Pelko tulee hiipimällä
Alkuteos ilmestynyt 1981 nimellä Leigh Nichols. Suomentanut Reijo Kalvas. Kauhu, rajatapaus.
Susan Thorton herää onnettomuuden jälkeen sairaalasta. Hän potee täydellistä muistinmenetystä, ja luottaa vain tohtori Jeffey McGeehen. Pian luottamus kuitenkin muuttuu painajaiseksi. Onko hyväntahtoisen oloisella tohtorilla jokin salattu yhteys neljään nuoreen mieheen, jotka tuntuvat vaanivan Susania kaikkialla... vai onko kaikki vain mielikuvitusta, muistinmenetyksen aiheuttamaa harhaa?
Dean Koontz
Dean Ray Koontz syntyi vuonna 1945 Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa. Hän vietti nuoruutensa köyhässä perheessä. Hänen isänsä oli juoppo, jolla oli vakavia mielenterveysongelmia. Vaikeista olosuhteista kuolimatta Koontzin äiti innosti lahjakasta poikaansa kirjoittamaan novelleja ja esseitä. Lukion viimeisellä luokalla Dean voittikin aikakauslehden novellikilpailun ja on kirjoittanut siitä lähtien.
Yliopistosta valmistumisensa jälkeen Koontz työskenteli ensin häiriintyneiden nuorten kanssa ja myöhemmin englannin opettajana kirjoittaen kaikki yöt ja viikonloput. Pian hän huomasi, että hänen on valittava kahden ammatin välillä, sillä näiden yhteensovittaminen oli liian raskasta. Koontzin vaimo Gerda teki tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä: ”Hoidan perheen talouden seuraavat viisi vuotta. Jos et siinä ajassa menesty kirjoittajana, et menesty koskaan.”
Dean Koontzin kirjoja on julkaistu 38 eri kielellä ja myyty maailmalla yli 200 miljoonaa kappaletta. Nykyään Koontz asuu puolisoineen eteläisessä Kaliforniassa. Gummerus lopetti Koontzin suomentamisen vuonna 2011 kirjaan Pienempi paha.
Muita teoksia kirjailijalta Dean Koontz
Kirja-arvioita
Pelko tulee hiipimällä on todella hyvä ja tiivistunnelmainen kirja. Kauhukohdat ovat onnistuneesti kirjoitettuja, varsinkin ne missä Susan kuulee nimeään kutsuttavan. Myös itse Susan on ihan ok hahmo, mutta kyllä hän jää aika pelkistetyksi. Samoin on muidenkin hahmojen kanssa.
Mutta suurin miinus kirjassa on sen loppuratkaisu. Olin pettynyt saadessani tietää koko jutun idean, ja kirja menetti pisteitä minun silmissäni. Olihan se ihan nerokkaasti ajateltu ja sovitettu, mutta mielestäni se oli aika typerä. Myös ihan kirjan loppu oli todella omituinen. Tuntui ihan siltä että kirja piti saada äkkiä valmiiksi, joten lopetus hoidettiin nopeasti pois alta. Ihmettelen muutenkin, etteikö kirjailija olisi voinut tehdä kunnollista lopetusta, kun kirjaa ei ole edes pituudella pilattu. Ei varmaankaan olisi haitannut, jos kirja olisi saanut muutaman ylimääräisen sivun.