Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Kirja on hyvä, vaikka siinä on alatyylisesti puhuvia ihmisiä, ja se sisältää alatyyliin kuuluvia elementtejä pieruhuumorista alkaen. Uponneen jumalan uni on hyvin kirjoitettu, rakenteeltaan taitava, kiinnostavia henkilöhahmoja sisältävä, ja juoneltaan kiehtovan yllätyksellinen. Valittu tyylilaji ei myöskään estä sitä, että keskeiset henkilöt päätyvät eettisesti korkeatasoisiin ratkaisuihin, ja kirjasta aukeaa runsaasti mahdollisuuksia pohtia elämännäkemystään ja maailmankatsomustaan.
Teos on väljästi luokiteltavissa miekka ja magia -genreen, vaikka magiaa siinä ei esiinny juuri lainkaan, mitä nyt velhojen olemassaolo mainitaan. Taistelukuvaukset sen sijaan ovat perusteellisia ja huolellisesti rakennettuja. Lajityypin ominaispiirteet eivät kuitenkaan himmennä hyvää ihmiskuvausta ja oivaltavaa yhteisöjen toiminnan analyysia.
Lajityypistä poiketen kukaan ei lopulta ole kovin sankarillinen, jokaisessa on rosoja ja puutteita. Loppu ei myöskään ole onnellinen, vaan osoittaa traagisuudessaan, miten kostonhalu ja siitä lähtevä koston kierre lopulta tuhoaa kaiken. Mutta vaikka hyvyys näyttää peittyvän pahuuden alle, se näkyy kuitenkin yksittäisten ihmisten yksittäisissä valinnoissa, eikä tunnelma ole toivoton, vaan ymmärtävä ja lempeän surumielinen.
Tässäpä yllättävä kirja, mielestäni trilogian paras! Hahmot pääsivät yli ärsyttävistä teinidraamoistaan ja juoni kulki toimivammin kuin aiemmissa osissa. Loppu oli todella tunteisiin vetoava ja teoksen luettuani käteen jäi haikea mieli.
Kirja kertoo pääpiirteittäin saman kuin elokuva johon se perustuu. Ei tuonut oikein mitään yllättyksiä.
Pidin tästä osasta huomattavasti enemmän kuin Klaanien kirjojen ensimmäisestä osasta ja kaikki tässä kirjassa oli itselleni uutta. Oli mukava päästä seuraamaan miten klaanien lait ovat alkujaan syntyneet ja miksi. Jokainen laki oli oma itsenäinen tarinansa ja vie lukijan mennessään menneisyyteen.
En olisi arvannut miten paljon alkaisin rakastamaan tätä sarjaa kun ekan kerran näin ensimmäisen ja toisen osan kaupassa. Animen olin ohimennen katsonut joskus, mutta se ei jäänyt mieleen.
Sarjassa itseeni vetoavat hahmot (koirat) hyvin suuresti. Niiden maailma on kuvattu hyvin ihmismäisenä, mutta sarja on silti melko realistinen. Tarina hahmoineen on hyvin mieleenpainuva!
Luin kirjan englanniksi, mistä en juurikaan pidä, joten se ei tehnyt vaikutusta. Täytyy lukea uudemman kerran suomeksi, että voi verrata itse saagaan, jonka luin suomeksi. Näkökulma kirjassa oli kuitenkin mukava, koska nyt seurattiin tapahtumia toisesta näkökulmasta. Ideana toimiva!
Tässä teoksessahan tapahtui vaikka ja mitä, kerrassaan koukuttavaa! Tykkäsin kirjasta paljon ja jännitys säilyi loppuun asti. Täytyy todeta, että kirjat ovat paljon parempia kuin näistä tehdyt elokuvat. Elokuvien tyyli on jotenkin liian taide-elokuvamainen, kun kirjat taas etenevät reippaasti (no päähenkilön omia päänsisäisiä jorinoita lukuunottamatta) seikkailusta toiseen ja draamasta seuraavaan.
Tämä kirja on romanttisuuden puolesta kirjoista kutkuttavin, vuorilla telttailu sai minut hykertelemään teinityttömäisesti. Juonen puolesta kirja oli vähän liian jännittävä, en tykkää kun joutuu peloissaan miettimään, mitä lempihahmoille mahtaa tapahtua. Kirjoitustyyli oli kuitenkin hyvä tässäkin ja pysyin Jacobin leirissä.
Koukuttava kirja tämäkin, luin yhdeltä istumalta! Minusta tuli nyt aivan team Jacob tämän kirjan seurauksena. Maailma innostaa ja koukuttaa, kirjan kirjoitustyylikin on minusta hyvä, koska siinä ei ole sorruttu liikaa kikkailemaan kielellä, mikä usein vie huomiota tarinalta.
Luin tämän teininä, joka oli jo lukenut kaiken käsiinsä saamansa vampyyreista. Meyerin harlekiinivampyyrit saivat minut innostumaan kuin lapsi jouluaatosta ja ahmin tämän kirjan. Kirja on helppolukuinen ja sopivan jännittävä, totta kai romantiikkaa unohtamatta. Tykkäsin silloin ja pidän edelleen.
Mielenkiintoinen ja silmiä avaava lukukokemus aivan todellisenkin maailman kannalta. Asioilla on aina kaksi puolta, jotka ovat molempien osapuolien mielestä oikeita tulokulmia asiaan. Vähän teos oli joskus vaikea ymmärtää, mutta sain sen luettua ja ymmärrettyä lopulta.
Kirjassa oli jotain, mikä esti minua innostumasta siitä. En oikein osaa nimetä ongelmaa, mutta kirjan lukeminen oli siitä johtuen tuskallista ja tuntui ettei teosta saa luettua loppuun tämän vuosituhannen puolella. Tarina oli oivaltava ja siinä oli mielenkiintoisia käänteitä, joten ehkä kyse oli kirjoitustyylistä tai erikoisesta negatiivisesta latauksesta, jonka kirja tartutti minuun.
Pidin ensimmäisestä osasta ja tästä myös. Kerrontaan oli saatu tähän osaan hieman lisää varmuutta ja tarina kulki paremmin. Aivan luettava kirja, vaikkakaan ei nyt uusi lemppari.
Kirja on melkoista keskivertoa kerronnaltaan, tarina sitä vastoin kiehtoi minua. Pidän vanhojen tarustojen tuomisesta nykypäivään, joten tämä kirja kiinnosti minua paljon. Katsoin kirjasta innostuneena tv-sarjan, joka oli sekin yllättävästi aivan hyvä.
Harmittavasti tämä taistelun viimeinen osa jäi trilogian aiempien kirjojen varjoon ollen jotenkin merkityksettömän oloinen. Kirja lähti tilanteesta, josta ei päästy pois kuin huonojen valintojen seurauksena, joten kirjan loppu oli hieman ikävä. Jostain syystä pidin kirjasta kuitenkin, olihan se mukava tietää miten tarina päättyy.
Jännittävä kirja tämäkin, mutta harmittavasti nyt päähenkilön naiivius alkoi haitata lukukokemusta. Salaperäisen Hunterinkin oikea luonto alkoi paljastua, mikä ei sekään ollut miellyttävä muutos ensimmäiseen kirjaan nähden. Todettava se on, päähenkilömme vain ajautuu ongelmasta toiseen ottamatta tarinaansa haltuun. Harmittavaa, olisin halunnut pitää tästä kirjata enemmän kuin pystyn pitämään.
Kirja on kokonaisuutena aivan hyvä. Jotkin juonen käänteet olivat hieman ennalta arvattavia, mutta Lawrencen luoma maailma oli sen verran kiinnostava, että kirja piti otteessaan kunnes sen sai kahlattua loppuun. Romantiikkaa ja jännitystä ei tosiaan puutu. Ja kannen kuva on aivan ihana!
Odotin kovasti, josko tässä kirjassa edistyttäisi jo Synkän metsän kissojen kanssa, mutta siinä suhteessa kirja ei tarjonnut mitään uutta.
Valitettavasti kirja ei tuonut juuri mitään uutta näkökulmaa asioihin vaan paikat oli tulleet jo tutuksi luettuani useat muut Soturikissojen teokset.
Trilogian viimeinen osa jatkaa samalla radalla kuin aiemmatkin, eli mielenkiinnottomasti ja oudoin kääntein. Onneksi sain lopulta luettua tämän trilogian, se oli kyllä tuskien taival.
En odottanut paljon tältä kirjalta ensimmäisen osan jälkeen, mikä osoittautui hyväksi taktiikaksi. Tämä teos oli yhtä mielenkiinnoton kuin ensimmäinenkin osa. Päähenkilöä kiinnosti vain hän itse ja muut taistelivat maailmojen sodassa saadakseen kunniaa. Plaah.
Kirja ei imaissut mukaansa missään vaiheessa, erikoisten teinityttöjen seikkailut eivät oikein jaksa innostaa. Tämä kirja on luettu jo monesti eri dystopioiden muodossa aiemminkin. Päähenkilön kyvyt kommunikoida koneiden kanssa jättivät myös vähäsen kylmäksi, aivan kuten koneiden pinta ei lämmitä.