Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
En olisi arvannut miten paljon alkaisin rakastamaan tätä sarjaa kun ekan kerran näin ensimmäisen ja toisen osan kaupassa. Animen olin ohimennen katsonut joskus, mutta se ei jäänyt mieleen.
Sarjassa itseeni vetoavat hahmot (koirat) hyvin suuresti. Niiden maailma on kuvattu hyvin ihmismäisenä, mutta sarja on silti melko realistinen. Tarina hahmoineen on hyvin mieleenpainuva!
Luin kirjan englanniksi, mistä en juurikaan pidä, joten se ei tehnyt vaikutusta. Täytyy lukea uudemman kerran suomeksi, että voi verrata itse saagaan, jonka luin suomeksi. Näkökulma kirjassa oli kuitenkin mukava, koska nyt seurattiin tapahtumia toisesta näkökulmasta. Ideana toimiva!
Tässä teoksessahan tapahtui vaikka ja mitä, kerrassaan koukuttavaa! Tykkäsin kirjasta paljon ja jännitys säilyi loppuun asti. Täytyy todeta, että kirjat ovat paljon parempia kuin näistä tehdyt elokuvat. Elokuvien tyyli on jotenkin liian taide-elokuvamainen, kun kirjat taas etenevät reippaasti (no päähenkilön omia päänsisäisiä jorinoita lukuunottamatta) seikkailusta toiseen ja draamasta seuraavaan.
Tämä kirja on romanttisuuden puolesta kirjoista kutkuttavin, vuorilla telttailu sai minut hykertelemään teinityttömäisesti. Juonen puolesta kirja oli vähän liian jännittävä, en tykkää kun joutuu peloissaan miettimään, mitä lempihahmoille mahtaa tapahtua. Kirjoitustyyli oli kuitenkin hyvä tässäkin ja pysyin Jacobin leirissä.
Koukuttava kirja tämäkin, luin yhdeltä istumalta! Minusta tuli nyt aivan team Jacob tämän kirjan seurauksena. Maailma innostaa ja koukuttaa, kirjan kirjoitustyylikin on minusta hyvä, koska siinä ei ole sorruttu liikaa kikkailemaan kielellä, mikä usein vie huomiota tarinalta.
Luin tämän teininä, joka oli jo lukenut kaiken käsiinsä saamansa vampyyreista. Meyerin harlekiinivampyyrit saivat minut innostumaan kuin lapsi jouluaatosta ja ahmin tämän kirjan. Kirja on helppolukuinen ja sopivan jännittävä, totta kai romantiikkaa unohtamatta. Tykkäsin silloin ja pidän edelleen.
Mielenkiintoinen ja silmiä avaava lukukokemus aivan todellisenkin maailman kannalta. Asioilla on aina kaksi puolta, jotka ovat molempien osapuolien mielestä oikeita tulokulmia asiaan. Vähän teos oli joskus vaikea ymmärtää, mutta sain sen luettua ja ymmärrettyä lopulta.
Kirjassa oli jotain, mikä esti minua innostumasta siitä. En oikein osaa nimetä ongelmaa, mutta kirjan lukeminen oli siitä johtuen tuskallista ja tuntui ettei teosta saa luettua loppuun tämän vuosituhannen puolella. Tarina oli oivaltava ja siinä oli mielenkiintoisia käänteitä, joten ehkä kyse oli kirjoitustyylistä tai erikoisesta negatiivisesta latauksesta, jonka kirja tartutti minuun.
Pidin ensimmäisestä osasta ja tästä myös. Kerrontaan oli saatu tähän osaan hieman lisää varmuutta ja tarina kulki paremmin. Aivan luettava kirja, vaikkakaan ei nyt uusi lemppari.
Kirja on melkoista keskivertoa kerronnaltaan, tarina sitä vastoin kiehtoi minua. Pidän vanhojen tarustojen tuomisesta nykypäivään, joten tämä kirja kiinnosti minua paljon. Katsoin kirjasta innostuneena tv-sarjan, joka oli sekin yllättävästi aivan hyvä.
Harmittavasti tämä taistelun viimeinen osa jäi trilogian aiempien kirjojen varjoon ollen jotenkin merkityksettömän oloinen. Kirja lähti tilanteesta, josta ei päästy pois kuin huonojen valintojen seurauksena, joten kirjan loppu oli hieman ikävä. Jostain syystä pidin kirjasta kuitenkin, olihan se mukava tietää miten tarina päättyy.
Jännittävä kirja tämäkin, mutta harmittavasti nyt päähenkilön naiivius alkoi haitata lukukokemusta. Salaperäisen Hunterinkin oikea luonto alkoi paljastua, mikä ei sekään ollut miellyttävä muutos ensimmäiseen kirjaan nähden. Todettava se on, päähenkilömme vain ajautuu ongelmasta toiseen ottamatta tarinaansa haltuun. Harmittavaa, olisin halunnut pitää tästä kirjata enemmän kuin pystyn pitämään.
Kirja on kokonaisuutena aivan hyvä. Jotkin juonen käänteet olivat hieman ennalta arvattavia, mutta Lawrencen luoma maailma oli sen verran kiinnostava, että kirja piti otteessaan kunnes sen sai kahlattua loppuun. Romantiikkaa ja jännitystä ei tosiaan puutu. Ja kannen kuva on aivan ihana!
Odotin kovasti, josko tässä kirjassa edistyttäisi jo Synkän metsän kissojen kanssa, mutta siinä suhteessa kirja ei tarjonnut mitään uutta.
Tämä on ehdottomasti yksi parhaita ja samalla myös surullisimpia Soturikissa kirjoja. Lopussa tuntui itselläkin tulevan kyyneleet silmiin kun koko Soturikissaseikkailun aikana ihastuttanut hahmo kuolee ja täyttää viimein ennustuksensa.
Valitettavasti kirja ei tuonut juuri mitään uutta näkökulmaa asioihin vaan paikat oli tulleet jo tutuksi luettuani useat muut Soturikissojen teokset.
Trilogian viimeinen osa jatkaa samalla radalla kuin aiemmatkin, eli mielenkiinnottomasti ja oudoin kääntein. Onneksi sain lopulta luettua tämän trilogian, se oli kyllä tuskien taival.
En odottanut paljon tältä kirjalta ensimmäisen osan jälkeen, mikä osoittautui hyväksi taktiikaksi. Tämä teos oli yhtä mielenkiinnoton kuin ensimmäinenkin osa. Päähenkilöä kiinnosti vain hän itse ja muut taistelivat maailmojen sodassa saadakseen kunniaa. Plaah.
Kirja ei imaissut mukaansa missään vaiheessa, erikoisten teinityttöjen seikkailut eivät oikein jaksa innostaa. Tämä kirja on luettu jo monesti eri dystopioiden muodossa aiemminkin. Päähenkilön kyvyt kommunikoida koneiden kanssa jättivät myös vähäsen kylmäksi, aivan kuten koneiden pinta ei lämmitä.
Mielenkiintoinen avaruusooppera ja sci-fi -trilleri Ilmestysten Avaruus -maailmassa. Kiehtovaa futuristista elämäntapaa ja infrastruktuuria Timanttivyön kiertoratahabitaateissa ja Yellowstonen planeetalla urbaanissa Kuilukaupungissa. Sotisovan poliisiviranomaiset eli prefektit sosiopaatti-massamurhaajan jahdissa. Hämäriä liiketoimia, kiellettyjä sukusalaisuuksia, inhimillistä heikkoutta ja voimaa.
Kirjan juoni on paremmin rakennettu, kuin trilogian ensimmäisen osan tarina. Tämä kirja on myös hiukkasen raaempi ja poliittisempi. Kaiken kaikkiaan pidin tästä kirjasta ensimmäistä osaa enemmän, pääosin siksi koska päähenkilötytön sosiopaattisia piirteitä ei esiintynyt kirjassa onneksi paljonkaan (toisin kuin ensimmäisessä osassa).
tykkäsin todella paljoin odotan innolla kolmatta kirjaa :)
Vuorelan vaikutusta Praedor-brändin elossa pysymiseen ei voida mitenkään vähätellä, sillä hänen ansiostaan Vuorela ja Hiltunen saivat 2000-vuoden joulukuussa julkaistua Praedor roolipelin.
Hiltusen yhteistyöllä Vuorela sai pelisuunnittelijana kirjoittaa Jaconian ja Borvarian kansalaisista, kulttuurista, historiasta, uskonnoista ja otuksista ja tämä kaikki nosti Praedorin aivan uudelle tasolle.
Ei enää pelkästään Ferronin seikkailuista kertova sarjakuva sarja, josta epäsäännöllisen satunnaisesti julkaistaisiin uusia tarinoita, vaan nyt jokainen suomalainen roolipelaaja pääsisi lukemaan kiveen kirjoitettua faktaa Praedoreista ja luoda omat eeppiset tarinansa.
Hiltusen sarjakuvista ja piirustuksista löytyy aina jotain pieniä mielenkiintoisia asioita, jotka saavat roolipeli kehittäjän mielikuvituksen hyrräämään ja näin jopa Hiltusen alitajunnalla luodut asiat ovat saaneet selityksensä sekä tarinansa Vuorelan ansiosta.
Vuonna 2014 Vuorela itse kirjoitti ensimmäisen fantasiakirjoissa Vanha Koira. Esikoisteos on pulp-tyylinen seikkailuromaani mikä on helposti ja nopeasti luettava. Vanha Koira Eram 45-vuotiaana Praedor veteraanina ja hyvin oppineena miehenä, osaa aina keksiä ovelia ratkaisuja tai valita huonoista vaihtoehdoista ne parhaimmat. Kirja on vain 120 sivua, mutta se vie lukijan uusille poluille mitä ei ennalta olisi voinut arvata.
Luen 20 sivua tarinaa jostain Ihmisuhrilahjasta, ja seuraavat 40 sivua esittelevät minut Vanhalle Koiralle, kun hän taistelee henkensä puolesta Metsäläisiä, sitten seuraavat kaksikymmentä sivua ja Vanha Koira löytää itsensä Sotapäällikkö Wirc Karhukeihään palveluksissa. Nyt Vanha Koira komppanian kanssa on valloittamassa pientä kylää, kunnes Hirviöpeto hyökkää sota komppanian kimppuun ja seuraavaksi Vanha Koira löytää itsensä taistelemassa Petojen Herraa vastaan.
Vaikka Käärmetanssija vaikuttaa olevan Vuorelan suositumpi kirja, itse fanitan Vanhaa Koiraa juuri sen nopeasta mutta sujuvasta tarinan etenemisestä. Vanha Koira Eram ja Ferron ovat upeita suomalaisia tribuutteja pulp-tyylisiin hahmo arkki tyyppeihin ja koen, että tämä on hyvä hetki puhua lisää Praedor-maailman vaikuttaneista kirjoista.
Vaikka Jaconia on ankara ja synkkä maailma. Vanha Koira tarjoaa harvinaisen mutta katkeran makean onnellisen lopun. Kirjan lopetus on henkilökohtaisia lemppareita ja tuo minulle aina aivan mahtavan iloisen fiiliksen.
Sankaritkin voittavat joskus, tavalla tai toisella.
| Tarina alkaa Mustan metallin maineisesti tuomalla esille vaikutusvaltaisen kirkkoherran ja antamalla hänelle saman kohtalon kuin minkä Pyhä henrik kohtasi tavatessaan talonpoika Lallin. Jaconiaa uhkaa nyt uskonnollisten fanaatikkojen armeija ja kuten muinainen Rooma aikanaan, nyt Barbaarit ovat portilla. Praedorin tarinoista on aina puuttunut todella vakuuttava, omalaatuinen sekä muistettava pääpahis. Hiltusen aiemmissa sarjakuvissa on rakennettu salaperäistä velhojen demonikulttia Curarimia ja muista kirjoista löytää aina jonkun velhon, pahan aatelisen tai hirviön, mutta nämä vastukset ovat yleensä vain nimettömiä esteitä päähahmojen omissa seikkailuissa. Yhdessä Hiltusen ensimmäisissä Praedor sarjakuvissa ilmestyi puolialastomia tatuoituja vuoristolaisbarbaareja. Sen seurauksena Pekka Manninen päätti kirjoittaa Praedorista parodian ja teki näistä barbaareista homoja, joka vain innoitti Hiltusen tekemään siitä virallista ja näin Eridujen sotaklaani oli syntynyt. Taivaan Suuri Susi jatkaa samaa teema mitä Kuolleen Jumalan Palvelija sekä Exitus jo käsittelivät. Hiltunen on selvästi useamman kerran miettinyt uransa aikana Ihmisten ja vallan suhteista, oikeudenmukaisuudesta ja ihmisten lähes pakkomielteisistä tarpeista elää itsensä asettamilla säännöillä, vaikka se lopulta on vain haitallista yksilölle sekä yhteiskunnalle. Uskonnot ja sen seuraajat. Uskovaisten rakentama hierarkia sekä sen tuoma militarismi tuo aina hetkellisen rauhan ja tasapainon yhteiskuntaan…. Kunnes tasapainosta luodut säännöt ja perinteet alkavat käyristymään ja alkuperäinen idea on jo unohdettu. Jo Kuolleen Jumalan Palvelijassa Hiltunen muistuttaa lukijoitaan: ”Älä tuijota unelmaa, vaan katso miten se vaikuttaa kaikkeen ympärillään… Joskus kauneinkin unelma voi sokaista kantajansa ja aikojen saatossa vääristyä hirviömäiseksi irvikuvaksi itsestään”. Tämä sarjakuva on tiheä 110 sivun seikkailutoiminta pläjäys, joka onnistuu tiputtelemaan kysymyksiä ihmisten välisistä suhteista, kunniasta ja arvoista, poliittiset lehmänkaupat ja jo aiemmin mainittu uskonto ja näiden lohkojen fanaatikot. Kadir uskoi olevansa voittamaton mutta päätyy tekemään liittolaisuuksia vastoin itse uskomaansa profeettaan, Ferrignian Kuningatar Liala joutuu tekemään lehmänkauppoja poliittisesti vaikuttavien aatelisten välein pitääkseen puolustuksensa hyökkääjiä vastaan ja Ferron itse käsittelemään omaa menneisyyttään, kun hänen kylmäverinen palkkamurhaajan tausta tuodaan keskustelu pöydälle. |
Hiltusen Jaconia alkoi viimein samaan oman maailmansa raamatun, kun Kuninkaan Lapset sarjakuva alkoi ilmestymään magus-lehdessä ja vuonna 98 sarjakuvasta julkaistiin sarjakuva albumi sarjasta.
Kaikki mitä tulet lukemaan Jaconiasta ja Praedoreista sai alkunsa tästä sarjakuvasta. Praedoreitten rakastama drakha huume, maagiset taikaesineet kuten Manatiran amuletit sekä Borvarian hirviöiden ekosysteemi.
Lue lisää ...
Se ekosysteemi toimii vähän niin kuin, jos olisi dinosauruksista tehty teemapuisto, mutta kaikki menee päin helve…. Borvaria on Jurassic Park periaatteessa. Borvarian entiset kansalaiset olivat myös taitavia insinöörejä, joten Praedorit saattavat myös saada vastaansa steampunk-inspiroitua mekaanisia otuksia Borvariassa.
Hiltusen sarjakuva sarjaa tähdittää Ferron niminen Praedor. Oikeudenmukainen mutta hiukan eräjorma. taustansa takia.Vertaisin Ferronia Taru Sormusten Herran Aragorniin hänen Konkari vuosiinsa. Jalo, oikeudenmukainen mies joka on asetettu selviytymään mutapaskafantasian maailmassa. Ferronin ryöstöretkien ja hänen sydämensä ryöstänyt rikoskumppani on täydellä raudalla panssaroitu sekä sotakirveellä varustettu Tiina.
Jaconia on kirjaimellisesti Hiltusen tapa tutkia ihmisten historiaa, vallan rakenteita ja itsenäisten sankareiden sekä konnien halua käyttää vaikutusvaltaansa tuhoutuneen maailman muuttamiseen.
Kaikki elementit tyypillisestä Cimmerian Barbaarin tai Marsin sotavaltiaan
fantasiaseikkailutarinasta ovat esillä kun tarinan lopussa Ferron ja Tiina joutuvat kohtaamaan Demonin. Kuninkaan Lapset on mahtavaa suomalaista fantasiaseikkailua ja kiitos Hiltusen halulle antaa muiden rakentaa Jaconian maailma, on se tuottanut osinkoa suuresti.
























