Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Upea ja koukuttava kirja! Kirjan juoni (josta en nyt kerro mitään) oli jotain aivan uutta. En usko aiemmin lukeneeni mitään näin sadunomaista, mutta kuitenkin realistisesti nykypäivän arvoja ja ajatuksia heijastavaa. Olin koukussa kirjan alusta viimeisen sivun loppuun saakka. Tämä sarja peittoaa mielestäni jopa Throne of Glassin, joka kuitenkin on lempisarjojani.
Annoin vain kolme tähteä koska meinasin nukahtaa lukiessani kirjaa
Tässä tapahtuu paljon kaikkea ja kirjaa luki ahmimalla päästäkseen selville loppuratkaisusta. Yllättäviä käänteitä riitti! Sarja ei kokonaisuuten yltänyt Mustan tikarin veljeskunnan tasolle, vaikka mielenkiintoinen olikin.
Tarina alkaa tiivistyä kohti loppuratkaisua, koukuttavaa! Viittaukset Mustan tikarin veljeskuntaan olivat plussaa, kun taas päähenkilö-Jimin sekoilut eivät. Miten tämä sotku mahtaa päättyä??
Hmm, koukuttava tarina, mutta Jim ärsyttää henkilöhahmona. Mikä on tämä hänen pakkomielteensä tähän tyttöön? Häiritsee hänen projektiaan, en tykkää.
Tarina tuntuu päässeen nyt paremmin vauhtiin, kuin sarjan aiemmissa osissa. Pahan ylivalta ärsyttää toki edelleen! Tässä kirjassa oli viittauksia Mustan tikarin veljeskunta -sarjan tarinaan. Tämä oli mainio yllätys, se kun on lempisarjojani.
Olen oudosti koukussa tähän sarjaan, vaikka en pidä näistä kirjoista erityisemmin. :D Tarina ei vedä vertoja Mustan tikarin veljeskunnalle. Tästä huolimatta tahdon tietää miten se etenee. Ahdistaa kun pahiksella menee hyvin!
Nopealukuinen kirja, jossa on enkeli kenttätöissä. Hahmot olivat kiinnostavia, mutta aihepiiri ei oikein innostanut minua. Kirja tuntui turhan pitkältä sen sisältöön nähden.
Kirja oli hyvin perinteistä seikkailu&taistelufantasiaa. Tyyliltään ja tarinaltaan se muistutti paljon Eragon-kirjoja. Alkukankeuden jälkeen tarina alkoi soljua hyvin ja imaisi mukaansa. Harmi vain, että kirja on pokkarimuotoinen ja näin hieman hankala kädessä pidettävä lukiessa.
Yllättävän koukuttava. Mukavaa luettavaa tylsään päivään.
Jos pitää Sormusten herrasta ja Pahkasiasta, niin parempaa kirjaa ei löydy!
Ihana, tosi tunteita herättävä kirja. Loppu oli niin surullinen että itkin ihan oikeasti.
Kapteeni Sinikarhun 13 ½ elämää on ihana kirja. Se on täynnä omituisia, hykerryttäviä ja mielikuvitusrikkaita hahmoja. Se on täynnä läheltäpiti-tilanteita. Se on täynnä mysteerejä. Se on kaikin puolin hyvä kirja. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/07/kirja-arvostelu-walter-moers-kapteeni.html.
Ihan jees kesäpäivän lukemiseksi. Kirja oli tosi ennalta-arvattava loppuratkaisua myöten. Aiheesta olisi voinut saada paljon enemmänkin irti! Henkilöistä en pitänyt yhdestäkään. Kolme tähteä annan kuitenkin lähinnä mielenkiintoisen idean ja ympäristön vuoksi.
Uhanalainen on mielestäni monin tavoin edeltäjäänsä parempi. Kerronta on hyvää ja juoni on todella koukuttava ja mielenkiintoinen, enkä olisi millään malttanut lopettaa lukemista iltaisin. Tykkään siitä, miten paljon tässä kirjassa keskitytään eri hahmoihin ja hahmokehitystä on reilusti. Varsinkin kaikki sivuhenkilöt ovatkin todella hyvin onnistuneita.
Ei mitenkään ihmeellinen kirja. Tähän oli ahdettu enemmän toimintaa kuin trilogian aiempiin osiin. Välillä tuntuikin, että uusi taistelu läjähti yhtäkkiä eteen ja pian se olikin jo ohi. Loppuratkaisukin oli aika juosten käyty läpi. Romantiikasta kirja saa minulta hieman plussaa aiempiin osiin nähden. Profetioita sekä uskon ja valon voimaa korostavia kohtia taas oli aivan liikaa, mistä tulee miinusta.
Mikään romantiikkaan liittyvä kirjallisuus ei oikein ikinä ole ollut juttuni, ja nytkin kirjassa kiinnosti kaikki muu kuin itse rakkaustarina. Mikael ja koko romanssi tuntui liian täydelliseltä ja olin huomaavinani paljon vaikutteita muista saman tyylisistä kirjoista, jolloin arvasin suuren osan tapahtumista etukäteen. Paranormaalista romantiikasta pitäville voin tosin suositella. Loppua kohden tapahtumat nopeutuivat, mikä onkin ihan normaalia kirjoissa ja elokuvissa, mutta tässä en siitä olisi niin välittänyt.
Pidin kirjasta kovasti. Loppu ei ehkä täysin tyydyttänyt, mutta erinomainen kirja kuitenkin. Suomenkielisen version lukemattomat "paino"virheet ja jopa puuttuvat sanat häiritsivät hiukan, mutta en antanut niiden häiritä nautintoa. Suosittelen.
Tämä kirja oli trilogian ensimmäistä osaa selkeämpi lukukokemus. Nimiä esiintyi edelleen todella paljon, mutta henkilöiden välillä ei enää pompittu kovin paljoa.
Luonnonlääkintä ja pieni romanttisuus olivat minua kiinnostavat teemat tässä kirjassa, muut asiat jäivätkin sitten aika etäiseksi. Todella raskas kirja luettavaksi. Ensimmäisen osan tapaan tämä kirja parani hiukkasen puolen välin jälkeen.
Varjojen kuningatar nousi tämän sarjan suosikkikirjakseni. Kun viimein pääsin yli siitä, ettei Aedionista ja Aelinista tulisi paria, kykenin nauttimaan kirjasta ja sen tarinasta. Tämä viekas ja hieman kavala teos oli täynnä tapahtumia ja käänteitä. Luulen, että tämän kirjan juoni sisälsi tähän mennessä eniten käänteitä, odotuksen tunnetta ja yllätyksiä.
Harrisonin kaksi kirjaa, jotka olen lukenut, ovat kyllä hassuja tapauksia. Ei nämä mitään scifiä ole, vaikka elementtejä kyllä löytyy. Molemmista jäänyt höntti olo jälkeenpäin, silleen hyvällä tavalla. Ensin vähän ärsyttää, sitten hahmot rupeavat kiinnostamaan (kai tämä on pakko katsoa loppuun), ja kun on lukenut kirjan valmiiksi, huomaa viikon kuluttua harmittelevansa että olisipa ollut pitempi. Vaikka ei tajua ollenkaan mitä Harrison on yrittänyt sanoa. Häh?
En tykännyt. Jotenkin tuntui siltä että tämä on puoliksi huitaistu kasaan kauheassa kiireessä. Spekulatiivista fiktiota, joo. Päähenkilö on ärsyttävä ja mukamas nokkela. Taidan pysytellä erossa tämän herran teoksissa jatkossa. Vaikka hänelle kaikkea hyvää toivonkin.
Tulen perillinen on juuri oikea nimi tälle kirjalle eikä täydellisempää nimeä voisi edes kuvitella. Se on täynnä jännitystä, uusia suuntia ja tapahtumia, joskin saa sarjan suunnan muuttumaan hieman erilaiseksi. Pääosin kaikki uudet henkilöt ovat mielenkiintoisia ja vangitsevia. Osa enemmän kuin toiset. On kerrassaan uskomatonta kuinka Sarh J. Maas kykenee luomaan kerta toisensa jälkeen upeampia mieshahmoja. Aina uuden ilmestyessä näyttämölle edellinen menettää hohtonsa ja uudesta henkilöstä tulee äkkiä suosikkini. Näin kävi Aedionin kohdalla. Hän taitaa jäädä suosikikseni vielä pitkäksi aikaa tässä sarjassa. Tätä en voi kuitenkaan sanoa varmasti ja voin vain siirtyä seuraavaan osaan parasta toivoen.