Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Alku mukavan hidastempoinen ja makusteleva, loppua kohden rivakampi ja hieman sekava. Mielenkiintoinen lähestymistapa eläviin kuolleisiin: kyseessä ei ole mikään perus aivojensyönti zombiekirja.
Upea lukuelämys. Koukuttava romaani, jossa oli pitkästä aikaa monia henkilöhahmoja, joihin pystyin samaistumaan. Juoni on ennalta-arvaamaton ja brutaali. Nautin joka hetkestä. Harmillisesti tiedossani ei ollut yhtäkään risteilyä, jonne olisin voinut ottaa tämän matkalukemiseksi.
Ehdoton suosikkini, kuuntelin tämän äänikirjana mutta kirja oli niin mukaansatempaava että pitänee hankkia omaan hyllyyn jotta voin lukea sen aina yhä uudestaan ja uudestaan.
Sovelias lopetus Rämeen olennon saagalle.
Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2018/07/kirja-arvostelu-alan-moore-rameen_22.html
Tämä kirja on yksi niistä harvoista, jotka todella ansaitsevat kaikki viisi tähteä. Teos on koko ajan koukuttavaa luettavaa eikä sitä meinaisi haluta laskea kädestä. Koko kyseinen sarja on aivan hirveän hyvä ja mielenkiintoinen ja tämäkin ylittää kyllä kaikki odotukset.
" Oi, tuuli tuule ystäväin, myrsky tuo sä tänne päin. Vihellä tuhon sävelin, kuin kuolo seurasi polkua jonka kävelin. Oi, raivoa myrskytuuli ja niele kylä tää, kuin sydämein musta ikijää."
Vain sydämensä kuollettanut nainen näin lausukoon. Tästä puolikas tähteni.
Loistava päätös loistavalle kirjasarjalle. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2018/07/kirja-arvostelu-terry-pratchett.html
Oli mukavaa palata taas pitkästä aikaa Soturikissojen maailmaan, nämä kirjat eivät koskaan petä lukijaa. Sisältö oli sujuvaa ja tapahtumat mielenkiintoisia, eikä mikään kohta jättänyt kylmäksi. Kirja loppui jännittävään kohtaan, joten aion kahmaista seuraavan osan Kuun merkki samaan syssyyn.
Ihana. Pidin tästä kirjasta aivan yhtä paljon kuin edeltäjästäänkin. Tarina jatkuu reippaasti eikä kiinnostavia tapahtumia puutu tästäkään teoksesta.
Celaena on edelleen rohkea ja itsepäinen nuori nainen, mutta tässä kirjassa hän näyttää vielä avoimemmin tunteellisen puolensa. Myös muut tärkeät henkilöt, kuten Chaol, Dorian ja Nehemia, näyttävät uusia ja mielenkiintoisia puoli itsestään. Kaikki hahmot jaksavat kyllä aina yllättää...
Olin positiivisesti yllättynyt kirjan suhteen, vaikka odotuksetkin olivat jo korkealla. Kirjan idea on uudenlainen ja mielenkiintoinen ja se on toteutettu todella onnistuneesti. Tarinaan vain ajautuu mukaan ja itse huomasin lukeneeni kirjan jo hetkessä.
Kirja oli kyllä pienoinen pettymys. Takakannen perusteella odotin jotakin kaunista ja jännittävää tarinaa, mutta se onkin melko tylsä. Kirja toi mieleeni huomattavan usein Twilightin, eikä vain ihmissusi-idean takia, vaan koko tarinan perusteella. Kirja keskittyy suuresti Gracen ja Samin suhteeseen eikä sitten oikeastaan mihinkään muuhun. Toinen Twilight-tyylinen piirre löytyy teoksen kerrontatavasta. Kirjan tapahtumat etenevät nopeasti ja monet hahmoista jäävät etäisiksi.
Varasin tämän kirjastosta aikaa sitten kun luin että kyseinen kirja on tulossa, takakannen mukaan luvassa olisi jännittävää ja samalla kauhistuttavaa luettavaa, vaan toisin kävi. Kirjassa ei juurikaan tapahtunut mitään, vasta aivan viimeisillä sivuilla ja nekin tapahtumat sivuutettiin tuosta vain. Kertoja palasi tuon tuostakin vanhoihin, aikaa sitten tapahtuneisiin asioihin, joissa ei juurikaan ollut mitään sen kiinnostavampaa kuin naapureiden asioiden muistelua. Itse en saanut tästä teoksesta oikein mitään irti, enkä todellakaan saanut kauhunnälkääni tyydytettyä, edes alkupalan vertaa.
Tämä kirja ei ole aivan tavallisesta päästä. Minun piti trilogian ensimmäisen osan alussa kyllä totutella tarinan kerrontatyyliin ja tätä kirjaa lukiessa se tuntuikin jo luontevalta. Teoksen tarina on kiinnostava ja tapahtumarikas, ehdottomasti mielekästä luettavaa.
Petyin todella tähän kirjaan! Odotin samantapaista kirjaa, kuin Outolinnut, mutta tämä oli todellinen pohjanoteeraus!
En oikein osannut odottaa kirjalta mitään kovinkaan erityistä, mutta itse kyllä yllätyin positiivisesti. En ole aiemmin lukenut paljoa steampunkia, mutta tykästyin kirjaan kyllä kovasti.
Kirjan tyyli on hieman erikoinen ja tapahtumien kerronta on todella monipuolista. Kirjassa kerrotaan Aleian ja Corildonin tapahtumia paljon, mutta jonkin verran myös muiden ulkopuolisten hahmojen näkökulmia. Teos on melko tasaista luettavaa, mikään kohta ei jäänyt erityisesti mieleen. Koko kirjan ajan juoni on melko samanlaista ja yhtä hyvä. Olisin ehkä kaivannut hieman enemmän mieleenpainuvia käännekohtia tai edes jotakin erilaista.
Kirjan juoni on kieltämättä hieman erikoinen, mikä tekee siitä suht mielenkiintoisen. Kirjan tapahtumat ovat myös hyvä esimerkki siitä, miten asiat eivät aina mene niin kuin on suunnitellut. Samalla näytetään, millaisia vaikutuksia yllättävillä tapahtumilla on päähenkilöiden parisuhteeseen.
Eli jos kaipaat jotain hieman erikoisempaa luettavaa, tämä kirja on hyvä vaihtoehto.
Kiva fantasiatarina, joka oli usein kuitenkin melko ennalta arvattava. Kirjaa on verrattu paljon Harry Pottereihin ja samankaltaisuuksia olikin paljon, mutta Nevermoor ei ainakaan vielä yllä samalle tasolle. Ehkäpä sarjan seuraavat osat tulevat olemaan parempia.
Sain vihdoin ja viimein lainattua Pikku Prinssin kirjastosta ja luettua sen läpi.
Tarina oli mielenkiintoinen ja todella liikuttava. Se myös otti hyvin kantaa elämään, sekä lapsuuden ja aikuisuuden eroihin. En yhtään ihmettele, miksi Pikku Prinssi on maailman tunnetuimpien kirjojen listalla. Voin suositella tätä kirjaa kenelle tahansa. <3
Tonttu on kieltämättä erikoinen kirja. Tyyliltään se ei täysin uponnut minuun, ja kirjan alussa tuntui että eihän tämä ole minun juttuni ollenkaan, mutta lopulta päädyin tykkäämään kirjasta paljonkin. Kirja ottaa tonttuihin uuden näkökulman, joka ei ole (ainakaan minulle) tuttu sen paremmin kansanperinteestä kuin tonttusaduistakaan. Joistain nettikommenteista muistelen kuulleeni että kirja ei jaksaisi vetää ihan loppuun asti, mutta omalla kohdallani päin vastoin pidin loppupuolesta alkupuolta enemmän. Arvoin antaisinko kirjalle 3 ja puoli vai neljä tähteä, mutta päädyin neljään koska tämä oli sen verran viihdyttävää kesälukemista.
Tärinä selvästi tiivistyy loppua kohden. Vähemmän tapahtuu mutta kerronta on yksityiskohtaisempaa. Tämä osa jäi mielestäni hieman kesken, mutta se taitaa olla sarjan loppuisimme ominaista että jännittävä kohtaus jätetään kesken ja tarina jatkuu heti seuraavassa osassa.
Yksinkertaisesti hurmaava kirja. Tässä kirjassa on selvästi enemmän romantiikkaa kuin edellisissä osissa, etenkin ensimmäiseen osaan verrattuna, mutta itse nautin tästä suunnattomasti.
Päähenkilö Meghan on kasvanut ja kehittynyt paljon ja on tullut rohkeammaksi sekä hahmoksi, jota on helpompi kunnioittaa. Hän on aina valmis puolustamaan ystäviään ja taistelemaan heidän puolestaan, joka on kyllä valtava muutos ensimmäisen kirjan Meghaniin, joka oli ujo ja kokematon tyttö. Ash näyttää uusia puolia itsestään ja hänen ja Meghanin suhde on myös suuressa osassa tarinaa. Heidän romanssinsa on ihanaa ja hellyttävää luettavaa, josta kyllä nautin suuresti. Puck hyväksyy roolinsa Meghanin elämässä tämän parhaana ystävänä ja hänen ja Ashin välitkin paranevat pikkuhiljaa, joka on mielestäni hieno asia. Kirjassa ei tule paljon uusia hahmoja, mutta monet vanhat hahmot näyttäytyvät uudessa valossa, joka tuo kyllä kiehtovan lisän tarinaan.
Olin kyllä positiivisesti yllättynyt tästä kirjasta. Sarjan edellinen osa oli aluksi melko hämmentävä, mutta loppua kohden hyvinkin onnnistunut. Tämä teos taas on alusta asti koukuttava ja hyvin rakennettu.
Päähenkilö, Meghan, oli ensimmäisessä kirjassa aika avuton ja koko ajan pelastettavissa, mutta tässä hän uskaltaa ryhtyä toimeen ja hän oppii paljon uusista kyvyistään, joka on mielestäni huomattavasti kiinnostavampaa. Välillä Meghan kuitenkin ymmärtää asioita omituisen myöhään, vaikka itse olisi arvannut tapahtuman jo muutamaa lukua aiemmin. Prinssi Ash on taas pysynyt melko samanlaisena rohkeana ja itsepäisenä persoonana, vaikkakin hänkin loppua kohden muuttuu ehkä aavistuksen. Puck on myös rohkea ja aina valmiina toimimaan ja hän on edelleen hauska hahmo, vaikkakin näyttää myös syvällisemmän puolenkin itsestään tässä kirjassa. Grimalkin on jälleen matkassa mukana ja loistaa kyllä roolissaan. Hän on aina muita edellä niin tiedon hankinnassa kuin avun löytämisessä. Myös Grim on huvittava persoona, jonka seurassa on aina viihdyttävää lukea. Uutena tärkeänä hahmona tässä kirjassa tulee myös Rautahepo, joka oli aiemmin Meghanin ja muiden vihollinen, mutta nyt auttaa näitä yhteisessä tavoitteessa ja tulee ystäväksi.