Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Kirjan maailmaan oli helppoa imahtaa sisälle. Pidän aina hyvän kirjan merkkinä sitä että ne pari päivää kirjaa lukiessa elää ikäänkuin kahden maailman rajalla. Jalat tukevasti täällä, mutta silmät lasittuneena ja mieli elävänä kirjassa. Tuulen nimi on loistava kirja, täydellisyyttä hipova, muttei kuitenkaan. Kirjan päähenkilön äkkipikaisuus ja aikaansaamattomuus rakkauselämässä on ajoittain rasittavaa, mutta toisaalta niin olisi myös liika täydellisyys. Liika on kuitenkin liikaa. Useat kysymyksen jäävät turhauttavasti ilman vastausta, mutta ehkä jatko-osat tuovat helpotusta tähän särkyyn. Kun laskin kirjan kädestäni tiesin että toinen osa oli saatava ja pian.
Sarja on ollut mukavan erilainen, mutta jokin tässä kirjassa oli ettei pitänyt ihan otteessaan samaan tapaan kuin edelliset osat. Olisin kaivannut ehkä loppuun jotain lisää. Mutta kokonaisuutena kuitenkin mukavaa luettavaa, eikä kuitenkaan tökkinyt vaikka ei ihan imuvoimaisinkaan ollut.
Hyvä lopetus trilogialle. Juoni oli monipuolinen ja tarjosi aina vain uutta ihmeteltävää. Tarina sisälsi hauskoja jippoja, joista pystyi päättelemään tulevaa ja mennyttä. Tykkäsin siitä, miten tässä kirjassa viimein otettiin edes jotenkin kantaa aikamatkustuksen vaaroista tulevaisuuden todellisuudelle. Tämän asian sivuttaminen on hieman häirinnyt minua aiemmissa osissa.
Pidin sarjasta todella paljon vaikka vanhempi lukija olenkin. Jännällä tavalla yllättävä ja positiivinen luku kokemus.
Mielestäni parempi kirja kuin trilogian ensimmäinen osa! Tässä oli jännitystä, romantiikkaa ja itsensä etsimistä. Kirjasta tuli myös erkoinen tunne, että on lukemassa professorin elämänkertaa. Kaikki tässä kirjassa tapahtuneet käänteet johtivat ensimmäisen kirjan tapahtumiin. Minusta tuntui, että tämä kirja olisi pitänyt olla trilogian ensimmäinen osa!
Mukavan lyhyitä tarinoita, joiden onnistuneisuus vaihtelee. Päälimmäisenä jäivät mieleen käkitarina ja peniskuiskaajan kertomus. Melkoisen hämmentäviä tarinoita nämä! Kirjan luki kätevästi yhdeltä istumalta.
Valkoinen aura kirjan alku on hyvin lupaava, ja paikoitellen todella selkäpiitä karmivakin. Mutta vain alussa. Kirjasta tulee yllättäen vähän tylsä, sekä paikoillaan jannaava. En myöskään pitänyt Vänskän kirjoitustyylistä. Siinä tökki jokin ja pahasti.
Tämä oli ihan mainio laajennus hukka-Suomen maailmaan. Kuura-trilogiasta tuttujen hahmojen taustoja avattiin kiinnostavasti, ja Pitkäkangas kuvailee todella hyvin heidän tunteitaan ja vaikuttimiaan niin, että lukija liikuttuu toistuvasti. Tarina tempaisi mukaansa, mutta lukuisat kirjoitusvirheet, englannin kielen viljely ja anglismit, joita oli vilisemällä, verottivat vetoa. Jos Kuura oli mieleen, suosittelen ehdottomasti.
Kirja vaikutti lupaavalta mahdollisten taikaelementtien ja historialliseen aikaan sijoittuvan tarinan myötä. Petyin, kun taika ei ollutkaan niin taianomaista kun olin ajatellut ja koko touhu meinasi mennä rikoksen ratkomiseksi. Viimeisten sadan sivun käänteet palauttivat kuitenkin mielenkiintoni ja huomasin ahmivani loppua. Kirjan tarina on mielestäni jotain Caravalin ja Liikkuvan linnan väliltä.
Todella hieno kirja. Puolenvälin suvantovaihe on vähän raskas, mutta kirjan aloitus ja lopetus ovat loistavia. Kirjan maailma on hieno ja omaperäinen, haltiat on kirjoitettu mielenkiintoisella tavalla ja satuviittaukset ovat ihania. Suosittelen.
Yllätyin positiivisesti tämän kokoelman tarinoista! Osa oli todella hyviä ja muutkin tarinat aivan luettavia. Tällaista on odotettu. =)
Melko samantyylinen kirja, kuin sarjan aiemmatkin osat. En oikein koe näitä kirjoja omakseni, mutta ilokseni päähenkilömme ei enää tässä osassa ollut niin ärsyttävä tyyppi. Kyllähän tämän luki, mutta enpä taida enää toiste vaivautua. Tässä kirjassa vallan jakautuminen alkoi olla jo niin monipuolista, että en oikein pysynyt enää kärryillä kuka nyt halusikaan ja mitä.
Aivan loistava kirja, kuten edeltävätkin! Hiukan toki erilainen, mutta silti todella hyvä. En malttanut laskea kirjaa hetkeksikään alas, sillä tarina imaisi hetkessä mukaan. Loppu oli toki hieman erikoinen, mutta se saa janoamaan jatkoa:)
Elämäkerta valaisee monipuolisesti Tove Janssonin elämänvaiheita ja tuotantoa. Teoksessa avataan Janssonin tuotannon syntyvaiheita ja -taustoja. Jos ei kuitenkaan halua lukea jatkossa Janssonin teoksia biografisesta näkökulmasta, kannattaa tämän teoksen lukemista harkita tarkkaan. Teos tullee väistämättä vaikuttamaan jollain tavalla siihen, miten esimerkiksi muumikirjoja tulee lukeneeksi. Jos taas juuri yhteydet kirjailijan elämään kiinnostavat, suosittelen tätä teosta lämpimästi.
Hyvä kirja. Ei mikään huippu lukukokemus, mutta ihan sillä asenteella tuli luettua kohtalaisen nopeasti, että pääsee seuraavan osan kimppuun.
Taas hieman parempi lukukokemus jo mitä edellinen osa, mutta ei kuitenkaan yllä ensimmäisen kirjan tasolle. Sarja on ehdottomasti kahlattava loppuun asti läpi.
Tämän lukemiseen meni selvästi enemmän aikaa, kuin mitä ensimmäisen osan lukemiseen. Ei ollut yhtään niin mukaansa tempaava, mutta lukemisen arvoinen kuitenkin.
Ihmisten erilaiset kyvyt ovat edelleen kiinnostavia, mikään muu tässä ei oikein sitten kiinnostanutkaan. Vallankumouksen suunnittelu ja eteneminen olivat suorastaan tylsiä, suhdekiemurat tuntuivat junnaavan paikallaan ja kaikki henkilöhahmot olivat ärsyttäviä. Onneksi sentään kirjoitustyyli oli aika jouhevaa ja kirjan sai luettua nopsakasti. Minua hämmentää myös, miksi ihmeessä tässä sarjassa kursivoidaan niin paljon asoita...
Esseet rönsyilivät sinne tänne, eikä oikein mistään otettu kunnon otetta. Ja aivan kuin kirjoittajat eivät olisi ollenkaan lukeneet Potter-sarjaa (tai eeposta, niin kuin sarjaa tekstissä luonnehditaan).
Kirjan nimi lupaa aivan liikaa sisältöönsä nähden.
Pidin kirjasta ja se oli ajoittain koukuttava. Teos oli kuitenkin liian poliittinen ja idealistinen minun makuuni, joten en aivan rakastunut siihen. Kirjan parasta antia olivat mielestäni ihmisten erilaiset kyvyt ja niiden kuvailu sekä teinidraama. :D
Ei pettänyt tämäkään. Hieno teos, paikka kirjahyllyssä taattu!
En ole lukenut lainkaan Witchereitä, pelannut vain Assassins of Kings-peliä hetken aikaa (ei herättänyt kiinnostusta), vaikka ilmeisesti olisi pitänyt jo oletuksena niitä fanittaa ostaakseni Narrenturmin (tämä kaikki päätelllen kirjakaupan myyjien toistuvista "ethän vain tarkoita ostaa the Witcher-kirjaa, koska tämä EI sitten ole sitä sarjaa"-huolista).
Miellyttävää luettavaa. Aluksi arvelin tarinan olevan vaikealukuista koska sitä seurattiin useamman henkilönhahmon näkökulmasta, mutta tämä toikin juuri sopivasti vaihtelua ja sai mielenkiinnin pysymään yllä. Jonkin verran huomasin samanlaisia piirteitä henkilöhahmoissa ja juonessa, kuin mitä Green oli käyttänyt aijemmassa YA trilogiassaan, mutta tämä ei onneksi paljoa vähentänyt kirjasta saatua lukukokemusta. Ei mitenkään erityisen mullistavaa luettavaa, mutta ehdottomasti lukemisen arvoista! Itse ainakin ahmaisin kirjan vain päivissä enkä malttanut lopettaa lukemista ennen kuin sivut loppuivat kesken.