Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Luin juuri tätä ennen Lasipalatsi-kirjan joka oli vähän samanlainen, joten kiinnsotus tätä kirjaa oli hyvin pieni, koska teema oli nii samanlainen. Kirja kuitenkin oli äidinkielenopettajan kirjalistalla, josta piti valita ja myös kirjahyllyssäni joten miksipä ei.
Nicholas Dyer on päivisin kuin kuka tahansa kirkkoja suunnitteleva arkkitehti 1700-luvun Lontoossa, mutta öisin hän uhraa paholaiselle niin kerjäläisiä pyhittääkseen rakennelmansa pahalle. Pari sataa vuotta myöhemmin Scotland Yardin murhatutkija Hawksmoor yrittää puolestaan ratkaista outoa murhasarjaa tismalleen samoilla kulmilla. Liittyvätkö tapahtumat toisiinsa, vai rikkoutuvatko ajan ja avaruuden portit jollakin kosmisella tavalla?
Isänsä kuoleman jälkeen kaksitoistavuotias Billie-tyttö muuttaa äitinsä kanssa Åhusin pikkukaupungissa sijaitsevaan uuteen kotiin. Talo on vanha ja vähän rapistunut, ja siinä tuntuu olevan jotakin merkillistä ja vähän pelottavaa. Vaikuttaisi nimittäin siltä, että edelliset asukkaat ovat muuttaneet sieltä pois noin vaan, jättäneet huonekalut ja muut tavarat jälkeensä, eivätkä ole enää koskaan palanneet takaisin. Lisäksi kiinteistönvälittäjänä toimiva mies on oudon hermostunut, ja jääpä hän taloa esitellessään kiinni pienestä valheestakin.
Jääkaappiin happaneva maitopurkki on tiettävästi lukemattomien omaelämäkerrallisten sarjakuvien vakioaihe, mutta entäpäs sitten, kun sitä maitoa ei ole lainkaan? No, ei siinä isän auta muuta kuin lähteä hakuretkelle, joka viivähtää hieman lentävien lautasten, ulkoavaruudesta tulevien vihertävien lölleröiden, merirosvojen, vampuurien ja muinaisten jumalien takia. Onneksi apuna on kuumailmapallolla liikkuva tiedemies-stegosaurus, joka taitaa myös aikamatkustuksen salat.
Hobitti on erinomainen pohjustus Taru Sormusten Herrasta -saagalle. Se toimii myös täysin omilla jaloillaan eikä kruununperillisen maine sinä Ainoana Oikeana Teoksena vähennä sen tarinaan voimaa.
Alkuperäisessä teoksessa oli hieman erilainen ratkaisu tiettyyn tärkeään tapahtumaan kirjan keskivaiheilla (tästä saa halutessaan lisätietoa esim. Wikipedian artikkelista). Tolkienin tekemät muutokset uudempiin painoksiin olivat (ainakin omasta mielestäni) hyvä päätös, koska se loi vahvan pohjan jatko-osan tarinalle.
Teos aloittaa mielenkiintoisen lohikäärmesaagan. Näin vanhan linjan roolipelaajana tarinasta välittömästi paistaa sen roolipelipohja, mutta se ei suinkaan tarinaa heikennä. Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja täynnä persoonallisuutta, mitä saattaa odottaakin roolipelipohjaiselta teokselta.
Polgaran tarina ei ole aivan yhtä vahvalla pohjalla kuin Belgarathin. Hahmona tämä ei ole aivan niin mielenkiintoinen kuin isänsä, mutta velhottaren taustat tarjoavat siitä huolimatta mielenkiintoista luettavaa.
Polgaran persoonallisuus ei ole aivan yhtä omintakeinen kuin Belgarathilla, joten kirja ei ole aivan samanlaisella tasolla kuin isästään kertova teos.
Belgarathin tarina avaa kiehtovasti Belgarionin ja Mallorean tarujen mielenkiintoisimman henkilön taustat. Ikääntymättömän velhon tarina on erinomaisesti kerrottu miehen itsensä näkökulmasta, mikä antaa tarinalle mojovan annoksen persoollisuutta.
Eddings -fanille kirja on erinomainen lähdeteos, mistä saa paljon kiehtovaa tietoa Belgarionin maailmasta. Belgarionin ja Mallorean tarut lukeneille, mutta jotka eivät varsinaisesti lue itseään sarjojen faneiksi, ei teos ole juuri lukemisen arvoinen.
Muille kirjasta ei ole lohtua, koska se ei tarjoa tarinaa tuntemattomille mitään.
Näin Belgarionin/Mallorean tarun vannoutuneena fanina Reginan laulusta tulee mieleen, että se on Belgarion siirrettynä nykyaikaan. Ei varsinaiseti tarinan pohjalta, mutta henkilöhahmoista tulee mieleen tietyt hahmot kyseisistä sarjoista.
"Timanttivaltaistuin" aloittaa uuden sarjan vahvasti, mutta Belgarionin (puhki) lukeneena huomaa selkeitä päällekkäisyyksiä tarinoiden ja henkilöiden välillä.
Yksittäisenä, omana sarjanaan teos on mielenkiintoa herättävä ja tarjoaa lukunautintoa koko kestonsa ajan. Päähahmo Sparhawk ei ole tyypillinen sankari, koska hän ei ole mikään putipuhtoinen ritari, muttei myöskään kuulu perinteinen antisankarin arkkityyppiin.
Kirja on ehdoton klassikko, jonka jokainen fantasiakirjallisuudesta pitävän kannattaa lukea. Tarina on kiehtova kertomus siitä, miten pienikin voi vaikuttaa eikä tarinan sankarin tarvitse olla perinteinen sankarityyppi.
Tämä on ollut oma suosikkini jo lapsesta lähtien. Luin nuorempana kirjan joka kesä serkkujen luona, koska tätini oli aikoinaan ostanut erittäin näyttävän ja vanhan version kirjasta (tämä siitä huolimatta, että siinä vaiheessa kirja löytyi jo omasta hyllystäkin).
Kirja on omalta kohdalta ehdoton suosikki. Se aloittaa Belgarionin mielenkiintoisen matkan ja toteuttaa sen erinomaisesti.
Uskottavat henkilöhahmot ja kiehtovat persoonallisuudet hauskan dialogin kanssa tekevät kirjasta helppoa luettavaa. Henkilöiden välinen kemia tuo tarinaan kiehtovan sävyn ja luo näiden välille realistiset suhteet.
Kirja aloittaa uuden Unennäkijöiden sarjan miellyttävästi, mutta ei erityisen vahvasti. Tarinassa on hieman ohuehkot päähahmot, vaikka persoonallisuutta Eddingsin tapaan löytyykin. Dialogi on hyvän kuuloista ja sujuvaa.
Pääpaha Vlagh vaikuttaa mielenkiintoiselta hahmolta, vaikka tämän tarkoitusperät ja alkuperä jäävätkin vähän auki.
Kirja oli ihan kohtalaista luettavaa, tosin juonen toistuvuus muihin saman sarjan kirjoihin nähden ja yksipuoliset hahmot eivät täysin toimineet.
Eniten harmittaa lopun suoranainen lässähdys. Eddings on ollut henkilökohtainen suosikki jo pitkään (aloitin "urani" Belgarionin tarulla) ja tämän kirjan heikkous jätti pahan maun suuhun. Oli ikävää, että tämä jäi Eddingsin viimeiseksi teokseksi.
Paras lukemani tietokirja ikinä. Täydellinen paketti. Tässä kerrotaan ihan kaikki kuviteltavissa oleva niin, ettei uskoisi länsimaalaisen kirjoittamaksi. Erittäin asiantuntevaatietoa, sopii erityisesti niille, jotka jo luulivat tienneensä kaiken. Gravett tarkastelee aihetta kypsään sävyyn ja laajasti: poliittisesti, globaalisti, historiallisesti ja ajankohtaisesti. Opittavaa, tutkittavaa ja pläräiltävää tuntikausiksi. Suosittelen lämmöllä kaikille, joita tyhtään kiinnostaa.
Kirja oli huono verrattuna ensimmäiseen osaan, mutta silti ehdottomasti lukemisen arvoinen. Turhan paljon jankkaamista, eikä kirjassa ollut mitään kunnon huippukohtaa (paitsi ihan lopussa), joten välillä kirjaa oli puuduttava lukea koska juoni ei edennyt. Toisaalta kirjaa ei voinut laskea käsistään, joten kaipa kirjailija onnistui pitämään jännitystä yllä. Kirjan loppu herätti paljon kysymyksiä, ja lukija jää varmasti odottamaan innolla kolmannen osan lukemisen aloittamista.
Kirjassa oli melko selkeä juoni, ja se oli melko ennalta-arvattava, mutta onneksi muutamia yllättäviäkin kohtia löytyi. Olin todella pettynyt siihen, että maailmanlopun syytä ei kerrottu, päähenkilöt hetken sitä mietiskelivät, mutta mitään faktatietoa ei tiedetty (sellaista olisin kaivannut). Koko maailmanloppuidea oli kiinnostava, ja olisin halunnut että asiaa olisi avattu edes vähän enemmän, jotta ei olisi tarvinnut olla vain arvailujen parissa.
Oikeaa hyvän mielen luettavaa. Tavallaan synkkiä sävyjä vilahtelee tunnelmassa, mutta sehän nyt luonnollisesti on vain hyvä asia. Hauska ja lapsen näkökulmasta varmasti myös jännittävä. Pitää sisällään tiiviisti lähes kaiken, mitä voisi odottaa.
Turhan paljon jahkaamista! Tämä mikään trilogia ole! Eihän? Muuten olisi tullut Iso Romaani! Ja enpä paljasta juonta.
Tämä tuli nopealla tempolla lukaistua läpi yhdellä istumalla ja kieltämättä ei ollut ihan sitä mitä odotin. Lastensatuna tämä varmasti menisi mutta itselle jäi vähän olo että kirjasta jotakin puuttuu. Ehkä itsellä vain oli suuremmat odotukset. Kuitenkin, nuoremmille lukijoille hyvä teos aloittaa Tolkienin kirjoista, selkeää kerrontaa niinkuin Tolkienilla aina.
Kirja oli ihan ok. Alku oli tylsä, kun päähenkilö touhuili lähinnä yksikseen. Teos pääsi kuitenkin vauhtiin, kun tarinaan saatiin mukaan lisää hahmoja. Loppu oli mielestäni liian helppo, ja vastaamattomia kysymyksiä jäi aivan liikaa.