juttelevat kiinnostuksen kohteistaan. Auran täti Inge on jokseenkin suht realistinen, tyypillinen raivostuttava sukulainen, joka rakastaa työntää näppinsä joka paikkaan ja Auran isä täydellinen tossun alla - hahmo.
Tarinassa oli onnistuneesti lisätty jonkin verran dystooppisia asioita kuten se, ettei kirjoja enää ole ja paperin tuotanto on lakkautettu.
Yllä jo mainitsin, niin omasta mielestä kirja olisi saanut olla pitempi, sillä tuntui, ettei kaikki kohdat kirjassa saaneet kunnollista selitystä. Loppupuolen juonen käänteit tulivat hieman nopsakasti ja loppu antoi vaikutteen siitä, että kirjailijalla, Anne Leinosella, oli hyvin kiire saada kirja loppuun, sillä tarinan yllätys käänne oli hutaistun oloinen.
Vielä on epäselvää, että tulenko lukemaan jatko-osan, Noitakirjan, vai en.
Tähän kirjaan oli ensin todella vaikea päästä mukaan, mutta kun tarpeeksi hammasta puri, tarinaan pääsi mukaan kankeuden jälkeenkin.
Täytynee sanoa, että omasta mielestä kirja ei ollut fantasiaa, vaan lähinnä scifiä ja tyypillistä teinidystopiaa. Odotin, että kirja olisi ehkä enemmän kuin esimerkiksi Nälkäpeli ja Outolintu. Odotin kirjalta paljon, vaikka kannessa sanottiin, että muistuttaa Outolintua, en odottanut, että se olisi kuin Outolintu.
Mare oli mielenkiintoinen hahmo, mutta en tiedä johtuiko se kokemastani alku kankeudesta vai kirjalijasta, mutta tuntui vähän siltä, ettei Mareen taskuvarkaudesta saanut paljoakaan otetta. Prinssi veljekset olivat puolestaan luotu ihan näpsäkästi, samoin myös mielipuoliselta vaikuttava kuningatar. Kilorn taas tuntui muuttuvan kerta heitolla höpsästä pojasta turhankin kiukkuiseksi kapinalliseksi.
Kirja kuitenkin muuttui mielenkiintoiseksi ennen pitkään, mutta skippasin suosiolla jotkin taistelukohtaukset. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tuntui olevan turhankin paljon melkein jokaisessa kohdassa. Täytynee sanoa, että olin yllättynyt todella pahan päiväisesti kirjan loppu puolella, mutta samalla pettynyt miten kirja päättyi - alleviivaten sen, että tämäkin on taas yksi Nälkäpeli ja Outolintu - kopio ja toisto ja niin päin pois. En tule lukemaan tämän kirjan jatko-osia mutta saatan ehkä joskus palata lukemaan tämän sarjan ensimmäistä kirjaa uudelleen.
Ei kannata vaivautua tarttumaan tähän jos teinidystopiat eivät paljoa kiinnosta.
Omasta mielestä Caraval on hyvin mielenkiintoinen kirja, mutta ehkä turhankin muistutti Erin Morgensternin Yösirkus kirjaa ja kirjaa lukiessa tuntui hieman, että Stephanie Garber on saanut innoitusta omaan tarinaansa Yösirkuksesta.
Joka tapauksessa; Caraval ei ole huono tarina, mutta omasta mielestä ehkä paikoin kaatuu lapsellisuuteen, eritoten miten seksiä ja rakkautta käsiteltiin sellaisena 'thihihihi hihihii' - asiana. Itseasiassa nautin kuinka hyvin Garber osasi kuvailla mielenkiintoisesti asioita, oli sitten kyseessä mekko tai ovennuppi tai tunneleissa oleva tunnelma. Scarlettin hahmo oli hyvin rakennettu; epävarma, liiankin kovia kokenut tyttö joka tarinan myötä kasvoi pois päin sadistisesta isästään ja tämän järjestämästä avioliitosta. Epävarmuudestaan huolimatta rohkea Scarlett on valmis vaikka menemään läpi seinän, jos seinän toisella puolella odottaa kadonnut sisar Donatella. Julianin hahmosta en puolestaa pitänyt yhtään ja Julian muistuttaa ehkä liikaa edellisten fantasia sarjojen sokerikuorrutteisia, salailevia, söpöjä poika (yksi esimerkki Twilightin Eetvartti).
Tarina on kuitenkin loistava mysteeri ja loistavasti suunniteltu ja rakennettu. Ehkä loppu puolella olisin odottanut enemmän selityksiä Legendistä ja myös kuvailuja Kreivistä ihmisenä olisi saanut olla enemmän, sillä Kreivi jää hieman Scarlettin pelkojen ja tämän isän varjoon. Kirja jää ärsyttävän herkullisesti viittaaman siihen, että jatkoa on tulossa ja niinpä Caravalin jatko-osa Valenda saapuu lokakuussa 2018 Suomen markkinoille ja Yhdysvalloissa aikaisemmin alkuperäisellä nimellä Legendary. En malta odottaa lukea jatkoa ja sitä, että tarinan kerrotaan seuraavaksi Donatellan silmin.
Tiiviste; Caraval ei ole missään nimessä kehno kirja, vaan hyvin mielenkiintoinen ja kutkuttava, vaikka paikoin muutamat seikat ja asiat kirjassa ärsyttävät, aiheuttavat silmien pyörittelyä ja pään pudistamista.
Nora Robertsin kirja Kohtalon tähdet oli minulle mieluista teos. Juonessa oli paljon käännekohtia, mutta siitä huolimatta tarina ei tuntunut liian sekalaiselta. Sashan muuttumista kirjan aikana oli hauska seurata, mutta minun oli hankalaa samaistua häneen. Syynä saattoi olla luonteemme erilaisuudet, mutta onneksi kirjassa oli muitakin henkilöitä, jotka tuntuivat enemmän samaistuttavilta. Kohtalon tähdet kätki sisäänsä monta mysteeriä ja salaisuutta, joista osa paljastui kertomuksen aikana. Kokonaisuus oli kerrottu hyvin ja kirja oli helppoa luettavaa.
Mielenkiintoinen kirja, mutta turhauttavaa sen lukemisessa on se, että se alkaa lähes samalla tavalla. Olisi ollut kivempi, että olisi ollut useampia alkamistapoja. Ehkä niitä voi tulla vastaan, jos luen uudestaan, ehkä olen tulkinnut ohjeita väärin. En tiedä.
No, tavallaan ihan hyvä, että saatiin koottua näistä kaksi isompaa kokoelma-albumia. Niin eivät valloita koko hyllyä pikkupokkareina. Mutta kyllä vain nämä häntäpään tarinat ovat jo melkoisen kulahtaneita, muutamaa ihan kelpoa lukuunottamatta.
Kuin edellinenkin: tarpeeton. Ensimmäinen kokoelmateos olisi riittänyt jo hyvin, nyt tätä projektia on laajennettu jo pikkaisen liikaa.
Ei voisi oikeastaan täsmällisempi teos olla. Tämä kertoo aivan kaikesta aivan kaiken, eikä kerrassaan mitään jää mainitsematta. Välillä alkaa jo miettiä, onko tällä oikeastaan yhtään mitään väliä minkään kannalta. Älytöntä, kun pikkuruisetkin sivuhahmot saavat monen sivun mittaisen "elämänkerran" ja paljon uutta tietoa myös niille, jotka eivät ole lukeneet romaaneja. Jopa autojen muotoja kuvaillaan! Kas kun ei vielä kerrota kunkin hahmon suosikkireseptejä... ainoat asiat, mitkä tuottavat pettymyksen tosifaneille, lienevät kuvituksen vähäisyys ja tylsyys sekä kunkin kirjan juonikaari: täysin turhia.
Kun tämä on jo sarjan neljäs kirja, alkaa miettiä jo, että koska tällaiset b-luokan koululaiskauhujutut alkavat tulla korvista ulos. Ehkä olisi kannattanut suosiolla jättää leikki kesken jo vähän aikaisemmin... alkaa tulla moneen kertaan jo tarinoita, jotka ovat vain versioita toisistaan.
Evanescent - Katoavainen on mahtava aloitus sarjalle. Juoni on todella hyvä ja hahmot omanlaisiaan persoonia. Pidin Teganista, vaikka hän olikin joissain kohdissa ärsyttävä. Mutta se vain paransi hahmoa, koska kaikki ihmisethän ovat joskus ärsyttäviä, joten se oli vain parempi. Alisha ja Alaric olivat myös kivoja. Pidin siitä, että hekin olivat selvästi mukana kirjassa, eikä vain jotain pelkistettyjä muovihahmoja, joiden on vain tarkoitus tehdä päähenkilöstä vahvempi. Dante oli myös todella ihana hahmo.
Lue lisää ...
Kirjan loppu oli todella hyvä. Sen traagisuus aiheutti sen, että haluan ehdottomasti lukea myös kirjan jatko-osan.
Muumit ovat aina muumeja. En ole ikinä lukenut mitään muuta oikeaa Muumi-kirjaa kuin tämän, mutta olenpahan vain. Ihan nätti tunnelma ja yllättävänkin mielenkiintoista. Hahmot, juoni ja lähtöasettelu täysin erilaiset kuin animaatiossa. Tavallaan jopa jännittävää!
Sarja paranee kirja kirjalta, ja tämä osa on taas edellistään parempi. Jännittävät kohtaukset jatkuvat läpi koko kirjan, varsinkin kun kolmikko saa kuulla karun uutisen heidän menneisyydestään, jota en itse ainakaan osannut lainkaan odottaa. Lopputulos on kuitenkin itselleni jo aika ennalta-arvattava, voin toki olla myös väärässä. Kirjan loppuhuipennus on kun Saarniturkki löydetään murhattuna ja kaikki viittaa siihen että asialla on ollut yksi heidän omistaan.
Juoni oli aika ennalta-arvattava, varsinkin lopputuloksen suhteen, mutta eipä tuo haitannut. Parin kielletty rakkaus oli niin somaa ja olen todella tyytyväinen lopputulokseen, molemmat saivat sen mitä halusivat ja sarja päättyi onnistuneesti. Olin aluksi vähän pettynyt että American tarinaa jatkaa hänen tyttärensä, mutta lopputulos oli kuitenkin hyvä, American ja Maxoninkin hallitsijaelämään saatiin samalla päätös ja he saavat nauttia toisistaan.
Itse tykkäsin tästä kirjasta paljon! Ensimmäiset 20-30 sivua ehkä tökkivät hiukan, mutta sen jälkeen aloin päästä paremmin juoneen mukaan ja lukeminen olikin sujuvaa. Välillä tuli kuitenkin sellaisia hetkiä että tuntui etten ollut ihan pysynyt juonen perässä, mutta nekin olivat useimmiten vain pari lausetta ja sitten olin taas ihan mukana kirjan juonessa. Muuten lukeminen oli todella vaivatonta ja sujuvaa, ja teksti selkeää. Juonikin oli kiva, en ole paljon tämän tyyppisiä kirjoja vielä lukenut. Loppua en osannut aavistaa ollenkaan, ja se oli kiva! Kyseinen kirja ei kuitenkaan ihan ykköseksi nouse. Ei ollut myöskään mikään semmoinen jota ei vaan millään voi laskea käsistään, paitsi ehkä ihan lopussa. Kuitenkin kokonaisuudessaan todella hyvä kirja. Tykkäsin jotenkin Maresta myös hahmona todella paljon. Aion ehdottomasti lukea seuraavatkin osat, kunhan vaan kerkeän!
Tämä on todella mielenkiintoista luettavaa. Viehättävä idea, olen viihtynyt kirjan parissa jo lukuisten tarinoiden ajan ja havainnut tämän soveltuvan myös ystävän kanssa luettavaksi. Yhäkin tuntuu sikiävän uusia seikkailuja, vaikka tämä on ohut kirja! Julkaisusta kyllä tekee mieli vinkua: sivunumerot eivät pidä aina paikkaansa! Kamalaa kun tarina keskeytyy välillä.
Oijoi, tämä on kyllä kunnon kamaa! Jännittäviä tarinoita, tehokkaita juonitiivistelmiä, urbaanilegendoja ja paikoin mukavan verinen kuvitus. Tuttua ja tuntematonta sekaisin. Fiksusti jaettu kolmeen eri aihepiiriin ja tietovisasivut kerrassaan nerokkaat väärinpäin ja ylösalaisin olevine ratkaisuineen (eipähän ole lunttaaminen liian helppoa). Pidän kovasti myös esittelykuvista mm. Borleyn pappilasta ja "vampyyriturvallisesta" huoneesta. Todella kompakti ja tiivis pakkaus värikkäitä faktoja, yhdellä aukeamalla jo monta tunnelmallista pikkukauhujuttua. Aivan ihanaa.
Njääh. Melko tylsä kokoelma ihan ookooilta teinikirjoittajilta. Eipä jäänytmieleen oikeastaan mitään.
Laaja mutta kompakti pakkaus. Toimivaa, mutta osa tarinoista on jo aivan liian moneen kertaan kuultuja. Tyylikkäästi oli jännittävimmät tarinat jätetty kokoelmien loppupuoliskoille.
No nyt kyllä piti hiukan nipistää pois arvosanasta. Kirjan juoni meni jo vähän naurettavaksi, jopa noloksi. Vaikka yhdeksäshän tämä jo oli. Lisänä jäi vaivaamaan kuvituksen tason lasku: erilainen piirrosjälki kuin ennen ja oudot, "tärähtäneet" kuvat.
Mahtavaa jälleen, loistoidea että Pitt teki paluun, mitä nyt vähän lihoneena. Erittäin hellyyttävää, mutta menevätkö Gilin ja Lucin nimet joka osassa sekaisin?
Käsittämätöntä, miten vielä tässäkään vaiheessa sarjaa taso ei vaan laske. Loppuratkaisu ansaitsee raikuvat aplodit!
Tämä saattaa olla peräti sarjan paras! Ja se on paljon sanottu näin hyvältä sarjalta! Tässä kertakaikkiaan kaikki toimii, huumori kukoistaa, hahmot ja juonenkäänteet oikeaa huippuluokkaa. Tästä on hyvin paha parantaa.
Voi että, Bernard on kartanon asukeista lempparini! Sääliksi ihan käy. Mutta jälleen kerran erittäin onnistunut lastenkirja. Rakastin jo pienenä.
Kuvitukseltaan ihan okei, sisältö hieman tylsää ja välillä turhan dramaattista. Lajien esittelyjärjestys jokseenkin epälooginen.























