Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Huhuh, ei olisi uskonut että 400 sivua voi mennä noin nopeasti, mutta eihän tätä voinut päästää käsistään, pakko oli lukea melkein yhtä soittoa!
Juonesta on paha sanoa paljonkaan ilman että spoilaa monta hyvää käännettä (niitä tosiaan riittää!). Mukana oli vähän kaikkea: vuoteen 1918 liittyvää mysteeriä, paniikkia gradusta joka ei vaan valmistu (tunnistin NIIN itseni), mutta myös seksikkäitä vampyyreja ja roppakaupalla huumoria. Tässä sai oikeasti nauraa vedet silmissä! Ihan täydellinen paketti! ^_^
Aivan ihana kirja. Suorastaan täydellinen jatko-osa Vialliselle. Molemmat teokset ovat hämmästyttävän hyviä ja tätäkin oli kyllä ilo lukea.
Celestine on kasvanut hurjasti kirjojen aikana ja hän on ehdottoman rohkea, itsepäinen sekä lahjakas. Celestine on erittäin älykäs ja monesti kirjassa vain se pelastaa hänet pahimmalta. Kaikki kirjan henkilöt ovat mahtavia ja niiden kirjo on laaja. Carrick on yksi lemppareistani, samoin Celestine.
Lue lisää ...
Koko juoni on saatu hienoksi kokonaisuudeksi, Ahern on kyllä miettinyt kaikkea. Pienimmätkin yksityiskohdat ovat tärkeitä myöhemmin tarinassa ja se tuo mielestäni kivan lisän koko hommaan. Tarinan idea itsessään on, ainakin minulle, aivan uusi. Tämähän on jatkoa Ahernin aiemmalle teokselle, Viallinen. Pääsin siihen kirjaan mukaan vasta luettuani jonkin verran pidemmälle, mutta tämä kirja pitää kyllä alusta asti ihan koukussa.
Suosittelen ehdottomasti tätäkin kirjaa kaikille luettavaksi. Romantiikkaa on juuri sopivasti ja jännitystä löytyy. Täydellinen yhdistelmä.
Ääniä yössä on loistava kirja. Juoni on todella mahtava ja toteutus vielä parempi. Travis ja Nora ovat hyviä hahmoja ja koko kirjan tähti Einstein on todella ihana ja hauska.
Kirja on mielestäni paras Koontzin kirja minkä olen lukenut ja olen erittäin tyytyväinen, kun ostin sen.
Kirja on hämmästyttävän hyvä ja yllätyin positiivisesti sen taidokkuudesta. Koko tarina on erittäin mielenkiintoinen ja erikoinen, mutta samalla ajankohtainen. Idea siitä, että ihmisiä syrjitään ja alennetaan moraalisten päätösten takia on kiehtova ja samalla erittäin ärsyttävä.
Lue lisää ...
Aluksi juoni tuntuu hieman tylsältä ja hitaalta, mutta pian kun siitä on saanut kiinni niin tarina tuntuu etenevän kovaa vauhtia. Itse pidin kirjan omaperäisyydestä, jonka maailma tuntuu kuitenkin kovin tutulta. Ahern on onnistunut luomaan aivan uuden dystopisen maailman, joka on samalla erittäin vieras ja kiehtova, mutta samalla niin tuttu sekä kauhea. Kirja on todella koukuttava ja sen kirjoitustyyli on hirvittävän hyvä, mutta samalla sen maailma sai välillä minut aivan tuohduksiin.
Päähenkilö, Celestine, on aluksi täydellisyyten pyrkivä tyttö, joka haluaa aina noudattaa sääntöjä. Pian hänen tapansa katsoa elämää muuttuu lähes kokonaan ja hän yrittää selvitä viallisena täydellisten maailmassa. Celestine on rohkea ja valloittava, eikä parempaa päähenkilöä voisi tälle teokselle toivoa. Kirja pitää sisällään myös suuren joukon muita ihania ja mielenkiintoisia hahmoja, joiden ansiosta tarina pysyy elossa ja nostattaa kyllä huomattavan määrän tunteita esille.
Voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon tästä teoksesta, mutta taidan lopettaa tällä kertaa tähän. Kirjaa lukiessa oloni oli hieman ristiriitainen, mutta yhtä kaikki olen kuitenkin pysynyt siinä, että tämä kirja on yksi parhaista nuorten scifi-kirjoista, joita olen vähään aikaan lukenut. Suosittelen ehdottomasti tämän teoksen lukemista!
Ensimmäinen koukutti, toinen oli hieman hitaanpaa ja kolmatta ei voinut laskea käsistään. Kolmannessa tuli veilä uusia henkilöitä mukaan, joten todella odotan tuota neljättä osaa ja toivoisin, ettei se jää viimeiseksi.
Kirjan tapahtumat tuntuvat etenevät nopeammin kuin aiemmissa kirjoissa, mutta olihan se ihan mukavaa vaihtelua. Tarinalla on myös tällä kertaa kolme kertojaa aiemmista osista poiketen. Mielestäni oli kiinnostavaa lukea Cassian, Kyn sekä Xanderin näkökulmasta, se tuo tarinaan enemmän ulottuvuutta ja pitää sen koko ajan käynnissä.
Lue lisää ...
Tämä kirja eroaa edellisistä osista myös sillä tavalla, ettei se painotu pelkästään Kyn ja Cassian romanssiin, vaan mukana on myös paljon laajempi kuvio. Kirja alkaa heti nopealla tahdilla ja jatkuu samalla tavalla loppuun asti. Teos on kyllä myös täynnä herkkää ja taiteellista tekstiä, mutta siitä löytyy paljon konkreettisempaakin tekstiä. Tässä keskitytän myös paljon Xanderin kannalta lääketieteeseen, joka omasta mielestäni on varsin mielenkiintoista.
Kyn, Xanderin ja Cassian välinen suhde on hieman sekava ja jokaisella osapuolella löytyy tunteita useampaan henkilöön, mutta kokonaisuudessaan heidän suhteensa on luotettava ja mukavaa luettavaa. Henkilöinä kaikki kolme ovat hyvin erilaisia. Ky on todella käytännöllinen ja tunteikas, Cassia taas järjestelmällinen, mutta rento ja Xander puolestaan huolehtiva ja avulias. Kaikki ovat kuitenkin rakastavia ja laittavat muiden tarpeet omiensa edelle. Itse pidän tästä jalosta piirteestä, mutta välillä se on jo hieman ennalta-arvattavaa.
Kirja on hyvin taidokkaasti tehty ja sen teksti on melko yksinkertaista, jolloin kaikki runot ja tunteikkaat kerronnat erottuvat selvästi joukosta. Suosittelen kirjaa kyllä muillekin.
Kirkkaan selkeää on monella tapaa samanlainen dystopia kuin Verrosen aiempi Karsintavaihe. Kerronta on totista, jotenkin väritöntä ja toteavaa. Kerrontatavan vuoksi tekstiä on raskaanpuoleista lukea eikä lukukokemus ole viihdyttävä. Kirjan tuoma sanoma on toki tärkeä. Myös sisällössä on yhteneväisyyttä Karsintavaiheen kanssa. Ihmiset on sirutettu ja yhteiskuntakelpoisuus ilmaistaan värikoodein. Työllistyminen on vaikeaa ja työstä maksetaan minimaalinen korvaus. Luonnosta ei välitetä, raha ratkaisee. Kirkkaan selkeässä eletään monilta osin keinotekoisessa maailmassa, missä säätä ja luonnon normaali toimintoja manipuloidaan. Seurauksena on ilmastonmuutos ongelmineen. Mm. auringon haitallinen säteily on voimakasta, joka tuo monia ongelmia elämään ja luontoon. Muita esiin tulleita yhteiskunnallisia epäkohtia on mm. vaikeasti hoidettavat tartuntataudit, stimulanttien liika käyttö sekä reaalielämän korvaaminen simulaatioilla.
Tämä oli jotenkin sopiva tähän maailman tapahtumien kohtaan. Koukuttava, kuten ensimmäinenkin. Suosittelen.
Tarina on vaihtoehtohistoria ja sijoittuu Espanjan sisällissodan ympärille vuoteen 1938. Se on myös vakoilukertomus, mutta ei mikään tavallinen sellainen. Kuolleet elävät, jos ovat saaneet eläessään Lipun turvaamaan kuolemaansa. Kuolleiden paikka on Kesämaa, mistä pääsee kulkemaan elävien maailmaan Henget palkkaavat usein meedion kuorekseen.
Lue lisää ...
Rajaniemen tapaan kirjassa on omaa termistöä ja jänniä ideoita sekä yksityiskohtia tulvillaan. Eetteristä ja ektosta on johdettu mitä mielikuvituksellisimpia asioita, hauskaa luettavaa. Henkilöitä ja tarinan säikeitä on paljon, silti tarinan kuljetus on varsin sujuvaa ja lukeminen sujuu sutjakkaasti ja vaivattomasti kunhan lukurupeamien väli ei ole liian pitkä. Uskoisin toisen lukukerran vain parantavan kokemusta.
Kirja on satiiri Venäjän oloista. Siinä sivalletaan elitismiä vastaan ja irvaillaan mm. muoti-ilmiöistä ja amerikkalaistumisesta. Kulttuurin alkulähdettä ei enää tunnisteta vaan asiat tunnistetaan Hollywood filmien kautta. Englannista johdettuja sanoja käytetään yhä enemmän. Kirjassa on paljon sanojen kanssa kikkailua ja itse juoni ei ole niin tärkeä.
Puolen välin kohdalla sain kirjasta jo tarpeekseni. Kirja jäi sitten vähäksi aikaa sivuun ja siihen uudelleen tarttuminen ei tehnyt lukemista yhtään helpompaa. Lopun punnersin väkipakolla läpi. Vaikka loppu oli yllättävyydessään hyvä, kokonaisuus ei ollut meikäläisen makuun.
Tämä on ehdoton suosikkini Torni-kirjoista ja tavallaan asetti riman ja odotukset jopa hieman liian korkealle jatkoa ajatellen.
Kaikki toimii, revolverimiesoppilaiden koulutus, Shardik-karhun tapaus, Jaken vetäminen meidän todellisuudestamme Rolandin maailmaan, Joenylityspaikka, Ludin kauhut ja tietenkin Blaine.
Juna, joka osaa ajatella, rakastaa arvoituksia ja on täysi psykopaatti. Vain King voi saada tällaisen absurdiuden toimimaan. Kirjaa ei malta laskea käsistään, King on elämänsä vedossa ja esimerkiksi se hetki kun sankarimme saapuvat Keski-Maailman rajalle, on kuvattu niin elävästi, että voin mielessäni nähdä kaukaisuuteen ulottuvan maiseman kiemurtelevine jokineen ja horisontissa häämöttävine kaupungin tornineen.
Aikoinaan, kun luin tämän kirjan, jatko-osista ei ollut vielä tietoakaan. Olikin tuskallista odottaa seuraavaa osaa vuosikausia.
Kolme korttia pakasta aloitti Torni-tarinan huippuvaihteen ja Joutomaa täydensi sen. Siksi valitettavasti jatko-osat ei ihan yltäneetkään samalle mielikuvituksen ja tarinankerronnan tasolle.
Tämä kirja lukeutuu yhdeksi suosikeistani Torni-tarustossa. Western-henkisyys on huipussaan ja Callan miljöö avautuu lukijalle erittäin todellisena.
Huippuhetkiä ovat Jaken seikkailu Ukkosjylyn puolella Doganissa, Andyn kohtalonhetket, sekä tietenkin itse susien kohtaaminen. Myös Susannah-Mian hetket ovat mielenkiintoisia.
Kirjassa hahmot ovat edelleen kiintoisat, mutta tässä osassa henkilöitä ei ole kuitenkaan kovin paljon. Tarina on kirjoitettu kahdesta näkökulmasta, Cassian ja Kyn. Tämä on mielestäni kiva lisäys tarinaan, ensimmäinen osa kun on kirjoitettu vain Cassian näkökulmasta.
Lue lisää ...
Kirjan juoni on kyllä kiinnostava ja sitä seuraa mielellään, mutta välillä juoni etenee melkein mahdottoman nopeasti, kun taas hetkittäin juoni tuntuu pysyvän lähes paikallaan. Varsinkin loppua kohden edetessä tuntuu melkein siltä, että Condiella olisi vain ollut kiire lopettaa kirja. Ehkä minä vain luin lopun liian nopeasti, mutta viimeiset 50 sivua tuntuvat aivan pursuavan uutta tietoa.
Kirja loppuu kyllä sellaiseen kohtaan, että tekee mieli lukea viimeinenkin osa. Suosittelen kyllä kirjaa muillekin.
Sain kirjan joululahjaksi. Luin 2 ensimmäistä kirjaa alle viikkoon, mutta kolmannnen alku oli niin tylsä, että aloitin sen lukemisen vasta puolitoista vuotta kirjan saamisen jälkeen. Se oli kaikista tylsin ja rankin osa mielestäni koko trilogiassa. Ensimmäinen on edelleen lempparini. Nälkäpeli-trilogia on antanut minulle hyvän lukukokemuksen ja kuuluu lempikirjasarjoihini.
Tulen perillinen on mahtava kirja. Se jatkaa upeasti kirjasarjaa, eikä sitä meinaa haluta laskea käsistään. Kirjassa tapahtuu koko ajan, eikä se ole missään vaiheessa tylsä.
Celeana jatkaa edelleen upeasti vahvana päähahmona. Tässä kirjassa hän on jonkin aikaa aika haavoittuva edellisen kirjan tapahtumien takia, mikä tekee hänestä inhimillisemmän. Rowan on todella ihana hahmo ja odotan suuria hänestä seuraavissa osissa. Ja vaikka olenkin vannoutunut Chaol-Celeana fani, niin tämän kirjan myötä tajusin, ettei näillä kahdella ole tulevaisuutta yhdessä. Mutta suureksi yllätyksekseni en ole pettynyt. Sillä Rowan sopisi Celeanalle ehkäpä vielä paremmin. Tämä on aika outo ja uusi piirre minussa. Jos jossain kirjasarjassa on joku pari, johon tykästyn, niin en voi päästää heistä irti, ja toivon loppuun asti, että heistä tulisi pysyvä pari. Mutta tässä sarjassa toivon kovasti, että Rowan löytäisi paikkansa Celeanan rinnalla rakastajana.
Olen myös yllättynyt (hyvässä mielessä) Dorianin tulevaisuudesta. Hän on ihan oikea henkilö, eikä mikään kiiltokuvapoika, jonka ainoa tarkoitus oli ensimmäisessä osassa kilpailla Chaolin kanssa Celeanasta. Tämän kirjan lopussa Dorianin tulevaisuus näyttää erittäin synkältä, ja odotan myös hänen takiaan saavani seuraavan osan pian.
Olen todellakin rakastunut sarjan maailmaan ja sen henkilöihin. Olen iloinen siitä, että kirjat suomennetaan nopealla vauhdilla, nimittäin uskon, että sekoaisin lopullisesti, jos joutuisin odottamaan jokaista osaa vähintään vuoden.
Kirja oli makuuni vähän liian tylsä. Yksityikohdat kuvailtiin hyvin ja kirja oltiin kirjoitettu hyvin.
Todella hyvä kirja!
Mielestäni America on todella samaistuttava ja hyvin tehty hahmo. Juoni kulkee kirjassa sopivassa tahdissa ja minusta on ihanaa seurata american ja maxonin kukoistavaa rakkaustarinaa:))
Ehdottomasti yksi parhaista kirjoista joita olen lukenut!
Ensielämä ja toiselämä olivat vähä epäselviä asioita eikä alussa saanut oikein juonesta kiinni mutta sitten kun ne tajusi kirjan ahmi nopeasti parissa päivässä.
Mielestäni kirjan päähenkilö, Tenley oli samaistuttava ja kiinnostava varsinki numeropakkomielteensä takia myös muut hahmot olivat hyvin rakennettuja.
Lue lisää ...
Juoni oli minusta ihan hyvä mutta siitä olisi saanut paremman pienellä hiomisella.
Ainoan miinuksena oli huono suomennus joissakin kohdissa mutta innolla jään odottelemaan jatko-osia.
Olin aluksi epäluuloinen kirjaa kohtaan, koska luulin että se on samantyyppinen kuin nälkäpeli. Mutta, yllätyin positiivisesti kun aloin lukemaan kirjaa sillä, tämä ei muistuttanu juuri lainkaan nälkäpeliä ja ahmin kirjan hetkessä. Mielestäni hahmot olivat samaistuttavia ja eivätkä liian täydellisiä.
Mahtava kirja. Kirjassa kerrotaan ja kuvaillaan yksityiskohdat hyvin. Juoni on mielenkiintoinen ja kirjaan jäi koukkuun. Luin kirjan muutamassa päivässä. Kirja vaati toisen lukukerran, että ymmärsin sen mahtavuuden. Teemoista minua kiehtoi eniten vahvuus: jokainen henkilö kuvattiin omalla tavallaan vahvaksi!
Hieman vaikealukuinen näytelmäversion vuoksi, mutta kun version lukemisen oppi, oli kirja hyvin mielenkiintoinen. Mielestäni kirja ei kuitenkaan yltänyt aiempien sarjan kirjojen tasolle.
Todella tylsä minulle. En meinannut jaksaa lukea loppuun.
Hieman tylsä makuuni, mutta upposi muutamassa päivässä.
Pisteet huikealle mielikuvitukselle. William Gibsonin diggaajana lähdin innolla lukemaan, kirjan maailmassa on jotain samaa kuin Gibsonin parhaissa, vaikka sitten toisaalta ei yhtään.
Kuitenkaan en pidä sinänsä tätä kaiken hehkutuksen arvoisena. Hieman keisarin uutta vaatetta on pitää tätä "tulevana klassikkona". Aidossa klassikossa on myös panostettu tarinaan, syvälliseen juoneen ja ikimuistoisiin henkilöihin. Klassikko myös ehkä sanoo jotain jostakin.
Lue lisää ...
Rajaniemen ovelassa maailmassa kirjailija pääsee kerrassaan loistavan mielikuvituksensa avulla hyvin hyvin vähällä panostuksella. Mitä vain voi tapahtua, ja mitä tahansa sanoja tai sanoja muistuttavia selitteitä, tapahtumia, hahmoja, "juonikäänteitä" jne. voi kirjoittaa ilman mitään pelkoa siitä, että kukaan ymmärtää edes kyseenalaistaa, onko tapahtumilla oikeasti loogisia syy-seuraussuhteita. Itse asiassa millään ei ole mitään väliä, mikä tässä minusta eniten menee pieleen samalla kun se jossain kohdissa kiehtoo. Itse "juoni" on melkoisen kevyt ja suoraviivainen, hahmot pelkkiä ohuita pintaraapaisuja. Sen sijaan kaikenlainen käsittämätön sanasto, sirpaleinen ja hyperkauas tulevaisuuteen sijoittuva sopivasti outo maailma pitävät mielenkiintoa yllä.
Jatko-osista ei sitten käsitä enää senkään vertaa :)






















