Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Vaihtelevan tasoisia kummitusnovelleja tässä. Kielolinna, Uusia perunoita ja Syyllisyyden varjot (suosikki!) oikeinkin meneviä, mutta niiden vastapainoksi vähän kökömpää ilmaisua. Aika harva näistä tarinoista on sinällään pelottava (paitsi Syyllisyyden varjot!), vaan moneen on vain ympätty - väkisin tai vähemmän väkisin - jokin yliluonnollinen elementti. Kannattaa nyt tsekata ainakin nuo stoorit, mitkä edellä mainitsin.
Paras!!!!!!!! Ei ihan täydet pisteet, koska mun mielestä se kirja jäi jotenkin kesken lopussa, että pitäis olla jatkoa... mutta hurmaava kirja.
Kirja päättää trilogian onnistuneesti jatkaen siitä mihin jäätiin. Juonenkäänteitä on riittävästi. Teos sai itseni kiinnostumaan paljon. Luin kirjan loppuun myöhäään yöllä, koska oli niin kiinnostavaa luettavaa.
Kirja antaa trilogiaan paljon toivottua valaistusta tapahtumista ja selventää monia kysymyksiä ensimmäisen osan jäljiltä. Mukavaa luettavaa ensimmäisen osan tavoin.
Itselleni tämä oli loistava lukukokemus. Miljöö oli mielestäni mahtava. Juonenkäänteitäkin oli paljon, ja nekin olivat hyvin toteutettuja. Kirjaa oli jännittävä lukea ja kirja oli mukaansatempaava. Hieman ehkä kauhuakin myös oli mukana - ja tietenkin rakkautta unohtamatta! Post-apokalyptisen kirjallisuuden huippua, jos minulta kysytään.
Suhteellisen mukavaa luettavaa. Yllättäviä juonenkäänteitä kirjassa viljellään riittävästi. Kirjassa mennään suoraan asiaan melko nopeasti. Asiat eivät jää kovinkaan epäselviksi lopussa.
Itse olin todella pettynyt tähän kirjaan. Jo ensimmäisen kirjan aikana hämmennyin Pullmanin tavasta edetä tarinassa ja kuvata tapahtumia. Päähenkilöt ovat siis lapsia ja he käyttäytyvät välillä omituisen aikuismaisesti, mutta toisinaan ovat turhankin lapsellisia. He huutavat ja riehuvat, tappelevat ja mesoavat. En meinannut jaksaa lukea sellaista tekstiä kovinkaan kauaa.
Aivan taivaallinen kirja, niin mystinen ja salaperäinen. Todella jännittävästi kerrottu ja harhaan johtava kunnes pääsee loppuun asti. Myös intohimoa tästä teoksesta löytyy. Ihastuin heti Patchin "pahan pojan" luonteeseen enkä voinut hymyilylle mitään kun luin kirjaa saattoipa muutama naurun pyrähdyskin tulla ulos. Suosittelen 5/5
Minusta Merkitty oli ihan hyvä kirja vaikken suosittelekaan sitä kovin nuorille.
Merkitty oli hyvin kirjoitettu ja mukanaan vievä kirja. Sen juoni oli aikalailla selvä ja hiukan arvattavissa, mutta se ei ollut ihan mikään tavallinen vampyyrikirja
Minusta kirja oli suunnattu aineskin yli 12 vuotiaille, mutta se oli silti hyvä.
Puoliksi Paha oli minusta todella hyvä ja mukaansa tempaava kirja.
Puoliksi Paha sai minut oikeasti pohtimaan millaista olisi elää joukon ulkopuolella, ja piilottaa oma itsensä.
Tykkäsin siitä miten hahmon rooliin pystyi eläytymään vaikeimmissakin tilanteissa.
Ensimmäinen siirtokunta oli niitä kirjoja, joita lukiessa täytyy keskittyä kunnolla. Hahmoja on enemmän kuin laki sallii, ja sai olla koko ajan miettimässä, että kuka kukin oli. Lyhyesti sanottuna, kirja oli vaikealukuinen, enkä voi suositella sitä ensimmäiseksi lukukokemukseksi.
Osa tapahtumista oli ennalta arvattavissa, mutta tarinaan sisältyi silti muuta kunnollinen plot twist. Kirjaa oli sujuvaa lukea ja tapahtumat etenivät sopivaan tahtiin. Pitääkin heti varata seuraava osa!
Itse pidän tästä sarjasta todella paljon ja Aistienvartija on hieno jatko-osa Muistojenlukijalle. Kaikki hahmot ovat kehittyneet kivasti ja tarinakin etenee sujuvasti. Vaikka henkilöt ovat niin erilaisia toisiinsa verrattuna, toimivat he silti sujuvasti yhdessä. Juonikin on mielenkiintoinen, joten kirjaa oli ehdottomasti nautinto lukea.
Luin tämän äskettäin uudestään ja tykkään edelleenkin viiden tähden edestä. Kirjassa on aika vetävä juoni, kiinnostavia hahmoja ja kiinnostava ympäristö. Tässä ei kuitenkaan ole sorruttu kehittelemään ja kuvailemaan liikaa maailmaa ja sen asukkeja, koska itse en yleensä sellaista välitä lukea kovin pitkään. Perinteistä fantasiaa tämä ei toki muutenkaan ole. Kuvituksesta plussaa.
Edustaa sitä hyvää Kingiä. Pidin laajasta henkilöhahmojen määrästä vaikkakin aina ne pari hahmoa erottuvat. Muistutti edellä mainitulla tavalla Kuvun alla-teoksesta. Omasta mielestäni kirja liikkui sysäyksittäin, hetkeen ei tapahtunut mitään, sitten tapahtui paljon, hetkeen ei mitään ja sillä vaihteilla kirjan loppuun.
Kirjan idea on kiva, samoin juoni. Toteutus kuitenkin on vähän puutteellinen. Jos jollain sanalla kuvailisin tätä teosta niin ehkä hieman amatöörimäinen..?
Siis hahmot ovat ihan ok, mutta niistä ei oikein meinaa päästä perille. Päähenkilökin on jotenkin koko ajan tuskastunut tilanteeseensa. Ja ei siinä mitään, mutta kun juoni on vähän hidas ja laahaava, niin ei sitä oikein jaksa. Kirjoitustyylikin on hieman yksinkertainen ja töksähtelevä. Tähän teokseen en kyllä kunnolla päässyt mukaan. Sarjan edellinen osa oli vähän mielenkiintoisempi, vaikkei sekään nyt niin ihmeellinen ollut.
Kirja tempaisi heti alussa hyvin mukaan, tylsää kohtaa ei kirjassa ollut, todella hyvin kirjoitettu kirja.
Kirjan takakansi kuulosti todella kiinnostavalta, joten päätin tarttua tähän. Ja en todellakaan pettynyt, teksti oli mielenkiintoista ja hauskaa ja välillä käsiteltiin rankkojakin aiheita.
Juoni oli erilainen ja tyyli oli mukava, kaikki hahmotkin olivat erittäin kiinnostavia ja uudenlaisia. Pidin tästä kirjasta kyllä valtavasti ja suosittelen ehdottomasti muillekin.
Ehdottomasti sarjan tähän mennessä upein osa! Pidin sarjasta jo alun alkaenkin, mutta Varjojen Kuningatar nostaa sen aivan uusiin sfääreihin. Henkilöhahmot, ympäristö - Maas kuvailee koko luomansa maailman niin todentuntuisesti ja siloittelematta, että tunnen seisovani Adarlanin kaduilla valgien löyhkässä, miekkojen ja tikarien välkkeen ja kalskeen keskellä yhdessä valtakuntien taidokkaimpien ja häikäilemättömimpien soturien kanssa.
Ehkä paras kirja tästä sarjasta! Aelin on niin mielenkiitoinen hahmo, joka ei anna kenenkään häiritä suunnitelmiaan! Kirjasta mukavalukuisen teki sen nopea tapahtumien tahti, joiden välillä saattoi olla jotain hiukan rauhallisempaa. Varjojen Kuningattaressa oli synkkyyttä ja jännistystä, mutta myös herkkyyttä.
Kipinä tuhkasta... osuva nimi pakko myöntää.
Novellikokoelmat ovat aina mielenkiintoisia, mutta nuorten novellikokoelmat ovat harvinaisia. Kuulin tästä kaverini kautta ja kiinnostuin heti. Lainattuani teoksen valitsin viidestä tarinasta yhden. Sitten toisen, kolmannen ja lopuksi kaikki oli luettu. Teoksen suurin plussa on ehdottomasti novellien erilaisuus. On mystisiä tapahtumasarjoja laivalla, post-apokalyptinen maailma, lohikäärmeiden kanssa taistelua ja varsin kieroutunut sarjamurhaaja. Silti stoorien erilaisuudesta huolimatta niissä on jotain samaa...
Tämän vuoden Finlandia-junior palkinnon voittaja parhaasta nuorten- tai lastenkirjasta.
Kirja tapahtuu fantasia-maailmassa, jossa on mm. kaksi kuuta ja jossa taikuus toimii. Taikoja eivät voi kuitenkaan tehdä kaikki, vaan vain osa ihmisistä ja kyky siihen kulkee suvussa.