Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Nora Robertsin kirja Kohtalon tähdet oli minulle mieluista teos. Juonessa oli paljon käännekohtia, mutta siitä huolimatta tarina ei tuntunut liian sekalaiselta. Sashan muuttumista kirjan aikana oli hauska seurata, mutta minun oli hankalaa samaistua häneen. Syynä saattoi olla luonteemme erilaisuudet, mutta onneksi kirjassa oli muitakin henkilöitä, jotka tuntuivat enemmän samaistuttavilta. Kohtalon tähdet kätki sisäänsä monta mysteeriä ja salaisuutta, joista osa paljastui kertomuksen aikana. Kokonaisuus oli kerrottu hyvin ja kirja oli helppoa luettavaa.
Mielenkiintoinen kirja, mutta turhauttavaa sen lukemisessa on se, että se alkaa lähes samalla tavalla. Olisi ollut kivempi, että olisi ollut useampia alkamistapoja. Ehkä niitä voi tulla vastaan, jos luen uudestaan, ehkä olen tulkinnut ohjeita väärin. En tiedä.
No, tavallaan ihan hyvä, että saatiin koottua näistä kaksi isompaa kokoelma-albumia. Niin eivät valloita koko hyllyä pikkupokkareina. Mutta kyllä vain nämä häntäpään tarinat ovat jo melkoisen kulahtaneita, muutamaa ihan kelpoa lukuunottamatta.
Kuin edellinenkin: tarpeeton. Ensimmäinen kokoelmateos olisi riittänyt jo hyvin, nyt tätä projektia on laajennettu jo pikkaisen liikaa.
Ei voisi oikeastaan täsmällisempi teos olla. Tämä kertoo aivan kaikesta aivan kaiken, eikä kerrassaan mitään jää mainitsematta. Välillä alkaa jo miettiä, onko tällä oikeastaan yhtään mitään väliä minkään kannalta. Älytöntä, kun pikkuruisetkin sivuhahmot saavat monen sivun mittaisen "elämänkerran" ja paljon uutta tietoa myös niille, jotka eivät ole lukeneet romaaneja. Jopa autojen muotoja kuvaillaan! Kas kun ei vielä kerrota kunkin hahmon suosikkireseptejä... ainoat asiat, mitkä tuottavat pettymyksen tosifaneille, lienevät kuvituksen vähäisyys ja tylsyys sekä kunkin kirjan juonikaari: täysin turhia.
Kun tämä on jo sarjan neljäs kirja, alkaa miettiä jo, että koska tällaiset b-luokan koululaiskauhujutut alkavat tulla korvista ulos. Ehkä olisi kannattanut suosiolla jättää leikki kesken jo vähän aikaisemmin... alkaa tulla moneen kertaan jo tarinoita, jotka ovat vain versioita toisistaan.
Evanescent - Katoavainen on mahtava aloitus sarjalle. Juoni on todella hyvä ja hahmot omanlaisiaan persoonia. Pidin Teganista, vaikka hän olikin joissain kohdissa ärsyttävä. Mutta se vain paransi hahmoa, koska kaikki ihmisethän ovat joskus ärsyttäviä, joten se oli vain parempi. Alisha ja Alaric olivat myös kivoja. Pidin siitä, että hekin olivat selvästi mukana kirjassa, eikä vain jotain pelkistettyjä muovihahmoja, joiden on vain tarkoitus tehdä päähenkilöstä vahvempi. Dante oli myös todella ihana hahmo.
Muumit ovat aina muumeja. En ole ikinä lukenut mitään muuta oikeaa Muumi-kirjaa kuin tämän, mutta olenpahan vain. Ihan nätti tunnelma ja yllättävänkin mielenkiintoista. Hahmot, juoni ja lähtöasettelu täysin erilaiset kuin animaatiossa. Tavallaan jopa jännittävää!
Itse tykkäsin tästä kirjasta paljon! Ensimmäiset 20-30 sivua ehkä tökkivät hiukan, mutta sen jälkeen aloin päästä paremmin juoneen mukaan ja lukeminen olikin sujuvaa. Välillä tuli kuitenkin sellaisia hetkiä että tuntui etten ollut ihan pysynyt juonen perässä, mutta nekin olivat useimmiten vain pari lausetta ja sitten olin taas ihan mukana kirjan juonessa. Muuten lukeminen oli todella vaivatonta ja sujuvaa, ja teksti selkeää. Juonikin oli kiva, en ole paljon tämän tyyppisiä kirjoja vielä lukenut. Loppua en osannut aavistaa ollenkaan, ja se oli kiva! Kyseinen kirja ei kuitenkaan ihan ykköseksi nouse. Ei ollut myöskään mikään semmoinen jota ei vaan millään voi laskea käsistään, paitsi ehkä ihan lopussa. Kuitenkin kokonaisuudessaan todella hyvä kirja. Tykkäsin jotenkin Maresta myös hahmona todella paljon. Aion ehdottomasti lukea seuraavatkin osat, kunhan vaan kerkeän!
Tämä on todella mielenkiintoista luettavaa. Viehättävä idea, olen viihtynyt kirjan parissa jo lukuisten tarinoiden ajan ja havainnut tämän soveltuvan myös ystävän kanssa luettavaksi. Yhäkin tuntuu sikiävän uusia seikkailuja, vaikka tämä on ohut kirja! Julkaisusta kyllä tekee mieli vinkua: sivunumerot eivät pidä aina paikkaansa! Kamalaa kun tarina keskeytyy välillä.
Oijoi, tämä on kyllä kunnon kamaa! Jännittäviä tarinoita, tehokkaita juonitiivistelmiä, urbaanilegendoja ja paikoin mukavan verinen kuvitus. Tuttua ja tuntematonta sekaisin. Fiksusti jaettu kolmeen eri aihepiiriin ja tietovisasivut kerrassaan nerokkaat väärinpäin ja ylösalaisin olevine ratkaisuineen (eipähän ole lunttaaminen liian helppoa). Pidän kovasti myös esittelykuvista mm. Borleyn pappilasta ja "vampyyriturvallisesta" huoneesta. Todella kompakti ja tiivis pakkaus värikkäitä faktoja, yhdellä aukeamalla jo monta tunnelmallista pikkukauhujuttua. Aivan ihanaa.
Njääh. Melko tylsä kokoelma ihan ookooilta teinikirjoittajilta. Eipä jäänytmieleen oikeastaan mitään.
Laaja mutta kompakti pakkaus. Toimivaa, mutta osa tarinoista on jo aivan liian moneen kertaan kuultuja. Tyylikkäästi oli jännittävimmät tarinat jätetty kokoelmien loppupuoliskoille.
No nyt kyllä piti hiukan nipistää pois arvosanasta. Kirjan juoni meni jo vähän naurettavaksi, jopa noloksi. Vaikka yhdeksäshän tämä jo oli. Lisänä jäi vaivaamaan kuvituksen tason lasku: erilainen piirrosjälki kuin ennen ja oudot, "tärähtäneet" kuvat.
Mahtavaa jälleen, loistoidea että Pitt teki paluun, mitä nyt vähän lihoneena. Erittäin hellyyttävää, mutta menevätkö Gilin ja Lucin nimet joka osassa sekaisin?
Käsittämätöntä, miten vielä tässäkään vaiheessa sarjaa taso ei vaan laske. Loppuratkaisu ansaitsee raikuvat aplodit!
Tämä saattaa olla peräti sarjan paras! Ja se on paljon sanottu näin hyvältä sarjalta! Tässä kertakaikkiaan kaikki toimii, huumori kukoistaa, hahmot ja juonenkäänteet oikeaa huippuluokkaa. Tästä on hyvin paha parantaa.
Voi että, Bernard on kartanon asukeista lempparini! Sääliksi ihan käy. Mutta jälleen kerran erittäin onnistunut lastenkirja. Rakastin jo pienenä.
Kuvitukseltaan ihan okei, sisältö hieman tylsää ja välillä turhan dramaattista. Lajien esittelyjärjestys jokseenkin epälooginen.
Ihana. Tykkään tästä suuresti. Nerokas ajatus ja herra Pitt suurenmoinen vihollinen. Verrattomat kuvat puhekuplineen.
