Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Yhtä hyvä kuin edellisetkin. Kiva, miten noidat kietoutuvat päätarinaan ja saavat hieman inhimillisempiä piirteitä. Ehdottomasti lukemisen arvoinen tämäkin.
Toimiva tarina jälleen ja kannen kuvitus on todella ihana! Kirjasarja vain muuttuu jännittävämmäksi kirja kirjalta. Minulle tuli ajoittain epätoivoinen olo lukijana, miten näistä ongelmista voi selvitä??
Ei ehkä ihan niin hyvä kuin ensimmäinen, mutta koukuttava silti. Luin aivan innoissani alusta loppuun.
Mukaansatempaava teos, tykkäsin paljon. Pidin kirjoitustyylistä ja juonen jännittävyydestä. Ensimmäisellä lukukerralla en vielä aivan rakastunut, mutta kun sain toisen lukukerran päätökseen, olin aivan haltioissani!
Nälkäpeli on todella koukuttava ja jännittävä teos. Maailma ja koko juoni ovat niin uusia, kiinnostavia ja samalla kammottavia, että kirjaa haluaa vain ahmia.
Kaikki hahmot ovat mielenkiintoisia ja etenkin Katniss on mielestäni virkistävä päähenkilö. Hän sanoo asiat suoraan - välillä vähän tylystikin - mutta osaa myös olla välittävä ja huomaavainen. Collins on myös onnistunut luomaan koskettavaa tekstiä ja itse luin kyynelet silmissä joitakin kohtia tarinassa - ei kuitenkaan kovin harvinaista minulle.
Teos kuihtui lopussa. Alku oli erittäin lupaava mutta loppu oli hieman pettymys kun hyvän alun jälkeen odotti samanlaista jatkoa.
Ymmärrän ettei kaikkea kuulu avata mutta jos asioita selitetään mysteerisesti eikä lopussakaan ole selkoa niin tarina on heikko.
Trilogian viimeinenkään osa ei tarjonnut mitään uutta eikä edes kiinnostavaa. Hirveästi tuntui tapahtuvan, mutta tarinaan ei oikein päässyt sisälle ja se jäi näin etäiseksi.
Samaa kamaa kuin aiempikin osa, ei tarjonnut mitään erikoista. Kerrontatyyli on oudon haahuilevaa ja tarinan seuraaminen oli ajoittain vaikeaa.
Ei mitenkään mieleenpainuva kerrontatyyli, tarina tai edes idea. Kyllähän tämän luki, mutta olisin voinut käyttää aikani paremminkin.
Luin tämän kirjan ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa, kun se ilmestyi. Olin tuolloin ala-asteella ja se sai minut rakastumaan kirjoihin, joissa on muutakin kuin faktaa. Kyseessä on siis ensimmäinen lukemani scifikirja, joka sai minut rakastumaan genreen ylipäätään! Tästä syystä sillä on erityinen paikka sydämessäni. Aikuisempaan makuun kerronta on turhan yksioikoista ja tarinassa saattaa olla hiukkasen aukkoja, jos asiaa alkaa oikein pohtimaan. Mutta silti kirja on edelleen mielestäni mukava ja tarinan idea inspiroi mielikuvistusta.
Hauskaa miten edelliselle kirjalle onkin vain yksi jatko-osa, eikä kyseessä ole trilogia! Tämä kirja oli mielestäni vielä poliittisempi kuin edellinen. Päähenkilö alkaa aivan toden teolla ajaa yhteiskunnallista muutosta, koska kokee nykyisen järjestelmän olevan viallinen. Ajoittain hänen sisäiset pohdintansa ärsyttivät minua, aivan kuten edellisessäkin osassa, mutta pääosin aivan hyvä kirja. Kirjoitustyyli miellytti, joten luin molemmat osat nopeasti ja ahmimalla.
Pidin tästä kirjasta, mutta en luultavasti tule lukemaan sitä uudestaan. Juonena ei mitenkään erityinen: Tavallinen teinityttö päätyy puolivahingossa erikoiseen tilanteeseen sekä sitten esimerkiksi toisille omalla päättäväisyydellään ja suoraselkäisyydellään. Pientä omaperäisyyttä toi se, miten tyttö oli aluksi vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen kannalla. Sitten aivan yhtäkkiä hän huomasi, että se ei olekaan hyvä ja alkoi kapinoida sitä vastaan. Pidin kirjoitustyylistä, jotkin tapahtumat ärsyttivät.
| Verivartio jatkaa Käärmetanssijassa alkanutta Nejahin tarinaa, tällä kertaa maailman suurimman kaupungin slummeissa ja palatseissa. Pulaan joutunut ystävä saa Nejahin sotkeutumaan ylhäisaatelin valtapeleihin, joissa juonet ovat monimutkaisia, henki on halpa ja mikään ei ole sitä miltä näyttää. |
Mustan tikarin veljeskunta otti nyt takapakkia aika rajusti. Kirjan kerronta, juoni ja suurin osa henkilöistä ovat edelleen suuren luokan mahtavuutta. Mutta... Suoraan sanoen, en voi ymmärtää, miten kirja voi olla Phuryn ja Cormian, kun heidän näkökulmansa olivat todella vähäiset. Ja nekin näkökulmat olivat koko kirjan tylsintä antia. John, Qhuinn ja Blay olivat todella mahtavia, mutta kun tämä kirja piti kertoa Phurysta, niin tuntuu vähän oudolta, että edellä mainitut, plus Lash saivat enemmän näytösaikaa, kuin hän. Mutta vaikka pidänkin tosi paljon Johninsta, Qhuinnista ja Blaystä, niin en ymmärrä, miksi he saavat niin paljon "näytösaikaa", kun kaikille on kuitenkin tulossa oma kirja, missä he ovat päähenkilöitä. Tuntuu vähän siltä, että kolmikko olisi jotenkin kirjailijan suosikki, ja muut hahmot (myös ne joiden olisi pitänyt olla päähenkilöitä) ovat vain jotain sivullisia, joita ei tarvitse "näyttää" niin paljon.
Tykkäsin tästä kirjasta! Kerronta oli sujuvaa ja idea mielenkiintoinen. Luettuani teoksen halusin heti lukea toisen ja kolmannen osan, mutta niitä ei ollutkaan suomeksi. Kauhea pettymys! Luin ne englanniksi, mutta en tykännyt niin paljon kuin tästä suomennetusta ekasta osasta.
On ihan sairasta olla rakastunut samaan aikaan kun odottaa maailmanloppua. (s. 367)
Reilun kuukauden päästä kaikki on todella ohi. Tiedossa on jopa kellonaika. Syyskuun 16. päuvä kello 4:12 aamulla Ruotsin aikaa Foxworth-komeetta puhkaisee Maan ilmakehän. Sen alapuolella ilma tulee olemaan kymmenen kertaa lämpimämpää kuin auringon pinta Kaikki sen tiellä oleva tuhoutuu jo ennen kuin komeetta iskeytyy maahan Afrikan luoteisrannikon tuntumassa, lähellä Kanarian saaria. Ilmakehä roihuaa ja taivas täyttyy valosta, kirkkaammasta kuin mikään koskaan näkemämme. Sokkiaalto saavuttaa meidät hiljaisuuden vallitessa, sillä se liikkuu ääntä nopeammin. Pari minuuttia törmäyksen jälkeen meret ovat höyryyntyneet tyhjiin ja vuoret kärventyneet. Neljä miljardia vuotta evoluutiota - ja yhtäkkiä kaikki on poissa. Emmekä voi tehdä asialle mitään. (s. 18)
Aivan luettavissa oleva kirja, sopii varmastikin parhaiten yli 10 vuotiaille ihmisille, jotka pitävät kissoista, seikkailuista ja ennalta määrätyn kohtalon täyttämisestä. Juttelin kirjasarjan suomentajan kanssa, joka sanoi sarjan olevan sopiva myös nuoremmille, jos lukija kestää sen, että kissoja siepataan, haavoitetaan ja tapetaan. Itselleni hieman vanhempana lukijana sarjan kerrontatyyli oli turhan yksinkertainen. Soturikissojen maailma on kuitenkin mielenkiintoinen, joten en kadu lukemista. =)
Sain juuri luettua tämän kirjan ja olen vieläkin hengästynyt! Kokonaislukukokemuksena aika rankka, en jaksanut lukea yhdeltä istumalta vaikka teos ei olekaan sivumäärällisesti pitkä. Pääosin tarkat teurastuksen kuvaukset ja yleinen painostava ilmapiiri vaativat ajoittain kirjan sulkemista. Ja mikä käänne kirjan lopetus olikaan, enpä olisi arvannut. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen lukukokemus, josta teki erityisen ajatuksiaherättävän se, miten lihateollisuus ei varsinaisesti ollut muuttunut tästä päivästä, ainoastaan teurastettava liha oli eri lajista.
Ei jännittänyt, ei pelottanut.
Lopputapahtumat tuntuvat järjenvastaisilta. Lopetus muutenkin tökerö.
Sanoisin että ihan ok kirja Kingiltä kun ajattelee että ei olla hänen varsinaisella vahvuusalueella genren suhteen.
Mikäli haluatte kauhua/jännitystä niin tämä ei ole teille. Kirja on eräänlaista scifiä.
Kohtalot on todella hyvä jatko-osa Viillot-kirjalle. Siitä on jo niin kauan kun luin ensimmäisen osan, etten oikein osaa sanoa kumpi on parempi. Tämä oli silti todella ihana lukukokemus ja etenkin kirjan loppu yllätti positiivisesti.
Rooman portit on hyvin vaikuttava teos diktaattori Caesarista. Kirjan hahmot ovat onnistuneita, tunnelma on koko ajan todella upea ja taistelut ovat hyvin kirjoitettuja. Julius ja Marcus olivat todella hyvin luotuja, ja Renius oli todella hyvä tyyppi.
Sitomaton rakastaja on taas taattua Mustan tikarin veljeskuntaa. Olen alusta lähtien pitänyt Vishousista, ja oli upeaa lukea hänen näkökulmastaan. Ja Jane oli todella ihana. Räväkkä ja juuri täydellinen Vishousille. Tässä kirjassa oli taas enemmän Phuryn näkökulmasta, ja toivon, että häneenkin pääsisi hieman paremmin käsiksi seuraavassa osassa. Cormia ainakin vaikutti ihanalta hahmolta.
Mustan tikarin veljeskunta sarja jatkuu aina vain parempana. Zsadistin ja Bellan rakkaustarina oli todella upea ja intensiivinen. Zsadistin menneisyys on traaginen ja kauhea, mutta se vain parantaa häntä hahmona. Tässä kirjassa myös Phurysta tulee jo vähän mielenkiintoisempi hahmo. Aikaisemmissa osissa hän oli erittäin mitäänsanomaton ja näkymätön hahmo, mutta tässä hänkin sai enemmän näkyvyyttä.