Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Sodan myrsky oli pettymys aina nimestään alkaen. Kirjalla ei tuntunut olevan juonta laisinkaan ja hahmot harhailivat edestakaisin ilman mitään selkeää tarkoitusta. Myös suurin osa hahmoista osoittautui merkityksettömiksi, esimerkiksi Kilornia on raahattu mukanan koko kirjasarjan ajan, vaikka hänestä ei lopultakaan ollut kenellekään mitään iloa. Kirjailjan ratkaisusta ottaa useita näkökulmia ei ollut lukukokemuksen kannalta mitään iloa. Se, että meille näytetään Mavenin ajatuksia ei tuonut meille mitään lisää. Ainoa mihin sillä oli mitään vaikutusta oli se, että näkökulman myötä loppuratkaisu tuntui vielä entistä epäreilummalta.
Itse en ole ennen Dungeons and dragons -maailman kirjoja lukenut, mutta teos herätti mielenkiintoni kirjamessujen alekorista. Tarinassa käsitellään useamman eri hahmon seikkailuja ja kaikki tapahtumat punoutuvat lopuksi yhteen oikein hienosti.
Yllättävän paljon asiaa vaikka varsin vähän tapahtumapaikkoja. Nimensä mukaisesti pääosin Duma Key. Aivan kuin yksi Musta Torni-sarjan kirjoista joka keskittyi pääosin yhdelle lyhyellä rannan pätkälle. Kirjan tuoma jännitys on hyvin erillaista kuin esim. epätoivon kaupunki tai Tornit. Mörköjä saa odotella kirjassa pitkään
Tämä on Paasilinnaa parhaillaan. Tarina alkaa yhdenlaisena ja päättyy monen mutkan kautta erilaisena kuin mitä alussa olisi voinut kuvitella. Kirja on kirjoitettu 1992 ja iso osa sen tapahtumista sijoittuu 2000-luvun puolelle. Nyt on taidettu jo ohittaa ainakin melkein kaikki kirjassa kuvattu aika ja jälkiviisaasti on helppo todeta, että ei ihan mennytkään kaikki samalla tavalla kuin kirjassa. Kuitenkin tapahtumat on sen verran realistisia, että niinkin olisi voinut käydä, mutta katsotaan osuuko tapahtumat kohdalleen myöhemminkään.
Tämän sarjan kaksi aiempaa osaa olin lukenut pari vuotta sitten, mutta kolmatta osaa en löytänyt mistään. Onneksi koko sarja osui silmääni kirpputorilla. Pääsin viimein jatkamaan Meghanin tarinaa ja lukemalla ensimmäiset osat uudelleen. Voin vain sanoa, että Rautakuningatar ei pettänyt nousseita odotuksiani kertaakaan. Sarjan edetessä tutut ja uudet hahmot vilkastavat tarinaa ja juoni kiertyi hengästyttävään silmukkaan. Pelkäsin hetken, etten tapaisi kirjassa Grimalkinia, mutta onneksi näin ei käynyt. Ashin ja Meghanin poikkoilua oli ihastuttavaa seurata, eikä loppu ollut muuta kuin kirjan arvoinen. Julie Kagawa sai minut hapuilemaan kohti seuraavaa osaa ja toivon sen olevan aiempien veroinen!
Kirja on todella koukuttava ja yllätti minut positiivisesti tasollaan. Teksti on hyvin luotua ja juoni on hienosti rakennettu. Se etenee nopeaan tahtiin eikä väliin ehdi jäämään yhtään toimetonta hetkeä.
Kaikki hahmotkin ovat kiinnostavia, etenkin päähenkilö Ty. Kirjan maailmakin on huolella kehitetty ja todella mielenkiintoinen. Teksti sisältää paljon tarkkaa kuvailua, joka pitää kyllä kiinnostuksen yllä.
Odotin innokkaasti saavani Sodan myrskyt käsiini ja odotus palkittiin. Victoria Aveyard oli täyttänyt sivut juonenkäänteillä ja mukaansa tempaavalla kerronnalla. Tutut hahmot värittivät tarinaa ja Maven, sekä Cal sekoittivat Maren toimintaaa. Toisin kuin muut sarjan kirjat, Sodan myrskyt jätti minuun paljon hämmennystä. Jotkin asiat tuntuivat menevän täysin väärin, ja olisin kaivannut näihin kohtiin erilaisen lopputuloksen. Mielestäni kirjan loppu jäi liian auki, eikä se ollut tälle sarjalle sen kaipaama suuri päätös. Kaikkiaan kirja kuitenkin vastasi odotuksiani ja sen jättäminen rauhaan kesken koeviikon tuntui mahdottomalta tehtävältä. Hieman haikeaa sanoa, että sarja on nyt loppunut. Onneksi sen voi aina lukea uudelleen ja kulkea matka Maren kanssa uudelleen kerta kerran jälkeen.
Kirja on yksi parhaita joita olen koskaan lukenut! Olen lukenut koko sarjan jo useampaan kertaan enkä usko, että voisin kyllästyä siihen koskaan. Ensimmäinen osa on vieläpä suosikkini kaikista osista, se on jotenkin niin kotoisa. Koko Harry Potter -sarja on aivan mahtava ja tämän parempaa aloitusta ei kyllä saisi millään. Kirjan teksti, tarina ja hahmot ovat kaikki hienosti luotu ja kokonaisuus on aivan täydellinen.
Sarjan kolmas osa nitoo yhteen kokonaisuuden jännittävästi ja koskettavasti.Ihana kirja(sarja)!
Kirja on todella realistisesti kirjoitettu, niin todentuntuista että voisi olla mahdollistakin. Suosittelen scifin ystäville.
Kirjan lopussa jäi monta kysymystä auki joihin vastaukset ovat luultavasti seuraavissa kirjoissa joita ei valitettavasti ole suomennettu, mielestäni huono päätös. Epäilen että niitä suomennetaan sillä tämä julkaistiin melkein kymmenen vuotta sitten. Luultavasti luen seuraavat osat englanniksi. Kirja olisi ollut 5 tähteä mutta jatko osia ei ole suomennettu niin vähensin yhden tähden sillä kirjan loppuu sellaiseen tilanteeseen että seuraavat kirjat pitäisi suomentaa.
Sama kun sarjan aikaisempiin osiin eli nälkäpeli faneille suosittelen
Sama kun edelliseen eli suostittelen nälkäpelin faneille tätä kirjaa
Suosittelen kirjaa/koko sarjaa kaikille ketkä pitävät Nälkäpelistä
Tän lukeminen jäi harmittamaan todella paljon. Eka osa oli hyvä, toka menetteli ja tästä jäi vaan tosi sekavat fiilikset. Koko sarjan juoni on hyvä ja melko omaperäinen, mutta varsinkin tämä osa tuntui kaatuvan omaan mutkikkuuteensa. Osa kohtauksista oli todella hyvin kirjoitettu, mutta osassa tapahtumat menivät niin vauhdilla ja sekavasti ohite että hirvitti. Harmi sillä olisin niiiin halunnu pitää tästä!
Tarina oli täynnä mielenkiintoisia ja ennalta-arvaamattomia kohtauksia, ja monessa sai myös nauraa. Aloin pitää tämän osan myötä enemmän myös hahmoista, varsinkin Rileysta. Selviytyjät loppui sen verran jännittävään kohtaan, etten malta odottaa seuraavan ja samalla viimeisen osan lukemista.
Joo siis, olihan tämä hyvä kirja, mutta ehkä oli vähän liian tiiviisti tungettu. Mielestäni ainakin laivamatka olisi voitu laittaa aikasempaan kirjaan, niin tähän olisi saatu vähän tarkemmin tähän kirjaan.
Ja sori jos on aika huono ku on eka esittely.
Todella ihana manga. Ihana kertomus ystävyydestä, rakkaudesta, kiusaamisesta ja syrjimisestä. Tooru, Kyoo, Yuki, Haru, Mimoji… Teitä tulee kova ikävä :)
Kirja on erittäin monipuolinen ja nyt on enää vaikea muistaa kaikkea, mitä siinä tapahtuu. Teos on yli 750 sivua ja tapahtumaa kyllä riittää. Kirja sisältää runsaasti jännitystä, yllätyksiä ja myös hieman romantiikkaa. Se jatkaa Näkijän taru -sarjaa ja jatkuu oikein sujuvasti edellisen kirjan, Salamurhaajan oppipoika, lopusta.
Neljännessä kirjassa seikkaillaan tulevaisuuden aalloilla, kun Pantagruel hoveineen ottaa alle laivaston ja suuntaa kohti Intiaa. Matka ei kuitenkaan suju niin sutjakkaasti kuin voisi kuvitella, ja vaikka minkälaisia saaria ja merikoettelemuksia eteen sitten sattuukin. Koska teos on satiiri, saaria saattaa kansoittaa varsin ranskalainen joukko - milloin mitäkin Rabelaisin vastustajakuntaa omissa höpsöissä yhteisöissään. Kieleltään ja huumoriltaan teos on jälleen yhtä ilotteleva kuin aiemmatkin. Taattua Rabelaisia siis.
Pantagruelin kolmannessa kirjassa ollaan suuren valinnan äärellä, eli avioliittoaikeissa. Panurge rientää ennusmerkiltä toiselle selvittäen epätoivoisesti etukäteen mahdollisen tulevan avioliittonsa onnea tai onnettomuutta. Tässä teoksessa hutkitaankin satiirin voimin erityisesti monenlaista humpuukia sekä tietysti myös vakiopiikiteltäviä, kirkkoa ja oikeuslaitosta. Keskiaikaiset arvot ovat toki läsnä, ja höpsöttelyn läpi on huomattavissa melkoinen naiskuva. Siitä huolimatta Rabelais jälleen ällistyttää ja huvittaa.