Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Kirja on yksi parhaita joita olen koskaan lukenut! Olen lukenut koko sarjan jo useampaan kertaan enkä usko, että voisin kyllästyä siihen koskaan. Ensimmäinen osa on vieläpä suosikkini kaikista osista, se on jotenkin niin kotoisa. Koko Harry Potter -sarja on aivan mahtava ja tämän parempaa aloitusta ei kyllä saisi millään. Kirjan teksti, tarina ja hahmot ovat kaikki hienosti luotu ja kokonaisuus on aivan täydellinen.
Sarjan kolmas osa nitoo yhteen kokonaisuuden jännittävästi ja koskettavasti.Ihana kirja(sarja)!
Kirja on todella realistisesti kirjoitettu, niin todentuntuista että voisi olla mahdollistakin. Suosittelen scifin ystäville.
Kirjan lopussa jäi monta kysymystä auki joihin vastaukset ovat luultavasti seuraavissa kirjoissa joita ei valitettavasti ole suomennettu, mielestäni huono päätös. Epäilen että niitä suomennetaan sillä tämä julkaistiin melkein kymmenen vuotta sitten. Luultavasti luen seuraavat osat englanniksi. Kirja olisi ollut 5 tähteä mutta jatko osia ei ole suomennettu niin vähensin yhden tähden sillä kirjan loppuu sellaiseen tilanteeseen että seuraavat kirjat pitäisi suomentaa.
Sama kun sarjan aikaisempiin osiin eli nälkäpeli faneille suosittelen
Sama kun edelliseen eli suostittelen nälkäpelin faneille tätä kirjaa
Suosittelen kirjaa/koko sarjaa kaikille ketkä pitävät Nälkäpelistä
Tän lukeminen jäi harmittamaan todella paljon. Eka osa oli hyvä, toka menetteli ja tästä jäi vaan tosi sekavat fiilikset. Koko sarjan juoni on hyvä ja melko omaperäinen, mutta varsinkin tämä osa tuntui kaatuvan omaan mutkikkuuteensa. Osa kohtauksista oli todella hyvin kirjoitettu, mutta osassa tapahtumat menivät niin vauhdilla ja sekavasti ohite että hirvitti. Harmi sillä olisin niiiin halunnu pitää tästä!
Tarina oli täynnä mielenkiintoisia ja ennalta-arvaamattomia kohtauksia, ja monessa sai myös nauraa. Aloin pitää tämän osan myötä enemmän myös hahmoista, varsinkin Rileysta. Selviytyjät loppui sen verran jännittävään kohtaan, etten malta odottaa seuraavan ja samalla viimeisen osan lukemista.
Joo siis, olihan tämä hyvä kirja, mutta ehkä oli vähän liian tiiviisti tungettu. Mielestäni ainakin laivamatka olisi voitu laittaa aikasempaan kirjaan, niin tähän olisi saatu vähän tarkemmin tähän kirjaan.
Ja sori jos on aika huono ku on eka esittely.
Todella ihana manga. Ihana kertomus ystävyydestä, rakkaudesta, kiusaamisesta ja syrjimisestä. Tooru, Kyoo, Yuki, Haru, Mimoji… Teitä tulee kova ikävä :)
Kirja on erittäin monipuolinen ja nyt on enää vaikea muistaa kaikkea, mitä siinä tapahtuu. Teos on yli 750 sivua ja tapahtumaa kyllä riittää. Kirja sisältää runsaasti jännitystä, yllätyksiä ja myös hieman romantiikkaa. Se jatkaa Näkijän taru -sarjaa ja jatkuu oikein sujuvasti edellisen kirjan, Salamurhaajan oppipoika, lopusta.
Neljännessä kirjassa seikkaillaan tulevaisuuden aalloilla, kun Pantagruel hoveineen ottaa alle laivaston ja suuntaa kohti Intiaa. Matka ei kuitenkaan suju niin sutjakkaasti kuin voisi kuvitella, ja vaikka minkälaisia saaria ja merikoettelemuksia eteen sitten sattuukin. Koska teos on satiiri, saaria saattaa kansoittaa varsin ranskalainen joukko - milloin mitäkin Rabelaisin vastustajakuntaa omissa höpsöissä yhteisöissään. Kieleltään ja huumoriltaan teos on jälleen yhtä ilotteleva kuin aiemmatkin. Taattua Rabelaisia siis.
Pantagruelin kolmannessa kirjassa ollaan suuren valinnan äärellä, eli avioliittoaikeissa. Panurge rientää ennusmerkiltä toiselle selvittäen epätoivoisesti etukäteen mahdollisen tulevan avioliittonsa onnea tai onnettomuutta. Tässä teoksessa hutkitaankin satiirin voimin erityisesti monenlaista humpuukia sekä tietysti myös vakiopiikiteltäviä, kirkkoa ja oikeuslaitosta. Keskiaikaiset arvot ovat toki läsnä, ja höpsöttelyn läpi on huomattavissa melkoinen naiskuva. Siitä huolimatta Rabelais jälleen ällistyttää ja huvittaa.
Humiseva harju on ollut hyllyssäni jo pidemmän aikaa, ja luin sen nyt jo kolmannen kerran. Tämä brittiklassikko ei koskaan jätä kylmäksi, ja on ehdottomasti omaäänisimpiä ja kiinnostavimpia teoksia, joita brittikirjallisuudesta ylipäätään on noussut. Usein Humisevasta harjusta puhutaan suurena romanssina. Itse en ole koskaan lukenut sitä niin, vaan minulle se on ensisijaisesti psykologinen eristäytyneestä yhteisöstä, jossa voimakkaimmat vaikuttajat sanelevat kaikkien muiden tahdin. Se on siis tarina kontrollista, tunteista ja ihmismielen muokkautuvuudesta. Toisessa sukupolvessa heijastuvat ensimmäisen päätökset, toiveet ja katkeruudet uusina sekoituksina ja persoonina.
Tämä on ehdottomasti Paasilinnan kirjojen huonoimmasta päästä. Jaksoin kuitenkin loppuun asti, vaikka teki mieli jättää kesken. 3000 vuoden takainen Suomi ei ole hyvä lähtökohta kirjalle eikä siitä oltu saatu irti mitään erityisen kiinnostavaa eikä myöskään onnistuttu saamaan tylsästä teemasta hyvää kirjaa, missä Paasilinna on joskus toiste onnistunut.
Nyt oli sitkeää. Kirjettä kirjeen perään ja kaikki on ylitsevuotavaa, sanoinkuvaamatonta ja äärimmäisen suunnatonta.
edit: huomasin juuri, että suomennos on kaiken huipuksi tehty alkuperäisen romaanin LYHENNELMÄSTÄ, vaikka tämänkin selättäminen oli jo työn ja tuskan takana. Vau! Aina sitä yllättyy.
Sujuvalukuinen kirja, joka maalaa ankean kuvan tulevaisuuden Helsingistä. Juoni ei ollut kummoinen, mutta pidin lopetuksesta.
Sotilaat jatkaa vaikuttavaa Talon-saagaa mallikkaasti. Juoni ja hahmot ovat pysyneet mahtavina ja mielestäni Emberin ja Garretin, sekä Emberin ja Rileyn väliset suhdekoukerot ovat parasta antia kirjassa. Totta kai jännittävät tapahtumat olivat myös loistavia ja taitavasti kirjoitettuja, mutta mielestäni Kagawa on taitavammillaan kirjoittaessaan vaikeista tunneasioista.
Tykkään Paasilinnan kirjoista keskimäärin muutenkin, mutta tämä oli nyt äskettäisellä uusintaluvulla siitä parhaasta päästä. Kirja tarjoilee muun muassa puhuvia hevosia ja yhden vaihtoehdon siitä, miten ihmiskunta katoaa hitaasti maasta, kun syntyvyys loppuu. Ei ehkä ihan tyypillisin dystopia, mutta toisaalta sopiva Paasilinnan normaalille kohderyhmälle.