Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Pidin kirjasta. Oli mukava lukea mitä edellisen osan hahmoille "kuului" parikymmentä vuotta myöhemmin. Kirjassa oli aika vahvana oman elämänpolun kulkemisen tarpeen teema ja sen oikeuttaminen onnellisuudella. Ajoittain tapahtui ehkä hieman liikaa, kokonaisuutena kuitenkin aivan luettava teos.
Kirjasarjan luettuani en voi muuta kuin katua, etten osaa jättää kirjoja kesken, olivat ne miten huonoja tahansa. Nuoremmille lukijoille kirjasarja saattaa mennä läpi, vaikka jokaisessa osassa on pari sataa sivua turhaa junnailua, mutta vanhemmille ei.
Lue lisää ...
Sarjan perusjuoni on ok, siitä olisi saanut paljon paremman, jännittävämmän ja tiiviimmän paketin. Teksti oli täynnä epäloogisuuksia, joita ei edes yritetty selittää, muuta kuin "asia nyt vain on näin." Kirjailija on selkeästi lähtenyt tekemään liian monimutkaisia juonikuvioita, eikä lopulta ole saanut niitä toimimaan. Toimivuuden sijaan tässä on uhrattu monta kymmentä sivua sellaisiin kohtiin, jotka olisi voinut tehdä paljon tiiviimmin tai jättää kokonaan pois. Esim. kolmannen kirjan Kalliosaarella käynti tai pöllön tarina. Sarjan loppu taas oli vain kyhätty nopeasti kasaan, kun on tullut kiire lopettaa.
Kieli tosiaan vaihteli aika paljon, vaikkakaan se ei itseäni hirveästi häirinnyt – toisin kuin todella kömpelöt vertauskuvat ja jatkuva sulkeiden käyttö. Suomennoksessa oli myös tökeröjä kielivirheitä. Hahmojen liikkuminen kartalla oli aivan älytöntä. Välillä saman pituisiin matkoihin meni päiväkausia, välillä silmänräpäys.
Harmittaa, lievästi sanottuna, että käytin sarjaan niin paljon aikaa. Se ei antanut mitään, mutta otti paljon aikaa ja hermoja.
Kirjan hieman tavallisuudesta poikkeava lukujen jakaminen meinasi saada minut lopettamaan kirjan lukemisen heti alkuunsa. Onneksi kuitenkin jatkoin, sillä kun henkilöstä toiseen pomppivaan kerrontatyyliin tottui, kirja imaisi mukaansa. Pidin erityisesti suomalaisista vivahteista henkilöiden arjessa ja romanttisista fantasiaelementeistä. Utukka tassutteli suoraan sydämeeni ja jäi sinne! <3
Mukaansatempaava, tyyli kuitenkin poikkesi jonkun verran aiemmista kirjoista
Vähän laahaava ja raskaslukuinen kirja. Mikäli pidit Maresista, on tämä hyvä jatko sille. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2019/11/kirja-arvostelu-maria-turtschaninoff_14.html
Nopealukuinen, mutta harmillisen yksinkertainen fantasiaromaani. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2019/11/kirja-arvostelu-maria-turtschaninoff.html
Kiinnostava kirja, jossa oli odottamaton juoni. Pidin kirjoitustyylistä, kirja oli myös yllättävän jännä. Loppu oli sellainen, että jatkoa olisi luvassa (eli ärsyttävä jos sitä ei olekaan). Mitenköhän on?
Ihan mukiinmenevää fantasiaa ja teiniromantiikkaa, mutta ehkä hienoinen pettymys kaiken kaikkiaan. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2019/11/kirja-arvostelu-magdalena-hai-kolmas.html
Finale on kaunis tarina kauniisiin kansiin kiedottuna. Tämän kirjan ilmestymistä olin odottanut todella pitkään ja oli ihastuttavaa päästä viimein lukemaan tämän tarinan viimeinen sinetti. Heti ilmestymispäivänä riensin ostamaan tämän teoksen kirjakaupasta omiin hyppysiini. Hieman harmillista minusta oli se, että tarinaa kerrottiin eri henkilöiden näkökulmasta, mutta joku muu voisi sanoa tämän olleen tärkeä osa tarinankerronnan ulottuvuudessa. Ja näinhän se onkin. Finalen hahmot eivät pettäneet odotuksiani ja juonenkäänteitä tuntui olevan jokaisen kulman takana. Kukin käännös johti lähemmäs keskiötä ja tarinan päätöstä, joka oli minusta hieman laimea muuten niin mahtipontiselle teokselle.
Luin tämän kirjan vähän aikaa sitten ja en oikein tiennyt, mitä odotin Okaruusujen valtakunnalta. Varmaa on, että olivat odotukseni mitä tahansa ne täyttyivät! Tämä tarina piti tiukasti otteessaan, eikä tylsiä kohtia tullut! Hahmot olivat yksilöllisiä ja kunkin ominaispiirteistä sai hyvin kiinni. Okaruusujen valtakunta nousi kyllä ehdottomasti yhdeksi suosikeistani ja luin kirjan todella nopeasti! Tämä todellakin on kirja, jonka haluan koristamaan omaa kirjahyllyäni. Kirjan loppu sai minut uskomaan siihen, että tulen ehdottomasti ahmimaan sarjan loputkin kirjat kunhan ne vain käännetään (toivottavasti) pian!
Kirjassa oli todella monia erilaisia nimiä, joita vyörytettiin lukijan päälle heti alusta alkaen. Minulta kesti tovin päästä mukaan tarinaan eikä se lopulta imaissut mukaansa, vaikka jännittävä olikin. Teoksen yleissävy oli ahdistava ja synkkä, en oikein pitänyt. Tarina itsessään oli monipuolinen ja kiinnostava, ehkä ongelma oli siinä, miten juonta rynnittiin eteenpäin ennen kuin olin ehtinyt sisäistää mitä edellisessä seikkailun osasessa tapahtui.
Pendragonin legenda ammentaa vahvasti goottilaisen kirjallisuuden perinteestä niin juoneltaan, miljööltään kuin hahmoiltaankin. Teos on myös hyvin genretietoinen: brittiläisyyden yliampuvassa kuvailussa on ironiaa, joka osaltaan tekee teoksesta oikein hauskaa luettavaa. Juoni on vetävä, hahmot toimivat ja tunnelmaltaan teos on aidosti omintakeinen.
Lue lisää ...
Annan Pendragonin legendalle neljä tähteä: yhden hyvin toteutetusta genretietoisuudesta, toisen vetävyydestä, kolmannen omaäänisyydestään ja neljännen intertekstuaalisesta kiinnostavuudestaan.
Suosittelen teosta erityisesti Da Vinci -koodin ja Draculan ystäville.
Nämä tarinat olivat mielenkiintoisia. Pidin erityisesti Sisällisodan muisteluihin pohjautuvasta Lemminkäisen kuolema tarinasta, jonka loppu oli kyllä yllättävä. Samoin kirjan viimeinen Äidin talossa tarina toi mukavaa jännitystä pimenevään iltaan. Se oli hyvin seikkaperäisesti kerrottu, miten tavallinen nainen voi koettaa selviytyä zombien valtaamassa kaupungissa.
Kerronta on onnahtelevaa. Aikamuodot vaihtelevat miten sattuu, ja samoja sanavalintoja toistellaan peräkkäisissä lauseissa. Ainakaan proosan takia tätä ei siis kannata lukea, tosin pääsihän Fifty Shades -sarjakin suureen suosioon kerronnan puutteista huolimatta.
Taru Sormusten Herrasta kirjat 3-4 sisältyvät tähän Kahtena tornina tunnettuun teokseen, joka vie jälleen syvemmälle Keski-Maan historiaan ja kansoihin samalla, kun todellakin matkan mahdottomuus alkaa konkretisoitua. Alkupuolella tutustutaan kahteen kansaan historioineen ja murheineen. Jälkipuoliskolla aletaan jo pohjustaa viimeisten osien kohtalonnäyttämöitä, viipymällä Ithilienissä peräti neljän luvun verran ja saapumalla vihdoin Mordoriin.
Erityisesti kirjan 4 pieni laahaavuus tuotti aikoinaan sen, että se oli vähiten suosikkini teoksen osista. Kuitenkin se on silti oleellinen pala, joka vie tarinan kohti loppuaan niin hyvässä kuin pahassa. Edelleen myös kirjat 3-4 saavat minulta täydet pisteet samoista syistä kuin osat 1-2.
Olen odottanut tämän kirjan lukemista ja odotus todellakin palkittiin! Mitä juonikuvioita ja ihmissuhdekiemuroita. Jäin teokseen aivan jumiin ja unohdin ehkä jännittävimmissä kohdissa vähäsen hengittääkin. Ainoastaan loppu vähäsen mietityttää minua, se tuntuu jääneen vähän hataraksi.
Aikuislukijalle kirja voi olla piirun verran "lapsellinen" tai kevyt kuten muut ovat maininneet, mutta koska en varsinaiseti edes kuulu kohderyhmään, en oikein osaa lukea sitä viaksi. Itseäni asia ei oikeastaan edes haitannut, pikemminkin päin vastoin. Kaipasin jotain mukaansatempaavaa luettavaa josta ei tulisi liian raskas ja ikävä olo, joten myös siinä mielessä olin tyytyväinen ettei kirja mennyt synkistelyksi, vaikka siinä tapahtuukin myös ikäviä asioita.
Lue lisää ...
Tiedän, että olisin tykännyt tästä todella paljon nuorena, ja hankkisin tämän mieluusti lahjaksi jos tuntisin jonkun sopivan ikäisen. Pidin kirjan ajankuvauksesta ja yksityiskohdista, ja myös Helsingin kuvitellut puolet tuntuivat uskottavilta. Eli sympaattinen tuttavuus, ja mielenkiinto heräsi sen verran että luen varmasti myös seuraavat osat.
Pidin enemmän tästä osasta kuin Jali ja Suklaatehtaasta. Matosoturit toivat kirjaan jännitystä, jota ei edellisessä osassa ollut. Myös pari kunnon vitsiäkin löytyi.
Tässä osassa oli jopa enemmän jännitystä, käänteitä ja mysteereja, kuin ensimmäisessä kirjassa. Aivan timanttista kuvailua ja mahtava juoni. Ehdottomasti uusia suosikkejani!
Lykkäsin kirjan lukemista pitkään, mutta nyt tartuin siihen. Yllätyin positiivisesti! Oletin tämän olevan jotain outoa sirkuskuraa, mutta kirja olikin oikeasti jännä ja imaisi minut lukemaan sen melkein yhdeltä istumalta. Minulla oli kaikenlaisia teorioita miten juoni voisi edetä, mutta eihän se mennyt sinne päinkään. Tykkäsin paljon.
Tämä osa oli mielestäni paljon paremmin kirjoitettu kuin ensimmäinen osa. Nyt saatiin kunnolla tietoa tapahtumista, eikä vain kuvailtu päähenkilöiden ajatuksia. Kirja ei kuitenkaan napannut varsinaisesti mukaansa missään vaiheessa, mikä oli harmi.
Throne of Glass -sarjan paras osa tähän asti.
Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2019/10/kirja-arvostelu-sarah-j-maas-throne-of.html
Ihan kelvollinen kirja. Yliampuvia henkilöitä ja makeisia. Huumori oli kohtalaista. Huomasin myös pientä mediakritiikkiä loppupuolella.
Vaikuttava ja hyvin kirjoitettu tarina, joka käsittelee monin vertauskuvin ihmisen alitajuisia tunteita, ja haastaa miettimään oman elämän perusasiaa: miten on elettävä, että toteuttaisi ihmisyyttään oikein.
Tämäkin kirja jäi todella pintaraapaisuksi kaikesta siitä, mitä se olisi voinut olla. Harmittavaa, koska juoni oli hyvä. Tällaisenaan en oikein pitänyt kirjasta.























