Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Itse en ole tätä kirjaa siis suomeksi lukenut, mutta koko sarjan olen ahminut englanniksi. Ensimmäinen osa toimii todella hyvin myös yksin, mutta jatko-osat ovat mielestäni melkeinpä parempia ja tarina jatkuu todella kiinnostavasti.
Lue lisää ...
Tästä kirjasta siis; teksti on Maasin tyylin mukaan todella sujuvaa ja koukuttavaa ja juoni on mielestäni erinomainen. Itse luin koko sarjan hetkessä.
Kirjan hahmot ovat jälleen kerran hyvin luotuja. Feyre on päättäväinen ja sisukas ja hän kehittyy upeasti tarinan edetessä. Tamlin on tässä kirjassa mielestäni ihana, vaikkakin hänen temperamenttinsa tulee helposti esille. Samoin Lucien ja Rhysand ovat molemmat kiinnostavia, ihastuttavia hahmoja. Oma suosikkini tässä kirjassa taitaakin olla Rhys. Hän tuo kirjaan sopivasti huumoria.
Tässä varmaan tärkeimmät, tämä sarja on ehdottomasti yksi suosikeistani. Kaikki Sarah Maasin kirjat ovat kyllä upeita ja todellakin lukemisen arvoisia. Suosittelen!
Tykkäsin kirjasta ja se sai odottamaan seuraavaa osaa!
Mielestäni kirjalla ei oikein ollut mitään tekemistä Harry Potterin kanssa (fantasiaa lukuunottamatta), eikä päässyt loistamaan Potteriin verrattuna. Maailmat vaikuttivat mielenkiintoisilta, joten toivottavasti seuraavassa osassa on enemmän maailman rakennusta (world building) ja kuvailua. Kirja jäi myös hieman köykäiseksi nopean etenemisensä ja vajavaisen hahmoihin tutustumisen takia. Tarinan kulkukin oli varsin kliseinen.
Lue lisää ...
Jokatapauksessa koukutuin sarjaan ja voisin suositella sitä kevyeksi lukemiseksi/n.10 vuotiaille, jos tykkää randomin söpöistä asioista ja ideoista tai ei ota kirjoja liian vakavasti. :3
Tässäpä nopealukuinen kirja. Juoni tuntui jäävän todella pinnalliseksi. Kirjan ohuiden sivujen väliin oli yritetty tunkea mahtipontinen seikkailu ja vielä monipuolisia suhdekiekuroita. Trilogian ensimmäisessä osassa paketti pysyi vielä kasassa, jälkimmäisissä ei niinkään.
Olin jo pitkään etsinyt tätä kirjaa, kunnes sain sen viimein käsiini. Minun oli samantien avattava Jumalattaren valittu ja upotettava katseeni siihen. Sen jälkeen aika kului kuin sumussa! P.C. Cast tietää todellakin kuinka saada lukija koukkuun teokseensa. Olen lukenut Yön talo kirjasarjan ja pidin siitä kovasti. Kuitenkaan en odottanut tämän kirjan yltävän samalle tasolle, mutta olen iloinen voidessani sanoa olleeni väärässä. Pidin todella kovasti kirjan juonesta ja sen kulusta. Tylsiä tai paikallaan jumittavia kohtia ei ollut ja Shannon oli kerrassaan ihana hahmo. ClanFintan toi kirjaan juuri sen kaipaamaa säväystä ja muut hahmot täydensivät tarinaa juuri oikeilla ainesosilla. Jumalattaren valittu oli miellyttävää ja yllättävää luettavaa. Nyt täytyy enää haalia seuraavat osat käsieni ulottuville...
Perus fantasiaseikkailu, jossa yliluonnollisuus lomittuu sitkeästi henkilöhahmojen todelliseen maailmaan. Romaanilla on omat kultaiset momenttinsa, muuten kertomus ei ole kovin mukaansatempaava. Minua hieman kaduttaa, etten tutustunut Cooperin teoksiin nuorempana. Olisin saanut niistä varmasti enemmän irti esiteininä kuin nyt aikuisiässä. Aion silti lukaista koko sarjan loppuun asti, sillä olen kuullut viimeisten osien olevan helmiä ensimmäisiin opuksiin verrattuna.
Masentava trilogia, aina menee niin huonosti. Tämä kirja ei ole poikkeus. Plussaa hienoista kansista, niiden voimalla jaksoin lukea loppuun asti. Eipä tarvitse toiste avata näitä kirjoja.
Tämäkään kirja ei imaissut matkaansa. Kyllähän sen luki, mutta en aio lukea uudestaan.
Melkoisen outo kirja, huonolla tavalla. Tätä oli epäselvä lukea ja juoni vaikutti jotenkin epäuskottavalta.
Kuten aiemmissakin osissa, myös tässä kirjailija kertoi kaiken lukijalle valmiiksi pureskeltuna. Teki tiukkaa jaksaa lukea loppuun asti. Sen verran kuitenkin kiinnosti miten tämä päättyy, että jaksoin lukea loppuun asti. Plussaa trilogian kivoista kansista nyt kuitenkin.
Teinidraamaa oli aivan riittävästi ja juoni melkoisen ennalta-arvattava. En pitänyt tästä, kuten en ensimmäisestäkään.
Kiva idea, mutta kirjoitettu sekavasti ja yliolkaisesti: En pitänyt. Oli jotenkin huonolla tavalla tyhjänpäiväinen kirja.
Huh, taistelun takana oli saada tämä teos luettua. Eipä tarvitse koskea enää koskaan. En siis pitänyt!
Suorastaan huono kirja, joka ei temmannut mukaan missään vaiheessa ja jonka loppuun lukeminen oli suorastaan taistelu.
Jos ensimmäinen kirja oli vielä ihan ookoo, tämä ei enää ollut. Kirjassa olisi ollut aineksia vaikka mihin, mutta sen sijaan se tyytyi tylsään kerrontaan ja tapahtumien kuvailuun. En suosittele.
Aivan luettavissa oleva kirja, paikoin tosin junnasi paikallaan tylsistymiseen asti. Tästä tehty elokuva on myöskin harmittavan huono, mikä on ikävä juttu, koska idea on hyvä!
Jännittävä lopetus mainiolle tarinalle! Tämä sarja täytyy ehdottomasti lukea uudestaan, kunhan aikaa on kulunut vähäsen.
Sarja jatkuu mukaansatempaavana ja jännittävänä. Mystinen poika ja menneisyys mietityttävät tässäkin teoksessa kovasti.
Kiva kirja, jossa riitti draamaa! Luin tämän innostuksen vallassa, aivan kuten ensimmäisenkin osan.
Tykkäsin tästä kirjasta! Koukuttavaa, vähän synkkää tarinaa, joka imaisee mukaansa heti alusta ja pitää otteessaan. Siitä on hetki kun luin tämän ja nyt jo haluttaisi lukea uudestaan. Sellainen kirja, josta saa varmasti vielä paljon irti toisella lukukerrallakin.
Fantasiaklassikko on kuin prisma, joka heijastaa esiin fantasiagenren varhaiset elementit ja inspiraationlähteet. Se onkin kiinnostavimmillaan kirjallisuushistoriallisesta näkökulmasta luettuna. Juoni ja kerronta itsessään ovat sekoitus legendaa, satua ja romantiikan runoutta, toki proosamuodossa. (Nyky)fantasian suurkuluttajalle Haltiamaan kuninkaantytär voi näyttäytyä kliseisenä ja väsähtäneenä, joten historiakehys tulee pitää mielessä, tai teoksesta voi olla vaikea nauttia.
Lue lisää ...
Annan teokselle kolme tähteä: yhden sen historiallisen merkityksen ja mielenkiinnon vuoksi, toisen tähden kiehtovasta proto-fantasiamaailmastaan ja kolmannen uraauurtavasta mielikuvituksellisuudesta.
Suosittelen teosta saduista ja fantasiakirjallisuuden historiasta kiinnostuneille.
Lapsuuden suosikki puhuttelee ajattomasti aina uusia lapsisukupolvia. Maailmanrakennukseltaan oivaltava lastenkirja puhuu mielikuvituksen ja kuvitteluleikkien voimasta ja marssittaa esiin joukon kiinnostavia ja ikimuistoisia hahmoja.
Lue lisää ...
Annan teokselle neljä tähteä: yhden aikaa kestävästä kerronnasta, toisen ihastuttavista hahmoista, kolmannen ihastuttavan kekseliäästä maailmanrakennuksesta ja neljännen edelleen ajankohtaisesta teemasta.
Suosittelen teosta lapsille ja lapsenmielisille.
Sarja oli hämmentävä. Toisaalta se oli mukava seikkailukertomus ja maaginen satu, mutta toisaalta erittäin kristinuskosta vaikutteita ottanut ja seksistinen oppitunti. Minulle jäi hyvin ristiriitainen mielikuva. Voisin väittää, että Narnia-sarja on yliarvostettu, mutta toisaalta en sanoisi myöskään, että se olisi huono. Ehkä uudelleenluku selventäisi mielipidettäni.
Alku kirjasta oli mielestäni tylsähkö, mutta kun tapahtumat lähtivät kunnalla liikkeelle oli kirja mukavaa luettavaa.
Hopeinen tuoli oli seikkailukertomuksena yksi Narnian parhaista. Lukukokemustani kuitenkin pilasi suuresti kristinuskoinen propaganda, sillä koko romaanin ajan Aslanin (Jeesuksen) antamat merkit (Kymmenen käskyä) olivat ohjenuora, jota päähenkilöiden täytyi sokeasti noudattaa. Ja jos merkkejä ei noudattanut, sai siitä rangaistuksen (esim. puhuvan hirven syöminen, jota verrattiin vauvan syömiseen). Jillin ja Eustacen kokeilukoulussa ei opetettu Raamattua, joten siellä oli paljon koulukiusaamista ja huonot käytöstavat. Lisäksi matkakertomukset olivat älyttömän tylsiä, kuten aina, ja seksismi oli jälleen vahvasti läsnä. Pidin suuresti Rapanhapakko-hahmosta, joskin hän oli esittelyssään melko turhauttava ja arvelin vihaavani häntä. Hän osoittautui kuitenkin pidemmällä tarinassa oikein miellyttäväksi ja hauskaksi hahmoksi. Tässä kirjassa oli lempikohtaukseni kaikista Narnia-kirjoista, se kun prinssi Rilian oli köytettynä tuoliin ja yritti vakuuttaa olevansa nyt pois lumouksen alta. Olen silti hiukan yllättynyt, että tämä tuntuu olevan monen suosikki Narnia-kirjoista.
Pelko tulee hiipimällä on todella hyvä ja tiivistunnelmainen kirja. Kauhukohdat ovat onnistuneesti kirjoitettuja, varsinkin ne missä Susan kuulee nimeään kutsuttavan. Myös itse Susan on ihan ok hahmo, mutta kyllä hän jää aika pelkistetyksi. Samoin on muidenkin hahmojen kanssa.
Lue lisää ...
Mutta suurin miinus kirjassa on sen loppuratkaisu. Olin pettynyt saadessani tietää koko jutun idean, ja kirja menetti pisteitä minun silmissäni. Olihan se ihan nerokkaasti ajateltu ja sovitettu, mutta mielestäni se oli aika typerä. Myös ihan kirjan loppu oli todella omituinen. Tuntui ihan siltä että kirja piti saada äkkiä valmiiksi, joten lopetus hoidettiin nopeasti pois alta. Ihmettelen muutenkin, etteikö kirjailija olisi voinut tehdä kunnollista lopetusta, kun kirjaa ei ole edes pituudella pilattu. Ei varmaankaan olisi haitannut, jos kirja olisi saanut muutaman ylimääräisen sivun.
Olen kuitenkin tyytyväinen kirjaan. Se on todella nerokkaasti kirjoitettu, ja jos kirjan loppuratkaisuakin katselee puolueettomasti, niin sekin on hyvin keksitty. Itse en vain lämmennyt lopulle, joten todella loistava kirja muuttui sen takia pelkästään todella hyväksi.
























