Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Uponneen Jumalan on Praedor sarjakuvien ja roolipelien tuottama rakkauden lapsi.
Hiltusen sarjakuvissa Ferronin ja Tiinan ryöstöretkeillä on useampia rikoskumppaneina, mutta tarinat ovat aina joko Ferronin tai Tiinan näkökulmasta. Kirjailija Sakari Peuranen tuo esille 8 Praedorin komppanian ja antaa jokaisella hahmolla oman äänen, motivaation sekä tarinan.
Jahas, mitäs tästä nyt sanoisi... Kirjan juoni oli mielenkiintoinen ja yllättävä, tykkäsin tavasta kertoa tarinaa kahden päähenkilön näkökulmasta. Aaronin kerronta miellytti minua, hänen playboytekniikansa olivat hauskoja. Mutta Inka, voiei. Miten ärsyttävää olikaan hänen teiniangstinen itsekkyytensä ja sosiopaattiset luonteenpiirteensä.
Jumalattaren valittu on erinomainen kirja. Teksti on sujuvaa ja toiminnantäyteistä, eikä tylsiä hetkiä ole lainkaan. Shannon on hyvä päähahmo, vaikkei kauhean helposti samaistuttava olekaan. ClanFintan on upea hahmo ja hänen ja Shannonin välinen romanssi oli todella mukava. Ainoa asia, mikä hieman häiritsi, ja jonka takia en voi antaa täysiä viittä tähteä, on se kuinka nopeasti Shannon rakastui ClanFintaniin. Se tapahtui ihan muutamassa sivussa ja sen jälkeen puhuttiin elämää suuremmasta rakkaudesta. Sinänsä näin suomalaisena se tuntuu aika oudolta.
Kuiskauksia on todella hyvä kirja. Juoni on ihan hyvä ja toteutus todella ensiluokkaista. Hilary on ihan kiva hahmo ja häneen oli helppo samaistua. Tonykin oli ihan hyvä hahmo.
Dean Koontz on mielestäni hyvä kirjailija, mutta hänellä tuppaa olemaan sellainen tapa, että jos päähenkilö on nainen, niin tällä on ollut todella traaginen lapsuus/nuoruus, tai sitten on tapahtunut jokin yksittäinen traaginen tapahtuma. Toisaalta, se on ihan hyvä, on aina mukavaa lukea traagisista tapahtumista, mutta toisaalta se on aika naurettavaa, että jokaisella naispäähahmolla on tämä sama yhteinen piirre.
Kirja ei vakuuttanut minua, vaikka juoni oli aivan nokkela ja periaatteessa hyväkin. Kirjoitustyyli muistutti Kerstin Gierin "Rakkaus ei katso aikaa" - trilogian kirjoitustyyliä, siinäpä sarja mistä en myöskään pidä. Tämä kirja ei missään vaiheessa tempaissut mukaansa. Aikamatkustukseen kykenevät sekä kaikkien asioihin nokkkansa tunkevat ja ne sotkevat teinitytöt vain eivät ole lemppareitani.
Tutustuin kirjan tarinaan alkujaan elokuvamuodossa, mistä pidin valtavasti. Kun sain jostain tietää, että tämä kirja löytyy lähikirjastostani, nappasin sen heti luettavaksi. Lukukokemus oli juuri niin ihana kuin olin uskaltanut toivoa ja tarinakin oli melko lailla sama kuin elokuvassa. Minulle tuli tunne, että pääsin maailmaan vielä syvemmälle lukemalla kirjan, koska tässä oli asioita, joita ei käsitellä tai mainita elokuvassa. Kirja oli myös kirjoitettu mukavalla tyylillä, mikä takasi mainion lukukokemuksen.
Kirjaan on koottu monipuolisesti erilaisia vampyyriaiheen tarkasteluja. Tykkäsin esseistä, vaikka opiskelijoiden kirjoittamina ne olivat hieman erilailla kirjoitettuja ja eritasoisia. Kävin kesällä 2019 Vapriikin vampyyrinäyttelyssä, missä mietin tätä kirjaa ja sitä, miten samat teemat toistuivat sielläkin. Toki näyttely ja tämä kirja eivät menneet yksi yhteen, mutta samoja teemoja oli paljon ja molemmat olivat todella mielenkiintoisia!
Tässä on nyt viimein se kirja, joka kokoaa aiempien kirjojen juonet yhteen, koska päähenkilönä on ainoa sarjan muita kirjoja yhdistävä tyyppi. Kun hän joutuu ongelmiin, hänen aiemmin auttamansa yliluonnolliset henkilöt kokoavat itsensä ja toisensa yhteen rientääkseen apuun. Kirjan loppu on yllätyksellinen, kuten tältä sarjalta voi olettaakin. Tykkäsin tästä, vaikka loppu oli jotenkin surullinen mutta toisaalta onnellinen, sekä kirjassa oli ripaus sellaista tunnelmaa, että tarinan olisi ehkä voinut kertoa tiiviimminkin ja se olisi saattanut olla parempi.
Tämä kirja noudatti samanlaista kaavaa kuin sarjan edellinenkin osa, joten en enää hämmentynyt, kun kirjassa kerrottiin taas aivan uutta tarinaa. Juoni oli hiukkasen rankempi ja jopa vähäsen mielenkiintoisempi kuin aiempien osien kohdalla. Yllätyinkin, kun tykkäsin tästä paljon! Lisääntymisasiat toivat tähän niin sanoakseni, hmm, uudenlaista perspektiiviä.
Hämmennyin aloittaessani tämän opuksen lukemisen, koska siinä ei tuntunut olevan niin minkäänlaisia juonellisia yhteyksiä ensimmäiseen osaan, kun taas kansikuvat ovat selvästi toisiinsa liittyviä. Jatkoin kuitenkin lukemista hieman varuillani ja lopulta huomasin yhden henkilön, josta olin lukenut aiemmassakin osassa. Tämän kirjan juoni kulki kuitenkin aivan omia polkujaan ja opin lisää suomalaisesta mytologiasta. Loppu oli toisaalta onnellinen, mutta toisaalta outo ja osin surullinenkin. En pitänyt tästä aivan niin paljon kuin ensimmäisestä osasta.
Luin kirjan muutama kuukausi sen jälkeen, kun olin muuttanut Lahteen. Yllätyin suuresti, kun kirjan päähenkilö saapui samoille seuduille ja kirja sijoittuikin näihin maisemiin suurelta osin. Se lisäsi heti kirjan kiinnostavuutta. Lisäksi juoni oli yllätyksellinen ja pidin siitä, miten kirjailija on saanut suomalaisen mytologian liitettyä vaivattoman ja jopa uskottavan oloisesti nykypäivään sijoittuvaan kerrontaansa. Kaiken kaikkiaan tykkäsin paljon tästä kirjasta!
Sanottakoon aluksi, että sain tämän kirjan lainaan anopiltani ja luin sen alusta loppuun pikapuoliin sen jälkeen. Kansi näytti houkuttelevalta, mutta sisältö ei ollut aivan niin mieleenpainuva kuin olisin toivonut. Tarinat olivat kuitenkin kiinnostavia ja kirjan sai luettua ilman sen suurempia ongelmia.
Juonittelua ja muuta turhia juonikuvioita, jotka on luettu jo moneen kertaa tämän sarjan aiemmissa kirjoissa. Sookie ei ole muuttunut miellyttävämmäksi päähenkilöksi eivätkä valtapelit innosta vieläkään. Minulla oli vaikeuksia jaksaa lukea tämä kirja loppuun asti, mutta luinpa kuitenkin, enkä siitä viisastunut.
Huono kirja, jossa ongelmat seuraavat toisiaan ja Sookie on onneissaan, kun pääsee mukaan valtapeleihin, vaikka ei halua myöntää sitä edes itselleen. Samat asiat toistuvat sarjan kirjoista toiseen.
Ja sarja vain jatkuu, vaikka kaikki ideat juonen puolesta on jo käytetty loppuun. Siitä pidän, että Eric on messissä edelleen, mutta tämän sarjan olisi voinut saada päätökseen jo aikoja sitten, eikä lukija olisi menettänyt mitään.
Nyt alkaa tuntua, että näitä kirjoja ei jaksaisi enää lukea. Sookie kerää ongelmia aivan kuin harrastuksenaan, eipä hänellä oikein muuta elämää olekaan kuin yliluonnollisten valtakiemuroihin osallistuminen.
Aivan kuin sarjassa ei olisi ollut pyöriteltäviä pelinappuloita jo tarpeeksi tähän mennessä, koska kirjailija on päättänyt hämmentää soppaa lisää. Minusta tuntuu, että näitä kirjoja lukiessa tarvitsee ehkä tehdä muistiinpanoja, jotta pysyy kärryillä.
Juoni lähtee laukalle ja kirjassa esitellään monenmoista outoa. En pitänyt kirjasta erityisemmin, tuntuu ettei kirjailija ole tiennyt kirjaa kirjoittaessaan, mihin tahtoo keskittyä.
Sarja alkaa saada poliittisempia piirteitä tämän kirjan myötä, mistä en pitänyt. Vallanhimoon keskittyminen vie sivutilaa yliluonnollisten suhteiden kuvaamiselta, mitä olin toivonut tältä kirjalta.
Tätä kirjaa lukiessa tuli tunne, että kirjailija on halunnut tunkea tähän sarjaan kaiken mitä vain voi keksiä yliluonnollisista olennoista. Lisäksi Sookien ainainen muiden asioiden urkkiminen vie hänet taas pulaan, mikä yllätys...
Tässä kirjassa tuntui, että tapahtumia alkoi olla jo turhankin paljon ja juoni kärsi siitä. Ihan ok kirja, mutta kerronta ei ollut enää aiempien osien tasolla.
Hauska ja kivasti historiaan nykyajan liittävä kirja! Monta kertaa nauroin ääneen sutkautuksia. Vähän harmitti tosin päähenkilöparin jaahkaaminen ja erilleen ajautuminen jo ennen kuin pääsivät edes yhteen. Pääpahis oli melko helppo arvata jo aiemmin, mutta lopputulos oli tästä huolimatta mielenkiintoinen. Olisin vain haluttanut kehottaa Vladia ottamaan pää perseestä ja tarjoilemaan tuhtia vampyyriromantiikkaa, mutta tyydyin kirjan lukemiseen tällä kertaa.
Tykkäsin tästä kirjasta! Erichän nyt on niin ihana, että miten hänestä voisi olla pitämättä. Ainakin näin reppanana ja muistinsa menettäneenä. Voi toista. Seikkalut kuitenkin jatkuivat ja jännää oli. Voi kumpa Sookie vain ottaisi Ericin ja hylkäisi Billin, siitäkin kuolemattomasta on vain harmia.