Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Ihmeen kauan kestikin, että ensimmäinen Shirley Jacksonin romaani suomennettiin – siis kyseessä on ensimmäinen suomennos, mutta Jacksonin viimeiseksi jäänyt romaani, jota monet ovat pitäneet hänen parhaimpana luomuksenaan. Luin kirjan reilu 6 vuotta sitten englanniksi ja tarina on pysynyt varsin hyvin muistissa. Silti halusin lukea myös suomennoksen ja samalla tukea pientä kustantamoa, joka ansiokkaasti teoksen on suomentanut. Nyt kun olen lukenut Jacksonin elämäkertaa, tarinaa luki hieman eri lasit päässä kuin ensimmäisellä kerralla. Tarina ei ole menettänyt tehoaan toisellakaan lukukerralla. Jacksonin tyyli ja tapa kirjoittaa vetoaa minuun.
Ensimmäinen yhteys on tiedemiehen kirjoittama science fiction romaani, joka on saanut elokuvasovituksen vuonna 1997. Elokuvan olen nähnyt kauan aikaa sitten ja oikeastaan se olisi riittänyt, sillä kirjamuodossa lukemista haittasi tarinan pitkäpiimäisyys. Ulkoavaruudesta tulleen viestin merkitystä ja tarkoitusta pohdintaan hartaasti. Uskovaiset, matemaatikot, poliitikot, tähtitieteilijät - jokaisella on omat pelkonsa ja uskomuksensa Viestiin liittyen. Itse tarinan runkojuoni on suppea. Tarinaa täytetään filosofisilla pohdinnoilla ja kiistoilla, missä vastakkain on mm. uskonto ja tiede. Kirja on jaoteltu kolmeen osaan. Viimeinen osio oli itselleni se paras osuus, mutta se ei enää pelastanut kokonaisuutta.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Halloweenin aikaan lokakuun lopulle. Endlandsin talolliset eivät vietä perinteistä Halloweenia kuten muualla kylillä on tapana vaan siellä vietetään vuosittaista Paholaisen päivää. Paholainen, vanha Kehno, houkutellaan silloin alas nummelta laaksoon ja tehdään erinäisiä rituaaleja Paholaisen karkotukseen ja poissa pysymiseen. Goottilaiseksi kertomuksen tekee vanha miljöö, monen sukupolven ajan Pentecostien pitämä ränsistyvä lammastila, alueen metsät ja nummet sekä yliluonnolliseen vivahtava ilmapiiri. Kirja on myös sukutarina.
Vauhdikasta menoa alusta loppuun. Ensimmäisen osan tyyliin käänteitä riitti loppuun saakka. Pidin kirjasta vielä enemmän, kuin ensimmäisestä, joka oli myös todella hyvä. Tämä koukutti niin pahasti, että luin kirjan yhdellä kertaa. Odotan seuraavaa osaa mielenkiinnolla.
No huh.
Ensimmäisen kerran kun luin Tuulen nimen, en saanut siitä paljoa irti ja jätin jopa kesken. Häpeän itseäni syvästi...
Nyt, luettuani kirjan kokonaan loppuun asti, voin sanoa vain:
LOISTAVAAAA!
Odotin tätä kirjaa yli kymmenen kuukautta, joten odotukseni olivat selvästi erittäin korkeat. En halunnut laskea kirjaa käsistäni kertaakaan, mutta toisaalta pelkäsin myös lukevani teoksen loppuun liian nopeasti. Ja tässä sitä nyt ollaan. Viisi päivää myöhemmin ja kirja-arvostelun parissa. Huoh.
Alkuun on myönnettävä, että Nälkäpeli on merkittävä teos YA-kirjallisuudelle, erityisesti Suomessa. Se paitsi aloitti dystopiabuumin myös teki selväksi, että nuorten aikuisten kirjallisuudelle on todellakin tilausta.
Teos on jaettu kolmeen osaan, joissa seurataan Katnissin seikkailuja Nälkäpeli-kisoissa ensimmäisen persoonan kertojan kautta. Katniss on päähenkilönä miellyttävän maanläheinen - hän on käytännöllinen ja vastuuntuntoinen. Hänen järkeilyihinsä on usein helppo yhtyä, mutta hänelläkin on omat heikkoutensa. Jo tässä ensimmäisessä osassa lanseerattu romanssi on ihan mukavasti toteutettu, joskin se alkaa loppua kohti viedä turhan paljon sivutilaa minun makuuni. Kokonaisuus on kuitenkin ihan hyvin jaettu yhteiskunnan kuvauksen, itse Nälkäpelin ja Katnissin henkilökohtaisten asioiden välille. Sen sijaan dystooppisessa maailmassa on useitakin juoniaukkoja, vaikka selkeästi maailmanrakennukseen on kotetettu jonkin verran panostaa. Temaattiset elementit jäävät kuitenkin tässä aloitusosassa aihioiksi.
Throne of Glass -sarjan paras osa tähän asti pienestä alun hitaudesta huolimatta.
Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2018/10/kirja-arvostelu-sarah-j-maas-throne-of.html
Aloitin tämän kirjan innolla ja odotuksilla. No, sain kyllä pettyä pahasti. Jos alku oli lupaava, niin lasku oli kyllä koko kirjan mittainen. Anna ei tunnu samaistuttavalta ja välillä jo mietin mistä ihmeestä hänet oli oikein vetäisty mukaan tarinaan. Vlad olisi saattanut olla lupaava hahmo, mutta en löytänyt hänestä sitä tiettyä kipinää. Vampyyritarinoissa on oltava kipinää ja raakuutta, sekä oikea määrä himoa. Pure mua ei saanut aikaan näitä tunteita eikä noussut suosikkeihini. Kirja sisälsi liikaa Suomen historiaa huonolla tavalla eikä huumori aina toiminut. Kirja näyttäytyi minulle lähinnä vitsinä eivätkä puhekieliset ilmaukset voittaneet minua puoleensa. Kokonaisuudessaan kirja oli pettymys, jonka lukeminen opetti pysymään kaukana kyseisestä kirjasta.
Valenda... Kuinka voisin edes aloittaa? Omalla kohdallani kirja todella täytti kaikki lupaukset ja odotukset. Valenda eteni hyvää vauhtia ja paljasti juonenkäänteitä jokaisella silmänräpäyksellä. Kirja saattoi alkaa loivasti, mutta loppu ei ollut mitään muuta kuin jyrkkä ja hengästyttävä. Donatella oli hahmona minulle helpommin samaistuttava kuin Scarlett ja palkitsi lukijan teoillaan sekä tunteillaan. Hänen seikkailujaan oli herkullista seurata ja hänen tielleen saapuvat pojat/miehet olivat kaikin puolin hyvyydessään ja pahuudessaan iloa minulle. Stephanie Garber toi Valendaan taspainoisesti uusia sekä tuttuja hahmoja, joita ilman kirja ei olisi voinut olla yhtä herkullinen. Scarlett tuntui välillä olevan aivan sopimaton koko kirjaan, mutta onnistui kuitenkiin lopuksi hieman hahmottamaan omaa paikkaansa. Legendin taikuus yhdistettynä mystiseen miljööseen sekä taidokkaaseen kertomiseen synnytti aidon ja koukuttavan lukukokemuksen. Olen jo pitkään odottanut Valendan ilmestymistä ja voin sanoa odottavani mahdollista jatkoa kiihkeämmin kuin koskaan. Caravalin toinen osa näyttäytyy minulle tasokkaampana kuin ensimmäinen enkä voi sanoa olevani sama ihminen tämän kokemuksen jälkeen. Joitain kirjoja vain rakastetaan ja Legend viimeisteli tämän tunteen esiintymällä kirjassa todellisilla kasvoillaan. Valendaa ei todellakaan kannata jättää lukematta, sillä se olisi menetys. Kirjan aloitettuaan voi vain kiihkeästi ahmia sen loppuun katumatta hetkeäkään sen aloittamista.
Hieno päätös mahtavalle sarjalle. Koko sarja on mielestäni parhaita kotimaisia kirjoja, joita olen lukenut ja yltää kyllä monien muidenkin teosten tasalle. Kirjassa on kiehtova tapa edetä tarinassa ja se pitää koukussaan koko tarinan ajan. Itse luin kirjan ahmimalla enkä olisi halunnut laskea teosta käsistäni hetkeksikään.
Hyvää jatkoa ennestään mahtavalle tarinalle. Kauan odotettu jatko-osa on viimein suomennettuna, kiitos siitä. Hyvä kääntäjä ollut, vaikkakin huomaa eron vanhaan kääntäjään, mm muutama sanavalinta vähän tökkii kuten minstreli joka aiemmin oli yleensä vain laulaja.
Kuoleman hurmio jatkaa taidokkaasti Eve Dallas-sarjaa. Juoni on erinomainen ja toteutus taattua J.D. Robbia (alias Nora Robertsia). Niin kuin kolmannen osan arvostelussa mainitsin, henkilöistä on alkanut pitää todella, eikä yksikään päähahmoista ole turha.
Erikoinen romaani, jossa unet ja harhanäyt sekoittuvat todellisuuteen välillä niinkin hyvin, että joitakin katkelmia joutuu lukemaan kahdesti pysyäkseen juonen mukana. Hautalan tavassa kirjoittaa on jotain maagista. Hänen romaaniensa tunnemaailma on oudon harhainen ja erikoisella tavalla kutkuttava.
Kaiken kaikkiaan oikein toimiva ja tunteita herättävä romaani. Kirja on jopa paikoin suhteellisen ahdistavaa luettavaa siitä syystä, että päähenkilö ei itsekään tiedä miten tietyissä tilanteissa kuuluisi toimia. Koin useampaan otteeseen vahvaa myötähäpeää Rachelia kohtaan. Alkoholisoituminen ei ole leikin asia. Tulen varmasti lukemaan Hawkinsilta kirjoja tulevaisuudessakin.
Kirja on periaatteessa jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen ja viimeinen on kirjoitettu Bellan näkökulmasta ja keskimmäinen taas Jacobin. Oma suosikkini on kirjan kolmas osa. En itse pitänyt kovin paljoa Jacobin näkökulmasta kirjoitetusta tekstistä.
Elysionin tuli on jatkoa Prefektille. Lukemista ei haitannut, vaikka edellinen osa ei ollut enää kovin hyvin muistissa. Tapahtumat sijoittuvat Yellowstone planeetan ympärillä olevaan Timanttivyö rengasrakennelmaan, missä on kymmenisen tuhatta itsenäistä maailmaa. Yellowstone planeetta puolestaan kuuluu Epsilon Eridani tähtijärjestelmään, joka sijaitsee 10.5 valovuoden päässä Auringosta.
Odotin kehutulta kirjalta liikaa. Kerronnassa jokin jäi vajaaksi, jotain uupuu, tarinassa ei vaan ollut ytyä. Ei riipaissut niin kuin takakannessa mainostetaan…olisi varmaan pitänyt, mutta valitettavasti ei tullut minkäänlaista tunne elämystä, vaikka kirja käsitteli sortoa ja julmuuksiakin kuvattiin.
Tarinan idea on ihan hyvä ja hahmoista Eve Black on mielenkiintoinen. Myös eläinlähettiläät toivat tarinaan kivasti fantasiamaisuutta. Kirjassa on paljon ongelmallisia ihmisiä, mutta onneksi päähahmot eivät ole yksiulotteisia – läpeensä hyviä tai pahoja.
Tavallaan kirjan aihe on vieläkin ajankohtainen, sillä tarinan lähtökohta on Torinon käärinliina ja siihen kohdistuvat uskomukset. Asia on ollut selkeästi tapetilla lähellä kirjan kirjoitusajankohtaa. Kirja on julkaistu vuonna 1989 ja vuonna 1988 Jeesuksen käärinliinaksi väitetty riepu todistettiin keskiaikaiseksi väärennökseksi. Käärinliina puhuttaa yhä tänäkin päivänä ja tulkintoja ja tutkimustuloksia on vuosien varrella kertynyt monia. Tarinan scifi elementtinä on kloonaus ja maan ulkopuolistakin älyä on mukana kuviossa.
Sade on monipuolinen dystopia, jonka teemana on "vähän kaikki". Rakenteellisesti sen pitää koossa taidokas paralleeli- tai peilikuvarakenne, jossa kukin teema saa teoksen aikana tavalla tai toisella peilikuvan, variaation tai uuden näkökulman. Juoni on samalla täysin ennalta-arvaamaton ja silti jotenkin hyvin tyydyttävä. Hahmot ja maailma ovat sekoitus käsitteellisyyttä ja konkreettista arkisuutta.
Aikakoneen salaisuus on saanut aikanaan suomennoksen tuoreeltaan alkuteoksesta. Suomennos on vuodelta 1954, kun alkuteos on ilmestynyt vuotta aiemmin. Kyllähän teos on aika pitkälti aikalaistuote, suomennos on sitä varsinkin. Suomentamiseen ei tuona aikana ilmeisesti hirveästi panostettu, eikä suomentajaa edes mainita. Eniten silmään pistävää on se, että englanninkielisiä sanoja on jätetty kääntämättä, kuten all right ja plastic tai kääntäminen on puolivillaista kuten polymorphallactinen tai nonmatemaattinen.
Kirja on vaellustarina, missä ollaan luonnon armoilla ja pitää tulla toimeen niukalla ravinnolla ja ilman mukavuuksia. Ympäristöä kuvataan tarkasti. Tarinaansa kertoo patikkamatkalle lähteneet Heidi ja Jyrki ja nimeämätön kolmaskin kertoja on mukana. Se kuka tai keitä tämä kertoja edustaa selviää viimeistään kirjan loppupuolella - rinnastus ja pointti on aika ovela.