Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Nopealukuinen kirja, joka ei kuitenkaan avannut uusia maailmoja ja saanut haukkomaan henkeä. Tästä huolimatta kirjan luki aivan mielellään. Tarinassa pysyi yllättävän hyvin mukana, vaikka siinä risteilivät eri kertojat ja aikatasot. Luvut aloittavat runonpätkät tuntuivat kyllä mielestäni hieman turhilta. K18-hommiakin oli riittämiin, joskus juoni tuntui etenevän näiden kohtausten ehdoilla.
Vaikka en tämän tyyppisestä seikkailufantasiasta erityisesti pidäkään, tämä kirja oli ihan jees. Monitahoinen juoni ja toiminnan kuvaus ovat kirjan vahvuuksia. Liioiteltu nimiruletti niin ihmisten kuin paikkojen ja arvojen suhteen, sekä liian tarkka paikkojen kuvailu taas häiritsivät lukukokemusta. Aluksi ärsyynnyin monista uusista henkilöhahmoista ja juonen sirpaloitumisesta. Loppua kohden juoni veti kuitenkin erillisiltä tuntuneet polkunsa hyvin yhteen, joten pystyin antamaan tämän anteeksi.
Äänikirjana suomennos sisältää niin monia asia- ja käännösvirheitä, että pitänee lukea kirja alkuperäisellä kielellä.
Tosin kyllä edes se tuskin pystyy pelastamaan kaikkia typeriä virheitä.
Alice Peilintakamaassa on jatko-osa Alicen seikkailut Ihmemaassa-kirjalle. Päähenkilö on pysynyt samana, samoin kuin tarinan unenomaisuus, muuten kirja on oma itsenäinen teoksensa. Jos piti Ihmemaan omituisista asukkaista ja kummallisista juonenkäänteistä, pitää varmasti myös Peilintakamaasta. Niin samanlaisia nuo kaksi ovat. Tapahtumia ei ole yhtä paljon kuin edellisessä osassa; lähinnä vain Alice kävelee eteenpäin, tapaa uusia outoja hahmoja ja juttelee näiden kanssa. Silti hieno kirja ja kuuluuhan tämä yleissivistykseen Alicen seikkailut Ihmemaassa-kirjan ohella. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/07/kirja-arvostelu-lewis-carroll-alice.html
Alicen seikkailut Ihmemaassa on yksi suuria satuklassikoita. Se on samassa luokassa Ihmemaa Ozin tai Narnian tarinoiden kanssa. Se on vaikuttanut populaarikulttuuriin niin paljon, että maailmaa ilman sitä on vaikea kuvitella; on elokuvia (sekä piirrettyjä että näyteltyjä), balettia, näytelmiä, kirjoja, mangaa, tietokonepelejä ja mitä kaikkea muuta. Se on unenomainen satuseikkailu, joka jaksaa kiehtoa uusia ja taas uusia sukupolvia. Tämä uusi suomennos tuo kirjan mielikuvituksekkaat hahmot lähemmäs alkuperäistä ja on jollain tapaa myös paljon aikuismaisempi kuin aiemmat suomennokset. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/07/kirja-arvostelu-lewis-carroll-alicen.html
Sarjan edellinen osa, Varjojen kuningatar, oli toiminnallisuudessaan hyvä. Pohdintojen aika oli ohi ja loppu sai odottamaan jatkoa innolla. Tavallaan tämä viides osa oli siinä mielessä pienoinen pettymys, että vieläkin vain jatkettiin samaa linjaa eli sotaan valmistautumista. Lopussa saadaan pieni kahakka aikaiseksi, mutta muuten lopetus hieman lässähtää. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/07/kirja-arvostelu-sarah-j-maas-throne-of.html
Tämän teoksen ilmestymistä olen odottanut kiihkeästi ja unelmoiden siitä asti, kun sain aiemman osan luettua. Se odotus oli kaikessa piinansaan kuitenkin arvoistaan, sillä Usvatuulen valtakunta on kerrassaan hengästyttävä, lumoava ja intohimoinen teos! Jos luulin edellistä osaa parhaimmaksi kirjaksi, olin väärässä. Sillä Usvatuulen valtakunta on jopa edellistä parempi tapahtumillaan ja tunteita nostattavilla käänteillään. En kyennyt laskemaan kirjaa kädestäni ja lopun tullen olin aivan hurmiossa.
Tarina oli polveilevampi kuin trilogian ensimmäisessä osassa, välillä jopa sekava. Uusia paikkoja kuvailtiin todella yksityiskohtaisesti ja nimiä vilisi jälleen reilusti. Välillä oli vaikeuksia pysyä mukana kuka teki mitä ja miksi. Viimeisen sadan sivun aikana kerronta parani ja juoni selkeytyi. Ja mitä käänteitä tuolloin tarjoiltiinkaan!
Ei hehkutuksen arvoinen. Teksti on pitkäpiimäistä, pursuaa turhia adverbejä ja TOISTOA. Päähenkilö on kliseinen ja kaikkivoipa ilman syvyyttä, eikä muissakaan hahmoissa ole hurraamista. Punainen lanka on päähenkilön ylistäminen ja miesseikkailut. Mikäli sydän ei syki laadukkaalle tekstille, tästä voi saada irti muutakin kuin myötähäpeän ja pahan mielen.
Upea ja koukuttava kirja! Kirjan juoni (josta en nyt kerro mitään) oli jotain aivan uutta. En usko aiemmin lukeneeni mitään näin sadunomaista, mutta kuitenkin realistisesti nykypäivän arvoja ja ajatuksia heijastavaa. Olin koukussa kirjan alusta viimeisen sivun loppuun saakka. Tämä sarja peittoaa mielestäni jopa Throne of Glassin, joka kuitenkin on lempisarjojani.
Annoin vain kolme tähteä koska meinasin nukahtaa lukiessani kirjaa
Tässä tapahtuu paljon kaikkea ja kirjaa luki ahmimalla päästäkseen selville loppuratkaisusta. Yllättäviä käänteitä riitti! Sarja ei kokonaisuuten yltänyt Mustan tikarin veljeskunnan tasolle, vaikka mielenkiintoinen olikin.
Tarina alkaa tiivistyä kohti loppuratkaisua, koukuttavaa! Viittaukset Mustan tikarin veljeskuntaan olivat plussaa, kun taas päähenkilö-Jimin sekoilut eivät. Miten tämä sotku mahtaa päättyä??
Hmm, koukuttava tarina, mutta Jim ärsyttää henkilöhahmona. Mikä on tämä hänen pakkomielteensä tähän tyttöön? Häiritsee hänen projektiaan, en tykkää.
Tarina tuntuu päässeen nyt paremmin vauhtiin, kuin sarjan aiemmissa osissa. Pahan ylivalta ärsyttää toki edelleen! Tässä kirjassa oli viittauksia Mustan tikarin veljeskunta -sarjan tarinaan. Tämä oli mainio yllätys, se kun on lempisarjojani.
Olen oudosti koukussa tähän sarjaan, vaikka en pidä näistä kirjoista erityisemmin. :D Tarina ei vedä vertoja Mustan tikarin veljeskunnalle. Tästä huolimatta tahdon tietää miten se etenee. Ahdistaa kun pahiksella menee hyvin!
Nopealukuinen kirja, jossa on enkeli kenttätöissä. Hahmot olivat kiinnostavia, mutta aihepiiri ei oikein innostanut minua. Kirja tuntui turhan pitkältä sen sisältöön nähden.
Kirja oli hyvin perinteistä seikkailu&taistelufantasiaa. Tyyliltään ja tarinaltaan se muistutti paljon Eragon-kirjoja. Alkukankeuden jälkeen tarina alkoi soljua hyvin ja imaisi mukaansa. Harmi vain, että kirja on pokkarimuotoinen ja näin hieman hankala kädessä pidettävä lukiessa.
Yllättävän koukuttava. Mukavaa luettavaa tylsään päivään.
Jos pitää Sormusten herrasta ja Pahkasiasta, niin parempaa kirjaa ei löydy!
Ihana, tosi tunteita herättävä kirja. Loppu oli niin surullinen että itkin ihan oikeasti.