Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Kirjassa hahmot ovat edelleen kiintoisat, mutta tässä osassa henkilöitä ei ole kuitenkaan kovin paljon. Tarina on kirjoitettu kahdesta näkökulmasta, Cassian ja Kyn. Tämä on mielestäni kiva lisäys tarinaan, ensimmäinen osa kun on kirjoitettu vain Cassian näkökulmasta.
Sain kirjan joululahjaksi. Luin 2 ensimmäistä kirjaa alle viikkoon, mutta kolmannnen alku oli niin tylsä, että aloitin sen lukemisen vasta puolitoista vuotta kirjan saamisen jälkeen. Se oli kaikista tylsin ja rankin osa mielestäni koko trilogiassa. Ensimmäinen on edelleen lempparini. Nälkäpeli-trilogia on antanut minulle hyvän lukukokemuksen ja kuuluu lempikirjasarjoihini.
Kirja oli makuuni vähän liian tylsä. Yksityikohdat kuvailtiin hyvin ja kirja oltiin kirjoitettu hyvin.
Todella hyvä kirja!
Mielestäni America on todella samaistuttava ja hyvin tehty hahmo. Juoni kulkee kirjassa sopivassa tahdissa ja minusta on ihanaa seurata american ja maxonin kukoistavaa rakkaustarinaa:))
Ensielämä ja toiselämä olivat vähä epäselviä asioita eikä alussa saanut oikein juonesta kiinni mutta sitten kun ne tajusi kirjan ahmi nopeasti parissa päivässä.
Mielestäni kirjan päähenkilö, Tenley oli samaistuttava ja kiinnostava varsinki numeropakkomielteensä takia myös muut hahmot olivat hyvin rakennettuja.
Olin aluksi epäluuloinen kirjaa kohtaan, koska luulin että se on samantyyppinen kuin nälkäpeli. Mutta, yllätyin positiivisesti kun aloin lukemaan kirjaa sillä, tämä ei muistuttanu juuri lainkaan nälkäpeliä ja ahmin kirjan hetkessä. Mielestäni hahmot olivat samaistuttavia ja eivätkä liian täydellisiä.
Mahtava kirja. Kirjassa kerrotaan ja kuvaillaan yksityiskohdat hyvin. Juoni on mielenkiintoinen ja kirjaan jäi koukkuun. Luin kirjan muutamassa päivässä. Kirja vaati toisen lukukerran, että ymmärsin sen mahtavuuden. Teemoista minua kiehtoi eniten vahvuus: jokainen henkilö kuvattiin omalla tavallaan vahvaksi!
Hieman vaikealukuinen näytelmäversion vuoksi, mutta kun version lukemisen oppi, oli kirja hyvin mielenkiintoinen. Mielestäni kirja ei kuitenkaan yltänyt aiempien sarjan kirjojen tasolle.
Todella tylsä minulle. En meinannut jaksaa lukea loppuun.
Hieman tylsä makuuni, mutta upposi muutamassa päivässä.
Pisteet huikealle mielikuvitukselle. William Gibsonin diggaajana lähdin innolla lukemaan, kirjan maailmassa on jotain samaa kuin Gibsonin parhaissa, vaikka sitten toisaalta ei yhtään.
Kuitenkaan en pidä sinänsä tätä kaiken hehkutuksen arvoisena. Hieman keisarin uutta vaatetta on pitää tätä "tulevana klassikkona". Aidossa klassikossa on myös panostettu tarinaan, syvälliseen juoneen ja ikimuistoisiin henkilöihin. Klassikko myös ehkä sanoo jotain jostakin.
Ei omaan makuuni. Henkilöhahmot todella ohuita ja epäuskottavia. Kaiken kaikkiaan ponneton tarina, suoraan kuin yläkoululaisen aineesta. Kenties tämä onkin hieman minua nuoremmille tarkoitettu, haen siis vain takkini.
Voi ei. Odotukset olivat erittäin korkealla. Harvaa kirjaa jätän kesken, mutta tämä ei innostanut pätkääkään ja luovutin puolivälissä. "Minä" - muodossa kirjoitetut teokset ovat henk koht preferensseissä aina kovan ylämäen edessä.
Aluksi teos toi mieleeni Lauren Oliverin Delirium-sarjan aiheensa perusteella, mutta tämä tarina on kyllä toteutettu hieman paremmin. Kirjan maailma sinällään on melko erilainen verrattuna siihen, mihin tavalliset scifi-kirjat sijoittuvat, mutta samalla se on hieman erikoinen. Itse en aivan käsittänyt sitä, että tässä tulevaisuuden versiossa ei käytetä oikeastaan mitään tavallisia, arkea helpottavia teknologian laitteita, mutta sitten kaikkialla näkyy erilaisia datalaitteita, jotka ohjaavat ihmisten elämää. Mielestäni oli kyllä kiinnostavaa lukea tästä maailmasta, jossa kaikki on valmiiksi määrättyä puolisosta jopa kuolinpäivään.
Suurin ongelma fantasiaimmersion kanssa itselle on kenties suomennoksessa (?). ”Kolmekymppinen” ”liiketoiminta” ”riskialtis” jne. häiritsevät kovasti. Sitten tämä Rothfussin kehuttu kieli ei kolahda kyllä valitettavasti koko ajan. Merkillisen raskaat kiertoilmaisut ovat yleensä kielen leikkiä, mutta joka hemmetin asian pyörittely yhden sijasta viidella sanalla tuntuu vähän väliä teennäiseltä. Lisäksi ilmaisu ontuu välistä ihan kunnolla, esim heti alussa iskee ”Useimmat illat päättyivät sillä tavoin nykyisin, kun ajat olivat mitä olivat.” Aaaaargh!
Noin kaksi kolmasosaa kirjasta muistutti kovasti "prologia" ja itse asiaan päästiin aika hitaasti. Tästä huolimatta ihan menevä lukukokemus. Tulen kyllä lukemaan sarjan muutkin osat.
Kevyt lukukokemus, jossa on Agatha Christiemäistä veikeyttä. Poirotin hahmon charmi on rikkomatonta. Romaani ei kuitenkaan ole juonellisesti kauhean mieleenpainuva.
Suhteellisen rankka, mutta mielenkiintoinen tulevaisuudenkuva. Romaani on jossain mielessä erittäin todentuntuinen. En tosin osaa sanoa, onko tämä hyvä vai huono asia. Ilmestymisaikanaan "Orjattaresi" on varmasti ollut hyvinkin kohauttava romaani, mitä se toki on edelleenkin, ainakin jossain määrin.
Maestra on siinä mielessä kiero kirja, että se tekee monista vaikeasti käsiteltävistä asioista niin helpon kuuloisia toteuttaa. Romaani ikään kuin leikkii lukijan oikeudentajulla. Erikoinen, mutta toimiva yhdistelmä eri kirjallisuuden lajeja.
Oikein käypä klassikko. Mielenkiintoinen, hieman surullinen ja jossain mielessä hyvin ajankohtainen lukuelämys nyt kun elinsiirrot sun muut ovat arkipäivää. Romaanin kieli on toki hieman vanhahtavaa, mutta se kuuluu asiaan ja siinä on oma viehätyksensä.
Sujuvaa kerrontaa, luin kirjan parin illan aikana. Omaan korvaani ei mitenkään erityisen pelottava, mutta kirjasta löytyi muutamia lievästi häiritseviä kohtauksia, joista tulee plussaa. Vanhainkoti on yllättävän toimiva ympäristö kauhukirjalle.