Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Sarja alkaa saada poliittisempia piirteitä tämän kirjan myötä, mistä en pitänyt. Vallanhimoon keskittyminen vie sivutilaa yliluonnollisten suhteiden kuvaamiselta, mitä olin toivonut tältä kirjalta.
Tätä kirjaa lukiessa tuli tunne, että kirjailija on halunnut tunkea tähän sarjaan kaiken mitä vain voi keksiä yliluonnollisista olennoista. Lisäksi Sookien ainainen muiden asioiden urkkiminen vie hänet taas pulaan, mikä yllätys...
Tässä kirjassa tuntui, että tapahtumia alkoi olla jo turhankin paljon ja juoni kärsi siitä. Ihan ok kirja, mutta kerronta ei ollut enää aiempien osien tasolla.
Hauska ja kivasti historiaan nykyajan liittävä kirja! Monta kertaa nauroin ääneen sutkautuksia. Vähän harmitti tosin päähenkilöparin jaahkaaminen ja erilleen ajautuminen jo ennen kuin pääsivät edes yhteen. Pääpahis oli melko helppo arvata jo aiemmin, mutta lopputulos oli tästä huolimatta mielenkiintoinen. Olisin vain haluttanut kehottaa Vladia ottamaan pää perseestä ja tarjoilemaan tuhtia vampyyriromantiikkaa, mutta tyydyin kirjan lukemiseen tällä kertaa.
Tykkäsin tästä kirjasta! Erichän nyt on niin ihana, että miten hänestä voisi olla pitämättä. Ainakin näin reppanana ja muistinsa menettäneenä. Voi toista. Seikkalut kuitenkin jatkuivat ja jännää oli. Voi kumpa Sookie vain ottaisi Ericin ja hylkäisi Billin, siitäkin kuolemattomasta on vain harmia.
Eric kuvioissa, vallan mainiota! Lempihahmoni tv-sarjassa ja kyllähän hänen houkutteleva olemuksensa veti puoleensa näin kirjallisuudenkin välityksellä. Kirja oli jännä ja piti otteessaan. Ehkä hieman parempi kuin aiempi osa.
Ei mitenkään superhuippu mestariteos, mutta luettavissa ja ajoittain ihan jännä. Voisin harkita lukevani joskus vielä uudestaan.
Kivasti kirjoitettu ja vallan mukiinmenevä kirja. Tykkäsin ja tartuinkin hyvin pian seuraavaan osaan. Tätä oli kiva verrata True Bloodin juoneen, koska sen kausia olin nähnyt ennen kuin luin tämän kirjan.
Luin kirjan heti, kun se oli ilmestynyt suomeksi. Kirja tempaisi mukaansa aivan ensi hetkistä lähtien, enkä voinut lopettaa ennen kuin se oli luettu! Mahtavaa kerrontaa, jännittäviä käänteitä ja kutkuttavaa latausta päähenkilöiden välillä. Pidin tästä yllättäen vielä enemmän kuin Throne of Glass -sarjasta, joka on ehdottomia suosikkejani. Kirosin itseäni lukiessani moneen otteeseen, kun aloin lukemaan sarjaa ennen kuin kaikki osat on suomennettu. En näet tykkää lukea englanniksi, mutta en pysty odottamaan seuraavan osan suomentamista. Mikä dilemma!
Todella hyvä kirja, suosittelen. Kirjasarja kun vain paranee jatko-osien myötä. Pidin siitä, että kirja koostui Maresin kirjoittamista "kirjeistä". Oli mukavaa seurata Maresin saavutuksia, vastoinkäymisiä ja varttumista. Kirjassa on useita jännittäviä kohtia eikä se käy koskaan liian tylsäksi.
Palaan kirjahyllyssäni erääseen kirjasarjaan, jota en koskaan jatkanut, ja selvitän kannattaako minun jatkaa tätä. Alkuperäinen arvioni oli vuodelta 2019, minkä olen korvannut tällä vuoden 2026 arviolla. ”Hän sanoi nimekseen Aleia” on Kaksosaurinkojen trilogian ensimmäinen osa ja sijoittuu fiktiiviseen sekä magiaa että 1800-luvun teollista vallankumousta ja edistysuskoa yhdistelevään maailmaan ripauksella länkkärien tavoin aseistautuneista ja lainsuojattomia henkilöhahmoja. Yksi kirjan päähahmoista on kissasilmäinen seleesi nimeltä Corildon, joka hallitsee ilman elementtiä, kun taas toinen on kirjan nimessäkin esiintyvä Aleia, magialla lumottu muistinsa menettänyt tyttö. Kirjan maailma on kivaa vaihtelua useammin nähtävään keskiaikafantasiaan. Pidän myös huvittavana, että luen Korpinkehät-trilogian perään toisen sarjan kirjaa, jossa esiintyy myös taikavoimana ”mahti”.
Itse en ole tätä kirjaa siis suomeksi lukenut, mutta koko sarjan olen ahminut englanniksi. Ensimmäinen osa toimii todella hyvin myös yksin, mutta jatko-osat ovat mielestäni melkeinpä parempia ja tarina jatkuu todella kiinnostavasti.
Tykkäsin kirjasta ja se sai odottamaan seuraavaa osaa!
Mielestäni kirjalla ei oikein ollut mitään tekemistä Harry Potterin kanssa (fantasiaa lukuunottamatta), eikä päässyt loistamaan Potteriin verrattuna. Maailmat vaikuttivat mielenkiintoisilta, joten toivottavasti seuraavassa osassa on enemmän maailman rakennusta (world building) ja kuvailua. Kirja jäi myös hieman köykäiseksi nopean etenemisensä ja vajavaisen hahmoihin tutustumisen takia. Tarinan kulkukin oli varsin kliseinen.
Tässäpä nopealukuinen kirja. Juoni tuntui jäävän todella pinnalliseksi. Kirjan ohuiden sivujen väliin oli yritetty tunkea mahtipontinen seikkailu ja vielä monipuolisia suhdekiekuroita. Trilogian ensimmäisessä osassa paketti pysyi vielä kasassa, jälkimmäisissä ei niinkään.
Olin jo pitkään etsinyt tätä kirjaa, kunnes sain sen viimein käsiini. Minun oli samantien avattava Jumalattaren valittu ja upotettava katseeni siihen. Sen jälkeen aika kului kuin sumussa! P.C. Cast tietää todellakin kuinka saada lukija koukkuun teokseensa. Olen lukenut Yön talo kirjasarjan ja pidin siitä kovasti. Kuitenkaan en odottanut tämän kirjan yltävän samalle tasolle, mutta olen iloinen voidessani sanoa olleeni väärässä. Pidin todella kovasti kirjan juonesta ja sen kulusta. Tylsiä tai paikallaan jumittavia kohtia ei ollut ja Shannon oli kerrassaan ihana hahmo. ClanFintan toi kirjaan juuri sen kaipaamaa säväystä ja muut hahmot täydensivät tarinaa juuri oikeilla ainesosilla. Jumalattaren valittu oli miellyttävää ja yllättävää luettavaa. Nyt täytyy enää haalia seuraavat osat käsieni ulottuville...
Perus fantasiaseikkailu, jossa yliluonnollisuus lomittuu sitkeästi henkilöhahmojen todelliseen maailmaan. Romaanilla on omat kultaiset momenttinsa, muuten kertomus ei ole kovin mukaansatempaava. Minua hieman kaduttaa, etten tutustunut Cooperin teoksiin nuorempana. Olisin saanut niistä varmasti enemmän irti esiteininä kuin nyt aikuisiässä. Aion silti lukaista koko sarjan loppuun asti, sillä olen kuullut viimeisten osien olevan helmiä ensimmäisiin opuksiin verrattuna.
Masentava trilogia, aina menee niin huonosti. Tämä kirja ei ole poikkeus. Plussaa hienoista kansista, niiden voimalla jaksoin lukea loppuun asti. Eipä tarvitse toiste avata näitä kirjoja.
Tämäkään kirja ei imaissut matkaansa. Kyllähän sen luki, mutta en aio lukea uudestaan.
Melkoisen outo kirja, huonolla tavalla. Tätä oli epäselvä lukea ja juoni vaikutti jotenkin epäuskottavalta.
Kuten aiemmissakin osissa, myös tässä kirjailija kertoi kaiken lukijalle valmiiksi pureskeltuna. Teki tiukkaa jaksaa lukea loppuun asti. Sen verran kuitenkin kiinnosti miten tämä päättyy, että jaksoin lukea loppuun asti. Plussaa trilogian kivoista kansista nyt kuitenkin.
Teinidraamaa oli aivan riittävästi ja juoni melkoisen ennalta-arvattava. En pitänyt tästä, kuten en ensimmäisestäkään.
Kiva idea, mutta kirjoitettu sekavasti ja yliolkaisesti: En pitänyt. Oli jotenkin huonolla tavalla tyhjänpäiväinen kirja.
Huh, taistelun takana oli saada tämä teos luettua. Eipä tarvitse koskea enää koskaan. En siis pitänyt!
Suorastaan huono kirja, joka ei temmannut mukaan missään vaiheessa ja jonka loppuun lukeminen oli suorastaan taistelu.