Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Kirja alkoi vähän tylsästi, mutta se ei haitannut sillä tavalla kuin olisi voinut haitata. Kun olin päässyt vauhtiin, en voinut millään lopettaa lukemista. Miinuksena oli se, että suomennoksessa oli jonkin verran kirjoitusvirheitä ja kaksi eri henkilöä saatettiin sekoittaa toisiinsa.
Keskinkertaista Kingiä. Ei huono, ei niin hyväkään vaan keskinkertaista
Tarina oli oikeastaan jo mielestäni aivan lopussa kun se alkoi. Kirjan lopussa oli hieman puutuva yksijalkainen loikka tapahtumien loppuselvitysten ohi. Jo tapahtuneiden asioiden tarkempaa seuraamusta ei mielestäni tarpeeksi avattu.
Silti luettava
Rautakääpiön kosto on mielestäni paras tämän sarjan osa. Siinä on reilusti jännitystä, taistelua ja seikkailua, mutta samalla tarinassa keskitytään suurempiinkin kuvioihin.
Sarjan edellisessä osassa, Kuninkaan nousussa, oli paljon tekstiä ns. 'vihollisen' elämästä. Itse en aina jaksanut sitä lukea niin innolla, joten pidin siitä ettei tässä osassa ollut niitä tapahtumia yhtä paljon. Tarina keskittyy enemmänkin Salin kumppanusten seikkailuihin. Kirja sisältää kaiken jännityksen lisäksi sopivasti romantiikkaa, syvällisempiä pohdintoja, juonittelua ja ystävyyttä.
Itse en paljon käsikirjoituksia lue, mutta J. K. Rowlingin kirjoittaman teokset kyllä uppoavat. Tarina on tässäkin kiehtova ja elokuvakin on mahtava.
Kuninkaan nousu on todella koukuttava ja hyvin luotu teos. Kirjan juoni on mukaansa tempaiseva ja kaikki hahmot ovat lumoavia. Tekstikin on käsittämättömän hienoa, ainoa miinus mielestäni tarinassa on sen satunnainen raakuus. Etenkin loppua kohden teksti saa enemmän raakoja tapahtumia ja nämä kohdat eivät olleet suosikkejani.
Vastavirta jatkaa kiehtovaa tarinaa ja kiinnostus pysyy yllä koko kirjan ajan.
Teksti, juoni ja hahmot ovat kaikki lumoavia ja yksityiskohtaisia. Päähenkilö Ty on rohkea ja oikeudenmukainen, aivan ihana persoona. Teksti ajautuu välillä keskusteluissa sarkastisen puolelle, joka on viihdyttävää luettavaa, vaikkakin suurimman osan ajasta kirjan juoni etenee melko nopeasti ja vakavahenkisesti. Tarinassa Ty ja Gemma ovat koko ajan liikkeellä ja se lisää tietenkin kirjan kiinnostavuutta.
Tykkäsin kovasti tästä kirjasta.
Luin sen ruotsiksi (sain joululahjaksi), joten seuraavankin osan aion ruotsiksi lukea, ja ainakin ruotsinkielisessä versiossa kieli on sujuvaa, mukavaa, sopivan kuvailevaa ja kuitenkin kevyttä ja nopeahkosti etenevää.
Dungeons and dragons -maailma ei ole minulle vielä kovin tuttu, mutta kirjat jotka tähän mennessä olen lukenut ovat olleet oikein hyviä.
Metsästäjän yö jatkaa Maailmanjako -sarjan ensimmäistä osaa, Kumppanukset. Tarina jatkuu sujuvasti ja mukaan tulee paljon uusia hahmoja ja juonia. Kirja on koukuttava ja tarina pysyy koko ajan kiinnostavana. Tekstikin on hyvin luotua eikä se käy kertaakaan tylsäksi.
Alussa en ollut varma pitäisinkö tästä kirjasta ollenkaan. Ilahduin kuitenkin positiivisesti jatkaessani lukemista. Maria V.Snyder sai tarinan tuntumaan elävältä ja ajattomalta. Yelena oli mielenkiintoinen hahmo, johon kiinnyin nopeasti ensimmäisten aukeamien lomassa. Pidin siitä, ettei tarina paljastanut missään kohtaa liikaa vaan juuri sopivasti. Kiinnostus pysyi yllä koko kirjan ajan ja haluan ehdottomasti lukea seuraavan oisan pian! Valekista ei meinannut saada selkoa, mutta lopussa hänestä oli jo muodostunut myrkyllisen terävä kuva mieleeni. Kokonaisuudessaan Myrkyn oppitunit oli miellyttävää ja uudenmakuista luettavaa.
Kirjan juoni on mieleenkiintoinen enkä ole aiemmin törmännyt vastaavanlaiseen tarinaan. Siinä on kuitenkin joitain amatöörimäisiä piirteitä, jotka häiritsivät minua hieman. Muuten tarina pysyy kyllä koko ajan kiinnostavana ja itse luin kirjan parissa päivässä.
Kaunis, taianomainen (hyh, mikä sana mutta sopii hyvin tähän). Ei niin realistinen, mutta annettakoon se anteeksi. Kirja vihdyttää kauan ainakin meikäläisiä jotka emme pelaa mitään.
Olin jo unohtanut miten hauskaa Valitse oma seikkailusi -kirjoja on lukea! Matka meren alla ei ole yhtä hyvä kuin muut testaamani sarjan osat mutta se on varmaan vain makuasia. Meri ja sen salaisuudet eivät tee minuun yleensä valtavaa vaikutusta vaikka kaladokumentit viehättävätkin...
En oikein osannut odottaa kirjalta mitään kovin erikoista, koska teoksen kuvaus tuntui todella sekavalta kun siihen tartuin. Yllätyin kuitenkin suuresti.
Kirjan teksti on usein sarkastista ja täynnä kaikenlaista sadattelua ja sen sellaista. Teos ei aivan ole sellainen, jota yleensä lukisin, mutta kirjan juonessa on jotakin niin kiinnostavaa, että luin nopeasti koko kirjan. Aihe itsessään on melko rankka eikä tämä todellakaan ole kevyttä lukemista.
Sodan myrsky oli pettymys aina nimestään alkaen. Kirjalla ei tuntunut olevan juonta laisinkaan ja hahmot harhailivat edestakaisin ilman mitään selkeää tarkoitusta. Myös suurin osa hahmoista osoittautui merkityksettömiksi, esimerkiksi Kilornia on raahattu mukanan koko kirjasarjan ajan, vaikka hänestä ei lopultakaan ollut kenellekään mitään iloa. Kirjailjan ratkaisusta ottaa useita näkökulmia ei ollut lukukokemuksen kannalta mitään iloa. Se, että meille näytetään Mavenin ajatuksia ei tuonut meille mitään lisää. Ainoa mihin sillä oli mitään vaikutusta oli se, että näkökulman myötä loppuratkaisu tuntui vielä entistä epäreilummalta.
Itse en ole ennen Dungeons and dragons -maailman kirjoja lukenut, mutta teos herätti mielenkiintoni kirjamessujen alekorista. Tarinassa käsitellään useamman eri hahmon seikkailuja ja kaikki tapahtumat punoutuvat lopuksi yhteen oikein hienosti.
Yllättävän paljon asiaa vaikka varsin vähän tapahtumapaikkoja. Nimensä mukaisesti pääosin Duma Key. Aivan kuin yksi Musta Torni-sarjan kirjoista joka keskittyi pääosin yhdelle lyhyellä rannan pätkälle. Kirjan tuoma jännitys on hyvin erillaista kuin esim. epätoivon kaupunki tai Tornit. Mörköjä saa odotella kirjassa pitkään
Tämä on Paasilinnaa parhaillaan. Tarina alkaa yhdenlaisena ja päättyy monen mutkan kautta erilaisena kuin mitä alussa olisi voinut kuvitella. Kirja on kirjoitettu 1992 ja iso osa sen tapahtumista sijoittuu 2000-luvun puolelle. Nyt on taidettu jo ohittaa ainakin melkein kaikki kirjassa kuvattu aika ja jälkiviisaasti on helppo todeta, että ei ihan mennytkään kaikki samalla tavalla kuin kirjassa. Kuitenkin tapahtumat on sen verran realistisia, että niinkin olisi voinut käydä, mutta katsotaan osuuko tapahtumat kohdalleen myöhemminkään.
Tämän sarjan kaksi aiempaa osaa olin lukenut pari vuotta sitten, mutta kolmatta osaa en löytänyt mistään. Onneksi koko sarja osui silmääni kirpputorilla. Pääsin viimein jatkamaan Meghanin tarinaa ja lukemalla ensimmäiset osat uudelleen. Voin vain sanoa, että Rautakuningatar ei pettänyt nousseita odotuksiani kertaakaan. Sarjan edetessä tutut ja uudet hahmot vilkastavat tarinaa ja juoni kiertyi hengästyttävään silmukkaan. Pelkäsin hetken, etten tapaisi kirjassa Grimalkinia, mutta onneksi näin ei käynyt. Ashin ja Meghanin poikkoilua oli ihastuttavaa seurata, eikä loppu ollut muuta kuin kirjan arvoinen. Julie Kagawa sai minut hapuilemaan kohti seuraavaa osaa ja toivon sen olevan aiempien veroinen!
Kirja on todella koukuttava ja yllätti minut positiivisesti tasollaan. Teksti on hyvin luotua ja juoni on hienosti rakennettu. Se etenee nopeaan tahtiin eikä väliin ehdi jäämään yhtään toimetonta hetkeä.
Kaikki hahmotkin ovat kiinnostavia, etenkin päähenkilö Ty. Kirjan maailmakin on huolella kehitetty ja todella mielenkiintoinen. Teksti sisältää paljon tarkkaa kuvailua, joka pitää kyllä kiinnostuksen yllä.
Odotin innokkaasti saavani Sodan myrskyt käsiini ja odotus palkittiin. Victoria Aveyard oli täyttänyt sivut juonenkäänteillä ja mukaansa tempaavalla kerronnalla. Tutut hahmot värittivät tarinaa ja Maven, sekä Cal sekoittivat Maren toimintaaa. Toisin kuin muut sarjan kirjat, Sodan myrskyt jätti minuun paljon hämmennystä. Jotkin asiat tuntuivat menevän täysin väärin, ja olisin kaivannut näihin kohtiin erilaisen lopputuloksen. Mielestäni kirjan loppu jäi liian auki, eikä se ollut tälle sarjalle sen kaipaama suuri päätös. Kaikkiaan kirja kuitenkin vastasi odotuksiani ja sen jättäminen rauhaan kesken koeviikon tuntui mahdottomalta tehtävältä. Hieman haikeaa sanoa, että sarja on nyt loppunut. Onneksi sen voi aina lukea uudelleen ja kulkea matka Maren kanssa uudelleen kerta kerran jälkeen.