Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Ready Player One oli varsin lystikäs tapaus. Katsoin kirjasta tehdyn elokuvan alkuvuodesta ja sen innoittamana päätin viimein tarttua alkuperäiseen teokseen. Kirja ja elokuva poikkesivat onneksi tarpeeksi toisistaan, joten lukiessa mielenkiinto OASIS-pelin arvoituksia kohtaan pysyi hyvin yllä. Uskoisin, että Ready Player One:n kuvailema VR-pelitodellisuus voisi oikeastikin olla tulevaisuutta, jos vain tietyt tekniset ongelmat (kuten motion sickness) saataisiin ratkaistua. Virtuaalimaailman tuomaa eskapismia ja sen haittoja olisi toki voinut pohtia enemmän. Pakko myös hieman kritisoida päähenkilön kaikkivoipaisuutta. Vaikka Wade käyttikin suurimman osan valveillaoloajastaan 80-luvun populaarikulttuurin tonkimiseen, hänen kaikkivoipaisuutensa niin pelien, elokuvien kuin sarjakuvienkin suhteen meni melkoisesti liiallisuuksiin. Siitä huolimatta oikein hauska kirja, jonka lopulta luin loppuun aamun pikkutunteina, kun en keskenkään malttanut jättää.
Adeno oli mielestäni vähän hassu kirja. Se oli sinänsä mukavasti kirjoitettu ja miellyttävä lukea, mutta tarina ontui. Tuntui suorastaan siltä, että draaman kaari puuttui. Tätä vaikutelmaa korostaa etenkin se, että kirja loppuu kuin veitsellä leikaten. En toki ole sitä mieltä, että lukijalle pitäisi selittää kaikki juurta jaksain, mutta jonkinlainen harkitumpi lopetus olisi ollut mielestäni tarpeen. Pelit eivät olleet missään vaiheessa erityisen hyvin sidoksissa juoneen ja terveysfasismia olisi suonut pohdittavan syvällisemmin. Teemojen työstäminen jäi ikään kuin puolitiehen.
Ihana kirja, joskaan en tiennyt miten ihmeessä sarja voisi jatkua ensimmäisen osan jälkeen. Onneksi Maria V.Snyder sai loistokkaan tarinan rakennettua Yelenan ympärille. Pidin siitä, kuinka Yelena kehittyi kirjan mukana. Tämä toinen kirja erosi kuitenkin huomattavasti ensimmäisestä osasta, enkä ole varma onko se hyvä vai huono asia. Valek olisi tietysti saanut syöksyä tarinaan useammin, sillä hän on ehdoton suosikkini. Taian oppitunnit kertoi Yelenan matkasta eteenpäin, mutta myös takaisin menneisyyteen. Kaiken kaikkiaan hieno kokonaisuus.
Kuullessani Varjojen valtiaan ilmestymisestä minun oli pakko aloittaa lukeminen saman tie. En kyennyt laskemaan kirjaa käsistäni edes koeviikolla, sillä tarina oli jälleen kerran syntisen koukuttava. Uskomatonta, kuinka Cassandra Clare kykenee luomaan kerta toisensa jälkeen uskomattomia tarinoita! Juonenkäänteitä ja tunteita pursuava teos oli jopa parempi kuin Keskiyön valtiatar. Julianista kuoriutui uusia ulottuvuuksia ja Emma hallitsi sivuja. Pidin siitä, kuinka tarina kerrottiin monen hahmon näkökulmasta. Tutut hahmot siivittivät kirjaa ja heidän lisäkseen uudet mahtuivat mukaan. Erityisesti pidin Blackthorn:ien näkökulmasta, sekä Cristinan ajatuksista. Rakastin Varjojen kaupungit sarjaa eikä Varjometsästäjät jää sille toiseksi. Varjojen valtias päättyi juuri, kun tapahtumat saivat täysin uudenlaisen käänteen! En voi vieläkään uskoa, että niin oikeasti kävi! Mahdotonta, ettei seuraava osa ole vielä luettavissa!
Tämä yllätti minut positiivisesti - kuten aiemmatkin osat. Turtschaninoffin kerronta on upeaa, mutta selkeää ilman kiertelyä ja kaartelua. Maresin kasvamista oli kiva seurata. Vaikka kirja koostuukin kirjeistä, se ei haitannut vaan oli ennemmin kekseliästä Turtschaninoffilta.
Yksi parhaista lukemistani kirjoista. Suosittelen.
Itse pidin kirjasta erittäin paljon. Heti alussa kirjan juoni tempaisee mukaansa Celaenan seikkailuihin. Taphtumista on kerrottu hyvin sekä kirjan henkilöiden luonteet tulevat hyvin esille. Vaikka kirja oli alussa hiukan tylsä, se nappasi hyvin mukaan ja jännitys tiivistyi loppua kohden todella paljon.
Tykkäsin paljon ensimmäisestä osasta, mutta sarja muuttuu vain laimeammaksi loppua kohden, tämä teos oli mielestäni jo aikamoinen floppi ja väkisin väännetty. En saanut kirjasta mitään irti ja tapahtumatkin alkoivat vasta aivan kirjan lopussa, muuten kirja oli vain päähenkilön haikailua poikaystävänsä ja äitinsä perään.
Kirja oli mielestäni kiinnostava, vaikka en yleensä pidäkään minä-kertojasta, mutta tähän se sopi hyvin. Odotan innolla toista osaa.
Kirja alkoi vähän tylsästi, mutta se ei haitannut sillä tavalla kuin olisi voinut haitata. Kun olin päässyt vauhtiin, en voinut millään lopettaa lukemista. Miinuksena oli se, että suomennoksessa oli jonkin verran kirjoitusvirheitä ja kaksi eri henkilöä saatettiin sekoittaa toisiinsa.
Keskinkertaista Kingiä. Ei huono, ei niin hyväkään vaan keskinkertaista
Tarina oli oikeastaan jo mielestäni aivan lopussa kun se alkoi. Kirjan lopussa oli hieman puutuva yksijalkainen loikka tapahtumien loppuselvitysten ohi. Jo tapahtuneiden asioiden tarkempaa seuraamusta ei mielestäni tarpeeksi avattu.
Silti luettava
Rautakääpiön kosto on mielestäni paras tämän sarjan osa. Siinä on reilusti jännitystä, taistelua ja seikkailua, mutta samalla tarinassa keskitytään suurempiinkin kuvioihin.
Sarjan edellisessä osassa, Kuninkaan nousussa, oli paljon tekstiä ns. 'vihollisen' elämästä. Itse en aina jaksanut sitä lukea niin innolla, joten pidin siitä ettei tässä osassa ollut niitä tapahtumia yhtä paljon. Tarina keskittyy enemmänkin Salin kumppanusten seikkailuihin. Kirja sisältää kaiken jännityksen lisäksi sopivasti romantiikkaa, syvällisempiä pohdintoja, juonittelua ja ystävyyttä.
Itse en paljon käsikirjoituksia lue, mutta J. K. Rowlingin kirjoittaman teokset kyllä uppoavat. Tarina on tässäkin kiehtova ja elokuvakin on mahtava.
Kuninkaan nousu on todella koukuttava ja hyvin luotu teos. Kirjan juoni on mukaansa tempaiseva ja kaikki hahmot ovat lumoavia. Tekstikin on käsittämättömän hienoa, ainoa miinus mielestäni tarinassa on sen satunnainen raakuus. Etenkin loppua kohden teksti saa enemmän raakoja tapahtumia ja nämä kohdat eivät olleet suosikkejani.
Vastavirta jatkaa kiehtovaa tarinaa ja kiinnostus pysyy yllä koko kirjan ajan.
Teksti, juoni ja hahmot ovat kaikki lumoavia ja yksityiskohtaisia. Päähenkilö Ty on rohkea ja oikeudenmukainen, aivan ihana persoona. Teksti ajautuu välillä keskusteluissa sarkastisen puolelle, joka on viihdyttävää luettavaa, vaikkakin suurimman osan ajasta kirjan juoni etenee melko nopeasti ja vakavahenkisesti. Tarinassa Ty ja Gemma ovat koko ajan liikkeellä ja se lisää tietenkin kirjan kiinnostavuutta.
Tykkäsin kovasti tästä kirjasta.
Luin sen ruotsiksi (sain joululahjaksi), joten seuraavankin osan aion ruotsiksi lukea, ja ainakin ruotsinkielisessä versiossa kieli on sujuvaa, mukavaa, sopivan kuvailevaa ja kuitenkin kevyttä ja nopeahkosti etenevää.
Dungeons and dragons -maailma ei ole minulle vielä kovin tuttu, mutta kirjat jotka tähän mennessä olen lukenut ovat olleet oikein hyviä.
Metsästäjän yö jatkaa Maailmanjako -sarjan ensimmäistä osaa, Kumppanukset. Tarina jatkuu sujuvasti ja mukaan tulee paljon uusia hahmoja ja juonia. Kirja on koukuttava ja tarina pysyy koko ajan kiinnostavana. Tekstikin on hyvin luotua eikä se käy kertaakaan tylsäksi.
Alussa en ollut varma pitäisinkö tästä kirjasta ollenkaan. Ilahduin kuitenkin positiivisesti jatkaessani lukemista. Maria V.Snyder sai tarinan tuntumaan elävältä ja ajattomalta. Yelena oli mielenkiintoinen hahmo, johon kiinnyin nopeasti ensimmäisten aukeamien lomassa. Pidin siitä, ettei tarina paljastanut missään kohtaa liikaa vaan juuri sopivasti. Kiinnostus pysyi yllä koko kirjan ajan ja haluan ehdottomasti lukea seuraavan oisan pian! Valekista ei meinannut saada selkoa, mutta lopussa hänestä oli jo muodostunut myrkyllisen terävä kuva mieleeni. Kokonaisuudessaan Myrkyn oppitunit oli miellyttävää ja uudenmakuista luettavaa.
Kirjan juoni on mieleenkiintoinen enkä ole aiemmin törmännyt vastaavanlaiseen tarinaan. Siinä on kuitenkin joitain amatöörimäisiä piirteitä, jotka häiritsivät minua hieman. Muuten tarina pysyy kyllä koko ajan kiinnostavana ja itse luin kirjan parissa päivässä.
Kaunis, taianomainen (hyh, mikä sana mutta sopii hyvin tähän). Ei niin realistinen, mutta annettakoon se anteeksi. Kirja vihdyttää kauan ainakin meikäläisiä jotka emme pelaa mitään.
Olin jo unohtanut miten hauskaa Valitse oma seikkailusi -kirjoja on lukea! Matka meren alla ei ole yhtä hyvä kuin muut testaamani sarjan osat mutta se on varmaan vain makuasia. Meri ja sen salaisuudet eivät tee minuun yleensä valtavaa vaikutusta vaikka kaladokumentit viehättävätkin...
En oikein osannut odottaa kirjalta mitään kovin erikoista, koska teoksen kuvaus tuntui todella sekavalta kun siihen tartuin. Yllätyin kuitenkin suuresti.
Kirjan teksti on usein sarkastista ja täynnä kaikenlaista sadattelua ja sen sellaista. Teos ei aivan ole sellainen, jota yleensä lukisin, mutta kirjan juonessa on jotakin niin kiinnostavaa, että luin nopeasti koko kirjan. Aihe itsessään on melko rankka eikä tämä todellakaan ole kevyttä lukemista.
