Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Kuoleman ikuistama on mielestäni tähän mennessä Eve Dallas sarjan paras kirja. Juoni on erinomainen ja hahmot ovat jo niin tuttuja, että heistä on alkanut pitää tosissaan. Murhaaja ei ollut mikään yllätys, olin arvannut tämän jo aikaisemmin. Voi sanoa, että Roberts paljasti hänet eräässä kohdassa, missä hän sai kohtuuttoman raivokohtauksen, kun Eve ei suostunut pidättämään yhtä epäiltyä. Siinä vaiheessa tiesin, että kyseinen henkilö on murhaaja, joten tämä on tähän mennessä ainoa sarjan kirja, missä olen tiennyt murhaajan jo aikaisemmin. Mutta se ei huonontanut kirjaa.
Kirja on paljon parempi kuin sarjan toinen osa, Uusikuu, ja melko samaa tasoa kuin Houkutus. Tässä osassa on reilusti romantiikkaa ja tapahtumia, mutta itse aloin välillä ärsyyntyä hahmoihin.
Edward ja Alice ovat aivan suosikkejani koko sarjassa, mutta päähenkilö Bella on kyllä välillä hieman ärsyttävä. Mielestäni hyvä päähenkilö osaa ongelmiin jouduttuaan selvitä edes jollakin tavalla itse, mutta Bella tuntuu niin kovin avuttomalta. Myös Jacob rasittaa välillä, mutta aivan eri syistä. Hän osaa kyllä pitää huolta itsestään, mutta Jacobin käyttäytyminen Bellan suhteen on todella turhauttavaa aika ajoin.
Mun täytyy nyt heti tähän alkuun tunnustaa, että mun odotukset tätä kirjaa kohtaan oli hyvinkin matalat. Takakansiteksti ei ihan vakuuttanut ja tartuinkin kirjaan "ihan vaan läpällä". Ajattelin saavani hyvät naurut jos ei muuta.
Uusikuu on kyllä mielestäni koko sarjan huonoin osa. Tässä on vähän sama rakenne kuin Houkutuksessa, jossa loppua kohden alkoi juonikin vasta tiivistyä kunnolla. Tässä teoksessa vain on paljon tylsempi keskiosa, kun Bella on niin masentunut ja kaikki tuntuu menevän huonosti.
Yösirkus on mahtava kirja. Jo pelkästään juoni on todella mahtava ja omanlaisensa. Mutta se toteutus... Täytyy myöntää, että takakannen perusteella luulin kirjaa hieman erilaiseksi, mutta se millaiseksi kirja lopulta paljastui, oli vielä paljon parempi mitä olisin voinut ikinä kuvitellakaan. Hahmot olivat mielenkiintoisia ja omanlaisiaan. Celian ja Marcon rakkaustarina oli todella mukava. Heillä oli ihana kemia, mutta heidän rakkaustarinansa oli kuitenkin kerrottu hieman erilailla mitä yleensä kirjoissa.
Tämä saaga jakaa ihmiset kyllä aivan kahtia: joko sitä rakastetaan aivan sydämen kyllyydestä eikä parempaa tarinaa ole tai tule koskaan olemaankaan tai sitten sarjaa vihataan ja haukutaan roskaksi. Mielestäni kirjoihin perustuvat elokuvat ovat pilanneet pahasti koko saagan maineen, mutta itse kirjoihin ei kannata suhtautua ainakaan aluksi kovin ennakkoluuloisesti. Kaikki ovat varmasti joskus kuulleet edes jotakin Twilightista ja jonkinlainen käsitys tarinasta ihmisillä on, mutta itse ymmärsin tarinaa paremmin vasta sen luettuani.
Eragon oli mahtavampi kuin oletukseni. Ensin kammoksuin sivumäärää, mutta siitä huolimatta ahmin kirjan suhteellise nopeasti.
Vaikka alku olikin hieman kliseinen, yksityiskohdat ja juonenkäänteet olivat mielenkiintoiset. Erityisesti pidin hahmojen ainutlaatuisuudesta.
Suomennoksessa oli muutamia kirjoitusvirheitä.
Maineikas kuollessaan on todella hyvä kirja. Kirja jatkaa onnistuneesti kutkuttavaa sarjaa komisario Eve Dallasista ja tämän rakkaastaan Roarkesta. Juoni on erinomainen ja aivan kuten edeltäjässäänkin, tässäkään murhaajaa ei arvaa, ennen ratkaisua.
Alku oli todella sekava eikä meinannut saada tolkkua koko kirjasta.Pikku hiljaa kirja eteni mutta hyppi eri aikakausissa ja tapahtumissa. Tässä kun mietin niin en enää edes muista miten kirja loppui. Siksi vain 2,5 tähteä.
Kirja ei yltänyt aivan edellisen osan tasolle ja lopussa lukeminen tuntui vähän takkuavankin. Siitäkin huolimatta kirja sisälsi paljon mielenkiintoisia kohtauksia ja juoni lipui hiljakseen eteenpäin. Jokaisessa Soturikissojen sarjassa on ollut yksi kirja joka tuntui enemmän junnaavan paikoillaan ja Tähtien enne -sarjassa se oli juurikin tämä.
No jaa.. Naisten viihdelukemistoa maustettuna pienellä "aikamatkustushassuttelulla". Vetävästi kirjoitetttuna tosin.
Alaston kuolema on hyvä ja koukuttava kirja. Selvitettävät murhat ja niiden tekijät eivät olleet helposti arvattavissa. Luin kirjan nopeasti, mutta huomasin, ettei kirjassa ollut sitä samaa mitä viiden tähden kirjoissa pitäisi olla. Eve oli hyvä päähahmo ja pidin myös Roarkesta. Mutta heidän molempien tunteita ei ollut kerrottu niin hyvin, mitä olisin voinut luulla. Olen kuullut Nora Robertsin olevan romantiikan taitaja, mutta olen todella pettynyt. Mielestäni kirjan romanttiset osuudet olivat hieman hataria ja varsinkin Even tunteet halun ja järjen häilyvästä rajasta oli todella tönkköä. Olen todella harras Sandra Brown fani, ja Robertsia pidetään useasti parempana romantiikan kirjoittajana kuin Brownia. Täyttä hevonkukkua, jos minulta kysytään. Siinä, missä Brown on mestari romanttisten tunteiden kirjoittamisessa, Roberts on ihan vasta-alkaja.
Maailmojen törmäys on Hurjien tarinoiden talo kirjasarjan kolmas ja viimeinen osa. Aloitin tämän sarjan lukemisen niihin aikoihin kun ensimmäinen osa ensimmäistä kertaa ilmestyi suomeksi ja muistan pitäneeni siitä silloin todella paljon. Toisen osan luin pari vuotta sitten ja vaikka se ei ollutkaan mielestäni lähelläkään ensimmäisen osan tasoa, se oli kuitenkin ns. ihan ok kirja ja senkin lukemisesta pidin.
Alkoi lupaavasti, mutta juonenkäänteet olivat mielestäni aika heppoisia, ehkä jopa vähän lapsellisia. Ei ollut mua varten, mutta ehkä sopiikin paremmin aika nuorille.
Elämä ja kuolema on periaattessa aivan sama tarina kuin Houkutus, vain sukupuoliroolit ovat vaihtuneet. Olin aluksi hieman skeptinen asian suhteen, mutta pidin siitä oikeastaan yllättävän paljon.
Hahmot tuntuvat melko erilaisilta, jonka takia tarinakin saa hieman uuden tyylin. Edith on mielestäni ihana hahmo, pidin hänestä melkein enemmän kuin Houkutuksen Edwardista. Molemmissa teoksissa on sama puute, joka itseäni häiritsee hieman: kaikki muut hahmot jäävät oikeastaan Bellan ja Edwardin, tai Beaun ja Edithin, varjoon. Sivuhenkilöitä on siis paljon, mutta heistä ei kyllä helposti selkoa saa.
Huhuh, ei olisi uskonut että 400 sivua voi mennä noin nopeasti, mutta eihän tätä voinut päästää käsistään, pakko oli lukea melkein yhtä soittoa!
Juonesta on paha sanoa paljonkaan ilman että spoilaa monta hyvää käännettä (niitä tosiaan riittää!). Mukana oli vähän kaikkea: vuoteen 1918 liittyvää mysteeriä, paniikkia gradusta joka ei vaan valmistu (tunnistin NIIN itseni), mutta myös seksikkäitä vampyyreja ja roppakaupalla huumoria. Tässä sai oikeasti nauraa vedet silmissä! Ihan täydellinen paketti! ^_^
Aivan ihana kirja. Suorastaan täydellinen jatko-osa Vialliselle. Molemmat teokset ovat hämmästyttävän hyviä ja tätäkin oli kyllä ilo lukea.
Celestine on kasvanut hurjasti kirjojen aikana ja hän on ehdottoman rohkea, itsepäinen sekä lahjakas. Celestine on erittäin älykäs ja monesti kirjassa vain se pelastaa hänet pahimmalta. Kaikki kirjan henkilöt ovat mahtavia ja niiden kirjo on laaja. Carrick on yksi lemppareistani, samoin Celestine.
Ääniä yössä on loistava kirja. Juoni on todella mahtava ja toteutus vielä parempi. Travis ja Nora ovat hyviä hahmoja ja koko kirjan tähti Einstein on todella ihana ja hauska.
Kirja on mielestäni paras Koontzin kirja minkä olen lukenut ja olen erittäin tyytyväinen, kun ostin sen.
Kirja on hämmästyttävän hyvä ja yllätyin positiivisesti sen taidokkuudesta. Koko tarina on erittäin mielenkiintoinen ja erikoinen, mutta samalla ajankohtainen. Idea siitä, että ihmisiä syrjitään ja alennetaan moraalisten päätösten takia on kiehtova ja samalla erittäin ärsyttävä.
Ensimmäinen koukutti, toinen oli hieman hitaanpaa ja kolmatta ei voinut laskea käsistään. Kolmannessa tuli veilä uusia henkilöitä mukaan, joten todella odotan tuota neljättä osaa ja toivoisin, ettei se jää viimeiseksi.
Kirjan tapahtumat tuntuvat etenevät nopeammin kuin aiemmissa kirjoissa, mutta olihan se ihan mukavaa vaihtelua. Tarinalla on myös tällä kertaa kolme kertojaa aiemmista osista poiketen. Mielestäni oli kiinnostavaa lukea Cassian, Kyn sekä Xanderin näkökulmasta, se tuo tarinaan enemmän ulottuvuutta ja pitää sen koko ajan käynnissä.
Kirkkaan selkeää on monella tapaa samanlainen dystopia kuin Verrosen aiempi Karsintavaihe. Kerronta on totista, jotenkin väritöntä ja toteavaa. Kerrontatavan vuoksi tekstiä on raskaanpuoleista lukea eikä lukukokemus ole viihdyttävä. Kirjan tuoma sanoma on toki tärkeä. Myös sisällössä on yhteneväisyyttä Karsintavaiheen kanssa. Ihmiset on sirutettu ja yhteiskuntakelpoisuus ilmaistaan värikoodein. Työllistyminen on vaikeaa ja työstä maksetaan minimaalinen korvaus. Luonnosta ei välitetä, raha ratkaisee. Kirkkaan selkeässä eletään monilta osin keinotekoisessa maailmassa, missä säätä ja luonnon normaali toimintoja manipuloidaan. Seurauksena on ilmastonmuutos ongelmineen. Mm. auringon haitallinen säteily on voimakasta, joka tuo monia ongelmia elämään ja luontoon. Muita esiin tulleita yhteiskunnallisia epäkohtia on mm. vaikeasti hoidettavat tartuntataudit, stimulanttien liika käyttö sekä reaalielämän korvaaminen simulaatioilla.
Tämä oli jotenkin sopiva tähän maailman tapahtumien kohtaan. Koukuttava, kuten ensimmäinenkin. Suosittelen.
Tarina on vaihtoehtohistoria ja sijoittuu Espanjan sisällissodan ympärille vuoteen 1938. Se on myös vakoilukertomus, mutta ei mikään tavallinen sellainen. Kuolleet elävät, jos ovat saaneet eläessään Lipun turvaamaan kuolemaansa. Kuolleiden paikka on Kesämaa, mistä pääsee kulkemaan elävien maailmaan Henget palkkaavat usein meedion kuorekseen.
Kirja on satiiri Venäjän oloista. Siinä sivalletaan elitismiä vastaan ja irvaillaan mm. muoti-ilmiöistä ja amerikkalaistumisesta. Kulttuurin alkulähdettä ei enää tunnisteta vaan asiat tunnistetaan Hollywood filmien kautta. Englannista johdettuja sanoja käytetään yhä enemmän. Kirjassa on paljon sanojen kanssa kikkailua ja itse juoni ei ole niin tärkeä.
Puolen välin kohdalla sain kirjasta jo tarpeekseni. Kirja jäi sitten vähäksi aikaa sivuun ja siihen uudelleen tarttuminen ei tehnyt lukemista yhtään helpompaa. Lopun punnersin väkipakolla läpi. Vaikka loppu oli yllättävyydessään hyvä, kokonaisuus ei ollut meikäläisen makuun.