Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Lukemisen arvoinen teos. Kirja oli mielestäni hieman sekava yrittäessään yhdistää mersumiehen tarinaa ja hullun kirjailijafanin.
Aion lukea trilogian viimeisenkin osan
Juoneltaan kirja oli hyvä ja mukaansatempaava, siihen oli myös liitetty paljon yllättäviä käänteitä. Hahmot ovat kasvaneet huomattavasti matkansa aikana, eikä Jadekaan ollut enää niin ärsyttävä kuin ensimmäisessä kirjassa.
TAPPAVAN TYLSÄ. Ei taisteluita. Ei paljastuksia. Ei ihmissuhdedraamaa. Ei menetyksiä. Ei onnenpotkuja. Ei taikuutta. Ei kerta kaikkiaan mitään. Tyhjää jaarittelua monen sadan sivu edestä, juonen etenemättä metriäkään mahtavasta ykkösosasta. Ihan valtava pettymys. Lue, jos haluat kehittää hermoja. Älä lue, jos odotat yhtä korkeaa tasoa kuin Eragonissa.
Luin kirjan ensimmäistä kertaa silloin kun se oli uusi. Tykkäsin siitä silloin, vaikken periaatteessa ollutkaan enää kohderyhmää iältäni. Myös aikuisena luettuna tarina tuntuu edelleen toimivan, vaikken olekaan muutamaan vuoteen kirjaa lukenut. Reaalimaailman ja fantasiamaailman yhdistäminen toimii kirjassa hyvin. Itse en tässä huomannut mitään ongelmia, joista haluaisin syyttää kirjoittajan nuorta ikää, vaan kirja tuntui hyvältä tällaisenakin. Hyvään lukukokemukseen ja siten myös arvioon vaikuttaa se, että tykkään muutenkin vastaavasta "tyttömäisemmästä" fantasiasta enemmän kuin "perinteisestä" fantasiasta.
Kirja oli lojunut vuosia omassa hyllyssä lukemattomana ja nyt harmittaa, etten ollut lukenut sitä aiemmin. Vanhana tuhannen ja yhden yön satujen fanina tämä sarja on kyllä todella hyvä löytö, koska kirjoissa on jotain samaa henkeä. Dzinnien ja vanhan taikuuden maailma ei ole fantasiakirjallisuudessa viellä läheskään loppuunkulutettu, niin sarja tuntuu tosi tuoreelta. Sarjan lukeminen on vielä kesken, mutta tässä vaiheessa tämä ensimmäinen osa on ollut paras.
Kaikista vähiten tykkään näistä Marya ja Rhagea koskevista kirjoista!Ärsyttää,kun se "hollywood" soittaa sitä suutaan koko ajan!Mutta se ns.sivujuoni missä käsiteltiin Xorin ja Laylaa oli paras!Odotin todella paljon sitä uutta kirjaa,mutta saa nyt nähä tuleeko sitä suomeksi?Ihope so!!
Tässäpä on aika pirteä kokoonpano kyseessä. Mukava ajatus yhdistää Antonin vampyyri- ja ihmisystävät. Kaikkihan nyt tykkäävät juhlista!
Olen lukenut Pikku Vampyyrejä joskus satunnaisessa järjestyksessä, ne toimivat usein melko hyvin itsenäisinä kirjoina (nyt alan kiinnostua taas pikkuhiljaa). Tämäkin toimii siinä suhteessa, mutta loppu jää todella vajaaksi tässä osassa. Koko ajan lupaillan, että lopussa on luvassa jokin suuri ja jännittävä paljastus, mitä ei kuitenkaan koskaan tule, eikä minkäänlaiseen vaaratilanteeseen jouduta. Ihan kin tarina keskeytettäisiin juuri ennen huippukohtaa.
Alku tuntui todella takkuavan, eikä juoni tuntunut etenevän juuri mihinkään, mutta sitten alkoi tapahtua rytinällä ja jännitys jatkui aivan viimeiselle sivulle asti. Kirjan lopetus oli taas todella onnistunut, onneksi hyllyssä odottaa jo kaksi seuraavaakin osaa luetuksi tulemista.
Mukavan sekava ja arvoituksellinen jännäri. Osittain jopa scifiä. Yksinäisen miehen pitkä matka on alkanut. Innolla odottaen jatko-osien lukemista
Kirja kuuluu Kingin hyviin suorituksiin. Lukemisen arvoinen teos. Sinulle on puhelu...
Kuuntelin tuossa taannoin Tähtivaeltajan kolmannen podcastin, jossa käsiteltiin perusfantasiaa. Vaikka R.A. Salvatoreen suhtaudutaan usen hiukan vähätellen ja naureskellen, niin juuri perusfantasiaa hän tuottaa oikein hyvin. Sitä edustaa tämäkin kirja, joka avaa Keihäänkantajan tarun.
Hieman erilaisempi, kuin odotin. Ehdottomasti lukemisen arvoinen, vaikka juoni olikin mielestäni hieman tylsä paikoittain.
Tarinan minäkertojana on pappismies Alex Hergensheimer Kansasista. Hän joutuu omasta todellisuudesta toiseen maailmaan ja henkilöön nimeltä Alec Graham. Hän lyöttäytyy yhteen Alecin entuudestaan tunteman Margrethen kanssa. Yhdessä he joutuvat toistuvasti maailmasta toiseen. Aiheesta olisi saanut paljon mielenkiintoisemman tarinan, nyt se oli tylsä ja junnasi paikallaan. Maailmojen ero ei ole suuri, sankarit määrittelevät ensisijaisesti todellisuuden huomioimalla onko maailmassa ilmalaiva, lentokone ja millainen, jos on ollenkaan. Tarina ei tunnu kehittyvän mihinkään suuntaan. Vasta loppupuoliskolla päästään kirjan nimen mukaiseen Tuomiopäivä asetelmaan. Ei juoni kiinnostanut kyllä senkään jälkeen. Ne perus jutut, jotka Heinleinin kirjoissa yleensäkin on, tuo kirjaan vielä lisä ärsyttävyytensä. Humoristiseksi tarkoitetun tarinan huumori ei purrut.
Tapahtumat käydään 300 metrin syvyydessä Tyynenmeren pohjassa. Kirjan alkupuolisko ei ollut kummoinen, mutta parani huimasti n. puolesta välistä, kun homma alkoi käydä psykologiseksi. Tunnelma merenpohjassa sijaitsevassa tutkimusasemassa on klaustrofobinen jo lähtökohdiltaan. Sitten kun siihen lisätään tuntematon objekti, outoja ilmiöitä sekä luottamuspula miehistön jäseniin, kauhu kasvaa omiin sfääreihinsä. Jeff Vandermeerin Hävityksessä on samankaltaisuuksia tämän kirjan kanssa niin lähtökohdiltaan (tiedemies ryhmä) että tunnelmaltaan. Kirjan loppupuolisko vangitsi jännittävyydellään ja mysteerillään. Lopetus saa miettimään.
Tarina ei ole kerronnaltaan suinkaan täydellistä. Tiiviys on hyvä juttu, mutta käänteet tuntuvat välillä liiankin hätäisiltä. Tarinaa kerrotaan tapahtuma painotteisesti, ehkä olisi hitusen enemmän voinut olla valotusta maailmasta, hahmoista, taustoista ja sen sellaisista. Mutta en valita, kirjassa ei ainakaan ole yhtään tylsää hetkeä. Tarina sisältää varsin kivoja ideoita ja se on koukuttavuudessaan ensiluokkaista luettavaa. Selvää on, että jatkot on luettava.
Alkupuoliskossa kirjassa oli hyvä rauhallinen tunnelma, tarinaa oli miellyttävää lukea, vaikka hieman hidastempoinen olikin. Tunnelma kuitenkin muuttui toiminnalliseksi myöhemmin ja mustavalkoinen vastakkain asetelma tuli enemmän esiin. Kirjan maailmassa kokonaisvaltaisesti miehet ovat pahoja ja naiset alistettuja, mutta luostarissa heistä tulee yleviä ja jaloja. Ymmärrän sanoman tärkeyden kritiikkinä joidenkin kulttuurien naisten alistamiselle, mutta tarinassa asetelman ehdottomuus ja yksiulotteisuus oli häiritsevä. Kirjalla oli kuitenkin ansionsa ja se oli kannattava lukukokemus.
Tarina on vangitseva ja samalla häiritsevä. Lukiessa on kokoajan varpaillaan ja odotuskannalla mihin tarina johtaa ja mistä oikein on ylipäätään kyse. Taitavasti rakennettu kerronta tuo jännitettä ja mielenkiintoa tarinaan. Kerrassaan kummallinen tarina, joka ei varmastikaan ole selkeitä vastauksia haluaville lukijoille mieleen. Itse pidin tästä mieleen painuvasta tarinasta.
Mietin tässä, että mikä on tehnyt kirjasta maailmankirjallisuuden klassikon. Luin kirjasta version, missä oli alussa ”miten tarina syntyi” osio ja siitä selvisi tarinan oma elämäkerrallisuus - kirjailija kertoo tarinan kautta tavallaan omaa elämäänsä. Onko sillä ollut merkitys siihen suosioon minkä kirja on saavuttanut vai onko tarina kiehtonut oikeasti lapsia niin paljon. Itse en tarinaa ole lukenut lapsena - tuskin olin koko kirjasta edes tietoinen silloin, joten lapsen näkökulmasta en osaa sanoa juuta enkä jaata.
Mainio päätösosa Valinta-sarjalle. Suosittelen ya-kirjallisuuden faneille sekä kaikille romantiikannälkäisille lukijoille.
Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2018/04/kirja-arvostelu-kiera-cass-kruunu.html
Pidin kirjan kielestä, joka herätti elottomat esineet ja ihmisten tunteet upealla tavalla eloon. Henkilöiden epätoivo ja tuska tarttuivat iholle. Kirjailija taitaa lukijan höynäyttämisen. Melkein tekisi mieli lukea kirja uudestaan, koska lopputwistin vihjeitä ripoteltiin niin taitavasti koko tarinan matkalle. Hienoa maagista realismia kauhulla maustettuna. Suosittelen.