Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Palaanpa tähän eeppiseen, yli 1300-sivuiseen tarinaan nyt koronaviruksen levitessä ympäri maailman. King itse ei pidä vertailusta, mutta tiettyä samankaltaisuutta toki on tämän fantasian ja nykyhetken välillä.
Tukikohdasta suomennettiin se lyhentämätön laitos, olemassa oli myös typistetty versio, jota en ole lukenut. Ensituttavuuteni oli siis nimenomaan tämä alkuperäinen, kirjoittajan oma "leikkaamaton" versio.
Menevä romaani, joka on pullollaan mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Tarina soljuu eteenpäin helposti ja varmoin ottein. Vaikka romaanissa on vivahteita jännäreistä ja yliluonnollisuuksista, luokittelisin "Tervetuloa Joylandiin" ennen kaikkea herkäksi kasvutarinaksi, jonka aikana päähenkilö Devin kasvaa pojasta mieheksi.
Aikana, jolloin en pahemmin välittänyt lukemisesta, haaveilin kuitenkin kahden kirjan lukemisesta ja Hohto oli niistä toinen. Kubrickin elokuvana tämä oli minulle tietysti tutumpi, ja sen takia kiinnostuin aikoinaan myös kirjasta. Elokuvan muistin vain pääpiirteittäin, joka olikin hyvä tätä kirjaa luettaessa. Kirjassa edettiin hyvin Kingin tapaan, rauhallisesti tunnelmaa luoden ja loppu olikin aika hurjaa menoa. Overlook ja sen ”herääminen eloon” oli kyllä selkäpiitä karmivaa ja se miten Jack ajautui siihen pisteeseen, että hotelli otti hänestä vallan, oli hieman surullista luettavaa. Loppu oli mielestäni huomattavasti parempi, kuin elokuvassa.
Mutta oliko tämä paras Kingin kirjoista? Noh, ei ehkä, legendaarinen kirja kyllä ja pääsee top5, mutta ei paras. (Se paikka on varattu jo kauan sitten eräälle tietylle kirjalle.)
Kirja oli kaunista tekstiä ja tulvillaan kauniita kielikuvia. Omaan makuuni juoni vain jäi jotenkin pliisuksi, olisin kaivannut jotakin enemmän, mutta kirjan lukeminen ei kuitenkaan vaatinut suuria ponnisteluja, että ei siis todellakaan huono kirja, ei vain ihan minun makuuni. Toisen osan lukemisen jätin kuitenkin myöhemmäksi, houkutus kiinnostavimpiin kirjoihin voitti.
Osa tarinoista oli hiukkasen outoja enkä oikein innostunut kirjasta kokonaisuutena. Sen kyllä luki, mutta tarinoihin ei päässyt oikein sisään ajoittain (tahaton sanamuoto).
Iso pettymys. Muistutti Odin lapsea, mutta oli kyllä fantasiana aika kehno. Tätä oli jopa kirjakaupassa suositeltu. Ehkä en sitten kuulu kohderyhmään. Laivoista ei kirjoittajalla ollut mitään käsitystä ja muutenkin vähän väliä maailmassa oli jotain höpsöä tai toimittiin epäuskottavalla tavalla. Ehkä se ei olisi ollut tärkeää, jos fantasia olisi toiminut, mutta nyt vain matkittiin paljon parempia teoksia. Vasta lopussa minulle selvisi, että tämä oli tarkoitettu jonkinlaiseksi kannanotoksi poliisien ampumien mustien suuntaan.
Oi miten jäinkin koukkuun tätä lukiessani, todella hyvä kirja! Kerronta oli jälleen sujuvaa, henkilöhahmot kiinnostavia ja juonen strategisia totuuksia saatiin selville. Kirjassa oli ehkäpä hivenen enemmän toimintaa kuin aiemmissa osissa, loppuratkaisu selvästi häämöttää.
Loppua kohden enemmän vauhtia saava, mutta ei yhtä hyvä kuin edellinen osa. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/02/kirja-arvostelu-cassandra-clare.html
Ihana tarina, kuvitus on upeaa. En olisi itse malttanut lukea lukua päivässä, vaan luin kirjan yhdeltä istumalta.
Ei ehkä perheen pienimmille, mutta yläikärajaa tällä ei ole (eipä kirjoilla kyllä muutenkaan). Ainakin itse 26-vuotiaana itkin silmät päästäni tätä lukiessani.
Kirja oli avan mukava lukukokemus. Toisaalta ei ravistellut maailmaani, mutta sen luki ihan mielellään. Nimiä oli melkoisen paljon ja ihmettelin päähenkilön muistia, hän kun oppi käden käänteessä magian loitsut ja muisti uudet paikat kuultuaan nimen kerran... Kirja oli PITKÄ ja parinsadan sivun lukemisen jälkeen meinasin lannistua luettavasta määrästä. Onneksi kuitenkin luin loppuun saakka, lopussa kirja jo melkein imaisi mukaansa.
Omaan makuuni vähän liian sekava mutta silti lukemisen arvoinen
Oli vähän outo alku mutta muuten tosi hyvä kirja.
Tykkäsin hirveästi tästä ja edellisestä osista, mutta nyt huomasin että kolme vika teosta ei ole suomennettu. Jos jollakin on tietoa suomennetaanko niitä, kirjoittakaa yksityisviesti.
Tämä oli vannoutuneelle GoT-ganille aika pakollinen hankinta. Hitusen olin pettynyt siitä, että tässä ei ollut kuvia ja muuta kivaa sälää, mutta kun aloin lukemaan tätä niin silmäni suorastaan vilisivät kirjan sivuilla. Tämä kirja käsittelee asiantuntevasti ja kattavasti kaikkien tuontantokausien tapahtumia, henkilöitä ja kaikkea siltä väliltä. Se tuo fanin eteen paljon uutta nippelitietoa sarjasta ja pariin kertaan oikeasti kohottelin kulmian hämmästyksestä kun tajusin miten paljon asioita minulta oli jäänyt sarjaa katsoessa huomaamatta. Yllätyksenä tuli mm. se miten musiikki liittyy mihinkin kohtaukseen ja henkilöön ja miten esimerkiksi hahmojen vaatetus muuttuu tarinan edetessä. Hauskoja juttujakin löytyi esimerkiksi kulissien takaa kun näyttelijät ja käsikirjoittajat tekivät toisilleen metkoja piloja. Sanoisin, että tämä on aika monen fanin pakko-osto. Toki jos olet aktiivisesti etsinyt vuosien saatossa sarjasta kaikenlaista faktaa niin tämä ei välttämättä tuo hirveää tietojen kirjoa nenän eteen. Suosittelen kuitenkin lukaisemaan jos sarja on lähellä sydäntä.
Hyvä Kingin kirja.
Minulle kirja ei ollut kauhua vaan jännitystä. Pidin siitä miten Timin ja Luken tarinat alkavat ja jatkuvat hyvän matkaa ominaan kunnes hahmojen matkat yhdistyvät.
"Lespaava mies" oli mielestäni varsin huvittava ilmaisu. Suosittelen!
Kaunis tarina! Surullinen tunnelma hieman hidasti lukutahtia, mutta se ei haitannut. Tytön ja suden suhde oli hyvin suunniteltu ja kaunis.
Seitsemän kuningaskunnan ritari muodostuu kolmesta pienoisromaanista, jotka ovat alun perin ilmestyneet vuosina 1998–2010. Hienoa, että ne ovat lopultakin saatavilla myös suomalaisille lukijoille. Dunk ja Egg ovat olleet pitkään osa Tulen ja jään laulun maailmaa, sillä Puskaritari julkaistiin Valtaistuinpelin ja Kuninkaiden koitoksen välissä. Kokoelman lopussa Dunkin ja Eggin tarina ei saa päätöstä, ja Martinin tarkoituksena onkin kirjoittaa useita tarinoita lisää kaksikon seikkailuista, aina Suvisalin tragediaan saakka.
Hyvä päätös sarjalle.
Loppu ei ollut kliseinen kuten pelkäsin. Osa tapahtumista tuntui tosin etenevän liiankin joutuisasti.
Suosittelen.
"Kaltaiseni koneet" jäi polveilevine juonineen häiritsemään minua. Romaanilla tuntui olevan kaikki tarvittavat palikat käsissään ollakseen tuore ja virkistävä lukuelämys, mutta se jätti niiden käyttämisen puolitiehen. Virkistävän elämyksen sijaan romaani kallistui enemmän tönkköyteen. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että päätin tarttua teokseen, sillä se herätteli ajatustoimintaani. Tulevaisuus ja sen mukanaan tuomat koukerot ovat arvaamattomia. Ei sitä tiedä, vaikka androidit olisivatkin "se juttu" ajan porskuttaessa hieman eteenpäin.
Kaunistelematon romaani lihateollisuudesta ja metsästämisestä. "Voimakas kokemus" lienee yksinkertaisin tapa kuvailla tätä kirjaa. Vastaavaa lukuelämystä en ole aiemmin kokenut. Lähtökohdiltaan hyvin poikkeava dystopiaromaani, joka pistää ajattelemaan lihaa ja lihantuotantoa ihan uudelta kantilta. Jos Bazterrican maailma kävisi toteen, olisinko itse vaarassa joutua syödyksi vai sortuisinko ihmissyöjäksi? On samanaikaisesti hyvin mielenkiintoista ja pelottavaa pohtia asiaa.
Ainoa on hyvä päätös varsinaiselle Valinta-sarjalle. Sillä mielestäni sarjan neljäs ja viides osat ovat enemminkin itsenäisiä jatko-osia, kuin täysiä jatko-osia. Mutta niin, asiahan ei nyt tähän liity. Mielestäni Valinta-sarja on hyvä ja koukuttava, siinä on mukavasti romantiikkaa ja jännitystä sekä hahmot ovat ihan kivoja. America ja Maxon ovat hyviä hahmoja, ja heillä on hieno kemia. Aspenista en pitänyt koko sarjan aikana, mutta onneksi hän ei päätynyt uudelleen American kanssa yhteen.
Luin uudelleen 20 vuoden tauon jälkeen. Edelleen kova ja huikea kyberpunkin klassikko. Eikä voi sanoa vanhentuneen häiritsevästi, sen verran tässä on iätöntä dekkaria, ettei se taida vanhalta koskaan tuntuakaan.
Ensimmäinen lukemani scifi-kirja, ja yhä oman listan ykkösenä.
Yksinkertaisesti kaunis ja jylhä teos siltä toiselta fantasian suurmestarilta Tolkienin ohessa.
Kirja jatkaa samanlaisella tyylillä, kuin aiemmatkin osat. Pohjoismaalaiseen kansanperinteeseen liittyvät kohdat tarinasta olivat minusta todella kiinnostavia, muuten kirja oli melko keskinkertainen. Pidän tässä sarjassa myös viittauksista ympäristönsuojelun tärkeyteen. En koe tarvetta lukea uudelleen, koen saaneeni tästä sarjasta kaiken mahdollisen ensimmäisellä lukukerralla.