Pedon merkki
Alkuteos ilmestynyt 1993. Suomentanut Heikki Sarkkila. Kannen kuva: Peter Mustonen. Sidottu ja nidottu laitos.
Kun paha on läsnä joka kadunkulmassa, kun se on valmis muuttamaan muotoaan tarpeen vaatiessa, kun se haihtuu ilmaan silmien edessä juuri silloin kun siihen on mahdollisuus käydä käsiksi... mitä kaksi nuorta poliisia voivat tehdä? Ei paljon muuta kuin antautua öiseen kilpajuoksuun tämän kasvottoman kuoleman kanssa, Kuoleman joka uhkaa kaikkia olevaisia.
”Koontzin uusin on kerta kaikkiaan hiuksia nostattava kauhun mestariteos.” – San Diego Union
Käyttäjät lukeneet myös
Dean Koontz
Dean Ray Koontz syntyi vuonna 1945 Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa. Hän vietti nuoruutensa köyhässä perheessä. Hänen isänsä oli juoppo, jolla oli vakavia mielenterveysongelmia. Vaikeista olosuhteista kuolimatta Koontzin äiti innosti lahjakasta poikaansa kirjoittamaan novelleja ja esseitä. Lukion viimeisellä luokalla Dean voittikin aikakauslehden novellikilpailun ja on kirjoittanut siitä lähtien.
Yliopistosta valmistumisensa jälkeen Koontz työskenteli ensin häiriintyneiden nuorten kanssa ja myöhemmin englannin opettajana kirjoittaen kaikki yöt ja viikonloput. Pian hän huomasi, että hänen on valittava kahden ammatin välillä, sillä näiden yhteensovittaminen oli liian raskasta. Koontzin vaimo Gerda teki tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä: ”Hoidan perheen talouden seuraavat viisi vuotta. Jos et siinä ajassa menesty kirjoittajana, et menesty koskaan.”
Dean Koontzin kirjoja on julkaistu 38 eri kielellä ja myyty maailmalla yli 200 miljoonaa kappaletta. Nykyään Koontz asuu puolisoineen eteläisessä Kaliforniassa. Gummerus lopetti Koontzin suomentamisen vuonna 2011 kirjaan Pienempi paha.
Muita teoksia kirjailijalta Dean Koontz
Kirja-arvioita
Erittäin hyvä kirja. Kirja onnistuu hyvin ylläpitämään jännitystä ja pakottamaan lukemaan pidemmälle koska ei halua jättää kesken. Tarinan eteneminen on sujuvaa ja palat loksahtavat loppuakin myöden hienosti paikalleen. Kirja oli positiivinen yllätys. Annoin 4,5 tähteä 5 tähden sijaan siksi että osuudet joissa koira oli ns. kertojana ja kokijana olivat mielestäni aavistuksen verran lapsellisia.