Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Ei omaan makuuni. Henkilöhahmot todella ohuita ja epäuskottavia. Kaiken kaikkiaan ponneton tarina, suoraan kuin yläkoululaisen aineesta. Kenties tämä onkin hieman minua nuoremmille tarkoitettu, haen siis vain takkini.
Lue lisää ...
Näitä GRRM:n mainoslauseita vain uhkaa inflaatio, siksi erehdyin ostamaan opuksen. Rothfussin kohdalla haaskattiin jo ylisanoja, mutta Abercrombien liki muinaisten D&D -kehystarinoiden tasoisen perusfantasian kohdalla hehkutus menee täysin metsään. Tässä ei ole mitään erityistä.
Voi ei. Odotukset olivat erittäin korkealla. Harvaa kirjaa jätän kesken, mutta tämä ei innostanut pätkääkään ja luovutin puolivälissä. "Minä" - muodossa kirjoitetut teokset ovat henk koht preferensseissä aina kovan ylämäen edessä.
Aluksi teos toi mieleeni Lauren Oliverin Delirium-sarjan aiheensa perusteella, mutta tämä tarina on kyllä toteutettu hieman paremmin. Kirjan maailma sinällään on melko erilainen verrattuna siihen, mihin tavalliset scifi-kirjat sijoittuvat, mutta samalla se on hieman erikoinen. Itse en aivan käsittänyt sitä, että tässä tulevaisuuden versiossa ei käytetä oikeastaan mitään tavallisia, arkea helpottavia teknologian laitteita, mutta sitten kaikkialla näkyy erilaisia datalaitteita, jotka ohjaavat ihmisten elämää. Mielestäni oli kyllä kiinnostavaa lukea tästä maailmasta, jossa kaikki on valmiiksi määrättyä puolisosta jopa kuolinpäivään.
Lue lisää ...
Kirjan hahmot ovat myös ihan kivoja, ei mitenkään kovin erikoisia. Päähenkilö Cassia on aluksi erittäin tunnollinen Yhteiskuntaa ja sen hallitusta kohtaan, mutta myöhemmin hänen sokea luottamuksensa alkaa jo rakoilla. Itse pidin ehkä eniten Xanderista, Cassian parhaasta ystävästä ja Yhteiskunnan hänelle valitsemasta parista. Xander on rento, mutta aina valmiina hätätilanteessakin. Hän on vain ihastuttava. Minulla kesti puolestaan melko pitkään lämmetä Kylle, en oikein tiedä miksi. Ky on aluksi hiljainen ja sulkeutunut, mutta loppua kohden hänestäkin saadaan hieman enemmän tietoa.
Kirja on juoni itsessään on kyllä mielenkiintoinen, pidin myös siitä että se ei keskity vain ja ainoastaan romantiikkaan. Tarinasta löytyy siis suurempiakin kuvioita. Kokonaisuudessaan pidin kyllä kirjasta ja aion lukea seuraavatkin osat, mutta ei se nyt ihan suosikkeihini kuitenkaana kuulu. Mutta suosittelen lukemaan, jos on lukemisen puutetta.
Suurin ongelma fantasiaimmersion kanssa itselle on kenties suomennoksessa (?). ”Kolmekymppinen” ”liiketoiminta” ”riskialtis” jne. häiritsevät kovasti. Sitten tämä Rothfussin kehuttu kieli ei kolahda kyllä valitettavasti koko ajan. Merkillisen raskaat kiertoilmaisut ovat yleensä kielen leikkiä, mutta joka hemmetin asian pyörittely yhden sijasta viidella sanalla tuntuu vähän väliä teennäiseltä. Lisäksi ilmaisu ontuu välistä ihan kunnolla, esim heti alussa iskee ”Useimmat illat päättyivät sillä tavoin nykyisin, kun ajat olivat mitä olivat.” Aaaaargh!
Lue lisää ...
Toiv. en syytä aiheetta suomennosta. Kielemme on vain parhaimmillaan parempi pohja fantasialle kuin englanti. Esim. Tulen ja jään laulussa suomenkielinen versio yleensä parempi.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin lukemisen arvoinen. Ei millään mittarilla mikään mestariteos, ehkä suomennos vain hämää, pitänee tutustua englanniksi vielä varmuuden vuoksi jatko-osaan...
Noin kaksi kolmasosaa kirjasta muistutti kovasti "prologia" ja itse asiaan päästiin aika hitaasti. Tästä huolimatta ihan menevä lukukokemus. Tulen kyllä lukemaan sarjan muutkin osat.
Kevyt lukukokemus, jossa on Agatha Christiemäistä veikeyttä. Poirotin hahmon charmi on rikkomatonta. Romaani ei kuitenkaan ole juonellisesti kauhean mieleenpainuva.
Suhteellisen rankka, mutta mielenkiintoinen tulevaisuudenkuva. Romaani on jossain mielessä erittäin todentuntuinen. En tosin osaa sanoa, onko tämä hyvä vai huono asia. Ilmestymisaikanaan "Orjattaresi" on varmasti ollut hyvinkin kohauttava romaani, mitä se toki on edelleenkin, ainakin jossain määrin.
Maestra on siinä mielessä kiero kirja, että se tekee monista vaikeasti käsiteltävistä asioista niin helpon kuuloisia toteuttaa. Romaani ikään kuin leikkii lukijan oikeudentajulla. Erikoinen, mutta toimiva yhdistelmä eri kirjallisuuden lajeja.
Oikein käypä klassikko. Mielenkiintoinen, hieman surullinen ja jossain mielessä hyvin ajankohtainen lukuelämys nyt kun elinsiirrot sun muut ovat arkipäivää. Romaanin kieli on toki hieman vanhahtavaa, mutta se kuuluu asiaan ja siinä on oma viehätyksensä.
Sujuvaa kerrontaa, luin kirjan parin illan aikana. Omaan korvaani ei mitenkään erityisen pelottava, mutta kirjasta löytyi muutamia lievästi häiritseviä kohtauksia, joista tulee plussaa. Vanhainkoti on yllättävän toimiva ympäristö kauhukirjalle.
Alku mukavan hidastempoinen ja makusteleva, loppua kohden rivakampi ja hieman sekava. Mielenkiintoinen lähestymistapa eläviin kuolleisiin: kyseessä ei ole mikään perus aivojensyönti zombiekirja.
Upea lukuelämys. Koukuttava romaani, jossa oli pitkästä aikaa monia henkilöhahmoja, joihin pystyin samaistumaan. Juoni on ennalta-arvaamaton ja brutaali. Nautin joka hetkestä. Harmillisesti tiedossani ei ollut yhtäkään risteilyä, jonne olisin voinut ottaa tämän matkalukemiseksi.
Ehdoton suosikkini, kuuntelin tämän äänikirjana mutta kirja oli niin mukaansatempaava että pitänee hankkia omaan hyllyyn jotta voin lukea sen aina yhä uudestaan ja uudestaan.
Sovelias lopetus Rämeen olennon saagalle.
Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2018/07/kirja-arvostelu-alan-moore-rameen_22.html
Tämä kirja on yksi niistä harvoista, jotka todella ansaitsevat kaikki viisi tähteä. Teos on koko ajan koukuttavaa luettavaa eikä sitä meinaisi haluta laskea kädestä. Koko kyseinen sarja on aivan hirveän hyvä ja mielenkiintoinen ja tämäkin ylittää kyllä kaikki odotukset.
Lue lisää ...
Kirja on täynnä yllättäviä ja odottamattomia tapahtumia, jotka antavat väriä tarinalle ja saavat lukijan pysymään otteessaan. Juoni on alusta asti rakennettu siististi ja erittäin huolellisesti ja loppua kohden tarinan paljastuksien ansiosta alkaa ymmärtää aiempia tapahtumia paremmin. Tarinassa ei kertaakaan tule vastaan tylsää kohtaa ja se jatkuu luontevasti sivu toisensa perään.
Tarinaa kerrotaan usemman henkilön näkökulmasta, tietenkin Celaenan sekä muiden aiemmista kirjoista tuttujen hahmojen luota, mutta myös uusien henkilöiden elämää avataan tässä kirjassa paljon. Kirjassa on periaatteessa kolme päätapahtumapaikkaa: Celaenan luona, Chaolin ja Dorianin luona sekä uutena Manonin, vahvan ja synkän noidan, luona. Tämän ansiosta kirjassa tapahtuu koko ajan ja paikka vaihtuu usein edellisestä selkkauksesta toiseen. Se ei kuitenkaan tee tarinasta sekavaa, vaikka niin voisikin kuvitella.
Tässä sarjassa on ehkä parhaat hahmot, joihin olen vähän aikaan törmännyt. Celaena on täydellinen päähenkilö: vahva, rohkea, itsepäinen ja kunniakas. Hän ei jää häpeämään tai nolostelemaan turhista ja jatkaa synkkienkin ajatusten läpi vahvalla tahdollaan. Yksi uusi lempparihahmoni on myös Rowan, joka ilmestyy heti kirjan alussa. Hänen ja Celaenan välinen suhde on kiinnostavaa ja hauskaa luettavaa, hieman erikoinen omalla tavallaan, mutta ehdottomasti erittäin vahva ja hurmaava.
Suosittelisin kirjaa ehdottomasti kaikille fantasiakirjallisuuden faneille, jotka pitävät vahvoista päähenkilöistä ja jännityksen täyteisistä hetkistä kirjansa parissa. Mielestäni kirja todellakin ansaitsee viisi tähteä.
" Oi, tuuli tuule ystäväin, myrsky tuo sä tänne päin. Vihellä tuhon sävelin, kuin kuolo seurasi polkua jonka kävelin. Oi, raivoa myrskytuuli ja niele kylä tää, kuin sydämein musta ikijää."
Vain sydämensä kuollettanut nainen näin lausukoon. Tästä puolikas tähteni.
Loistava päätös loistavalle kirjasarjalle. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2018/07/kirja-arvostelu-terry-pratchett.html
Oli mukavaa palata taas pitkästä aikaa Soturikissojen maailmaan, nämä kirjat eivät koskaan petä lukijaa. Sisältö oli sujuvaa ja tapahtumat mielenkiintoisia, eikä mikään kohta jättänyt kylmäksi. Kirja loppui jännittävään kohtaan, joten aion kahmaista seuraavan osan Kuun merkki samaan syssyyn.
Ihana. Pidin tästä kirjasta aivan yhtä paljon kuin edeltäjästäänkin. Tarina jatkuu reippaasti eikä kiinnostavia tapahtumia puutu tästäkään teoksesta.
Celaena on edelleen rohkea ja itsepäinen nuori nainen, mutta tässä kirjassa hän näyttää vielä avoimemmin tunteellisen puolensa. Myös muut tärkeät henkilöt, kuten Chaol, Dorian ja Nehemia, näyttävät uusia ja mielenkiintoisia puoli itsestään. Kaikki hahmot jaksavat kyllä aina yllättää...
Lue lisää ...
Tarina on mukaansatempaiseva ja itse luin kirjan jälleen aivan hujauksessa. Teos on täynnä jännitystä ja taistelua, mutta myös tunteellisia ja hauskoja kohtia. Sarah Maas on saanut kyllä taitavasti koottua näin paljon ominaisuuksia yhteen ja vielä onnistunut pitämään kaiken hienosti kasassa.
Itse olen myös todella kiinnostunut sarjan maailmasta. Siellä asustaa ihmisiä, joiden keskuudessa vaeltaa kuitenkin taikuutta. Vaikka taikuus onkin kiellettyä Adarlanin valtakunnassa, löytyy sitä yllättävän läheltä hovia...
En tainnut edes mainita puolia niistä asioista, jotka pitäisi, mutta yksinkertaistettuna: Kirja. On. Mahtava. Suosittelen erittäin innokkaasti. Itse pidin tarinasti aivan valtavasti.
Olin positiivisesti yllättynyt kirjan suhteen, vaikka odotuksetkin olivat jo korkealla. Kirjan idea on uudenlainen ja mielenkiintoinen ja se on toteutettu todella onnistuneesti. Tarinaan vain ajautuu mukaan ja itse huomasin lukeneeni kirjan jo hetkessä.
Lue lisää ...
Kirjan kirjoitustyyli oli mielestäni aluksi hieman erikoinen, mutta jo parin sivun jälkeen sain siitä helposti kiinni. Tarinaa kerrotaan suurimmaksi osaksi Celaenan osalta, mutta tarinan edetessä uusia osapuolia ilmestyy myös kuvioihin. Itse ihastuin tarinaan valtavasti, se on täynnä yllättäviä tapahtumia ja jännitystä eikä tylsää hetkeä kyllä löydy. Vaikka teos onkin vakavahenkinen, siihen on saatu mukavasti huumoria mukaan. Romantiikkaakaan ei puutu ja kepeitä hetkiä on saatu mukavasti ujutettua vauhdikkaan ja raa'an tarinan sekaan.
Henkilönä Celaena on kyllä kaikkea mitä voi tällaisessa, tai ylipäätään missä tahansa, kirjassa toivoa. Hän on rohkea, taidokas, itsepäinen ja oikeudenmukainen. Okei, kuulostaa aika peruskuvaukselta, mutta tässä hahmossa kaikki nuo piirteet lomittuvat mahtavasti yhteen ja täydellinen päähenkilö on syntynyt. Myös Chaol ja Dorian ovat ihastuttavia hahmoja, Nehemiasta puhumattakaan. Yleisesti ottaen kaikki kirjan henkilöt ovat taidokkaasti luotuja ja teoksesta löytyy jos jonkinlaista hahmoa.
Kirja on yksinkertaisesti lumoava ja siitä tuli nopeasti yksi suosikeistani. Suosittelen lämpimästi kaikille jännien fantasiakirjojen ystäville.
Kirja oli kyllä pienoinen pettymys. Takakannen perusteella odotin jotakin kaunista ja jännittävää tarinaa, mutta se onkin melko tylsä. Kirja toi mieleeni huomattavan usein Twilightin, eikä vain ihmissusi-idean takia, vaan koko tarinan perusteella. Kirja keskittyy suuresti Gracen ja Samin suhteeseen eikä sitten oikeastaan mihinkään muuhun. Toinen Twilight-tyylinen piirre löytyy teoksen kerrontatavasta. Kirjan tapahtumat etenevät nopeasti ja monet hahmoista jäävät etäisiksi.
Lue lisää ...
Kirjan idea on mielenkiintoinen ja hyvin keksitty, mutta toteutus on kyllä pettymys. Teoksesta löytyy kyllä kivoja kohtia, mutta ne jäävätkin sitten vain lyhyiksi kohtauksiksi. Kokonaisuudessaan tarina on kyllä kiva, mutta en jäänyt mitenkään koukkuun tähän sarjaan.
Kirjassa hahmoja on melko vähän, kun asiaa miettii. Pääosissa ovat selvästi Grace ja Sam, joiden näkökulmista tarina on kirjoitettu. Itse pidin tästä, koska sen avulla pääsee tutustumaan molempiin henkilöihin paremmin. Muita hahmoja tapaakin sitten vain satunnaisesti, paria poikkeusta lukuun ottamatta.
Jos kaipaa jotain kevyttä romanttista luettavaa, niin kirja voisi soveltua siihen, mutta jännitystä ei tästä kyllä löydy tarpeeksi minun makuuni. En taida lukea sarjan muita osia, mutta mieli voi aina muuttua.
Varasin tämän kirjastosta aikaa sitten kun luin että kyseinen kirja on tulossa, takakannen mukaan luvassa olisi jännittävää ja samalla kauhistuttavaa luettavaa, vaan toisin kävi. Kirjassa ei juurikaan tapahtunut mitään, vasta aivan viimeisillä sivuilla ja nekin tapahtumat sivuutettiin tuosta vain. Kertoja palasi tuon tuostakin vanhoihin, aikaa sitten tapahtuneisiin asioihin, joissa ei juurikaan ollut mitään sen kiinnostavampaa kuin naapureiden asioiden muistelua. Itse en saanut tästä teoksesta oikein mitään irti, enkä todellakaan saanut kauhunnälkääni tyydytettyä, edes alkupalan vertaa.
Tämä kirja ei ole aivan tavallisesta päästä. Minun piti trilogian ensimmäisen osan alussa kyllä totutella tarinan kerrontatyyliin ja tätä kirjaa lukiessa se tuntuikin jo luontevalta. Teoksen tarina on kiinnostava ja tapahtumarikas, ehdottomasti mielekästä luettavaa.
Lue lisää ...
Tarinan päähenkilönä on edelleen selvästi Aleia, mutta välillä jäin kaipaamaan tietoa hänen elämästään jopa useammaksi kymmeneksi sivuksi. Koska tarinaa kerrotaan useamman henkilön perspektiivistä, siinä tapahtuu välillä kerralla huomattavan paljon, mutta Erika Vik on onnistunut pitämään tekstin kuitenkin sekavan ja selkeän rajalla. Kirja ei ole varsinaisesti sekava, mutta ei se kyllä selkeimmästäkään päästä ole. Itseäni se ei haittaa, sillä pieni epävarmuus tekee tarinasta vain hieman kiehtovamman.
Teoksen juoni jatkuu nopeasti edellisen osan lopusta ja jo ensimmäisen sadan sivun jälkeen alkaa uusia hahmoja vyöryä joukolla mukaan. Kirjassa ehtii tapahtua monen monta jännitystä tihkuvaa tapahtumaa ja teoksen lopussa oli kyllä hauska muistella kaikkea, mitä alussa on tapahtunut. Kyllä näihin 600 sivuun mahtuu runsaasti juonenkäänteitä ja yllättäviä sekä hauskoja paljastuksia. Uudet henkilöhahmotkin ovat kaikki mielenkiintoisia ja hyvin erilaisia keskenään. En nyt ala niistä kertomaan sen enempää, mutta kiinnostavaa luettavaa yhtä kaikki.
Loppujen lopuksi kirja on taidokkaasti punottu yhteen ja yksinkertaisesti vain mielenkiintoinen. Aion varmasti lukea sarjan viimeisenkin osan, kunhan se kerkeää ilmestyä. Suosittelisin kirjaa kyllä muillekin, juoni on kiinnostava ja henkilöt erikoisia mutta mahtavia.
Petyin todella tähän kirjaan! Odotin samantapaista kirjaa, kuin Outolinnut, mutta tämä oli todellinen pohjanoteeraus!
Kirja oli tulvillaan juonenkäänteitä, jännityksestä puhumattakaan. Jordanin kohtalo suretti aluksi, mutta hahmot pääsivät yli kaverinsa kuolemasta ilman sen suurempia vollotuksia. Myös lopussa kaverukset joutuivat maksamaan suuren hinnan päästäkseen pois helvetistä menettämällä ystävänsä Simonin. Lopussa kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin ja kirjalla oli todella onnistunut ja onnellinen loppu.
























