Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Hyvä päätösosa tällekin trilogialle on saatu, ehkä sarjan paras kirja. Pidin siitä, että kirjassa on kaksi eri kertojaa, joiden elämät ovat kovin erilaiset, mutta heillä on kuitenkin niin paljon yhteisiä muistoja. Eihän kirja nyt kovin iloinen ole, mutta perus dystopiaa. Kirja on omasta mielestäni ehkä trilogian surullisin, mutta löytyy siitä onnellisia hetkiäkin.
Toimiva jatko-osa. Suosittelen kaikille fantasian ystäville.
Aloitan sanomalla, että mielestäni tämä kirja on paljon parempi kuin edeltäjänsä, Delirium: rakkaus on harhaa. Tässä on jotenkin tarina kivempi, koska ainoa tapahtuma ei ole vain Lenan ja Alexin välinen suhde. Kirjassa tapahtuu koko ajan jotain ja itse pidin paljon Lauren Oliverin päätöksestä kirjoittaa tarinaa kahdesta eri ajasta: nykyhetkestä ja menneisyydestä. Aluksi pelkäsin sen olevan kovinkin sekavaa, mutta yllätyin itsekin, kuinka mukavaa luettavaa se oli. Molemmissa ajoissa on toimintaa paljon ja koskaan ei mielestäni ollut tylsää tämän kirjan parissa.
Kahteen aiempaan verrattuna tämä oli kyllä valitettavasti pettymys. Alkuosa melko staattista ja tapahtumaköyhää. Lopussa meininkiä, mutta sekavaa. Eka kirja oli mainio, sitten alkoi taso laskea.
Takakannen perusteella olin aivan innoissani kirjasta, mutta jouduin kyllä valitettavasti hieman pettymään. Juoni sinällään on ihan ok, mutta en vain jotenkaan päässyt siihen mukaan.
Kirja alkaa ihan reippaasti, mutta välillä se jotenkin vain tökkii eikä oikein meinaa edetä kunnolla. Kirja selvästi tuntuu keskittyvän Lenan ja Alexin suhteeseen, (joka kehittyy huomattavan nopeaa tahtia,) mikä ei minua haitannut ollenkaan ja oikeastaan pidinkin siitä. Kirjassa on myös yksityiskohtaiset kuvaukset deliriasta ja siinä selitetään tarkoin kyseisen maailman yhteiskunnan toimintamalli. On ihan hyvä, että kirjassa avataan tarkemmin pääkohtia, mutta välillä se tuntui jo menevän hieman toistamisen puolelle.
Tarina jatkuu loogisena. Itseäni hieman ärsytti wanhojen tapahtumien, siis ennen ensimmäisen kirjan alkua tapahtuneiden asioiden kertaaminen. Olisin halunnut jatkaa suoraan kohti tornia, mutta tarina meni hyvin.
Teos on mielestäni hyvin kirjoitettu, Aveyardin kirjoitustyyli on ehkä hieman jopa parantunut sarjan ensimmäiseen osaan verrattuna. Kirja alkaa melkein heti taistelukohtauksella, joka antaa jo hieman osviittaa tekstin sisällöstä. Tarina kulkee sujuvasti ja siihen on onnistuttu sisältämään sopivasti romantiikka ja toimintaa sekä kivasti myös huumoria. Vaikka kirjassa onkin paljon toimintaa ja raakuuttakin, löytyy siitä myös ihania tunteikkaita kohtia.
Elina Rouhiaisen Susiraja-sarja on yksi suosikeistani, joten odotin tältä kirjalta paljon eikä se tuottanut missään määrin pettymystä. Erittäin hyvä ja koukuttava. Olen hidas lukija, mutta tämän ahmin muutamalla lukukerralla. Syksyllä ilmestyvä jatko-osa on jo varattu kirjastosta.
Ei yhtä mielenkiintoinen kuin aloitusosa, mutta silti mukava. Varsnikin Simonin päätös lopussa ottaa aarnikotka lemmikiksi hellytti. Tässä osassa alkaakin jo vähän tapahtua, mutta pienin askelin edetään siitä huolimatta. Todella viisas ratkaisu, on ihan mahtavaa lukea vaihteeksi tarinaa, joka ei heitä yli liian kovaa ja korkealta.
Parempi ja synkempi kuin ajattelin. Mietin hetken, antaisinko jopa 3,5 tähteä, mutta en sentään. Kirjan luki helposti alle tunnissa, taidan ylittää kohderyhmän keski-iän. Mutta kyllä minä silti huomasin, että kirja oli selvästi poikkeuksellisen laadukas varhaisnuorten kirjaksi. Koska yliluonnollista ei ollut tukahduttavan paljon, jatkoa jää odottamaan. Raikasta ja miellyttävää luettavaa kaikin puolin.
Ensimmäinen puolisko läpikäyty. Ei hassumpaa, ei ollenkaan. En huomannut suuria laatueroja kirjojen välillä joten odotukset pysyvät korkealla jatkoa ajatellen. En osaa nimetä tähänastisista kirjoista parasta tai huonointa, mikä on hyvä asia, sillä se viestii myös tasaisesta, hyvästä laadusta.
Vahva kolmonen. Toimintaa riitämiin ja yllättävän paljon verta roiskuu. Melko hulppeita paljastuksiakin luvassa, mikäli on hahmoihin mieltynyt. Varjojen kaupungit on mainio välipala, mikäli tällaine yliluonnollinen teinihömppä on mieleen. Minulle on aina tiettyinä kausina. Lukekaa poies, ei ole pettymys.
Viimeiselle kirjalle viisi tähteä. Ikävästä Kiekkomaailmaa kohtaan.
Rakastan tätä kirjaa!
Musta torni saa hyvän jatkon. Poikkeaa paljon kahdesta aikaisemmasta osasta, vaikkakin hyvällä tavalla.
Reginan laulu on todella hyvä kirja. Sen tapahtumat tempaisivat minut heti mukaansa, eikä kirjaa meinannut haluta laskea käsistään edes töihin mennäkseen. Juoni on todella upea, mutta toteutus on välillä aika heppoista. Kirjoitustyyli oli paikoitellen ärsyttävää, ja kirjassa oli ehkä liikaa huumoria näin synkkäjuoniseen kirjaan. Tai ei se ainakaan minuun uponnut.
Ei ihan parhaita muumeja, mutta pakko myöntää, että kirjassa on synkänkaunis ja sadunomainen tunnelma, mikä on ihan mahtavaa. Voisi olla vähän paksumpikin opus. Täysin erilainen kuin piirretyt!
Yllättävän hyvän teoksen saa tehtyä vaikka pääosin kaikki tapahtui varsin yksitoikkoisella rannalla. Epätoivon kaupunki ja Piina osoittavat Kolmekorttia pakasta-teoksen lisäksi että King hallitsee tarinankerronnan varsin rajatussakin miljöössä. Toistaiseksi Ronald ei ole taas yksin
Kirjasta on vaikea sanoa millä asteikolla siitä pidin. Lukukokemuksena kirja ei ollut kokoajan parasta mahdollista, välillä sisällössä oli melko puuduttavaakin sanailua. Mutta kun kirjan saa päätökseen, lukeminen palkitaan. Lopetus on varsin onnistunut ja se saa viimeistään miettimään tarinan merkitystä. Tulkintoja voi olla useita, mutta itselleni se kuvasti vanhenemista, elinikäistä kumppanuutta ylä- ja alamäkineen, luopumista ja myös anteeksiantoa. Tarina on pohjimmiltaan haikea.