Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tapahtumat sijoittuvat hyvin kaukaiseen tulevaisuuteen avaruuteen aurinkokuntamme ympäristöön. Aurinkokunta ei ole enää samanlainen kuin se on nyt vaan Vanhan auringon ympärille on kehittynyt 50 miljoonaa eri maailmaa.
Varjokapteeni on jatkoa Kostajalle ja ei toimi, jos edellinen osa on lukematta. Vastoin odotuksiani tulossa on vielä kolmas kirja sarjaan, sen verran keskeneräiseksi lopetus jäikin. Tarina alkoi melko hitaasti, mutta meno parani puolen välin kohdilla ja oli lopulta oikein viihdyttävää avaruusoopperaa. (2.5.2019)
Kirja on viimevuosisadan alusta ja suomennettu melko tuoreeltaan vuonna 1907. Kirja on vapaasti ladattavissa Project Gutenbergistä. Kesti hetken tottua vanhanaikaiseen suomenkieleen ja vanhoja sanoja ja sananmuotoja tuli bongattua matkan varrella. Kertoja Mr. Bedford tapaa oudonpuoleisen keksijän Mr. Cavorin. Cavor keksi puolivahingossa menetelmän, jolla pystyttiin rakentamaan kulkuneuvo, pallo, matkustamaan Kuuhun. Niinpä parivaljakko matkusti ja pääsi laskeutumaan Kuuhun. Siellä oli kaikenlaista, mm. älyllistä elämää. Tarinassa on hieman huumoriakin mukana. (18.4.2019)
On kulunut kaksi vuotta edellisen kirjan tapahtumista. Tarina lähtee käyntiin Shiang kaupungista. Kaksi joukkoa eri tahoilla matkaa kohti Darienia, kummallakin omat tarkoitusperänsä. Edellisen osan tapahtumia ei tarvitse muistella, melkein kaikki päähenkilöt on uusia ja tarina on irrallinen edellisestä. Joitain viittauksia edellisen kirjan tapahtumiin toki on ja osa Darienin 12 mahtisuvun kivistä ja artefakteista tulevat käyttöön. Tarina saa päätöksensä, vähän töksähtävän kylläkin, mutta muuten pidin tästä edellisen osan tapaan. (17.4.2019)
Kirjan dinosaurukset ovat kyllä hirveitä petoja. Juuri sellaiset hirviöt ovat kaikkein pelottavimpia, jotka tiedetään olleen todellisia joskus. Kirjassa monet dinosauruslajit tulkitaan hirviöiksi ja juonessa on useita pelottavia ja jänniä kohtauksia. Muistikuvan mukaan kirja on suunnilleen yhtä hyvä kuin edellinen osa Dinosauruspuisto. (5.4.2019)
Alice leikkii kissojen kanssa ja nukahtaa. Alicen seikkailut ihmemaassa tapaan sisätarina on uni, josta Alice havahtuu hereillä kirjan lopussa. Ensimmäinen osa Liisa ihmemaassa oli luettava ja jopa pidettävä pitkälti sen tutun maailman vuoksi. Tämä tarina ei ollut juurikaan tuttu minulle entuudestaan, ainoastaan kaksoset Tittelityy ja Tittelitom (tässä kirjassa Töttöröm ja Töttöröö) oli vanhasta piirretystä Liisa ihmemaassa tuttuja. Ainakaan kirja muodossa Alice peilintakamaassa ei toiminut minulle yhtään. (5.4.2019)
Tarinassa on neljä eri todellisuudessa olevaa Lontoon kaupunkia. Harmaa Lontoo on tuntemamme perinteinen taikuudeton Iso-Britanniassa sijaitseva kaupunki, jonka läpi virtaa Thames. Punaisessa Lontoossa taikuus on terveellä pohjalla tasapainossa ihmiskunnan kanssa. Lontoo sijaitsee Arnesiassa, joka on isompi alue kuin Harmaan maailman Iso-Britannia. Thamesin sijaa siellä virtaa Isle joki. Valkoinen Lontoo on nälkään nääntyvä kaupunki, jota hallitsee diktaattorimaisesti Danen kaksoset Athos ja Astrid. Maa on Makt ja joki on Sijlti. Sitten neljäntenä on vielä tuhoutunut Musta Lontoo, jonka taikuus on tasapainotonta, vailla järjestystä ja sieltä löytyneet artefaktit ovat arvaamattomia ja vaarallisia.
Lue lisää ...
Pidin kirjan vauhdikkaasta juonesta ja seikkailuhenkisyydestä sekä myös henkilökaartista. Varsin mukavaa luettavaa. (26.3.2019)
Olen yleensä pitänyt Jyrki Vainosen kirjoista, mutta nyt tämä kokoelma ei erityisemmin iskenyt. Ehkä tarinat olivat tähän hetkeen liian synkkiä ja muutenkin pointti jäi monesta tarinasta tajuamatta. (18.3.2019)
Ylämaiden valtapiirien suvuilla oli kullakin omat erityiskykynsä. Tarinassa keskitytään kahteen - kyky kutsua eläimiä ja kyky tehdä tyhjäksi. Tyhjäksi tekemisen taito oli tarinan kertojan, Orrec pojan sukulinjan lahja. Taidolla pystyttiin tuhoamaan perin pohjin haluttu kohde käyttäen silmää, kättä, sanaa ja tahtoa. Eläinten kutsumisen taito oli Orrecin ikäisen Gry tytön suvun lahja. Kykyä käytettiin kyseenalaisesti eläinten metsästyksissä ja jahdeissa.
Lue lisää ...
Kirjassa tulee hyvin esiin Ursulalle omintakeinen rauhallinen ote tarinankerrontaan, jota on varsin miellyttävä lukea. (4.3.2019)
Alkuteos on vuodelta 1912. Lyhentämätön suomennos ilmestyi 1916. Se löytyy ilmaiseksi Project Gutenbergista. Aloitin ensin lukemaan tätä versiota mutta lopulta päädyin lukemaan hyllyssäni olevaa lyhennettyä versiota, joka ilmestyi vuonna 1948.
Lue lisää ...
Kirja on ensimmäinen viidestä (kolme romaania ja kaksi novellia) professori Challenger tarinasta. Muut on suomennettu paitsi viimeisin romaani. Tarinoissa professorin aisaparina toimii lehtimies Malone. Challenger on persoonallinen hahmo niin luonteeltaan kuin ulkoiselta olemukseltaan. Hän on kiivasluonteinen, räjähtelevä ja aina oikeassa oleva egoisti. Ulkoinen olemus pitää sisällään ison pään, karvaisen naaman, lyhyen pituuden ja tynnyrimäisen rintakehän. Kirjassa häntä vitsikkäästi verrattiin ulkonäöltään apinamaisiin alkuihmisiin. Kadonnut maailma on seikkailutarina ja löytöretki dinosaurusten maailmaan. Ihan OK. (28.2.2019)
Tytöt saavat ympäristötekijöiden muuttumisen seurauksena evoluutiossa itselleen mutaation, sähköisen voiman, joka mahdollistaa naisille sukupuolisen valta-aseman yhteiskunnassa. Ennen miesten hallitsema yhteiskunta on kääntynyt päälaelleen kaikkine lieveilmiöineen - sukupuoliroolit ovat vaihtaneet paikkaa.
Lue lisää ...
Kirjassa on neljä päänäkökulmahahmoa. Kolme naista ja yksi mies - uskonnollinen johtaja, rikollisjärjestön johtaja, poliitikko ja journalisti. Heistä naiset ovat vallankahvassa kiinni ja tavalla tai toisella tavoittelevat omaa etuaan ja ovat häikäilemättömiä omalla alallaan. Mies on tässä nelikossa se pidettävin hahmo ja myös hyväksikäytön uhan alla. Viides näkökulma on poliitikon tyttären, joka on voimaltaan viallinen ja siksi myös syrjitty. Kirjan hahmot sopivat hyvin tarinan sanomaan ja heissä tapahtuu tilanteiden määräämää kehitystä (henkilön menneisyys, ympäristötekijät ja tapahtumat mitä henkilölle on sattunut määrittelevät sen, millaiseksi ihminen tulee).
Kirjassa käsitellään sitä, miten miehet suhtautuvat muutokseen ja miten naiset käyttävät valta asemaansa hyväkseen. Seuraukset on kuvattu yliampuvasti ja kärjistetysti, mutta samalla havahduttavasti. Sanomaa voi tulkita ainakin kahdella tapaa. Toisaalta kertomus havainnollistaa naisten hyväksikäyttöä ja alistettua asemaa mitä vielä tänäkin päivänä esiintyy. Mitä jos mies saisi samanlaista kohtelua, mitä naiset saavat tai ovat saaneet historian aikana? Toinen näkökanta voisi olla se, että muuttuuko mikään paremmaksi, jos palikat vaihtaisivat paikkaa? Lopputulos on sama, uhri vaan vaihtuu. Sanomattakin on selvä, että kirjan maailma ei ole ihanteellinen.
Lämpenin tarinaan vasta kun hyvän matkaa oli kirjaa jo luettu ja kirjan loppuun mentäessä, sen raaka nerokkuus tuli vasta kunnolla havaittua. (13.2.2019)
Kirjan päähenkilö on 15-vuotias poika, joka päätyy fantasiamaailmaan peilien kautta. Runsas sisältöistä tarinaa kerrotaan lähinnä selostamalla tapahtuma painotteisesti ja paikasta toiseen siirtymällä. Tunnesisältöinen anti jää vajaaksi. Tällainen kerronta tekee tarinan seuraamisen raskaaksi. Keskittyminen kertomusta kohtaan katoaa kun tapahtumasta toiseen siirrytään pysähtymättä liian nopeasti. Kirja on tarinalle liian lyhyt, sisällössä olisi pitänyt olla enemmän lihaa luiden päällä. (2.2.2019)
Tarinassa kuvataan pääosin perhe ja kyläyhteisön elämää ja äiti-tytär suhde on avain asemassa. Tarinaa kerrotaan teini-iän kynnyksellä olevan vilkkaan mielikuvituksen omaavan Gwenni tytön näkökulmasta. Oman äidin heikkohermoisuus kilpistyy vihaan omaa tytärtään kohtaan. Tytön elämää ei helpota yhtään ärsyttävä sisar, mutta onneksi hänellä on perheessä muita henkilöitä, joihin voi tukeutua. Toisaalta Gwenni kertoo tarinaansa niin rauhallisesti, että ei jää tunnetta että hän erityisesti tukea kaipaa ja hän kaikesta huolimatta on säilyttänyt rakkautensa hirviömäistä äitiään kohtaan. Tapahtumat sijoittuvat 50-luvulle, mutta ajanhenkeä en tarinassa juurikaan tuntenut. Juonellisesti tarina ei ole kovinkaan monisäikeinen eikä tarina temmannut heti mukaansa toivotulla tavalla. Kiinnostavuus tarinaa kohtaan parani kuitenkin loppua kohti mentäessä. (30.1.2019)
Kirja tyyli on kovaa scifiä mielikuvituksella höystettynä. Suuri osa hahmoista on eri alojen tiedemiehiä ja kirjassa esitellään ja myös selostetaan useita tieteen ja teknologian saavutuksia. Tiede puolen selostukset on tarpeellisia kirjan juonen kannalta ja sen määrä ei vähennä tarinan mielenkiintoisuutta vähääkään. Tarina ei myöskään ole kuivan tieteellinen vaan humoristisiakin kohtia esiintyy. Kirja käsittelee mm. Kiinan historian kulttuuri vallankumousta ja herättää monenlaisia ajatuksia ihmisyydestä. Pidin kovasti. (13.1.2019)
Tarinan ja koko sarjan sydän on kirjoissa. On Unohdettujen kirjojen hautausmaa, Semperen suvun kirjakauppa sekä harvinainen Henkien labyrintti teos on keskeinen juonessa.
Alkupuoliskon kerronta esittelee irrallisia tapahtumia, jotka herättävät kysymyksiä, kuka ja mitä? Alku ei vetänyt ihan toivotulla tavalla, mutta noin puolessa välissä tarina alkoi paranemaan ja muuttui varsinaiseksi jännitysnäytelmäksi. Juonen lankojen irtonaiset päät alkoivat pikkuhiljaa yhdistyä, kokonaiskuvio alkoi selvitä askel askeleelta. Lopulta tapahtumien vyöry oli sitä luokkaa, että kirjaa oli vaikea laskea käsistä.(6.1.2019)
Kirjan tapahtumat pyörivät vanhan shakkipelin ympärillä – aikanaan Kaarle Suurelle kuuluneen pelin, joka tuo haltijalleen oikein käytettynä suunnattomasti valtaa. Pelin osat on kätketty ja lähes jokainen kirjan suuresta henkilökaartista on pelaajia, jotka tekevät siirtojaan löytääkseen pelin kaikki osat ratkaistakseen sen arvoituksen.
Tarinaa kerrotaan kahdella aikajanalla – 1790 luvulla ja 1970 luvulla. Varsinkin 1790 luvun jaksoissa on todellisia historiallisia hahmoja älytön määrä. Osa hahmoista on hyvinkin tuttuja kuten Katariina Suuri ja Napoleon, mutta suuri osa henkilöistä on vähemmän tunnettuja nimiä. Aika hyvin kirjailija saa hahmojen todellisen elämänkulun ujutettua tarinaansa – joitain oli ihan pakko tarkistaa Wikipediasta.
Kirja on kirjoitettu 1988 ja saanut jatko-osansa kahden vuosikymmenen jälkeen 2008. (Luin vuoden 1989 suomennoksen nimellä Musta kuningatar, missä kirjan kansipaperissa kirjailijan nimikin on kirjoitettu väärin. Sittemmin kirjasta on tehty uusi laitos nimellä Kahdeksan.) En innostunut kirjasta niin paljoa, että jatko-osa, Tuli, olisi lukulistalla. Kirjassa olevat ratkaisut osuivat vähän liian kätevästi kohdilleen, epäuskottavuus oli ilmeistä. Tarinan luki kuitenkin suuresta sivumäärästä huolimatta kohtalaisen sujuvasti. (3.1.2019)
Luulin, että kirja olisi pienoisromaani, mutta olikin novellikokoelma, jonka tarinat ovat sidoksissa toisiinsa. Tarinoissa on keskiössä vanhan suvun kuolematon ”pahis” vampyyri, ja ”hyvis”, josta oli tehty kuolematon vastoin hänen tahtoaan. En oikein ihastunut. Tarinoiden lopetuksessa olisi ollut parantamisen varaa ja tarinat eivät ihan iskeneet muutenkaan. (11.10.2018)
hyvä kirja vähän omituinen
luin molemmat osat (ahmin) molemmat olivat hyviä mutta miten ihmeessä se pyörtyi kun se tippu sieltä oksalta sehän on niin että kissat tippuvat aina jaloilleen?
No huh, tulihan tämä lopulta luettua. En usein joudu sellaiseen tilanteeseen, että lukeminen tekisi mieli lopettaa pelon takia, mutta tässä oli oikeasti ahdistaviakin tarinoita. Esimerkkinä voin mainita Korpin silmät kaiken näkevät ja Uhanalaiset. Ensimmäisessä hirvitti naishenkilön kylmä suhtautuminen tarinan mieshenkilöön ja toisessa muutos vampyyriksi.
Pidin kirjasta. Oli mukava lukea mitä edellisen osan hahmoille "kuului" parikymmentä vuotta myöhemmin. Kirjassa oli aika vahvana oman elämänpolun kulkemisen tarpeen teema ja sen oikeuttaminen onnellisuudella. Ajoittain tapahtui ehkä hieman liikaa, kokonaisuutena kuitenkin aivan luettava teos.
Kirjasarjan luettuani en voi muuta kuin katua, etten osaa jättää kirjoja kesken, olivat ne miten huonoja tahansa. Nuoremmille lukijoille kirjasarja saattaa mennä läpi, vaikka jokaisessa osassa on pari sataa sivua turhaa junnailua, mutta vanhemmille ei.
Lue lisää ...
Sarjan perusjuoni on ok, siitä olisi saanut paljon paremman, jännittävämmän ja tiiviimmän paketin. Teksti oli täynnä epäloogisuuksia, joita ei edes yritetty selittää, muuta kuin "asia nyt vain on näin." Kirjailija on selkeästi lähtenyt tekemään liian monimutkaisia juonikuvioita, eikä lopulta ole saanut niitä toimimaan. Toimivuuden sijaan tässä on uhrattu monta kymmentä sivua sellaisiin kohtiin, jotka olisi voinut tehdä paljon tiiviimmin tai jättää kokonaan pois. Esim. kolmannen kirjan Kalliosaarella käynti tai pöllön tarina. Sarjan loppu taas oli vain kyhätty nopeasti kasaan, kun on tullut kiire lopettaa.
Kieli tosiaan vaihteli aika paljon, vaikkakaan se ei itseäni hirveästi häirinnyt – toisin kuin todella kömpelöt vertauskuvat ja jatkuva sulkeiden käyttö. Suomennoksessa oli myös tökeröjä kielivirheitä. Hahmojen liikkuminen kartalla oli aivan älytöntä. Välillä saman pituisiin matkoihin meni päiväkausia, välillä silmänräpäys.
Harmittaa, lievästi sanottuna, että käytin sarjaan niin paljon aikaa. Se ei antanut mitään, mutta otti paljon aikaa ja hermoja.
Kirjan hieman tavallisuudesta poikkeava lukujen jakaminen meinasi saada minut lopettamaan kirjan lukemisen heti alkuunsa. Onneksi kuitenkin jatkoin, sillä kun henkilöstä toiseen pomppivaan kerrontatyyliin tottui, kirja imaisi mukaansa. Pidin erityisesti suomalaisista vivahteista henkilöiden arjessa ja romanttisista fantasiaelementeistä. Utukka tassutteli suoraan sydämeeni ja jäi sinne! <3
Mukaansatempaava, tyyli kuitenkin poikkesi jonkun verran aiemmista kirjoista
Vähän laahaava ja raskaslukuinen kirja. Mikäli pidit Maresista, on tämä hyvä jatko sille. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2019/11/kirja-arvostelu-maria-turtschaninoff_14.html
Nopealukuinen, mutta harmillisen yksinkertainen fantasiaromaani. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2019/11/kirja-arvostelu-maria-turtschaninoff.html
























