Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Mielenkiintoinen ja silmiä avaava lukukokemus aivan todellisenkin maailman kannalta. Asioilla on aina kaksi puolta, jotka ovat molempien osapuolien mielestä oikeita tulokulmia asiaan. Vähän teos oli joskus vaikea ymmärtää, mutta sain sen luettua ja ymmärrettyä lopulta.
Kirjassa oli jotain, mikä esti minua innostumasta siitä. En oikein osaa nimetä ongelmaa, mutta kirjan lukeminen oli siitä johtuen tuskallista ja tuntui ettei teosta saa luettua loppuun tämän vuosituhannen puolella. Tarina oli oivaltava ja siinä oli mielenkiintoisia käänteitä, joten ehkä kyse oli kirjoitustyylistä tai erikoisesta negatiivisesta latauksesta, jonka kirja tartutti minuun.
Pidin ensimmäisestä osasta ja tästä myös. Kerrontaan oli saatu tähän osaan hieman lisää varmuutta ja tarina kulki paremmin. Aivan luettava kirja, vaikkakaan ei nyt uusi lemppari.
Kirja on melkoista keskivertoa kerronnaltaan, tarina sitä vastoin kiehtoi minua. Pidän vanhojen tarustojen tuomisesta nykypäivään, joten tämä kirja kiinnosti minua paljon. Katsoin kirjasta innostuneena tv-sarjan, joka oli sekin yllättävästi aivan hyvä.
Harmittavasti tämä taistelun viimeinen osa jäi trilogian aiempien kirjojen varjoon ollen jotenkin merkityksettömän oloinen. Kirja lähti tilanteesta, josta ei päästy pois kuin huonojen valintojen seurauksena, joten kirjan loppu oli hieman ikävä. Jostain syystä pidin kirjasta kuitenkin, olihan se mukava tietää miten tarina päättyy.
Jännittävä kirja tämäkin, mutta harmittavasti nyt päähenkilön naiivius alkoi haitata lukukokemusta. Salaperäisen Hunterinkin oikea luonto alkoi paljastua, mikä ei sekään ollut miellyttävä muutos ensimmäiseen kirjaan nähden. Todettava se on, päähenkilömme vain ajautuu ongelmasta toiseen ottamatta tarinaansa haltuun. Harmittavaa, olisin halunnut pitää tästä kirjata enemmän kuin pystyn pitämään.
Kirja on kokonaisuutena aivan hyvä. Jotkin juonen käänteet olivat hieman ennalta arvattavia, mutta Lawrencen luoma maailma oli sen verran kiinnostava, että kirja piti otteessaan kunnes sen sai kahlattua loppuun. Romantiikkaa ja jännitystä ei tosiaan puutu. Ja kannen kuva on aivan ihana!
Odotin kovasti, josko tässä kirjassa edistyttäisi jo Synkän metsän kissojen kanssa, mutta siinä suhteessa kirja ei tarjonnut mitään uutta.
Valitettavasti kirja ei tuonut juuri mitään uutta näkökulmaa asioihin vaan paikat oli tulleet jo tutuksi luettuani useat muut Soturikissojen teokset.
Trilogian viimeinen osa jatkaa samalla radalla kuin aiemmatkin, eli mielenkiinnottomasti ja oudoin kääntein. Onneksi sain lopulta luettua tämän trilogian, se oli kyllä tuskien taival.
En odottanut paljon tältä kirjalta ensimmäisen osan jälkeen, mikä osoittautui hyväksi taktiikaksi. Tämä teos oli yhtä mielenkiinnoton kuin ensimmäinenkin osa. Päähenkilöä kiinnosti vain hän itse ja muut taistelivat maailmojen sodassa saadakseen kunniaa. Plaah.
Kirja ei imaissut mukaansa missään vaiheessa, erikoisten teinityttöjen seikkailut eivät oikein jaksa innostaa. Tämä kirja on luettu jo monesti eri dystopioiden muodossa aiemminkin. Päähenkilön kyvyt kommunikoida koneiden kanssa jättivät myös vähäsen kylmäksi, aivan kuten koneiden pinta ei lämmitä.
Mielenkiintoinen avaruusooppera ja sci-fi -trilleri Ilmestysten Avaruus -maailmassa. Kiehtovaa futuristista elämäntapaa ja infrastruktuuria Timanttivyön kiertoratahabitaateissa ja Yellowstonen planeetalla urbaanissa Kuilukaupungissa. Sotisovan poliisiviranomaiset eli prefektit sosiopaatti-massamurhaajan jahdissa. Hämäriä liiketoimia, kiellettyjä sukusalaisuuksia, inhimillistä heikkoutta ja voimaa.
Kirjan juoni on paremmin rakennettu, kuin trilogian ensimmäisen osan tarina. Tämä kirja on myös hiukkasen raaempi ja poliittisempi. Kaiken kaikkiaan pidin tästä kirjasta ensimmäistä osaa enemmän, pääosin siksi koska päähenkilötytön sosiopaattisia piirteitä ei esiintynyt kirjassa onneksi paljonkaan (toisin kuin ensimmäisessä osassa).
Hiltusen Jaconia alkoi viimein samaan oman maailmansa raamatun, kun Kuninkaan Lapset sarjakuva alkoi ilmestymään magus-lehdessä ja vuonna 98 sarjakuvasta julkaistiin sarjakuva albumi sarjasta.
Kaikki mitä tulet lukemaan Jaconiasta ja Praedoreista sai alkunsa tästä sarjakuvasta. Praedoreitten rakastama drakha huume, maagiset taikaesineet kuten Manatiran amuletit sekä Borvarian hirviöiden ekosysteemi.
Uponneen Jumalan on Praedor sarjakuvien ja roolipelien tuottama rakkauden lapsi.
Hiltusen sarjakuvissa Ferronin ja Tiinan ryöstöretkeillä on useampia rikoskumppaneina, mutta tarinat ovat aina joko Ferronin tai Tiinan näkökulmasta. Kirjailija Sakari Peuranen tuo esille 8 Praedorin komppanian ja antaa jokaisella hahmolla oman äänen, motivaation sekä tarinan.
Jahas, mitäs tästä nyt sanoisi... Kirjan juoni oli mielenkiintoinen ja yllättävä, tykkäsin tavasta kertoa tarinaa kahden päähenkilön näkökulmasta. Aaronin kerronta miellytti minua, hänen playboytekniikansa olivat hauskoja. Mutta Inka, voiei. Miten ärsyttävää olikaan hänen teiniangstinen itsekkyytensä ja sosiopaattiset luonteenpiirteensä.
Jumalattaren valittu on erinomainen kirja. Teksti on sujuvaa ja toiminnantäyteistä, eikä tylsiä hetkiä ole lainkaan. Shannon on hyvä päähahmo, vaikkei kauhean helposti samaistuttava olekaan. ClanFintan on upea hahmo ja hänen ja Shannonin välinen romanssi oli todella mukava. Ainoa asia, mikä hieman häiritsi, ja jonka takia en voi antaa täysiä viittä tähteä, on se kuinka nopeasti Shannon rakastui ClanFintaniin. Se tapahtui ihan muutamassa sivussa ja sen jälkeen puhuttiin elämää suuremmasta rakkaudesta. Sinänsä näin suomalaisena se tuntuu aika oudolta.
Kuiskauksia on todella hyvä kirja. Juoni on ihan hyvä ja toteutus todella ensiluokkaista. Hilary on ihan kiva hahmo ja häneen oli helppo samaistua. Tonykin oli ihan hyvä hahmo.
Dean Koontz on mielestäni hyvä kirjailija, mutta hänellä tuppaa olemaan sellainen tapa, että jos päähenkilö on nainen, niin tällä on ollut todella traaginen lapsuus/nuoruus, tai sitten on tapahtunut jokin yksittäinen traaginen tapahtuma. Toisaalta, se on ihan hyvä, on aina mukavaa lukea traagisista tapahtumista, mutta toisaalta se on aika naurettavaa, että jokaisella naispäähahmolla on tämä sama yhteinen piirre.
Kirja ei vakuuttanut minua, vaikka juoni oli aivan nokkela ja periaatteessa hyväkin. Kirjoitustyyli muistutti Kerstin Gierin "Rakkaus ei katso aikaa" - trilogian kirjoitustyyliä, siinäpä sarja mistä en myöskään pidä. Tämä kirja ei missään vaiheessa tempaissut mukaansa. Aikamatkustukseen kykenevät sekä kaikkien asioihin nokkkansa tunkevat ja ne sotkevat teinitytöt vain eivät ole lemppareitani.