Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Fantasiaklassikko on kuin prisma, joka heijastaa esiin fantasiagenren varhaiset elementit ja inspiraationlähteet. Se onkin kiinnostavimmillaan kirjallisuushistoriallisesta näkökulmasta luettuna. Juoni ja kerronta itsessään ovat sekoitus legendaa, satua ja romantiikan runoutta, toki proosamuodossa. (Nyky)fantasian suurkuluttajalle Haltiamaan kuninkaantytär voi näyttäytyä kliseisenä ja väsähtäneenä, joten historiakehys tulee pitää mielessä, tai teoksesta voi olla vaikea nauttia.
Lapsuuden suosikki puhuttelee ajattomasti aina uusia lapsisukupolvia. Maailmanrakennukseltaan oivaltava lastenkirja puhuu mielikuvituksen ja kuvitteluleikkien voimasta ja marssittaa esiin joukon kiinnostavia ja ikimuistoisia hahmoja.
Sarja oli hämmentävä. Toisaalta se oli mukava seikkailukertomus ja maaginen satu, mutta toisaalta erittäin kristinuskosta vaikutteita ottanut ja seksistinen oppitunti. Minulle jäi hyvin ristiriitainen mielikuva. Voisin väittää, että Narnia-sarja on yliarvostettu, mutta toisaalta en sanoisi myöskään, että se olisi huono. Ehkä uudelleenluku selventäisi mielipidettäni.
Alku kirjasta oli mielestäni tylsähkö, mutta kun tapahtumat lähtivät kunnalla liikkeelle oli kirja mukavaa luettavaa.
Pelko tulee hiipimällä on todella hyvä ja tiivistunnelmainen kirja. Kauhukohdat ovat onnistuneesti kirjoitettuja, varsinkin ne missä Susan kuulee nimeään kutsuttavan. Myös itse Susan on ihan ok hahmo, mutta kyllä hän jää aika pelkistetyksi. Samoin on muidenkin hahmojen kanssa.
Tämä trilogia muuttuu vain oudommaksi, mitä pitemmälle mennään. Tässä meininki oli todella kummallista ja kerronta suoraan sanoen tylsää. En pitänyt enkä suosittele tätäkään.
Melkoisen dramaattisia kohtauksia, joista jäi sellainen tunne, että ehkä olisin ollut onnellisempi jos en olisi lukenut. En pitänyt enkä todellakaan suosittele.
Takakansi lupaili paljon, mutta jouduin ikäväkseni pettymään. Kirjoitustyyli oli vähän kuin Atwoodin Orjattaressa, eli mitään ei tapahtunut ja pohdiskeltiin vain kaikkea mahdollista. Vähäiset tapahtumat kuvattiin sitten kuin sivujuonteina, jotta päästiin taas rypemään itsesäälissä ja pohtimaan elämän tarkoitusta. Ei jatkoon!
Tässä päästiin sitten jo yhteiskunnallisen vaikuttamisen äärelle ja aiempi romantiikkakuvio unohtui hiukkasen taka-alalle. Ei ollut oikein mieleenpainuva teos jotenkin. Luettava siis, mutta ei erikoinen.
Kiellettyä rakkautta tulevaisuuden yhteiskunnasssa, mitäpä sitä muuta tästä kirjasta sanoisi. =) Aivan oli luettavissa, ei nyt uusi lemppari, mutta kylllä tämän luki. Minua tosin ärsytti runouden ottaminen mukaan joka käänteessä. Tuli aivan Ylpeyden ja ennakkoluulon tanssiaiskeskustelu mieleen. Tässä keskustelussa Elisabethin äiti kehuu Janea je kertoo seurueelle, miten tämä jo nuorena tyttönä melkein pääsi naisimiin. Äiti kertoo miehen kirjoittaneen tytölle joitakin kauniita säkeitä. Siihen Elisabeth toteaa, että se tappoikin sen rakkauden. Olen aivan samaa mieltä! Liika imelä ällöily runoudella ei ole romanttista!
Mielenkiintoinen dystopia, tämän tyylisiä tuntuu nyt olevat useampi. Kerronta rullasi aivan mukavasi. Ei mitenkään erikoinen kirja millään muotoa. Ei erityisen hyvä eikä huono. Kertaluku riitti minulle.
Juoni alkaa tässä vaiheessa mennä jo vähäsen epäuskottavaan suuntaan ja kirjoitustyyli ei vieläkään miellytä. Minulla oli vaikeuksia saada kirja luettua, koska se ei imaissut mukaansa missään vaiheessa.
Innostavan Jacen lisäksi kirja ei tarjonnut mukavia asioita. Se oli yhtä sekava ja huonosti kirjoitettu kuin aiemmatkin osat.
Kiva juoni, mutta kirjoitustyyli ei napannut tässäkään osassa. Meni myös ärsyttävän huonosti koko ajan hyviksillä.
Paljon mukavia käänteitä ja kiinnostava juoni, mutta epämiellyttävän kirjoitustyylin takia en meinannut saada luettua.
Tykkään kirjan ideasta ja maailmasta todella paljon, mutta kirjoitustyyli ei vain nappaa. Harmi!
Oi miten hauskaa, että sama kuvio otetaan nyt sukupuolet vaihtaen! Kyllä tässä nämä erilaiset sukupuoliin liitettävät stereotypiat nousevat pintaan, kun nyt naisen perässä onkin monta miestä. Voi vaikkapa mietiskellä, miten erilailla miehestä ja naisesta usein ajatellaan tässä tilanteessa. Mutta ihan hauska kirja, ei nyt ehkä kaikista korkeakulttuurisin, kuten ei sarja muutenkaan. =)
Helposti luettavissa oleva kirja, jossa on hauskaa teinihömppäjännitystä. Aivan viihdyttävä, tykkäsin!
Tykkäsin ensimmäisestä osasta enemmän kuin tästä. En oikeastaan osaa kuvailla kirjaa sen suuremmin, sillä siitä jäi vähän tyhjä olo ja se tuntui aika väkinäiseltä lukea.
Kirja oli hyvä, vaikka alkuun tuntui hankalle päästä sisälle juoneen ja kirjan maailmaan. Päähenkilö oli ajoittain ärsyttävän naiivi, mutta se ei kauheasti häirinnyt.
Tulevaisuudenkuva tämän kirjan mukaan on aika pelottava, selkeä jako rikkaisiin ja köyhiin tuntui välillä hyvin epäoikeudenmukaiselta.
Tykkäsin kovasti, vaikka alussa juoni tuntuikin hyvin ennalta arvattavalta. Loppua kohden juoni eteni mukavaa vauhtia ja en malttanut odottaa toisen osan alkua.
Maailma, josta kirja kertoo on julma, pienistäkin virheistä rankaistaan todella rajusti ja se tuntui ajatuksenakin pahalta. Ahernin kirjoitustyyli on hyvä, sillä välillä tuntui, kuin olisi itse kirjan maailmassa.