Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Jotenkin hauska, miten päähenkilö "vahingossa" kiinnitti prinssin huomion ensimmäisessä kirjassa ja nyt he päätyvät yhteen. Mitäs jos se oli päähenkilömme juoni koko ajan? Hän ei vain halunnut myöntää sitä kenellekään, ei edes itselleen? Siinäpä keino saada prinssi, joka on tottunut saamaan kaiken, kiinnostumaan sinusta.
Oi mitä draamaa! Viihdyttävä teos, mikäs siinä lukiessa. =)
Helposti luettavissa oleva kirja, jossa on hauskaa teinihömppäjännitystä. Aivan viihdyttävä, tykkäsin!
Tykkäsin ensimmäisestä osasta enemmän kuin tästä. En oikeastaan osaa kuvailla kirjaa sen suuremmin, sillä siitä jäi vähän tyhjä olo ja se tuntui aika väkinäiseltä lukea.
Kirja oli hyvä, vaikka alkuun tuntui hankalle päästä sisälle juoneen ja kirjan maailmaan. Päähenkilö oli ajoittain ärsyttävän naiivi, mutta se ei kauheasti häirinnyt.
Tulevaisuudenkuva tämän kirjan mukaan on aika pelottava, selkeä jako rikkaisiin ja köyhiin tuntui välillä hyvin epäoikeudenmukaiselta.
Tykkäsin kovasti, vaikka alussa juoni tuntuikin hyvin ennalta arvattavalta. Loppua kohden juoni eteni mukavaa vauhtia ja en malttanut odottaa toisen osan alkua.
Maailma, josta kirja kertoo on julma, pienistäkin virheistä rankaistaan todella rajusti ja se tuntui ajatuksenakin pahalta. Ahernin kirjoitustyyli on hyvä, sillä välillä tuntui, kuin olisi itse kirjan maailmassa.
Lue lisää ...
Päähenkilön ajatukset ja niiden kuvailu ärsytti välillä, mutta se ei kokonaisuutta pilannut siitä huolimatta. Ahmin kirjan yhdessä päivässä ja toinen osa oli saatava aloittaa samantien.
Yhtä hyvä kuin edellisetkin. Kiva, miten noidat kietoutuvat päätarinaan ja saavat hieman inhimillisempiä piirteitä. Ehdottomasti lukemisen arvoinen tämäkin.
Toimiva tarina jälleen ja kannen kuvitus on todella ihana! Kirjasarja vain muuttuu jännittävämmäksi kirja kirjalta. Minulle tuli ajoittain epätoivoinen olo lukijana, miten näistä ongelmista voi selvitä??
Ei ehkä ihan niin hyvä kuin ensimmäinen, mutta koukuttava silti. Luin aivan innoissani alusta loppuun.
Mukaansatempaava teos, tykkäsin paljon. Pidin kirjoitustyylistä ja juonen jännittävyydestä. Ensimmäisellä lukukerralla en vielä aivan rakastunut, mutta kun sain toisen lukukerran päätökseen, olin aivan haltioissani!
Nälkäpeli on todella koukuttava ja jännittävä teos. Maailma ja koko juoni ovat niin uusia, kiinnostavia ja samalla kammottavia, että kirjaa haluaa vain ahmia.
Kaikki hahmot ovat mielenkiintoisia ja etenkin Katniss on mielestäni virkistävä päähenkilö. Hän sanoo asiat suoraan - välillä vähän tylystikin - mutta osaa myös olla välittävä ja huomaavainen. Collins on myös onnistunut luomaan koskettavaa tekstiä ja itse luin kyynelet silmissä joitakin kohtia tarinassa - ei kuitenkaan kovin harvinaista minulle.
Lue lisää ...
Kirja toimii periaatteessa yksinkin ilman jatkoa - tämä onkin yksi syy miksi olen lukenut tämän osan paljon useampaan kertaan kuin muut - mutta trilogian seuraavat osat ovat kyllä nekin todella hienoa kirjallisuutta. Suosittelen!
Teos kuihtui lopussa. Alku oli erittäin lupaava mutta loppu oli hieman pettymys kun hyvän alun jälkeen odotti samanlaista jatkoa.
Ymmärrän ettei kaikkea kuulu avata mutta jos asioita selitetään mysteerisesti eikä lopussakaan ole selkoa niin tarina on heikko.
Trilogian viimeinenkään osa ei tarjonnut mitään uutta eikä edes kiinnostavaa. Hirveästi tuntui tapahtuvan, mutta tarinaan ei oikein päässyt sisälle ja se jäi näin etäiseksi.
Samaa kamaa kuin aiempikin osa, ei tarjonnut mitään erikoista. Kerrontatyyli on oudon haahuilevaa ja tarinan seuraaminen oli ajoittain vaikeaa.
Ei mitenkään mieleenpainuva kerrontatyyli, tarina tai edes idea. Kyllähän tämän luki, mutta olisin voinut käyttää aikani paremminkin.
Luin tämän kirjan ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa, kun se ilmestyi. Olin tuolloin ala-asteella ja se sai minut rakastumaan kirjoihin, joissa on muutakin kuin faktaa. Kyseessä on siis ensimmäinen lukemani scifikirja, joka sai minut rakastumaan genreen ylipäätään! Tästä syystä sillä on erityinen paikka sydämessäni. Aikuisempaan makuun kerronta on turhan yksioikoista ja tarinassa saattaa olla hiukkasen aukkoja, jos asiaa alkaa oikein pohtimaan. Mutta silti kirja on edelleen mielestäni mukava ja tarinan idea inspiroi mielikuvistusta.
Hauskaa miten edelliselle kirjalle onkin vain yksi jatko-osa, eikä kyseessä ole trilogia! Tämä kirja oli mielestäni vielä poliittisempi kuin edellinen. Päähenkilö alkaa aivan toden teolla ajaa yhteiskunnallista muutosta, koska kokee nykyisen järjestelmän olevan viallinen. Ajoittain hänen sisäiset pohdintansa ärsyttivät minua, aivan kuten edellisessäkin osassa, mutta pääosin aivan hyvä kirja. Kirjoitustyyli miellytti, joten luin molemmat osat nopeasti ja ahmimalla.
Pidin tästä kirjasta, mutta en luultavasti tule lukemaan sitä uudestaan. Juonena ei mitenkään erityinen: Tavallinen teinityttö päätyy puolivahingossa erikoiseen tilanteeseen sekä sitten esimerkiksi toisille omalla päättäväisyydellään ja suoraselkäisyydellään. Pientä omaperäisyyttä toi se, miten tyttö oli aluksi vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen kannalla. Sitten aivan yhtäkkiä hän huomasi, että se ei olekaan hyvä ja alkoi kapinoida sitä vastaan. Pidin kirjoitustyylistä, jotkin tapahtumat ärsyttivät.
| Verivartio jatkaa Käärmetanssijassa alkanutta Nejahin tarinaa, tällä kertaa maailman suurimman kaupungin slummeissa ja palatseissa. Pulaan joutunut ystävä saa Nejahin sotkeutumaan ylhäisaatelin valtapeleihin, joissa juonet ovat monimutkaisia, henki on halpa ja mikään ei ole sitä miltä näyttää. Lue lisää ... Kirjoittajalla on selkeä visio fantasiamaailmasta, jonka hän maalaa lukijansa eteen taidokkaasti. Kerronta on sujuvaa, maailmankuvaus elävää ja kekseliästä, dialogi kaurismäkeläistä ja toiminta raakaa ja rujoa. Väkivaltaa ei kaunistella, mutta sillä ei myöskään mässäillä. Jos jotain negatiivista haluaa sanoa, niin toisin kuin Käärmetanssija, niin Verivartio ei seiso omillaan, vaan tarina jää kesken ja jatko-osaa odottamaan. Ja niin jään minäkin, sen verran hyvä lukukokemus Verivartio oli. |
Mustan tikarin veljeskunta otti nyt takapakkia aika rajusti. Kirjan kerronta, juoni ja suurin osa henkilöistä ovat edelleen suuren luokan mahtavuutta. Mutta... Suoraan sanoen, en voi ymmärtää, miten kirja voi olla Phuryn ja Cormian, kun heidän näkökulmansa olivat todella vähäiset. Ja nekin näkökulmat olivat koko kirjan tylsintä antia. John, Qhuinn ja Blay olivat todella mahtavia, mutta kun tämä kirja piti kertoa Phurysta, niin tuntuu vähän oudolta, että edellä mainitut, plus Lash saivat enemmän näytösaikaa, kuin hän. Mutta vaikka pidänkin tosi paljon Johninsta, Qhuinnista ja Blaystä, niin en ymmärrä, miksi he saavat niin paljon "näytösaikaa", kun kaikille on kuitenkin tulossa oma kirja, missä he ovat päähenkilöitä. Tuntuu vähän siltä, että kolmikko olisi jotenkin kirjailijan suosikki, ja muut hahmot (myös ne joiden olisi pitänyt olla päähenkilöitä) ovat vain jotain sivullisia, joita ei tarvitse "näyttää" niin paljon.
Lue lisää ...
Kirjassa oli vielä yksi iso miinus. Ja se oli Lash. Pidin kyllä tosi paljon hänen kohtalostaan, ja siitä yllättävästä käänteestä mikä liittyi häneen, mutta en ymmärrä miksi hänen näkökulmaansa piti tunkea kirjaan. Mielestäni olisi riittänyt se, että kerrotaan herra D:n näkökulman kautta, mikä Lashin tilanne oli, ja se siitä. Tällaisena oli vähän hypittävä Lashin osiot nopeasti yli, koska en vain jaksa sitä rasittavaa pulunn****jaa.
Varjeltu rakastaja oli aika paljonkin huonompi, mitä muut osat, mutta toivon, että seuraava osa ja Rehvenge tuovat Mustan tikarin veljeskunnan takaisin sen ansaitsemalle paikalle.
Tykkäsin tästä kirjasta! Kerronta oli sujuvaa ja idea mielenkiintoinen. Luettuani teoksen halusin heti lukea toisen ja kolmannen osan, mutta niitä ei ollutkaan suomeksi. Kauhea pettymys! Luin ne englanniksi, mutta en tykännyt niin paljon kuin tästä suomennetusta ekasta osasta.
On ihan sairasta olla rakastunut samaan aikaan kun odottaa maailmanloppua. (s. 367)
Reilun kuukauden päästä kaikki on todella ohi. Tiedossa on jopa kellonaika. Syyskuun 16. päuvä kello 4:12 aamulla Ruotsin aikaa Foxworth-komeetta puhkaisee Maan ilmakehän. Sen alapuolella ilma tulee olemaan kymmenen kertaa lämpimämpää kuin auringon pinta Kaikki sen tiellä oleva tuhoutuu jo ennen kuin komeetta iskeytyy maahan Afrikan luoteisrannikon tuntumassa, lähellä Kanarian saaria. Ilmakehä roihuaa ja taivas täyttyy valosta, kirkkaammasta kuin mikään koskaan näkemämme. Sokkiaalto saavuttaa meidät hiljaisuuden vallitessa, sillä se liikkuu ääntä nopeammin. Pari minuuttia törmäyksen jälkeen meret ovat höyryyntyneet tyhjiin ja vuoret kärventyneet. Neljä miljardia vuotta evoluutiota - ja yhtäkkiä kaikki on poissa. Emmekä voi tehdä asialle mitään. (s. 18)
Lue lisää ...
Seitsemäntoistavuotiaalle Simonille komeetan lähestyminen merkitsee myös toisenlaista maailmanloppua. Hänen tyttöystävänsä Tilda nimittäin haluaa päättää suhteen ja elää jäljellä olevat kuukaudet kuin (kirjaimellisesti) viimeistä päivää. Tilda alkaa käyttäytyä varsin holtittomasti, koulussa huhutaan huumeiden käytöstä ja epämääräisistä ihmissuhteista, ja lopulta hänet löydetään kuolleena syrjäiseltä teollisuusalueelta. Kaikki viittaa siihen, että hänet on murhattu. Simon haluaa selvittää kuka on syyllinen, ja saa apua Tildan entiseltä bestikseltä Lucindalta, joka sairastaa parantumatonta syöpää ja kirjoittaa samalla kokemuksistaan avaruuteen lähetettävään TellUs-ohjelmaan.
Lähestyvä maailmanloppu saa ihmisissä aikaan monenlaisia reaktioita. Jotkut laativat listoja haaveistaan ja yrittävät toteuttaa niitä, toiset pistävät kaiken ranttaliksi, kolmannet hakevat turvaa erilaisista uskonnollisista yhteisöistä ja neljännet linnoittautuvat kotiinsa ja pelaavat verkkopelejä läpi vuorokauden. Itsemurhiakin nähdään.
Niin, mitähän sitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa?
Mats Strandbergin "Loppu" (Like, 2019) on mieleenpainuva nuorten aikuisten romaani, jossa kuvataan nuorisojoukon (kirjaimellisesti) viimeistä kesää. Nuorten päähenkilöiden mikrotason kokemukset ovat keskiössä, muun maailman tai ympäröivän yhteiskunnan tapahtumista saadaan lähinnä vain nopeita välähdyksiä.
"Loppu" oli piti hyvin otteessaan yli neljänsadan sivun mittaisen kestonsa verran. Oli mukava lukea vaihteeksi hieman erilaista scifiä. Strandbergin dystopiaan kuuluu oleellisena osana yhteiskuntakriittisyys, joka kyllä hetkittäin tuntuu vähän osoittelevalta ja turhan saarnaavalta, mutta hetkittäin se on aika oivaltavaa. Lucindan naapuri on komeettaskeptikko, joka ei suostu uskomaan lähestyvään tuhoon ja tuhahtelee ylimielisesti uutisille lähestyvästä tuhosta.
Ei tämä silti ihan virheetön romaani ollut. Simonin ja Lucindan harjoittamiin rikostutkimuksiin käytettiin mielestäni turhan paljon sivuja ja energiaa, tai ainakin minä koin lähestyvän komeetan riipaisevat vaikutukset ihmissuhteisiin ja yhteiskuntaan sitä kiinnostavampina teemoina. Rakkaustarina on ennalta-arvattava, eikä kasva ehkä niin eeppisiin mittasuhteisiin kuin ajattelin.
Aivan luettavissa oleva kirja, sopii varmastikin parhaiten yli 10 vuotiaille ihmisille, jotka pitävät kissoista, seikkailuista ja ennalta määrätyn kohtalon täyttämisestä. Juttelin kirjasarjan suomentajan kanssa, joka sanoi sarjan olevan sopiva myös nuoremmille, jos lukija kestää sen, että kissoja siepataan, haavoitetaan ja tapetaan. Itselleni hieman vanhempana lukijana sarjan kerrontatyyli oli turhan yksinkertainen. Soturikissojen maailma on kuitenkin mielenkiintoinen, joten en kadu lukemista. =)
Sain juuri luettua tämän kirjan ja olen vieläkin hengästynyt! Kokonaislukukokemuksena aika rankka, en jaksanut lukea yhdeltä istumalta vaikka teos ei olekaan sivumäärällisesti pitkä. Pääosin tarkat teurastuksen kuvaukset ja yleinen painostava ilmapiiri vaativat ajoittain kirjan sulkemista. Ja mikä käänne kirjan lopetus olikaan, enpä olisi arvannut. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen lukukokemus, josta teki erityisen ajatuksiaherättävän se, miten lihateollisuus ei varsinaisesti ollut muuttunut tästä päivästä, ainoastaan teurastettava liha oli eri lajista.
Ei jännittänyt, ei pelottanut.
Lopputapahtumat tuntuvat järjenvastaisilta. Lopetus muutenkin tökerö.























