Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Kiinnostava kirja, jossa oli odottamaton juoni. Pidin kirjoitustyylistä, kirja oli myös yllättävän jännä. Loppu oli sellainen, että jatkoa olisi luvassa (eli ärsyttävä jos sitä ei olekaan). Mitenköhän on?
Ihan mukiinmenevää fantasiaa ja teiniromantiikkaa, mutta ehkä hienoinen pettymys kaiken kaikkiaan. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2019/11/kirja-arvostelu-magdalena-hai-kolmas.html
Finale on kaunis tarina kauniisiin kansiin kiedottuna. Tämän kirjan ilmestymistä olin odottanut todella pitkään ja oli ihastuttavaa päästä viimein lukemaan tämän tarinan viimeinen sinetti. Heti ilmestymispäivänä riensin ostamaan tämän teoksen kirjakaupasta omiin hyppysiini. Hieman harmillista minusta oli se, että tarinaa kerrottiin eri henkilöiden näkökulmasta, mutta joku muu voisi sanoa tämän olleen tärkeä osa tarinankerronnan ulottuvuudessa. Ja näinhän se onkin. Finalen hahmot eivät pettäneet odotuksiani ja juonenkäänteitä tuntui olevan jokaisen kulman takana. Kukin käännös johti lähemmäs keskiötä ja tarinan päätöstä, joka oli minusta hieman laimea muuten niin mahtipontiselle teokselle.
Luin tämän kirjan vähän aikaa sitten ja en oikein tiennyt, mitä odotin Okaruusujen valtakunnalta. Varmaa on, että olivat odotukseni mitä tahansa ne täyttyivät! Tämä tarina piti tiukasti otteessaan, eikä tylsiä kohtia tullut! Hahmot olivat yksilöllisiä ja kunkin ominaispiirteistä sai hyvin kiinni. Okaruusujen valtakunta nousi kyllä ehdottomasti yhdeksi suosikeistani ja luin kirjan todella nopeasti! Tämä todellakin on kirja, jonka haluan koristamaan omaa kirjahyllyäni. Kirjan loppu sai minut uskomaan siihen, että tulen ehdottomasti ahmimaan sarjan loputkin kirjat kunhan ne vain käännetään (toivottavasti) pian!
Kirjassa oli todella monia erilaisia nimiä, joita vyörytettiin lukijan päälle heti alusta alkaen. Minulta kesti tovin päästä mukaan tarinaan eikä se lopulta imaissut mukaansa, vaikka jännittävä olikin. Teoksen yleissävy oli ahdistava ja synkkä, en oikein pitänyt. Tarina itsessään oli monipuolinen ja kiinnostava, ehkä ongelma oli siinä, miten juonta rynnittiin eteenpäin ennen kuin olin ehtinyt sisäistää mitä edellisessä seikkailun osasessa tapahtui.
Pendragonin legenda ammentaa vahvasti goottilaisen kirjallisuuden perinteestä niin juoneltaan, miljööltään kuin hahmoiltaankin. Teos on myös hyvin genretietoinen: brittiläisyyden yliampuvassa kuvailussa on ironiaa, joka osaltaan tekee teoksesta oikein hauskaa luettavaa. Juoni on vetävä, hahmot toimivat ja tunnelmaltaan teos on aidosti omintakeinen.
Kerronta on onnahtelevaa. Aikamuodot vaihtelevat miten sattuu, ja samoja sanavalintoja toistellaan peräkkäisissä lauseissa. Ainakaan proosan takia tätä ei siis kannata lukea, tosin pääsihän Fifty Shades -sarjakin suureen suosioon kerronnan puutteista huolimatta.
Olen odottanut tämän kirjan lukemista ja odotus todellakin palkittiin! Mitä juonikuvioita ja ihmissuhdekiemuroita. Jäin teokseen aivan jumiin ja unohdin ehkä jännittävimmissä kohdissa vähäsen hengittääkin. Ainoastaan loppu vähäsen mietityttää minua, se tuntuu jääneen vähän hataraksi.
Aikuislukijalle kirja voi olla piirun verran "lapsellinen" tai kevyt kuten muut ovat maininneet, mutta koska en varsinaiseti edes kuulu kohderyhmään, en oikein osaa lukea sitä viaksi. Itseäni asia ei oikeastaan edes haitannut, pikemminkin päin vastoin. Kaipasin jotain mukaansatempaavaa luettavaa josta ei tulisi liian raskas ja ikävä olo, joten myös siinä mielessä olin tyytyväinen ettei kirja mennyt synkistelyksi, vaikka siinä tapahtuukin myös ikäviä asioita.
Tässä osassa oli jopa enemmän jännitystä, käänteitä ja mysteereja, kuin ensimmäisessä kirjassa. Aivan timanttista kuvailua ja mahtava juoni. Ehdottomasti uusia suosikkejani!
Lykkäsin kirjan lukemista pitkään, mutta nyt tartuin siihen. Yllätyin positiivisesti! Oletin tämän olevan jotain outoa sirkuskuraa, mutta kirja olikin oikeasti jännä ja imaisi minut lukemaan sen melkein yhdeltä istumalta. Minulla oli kaikenlaisia teorioita miten juoni voisi edetä, mutta eihän se mennyt sinne päinkään. Tykkäsin paljon.
Tämä osa oli mielestäni paljon paremmin kirjoitettu kuin ensimmäinen osa. Nyt saatiin kunnolla tietoa tapahtumista, eikä vain kuvailtu päähenkilöiden ajatuksia. Kirja ei kuitenkaan napannut varsinaisesti mukaansa missään vaiheessa, mikä oli harmi.
Throne of Glass -sarjan paras osa tähän asti.
Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2019/10/kirja-arvostelu-sarah-j-maas-throne-of.html
Ihan kelvollinen kirja. Yliampuvia henkilöitä ja makeisia. Huumori oli kohtalaista. Huomasin myös pientä mediakritiikkiä loppupuolella.
Vaikuttava ja hyvin kirjoitettu tarina, joka käsittelee monin vertauskuvin ihmisen alitajuisia tunteita, ja haastaa miettimään oman elämän perusasiaa: miten on elettävä, että toteuttaisi ihmisyyttään oikein.
Tämäkin kirja jäi todella pintaraapaisuksi kaikesta siitä, mitä se olisi voinut olla. Harmittavaa, koska juoni oli hyvä. Tällaisenaan en oikein pitänyt kirjasta.
Aika paljon oli tungettu asiaa näin lyhyeen kirjaan. Juoni oli mielenkiintoinen, mutta kerronta jäi turhan pintapuoliseksi. Kirja tarjoili mielenkiintoisia tulevaisuudennäkymiä ja sai miettimään.
Punaisen luostarin kronikoita -trilogian avausosa ei vakuuttanut minua. Kirja kertoo Maresista, joka asustelee naisille suunnatussa luostarissa. Saarelle jolla luostari seisoo, eivät miehet saa tulla. Maresi opettelee monenmoisia asioita, löytää kutsumustaan ja suojelee luostaria pahiksilta. Eli miehiltä, jotka tahtovat aina tuhota kaiken. Tarina alkaa kirjassa hitaasti ja kerronta on kovin kuvailevaa. Keskitytään kuvailemaan päähenkilön tuntemuksia ja ympäristöä. Loppua kohti tapahtumia alkaa tulla enemmän ja tunnelma käy ahdistavammaksi. Ikäväkseni en päässyt kerrontatyylistä yli, vaan sinäänsä aivan kiinnostava juoni jäi sen jalkoihin. Teos on nopealukuinen ohuudestaan johtuen ja kansi kuvaa hyvin sisältöä. Ainakin minut se houkutteli lukemaan
Melko samanlainen kuin saagakin, kerrontatyyli ei ollut tässäkään mieleiseni. Tuntui täytekirjalta.
Samaa kamaa kuin saagan aiemmat osat, ei tehnyt minuun vaikusta. Toisaalta oli kiva, että useiden kirjojen aikainen ongelmissa räpiköinti saatiin nyt viimeisen johonkin päätökseen eikä tähän tarvitse enää palata.
Trilogian ensimmäinen osa ei tehnyt minuun vaikutusta, eikä kyllä tämäkään. Ongelmat kertyvät ongelmien päälle ja hankaluudet ovat kasassa, aivan kuin luottokorttivelkaa uudella velalla maksettaessa. Minua epäilytti, että päähenkilöpariskunnan suhteesta ei taida tulla mitään. En pitänyt tästä kirjasta.
Ei erityisen hyvä kirja. Liian runollisesti ja pohdiskelevaisesti kirjoitettu minun makuuni. Miten susista voikin kirjoittaa näin mielenkiinnottomasti?