Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Aloitin tämän kirjan innolla ja odotuksilla. No, sain kyllä pettyä pahasti. Jos alku oli lupaava, niin lasku oli kyllä koko kirjan mittainen. Anna ei tunnu samaistuttavalta ja välillä jo mietin mistä ihmeestä hänet oli oikein vetäisty mukaan tarinaan. Vlad olisi saattanut olla lupaava hahmo, mutta en löytänyt hänestä sitä tiettyä kipinää. Vampyyritarinoissa on oltava kipinää ja raakuutta, sekä oikea määrä himoa. Pure mua ei saanut aikaan näitä tunteita eikä noussut suosikkeihini. Kirja sisälsi liikaa Suomen historiaa huonolla tavalla eikä huumori aina toiminut. Kirja näyttäytyi minulle lähinnä vitsinä eivätkä puhekieliset ilmaukset voittaneet minua puoleensa. Kokonaisuudessaan kirja oli pettymys, jonka lukeminen opetti pysymään kaukana kyseisestä kirjasta.
Valenda... Kuinka voisin edes aloittaa? Omalla kohdallani kirja todella täytti kaikki lupaukset ja odotukset. Valenda eteni hyvää vauhtia ja paljasti juonenkäänteitä jokaisella silmänräpäyksellä. Kirja saattoi alkaa loivasti, mutta loppu ei ollut mitään muuta kuin jyrkkä ja hengästyttävä. Donatella oli hahmona minulle helpommin samaistuttava kuin Scarlett ja palkitsi lukijan teoillaan sekä tunteillaan. Hänen seikkailujaan oli herkullista seurata ja hänen tielleen saapuvat pojat/miehet olivat kaikin puolin hyvyydessään ja pahuudessaan iloa minulle. Stephanie Garber toi Valendaan taspainoisesti uusia sekä tuttuja hahmoja, joita ilman kirja ei olisi voinut olla yhtä herkullinen. Scarlett tuntui välillä olevan aivan sopimaton koko kirjaan, mutta onnistui kuitenkiin lopuksi hieman hahmottamaan omaa paikkaansa. Legendin taikuus yhdistettynä mystiseen miljööseen sekä taidokkaaseen kertomiseen synnytti aidon ja koukuttavan lukukokemuksen. Olen jo pitkään odottanut Valendan ilmestymistä ja voin sanoa odottavani mahdollista jatkoa kiihkeämmin kuin koskaan. Caravalin toinen osa näyttäytyy minulle tasokkaampana kuin ensimmäinen enkä voi sanoa olevani sama ihminen tämän kokemuksen jälkeen. Joitain kirjoja vain rakastetaan ja Legend viimeisteli tämän tunteen esiintymällä kirjassa todellisilla kasvoillaan. Valendaa ei todellakaan kannata jättää lukematta, sillä se olisi menetys. Kirjan aloitettuaan voi vain kiihkeästi ahmia sen loppuun katumatta hetkeäkään sen aloittamista.
Hieno päätös mahtavalle sarjalle. Koko sarja on mielestäni parhaita kotimaisia kirjoja, joita olen lukenut ja yltää kyllä monien muidenkin teosten tasalle. Kirjassa on kiehtova tapa edetä tarinassa ja se pitää koukussaan koko tarinan ajan. Itse luin kirjan ahmimalla enkä olisi halunnut laskea teosta käsistäni hetkeksikään.
Hyvää jatkoa ennestään mahtavalle tarinalle. Kauan odotettu jatko-osa on viimein suomennettuna, kiitos siitä. Hyvä kääntäjä ollut, vaikkakin huomaa eron vanhaan kääntäjään, mm muutama sanavalinta vähän tökkii kuten minstreli joka aiemmin oli yleensä vain laulaja.
Kuoleman hurmio jatkaa taidokkaasti Eve Dallas-sarjaa. Juoni on erinomainen ja toteutus taattua J.D. Robbia (alias Nora Robertsia). Niin kuin kolmannen osan arvostelussa mainitsin, henkilöistä on alkanut pitää todella, eikä yksikään päähahmoista ole turha.
Erikoinen romaani, jossa unet ja harhanäyt sekoittuvat todellisuuteen välillä niinkin hyvin, että joitakin katkelmia joutuu lukemaan kahdesti pysyäkseen juonen mukana. Hautalan tavassa kirjoittaa on jotain maagista. Hänen romaaniensa tunnemaailma on oudon harhainen ja erikoisella tavalla kutkuttava.
Kaiken kaikkiaan oikein toimiva ja tunteita herättävä romaani. Kirja on jopa paikoin suhteellisen ahdistavaa luettavaa siitä syystä, että päähenkilö ei itsekään tiedä miten tietyissä tilanteissa kuuluisi toimia. Koin useampaan otteeseen vahvaa myötähäpeää Rachelia kohtaan. Alkoholisoituminen ei ole leikin asia. Tulen varmasti lukemaan Hawkinsilta kirjoja tulevaisuudessakin.
Kirja on periaatteessa jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen ja viimeinen on kirjoitettu Bellan näkökulmasta ja keskimmäinen taas Jacobin. Oma suosikkini on kirjan kolmas osa. En itse pitänyt kovin paljoa Jacobin näkökulmasta kirjoitetusta tekstistä.
Elysionin tuli on jatkoa Prefektille. Lukemista ei haitannut, vaikka edellinen osa ei ollut enää kovin hyvin muistissa. Tapahtumat sijoittuvat Yellowstone planeetan ympärillä olevaan Timanttivyö rengasrakennelmaan, missä on kymmenisen tuhatta itsenäistä maailmaa. Yellowstone planeetta puolestaan kuuluu Epsilon Eridani tähtijärjestelmään, joka sijaitsee 10.5 valovuoden päässä Auringosta.
Odotin kehutulta kirjalta liikaa. Kerronnassa jokin jäi vajaaksi, jotain uupuu, tarinassa ei vaan ollut ytyä. Ei riipaissut niin kuin takakannessa mainostetaan…olisi varmaan pitänyt, mutta valitettavasti ei tullut minkäänlaista tunne elämystä, vaikka kirja käsitteli sortoa ja julmuuksiakin kuvattiin.
Tarinan idea on ihan hyvä ja hahmoista Eve Black on mielenkiintoinen. Myös eläinlähettiläät toivat tarinaan kivasti fantasiamaisuutta. Kirjassa on paljon ongelmallisia ihmisiä, mutta onneksi päähahmot eivät ole yksiulotteisia – läpeensä hyviä tai pahoja.
Tavallaan kirjan aihe on vieläkin ajankohtainen, sillä tarinan lähtökohta on Torinon käärinliina ja siihen kohdistuvat uskomukset. Asia on ollut selkeästi tapetilla lähellä kirjan kirjoitusajankohtaa. Kirja on julkaistu vuonna 1989 ja vuonna 1988 Jeesuksen käärinliinaksi väitetty riepu todistettiin keskiaikaiseksi väärennökseksi. Käärinliina puhuttaa yhä tänäkin päivänä ja tulkintoja ja tutkimustuloksia on vuosien varrella kertynyt monia. Tarinan scifi elementtinä on kloonaus ja maan ulkopuolistakin älyä on mukana kuviossa.
Sade on monipuolinen dystopia, jonka teemana on "vähän kaikki". Rakenteellisesti sen pitää koossa taidokas paralleeli- tai peilikuvarakenne, jossa kukin teema saa teoksen aikana tavalla tai toisella peilikuvan, variaation tai uuden näkökulman. Juoni on samalla täysin ennalta-arvaamaton ja silti jotenkin hyvin tyydyttävä. Hahmot ja maailma ovat sekoitus käsitteellisyyttä ja konkreettista arkisuutta.
Aikakoneen salaisuus on saanut aikanaan suomennoksen tuoreeltaan alkuteoksesta. Suomennos on vuodelta 1954, kun alkuteos on ilmestynyt vuotta aiemmin. Kyllähän teos on aika pitkälti aikalaistuote, suomennos on sitä varsinkin. Suomentamiseen ei tuona aikana ilmeisesti hirveästi panostettu, eikä suomentajaa edes mainita. Eniten silmään pistävää on se, että englanninkielisiä sanoja on jätetty kääntämättä, kuten all right ja plastic tai kääntäminen on puolivillaista kuten polymorphallactinen tai nonmatemaattinen.
Kirja on vaellustarina, missä ollaan luonnon armoilla ja pitää tulla toimeen niukalla ravinnolla ja ilman mukavuuksia. Ympäristöä kuvataan tarkasti. Tarinaansa kertoo patikkamatkalle lähteneet Heidi ja Jyrki ja nimeämätön kolmaskin kertoja on mukana. Se kuka tai keitä tämä kertoja edustaa selviää viimeistään kirjan loppupuolella - rinnastus ja pointti on aika ovela.
Vedenalainen kaupunki on kahden scifin suurnimen, lukuisia palkintoja urallaan saavuttaneiden Jack Williamsonin ja Frederik Pohlin yhdessä kirjoittama Undersea trilogian aloitusosa. Sarjamuodosta huolimatta kirja on luettavissa täysin itsenäisenä teoksena. Tapahtumia käydään sotilaskoulussa Akatemiassa ja merenalaisissa kaupungeissa. Edeniitti on keksintö, jonka avulla voidaan neutralisoida vedenalainen suunnaton paine ja mahdollistaa syvyyksissä asuminen.
Kirjan lukemisessa ei kauaa mennyt, oli se sen verran koukuttavaa luettavaa. Jotkin kohtauksista olivat todella hämmentäviä ja tipuin välillä kyydistä, mutta kirjasta sai pian uudelleen otteen. Kerronta on uskottavaa ja vei hetkessä mukanaan.
Iltaruskon maa on kuuden kertomuksen kokoelma kuolevasta Maasta, missä ikivanha aurinko on hiipunut rubiininpunaiseksi ja himmeäksi. Maailman täyttää ylitsepursuava taikuus ja on demonien, aaveiden ja hirviöiden majapaikka. Taikuutta harjoittavat niin maagikot, taikurit ja velhot kuin myös roistot, mielipuolet ja vallan pitäjät. Kauniit neidot kuuluvat kuvastoon ja heitä esiintyy jokaisessa tarinassa – on viekasta noitaa, häijyä velhoa, naapurin tyttöä sekä sammiossa valmistettua.
Ei vitsi tämä oli hyvä! Tarkiaisen huumori on pettämätöntä. Loppua myöten nappiosuma! Vuoden paras.
Elina Rouhiaisen kirjoista tämä oli ensimmäinen lukemani ja aion lukea seuraavatkin Väen osat - pitkä aika seuraavan ilmestymiseenhän kun ei ole.
Kirja oli mielenkiintoinen ja piti otteessaan koko tarinan ajan. Vaikka en yleensä kotimaista kirjallisuutta tuppaa lukemaan, tämä ylitti odotukseni. Kirja oli kantaa ottava ja rajoja rikkova: täydellinen minunlaisilleni lukijoille.
Pidin paljon kirjan päähenkilöistä, eikä sivuhenkilötkään olleet huonoja. Juoni kulki koko ajan eteenpäin, eikä tylsiä sivuja ollut joukossa, vaan jännitystä riitti aivan ensimmäisestä sivusta lähtien. Yöunetkin jäivät vähäisiksi tämän kirjan seurassa, kun en vaan olisi millään malttanut laskea sitä käsistäni. Mitään huonoa sanottavaa en kirjasta keksi ja kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Monitasoinen ja vahvatunnelmainen romaani, jossa on dekkari liittyy saumattomasti scifiin. Vaikka opus on kirjoitettu jo vuonna 1984 se ei ole juurikaan vanhentunut, vaan on jopa ajankohtaisempi kuin koskaan. Suosittelen kaikille hyvän tarinan ja rikkaan kielen ystäville. PS: hyvä yleistieto on bonusta tätä romaanisarjaa lukiessa.
Yritin lukea tätä, kun aiemmat osat oli ihan suhteellisen kivoja luettavia. Kuitenkin jo heti alussa rupesi tökkimään päähenkilön suhtautuminen omiin ystäviinsä. Siis se kiittämättömyyden määrä ja ilkeät kommentit sulkuihin merkittyinä oli ihan liikaa. Huvittavaa, miten päähenkilöstä aiemmissa osissa tehtiin niin kilttiä ja hyväsydämistä, mutta kuitenkin se menee ja vehtaa "poikaystäviensä" selkien takana ja halveksuu ystäviään. Loppu tähän kirjaan tämän sarjan lukeminen. Harmi kyllä, koska tykkäsin kirjojen ympäristöstä ja ideasta.
Huh huh mikä pläjäys. Kuuntelin tämän äänikirjana teoksen edetessä vuorotellen vauhdikkaasti ja välillä madellen. Kaikenkaikkiaan pidin teoksesta ja sen kerronnasta. Ei ollut liian kevyttä, eikä myöskään takertunut liiaksi yksityiskohtien kertomiseen jättäen riittävästi tilaa omalle mielikuvitukselle.
Otin kirjan luettavakseni koska ystäväni suositteli Netflixiin tulleena ohjelmana. Sen intron luettuani päätin lukea kirjan ensin, onnekseni tein niin. Nyt kirja on luettu ja kokemus oli niin mahtava etten edes tiedä pystynkö tarttumaan elokuvaversioon olleenkaan.