Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tämä kirjasarja vain paranee paranemistaan. Pidin aiemmista kirjoista, mutta tätä suorastaan rakastan. Henkilöhahmojen toimintaa ja yhteenottoja on huvittavaa ja jännittävää seurata. Kirjan tapahtumiin voi helposti upota ja kokea itse olevansa siellä.
Tämä kirja oli jopa parempi kuin sen edeltäjä. Jännittävät kohtaukset, juonenkäänteet ja rakkaussuhteet olivat aivan upeita. Henkilöhahmot ja heidän luonteenpiirteensä olivat juuri sopivia tähän kirjaan. Kirja oli aivan mahtava ja sen maailmaan oli ihana uppoutua.
Tämä kirja oli ehdottomasti yksi parhaista lukemistani kirjoista. Se sai minut innostumaan taas kirjoista. Kun luin sitä, en voinut laskea sitä kädestäni hetkeksikään. Se oli todella mukaansatempaava, jännittävä ja huvittava.
Kirjassa on monen monta todella lyhyttä tarinaa, mikä teki siitä nopealukuisen teoksen. Suurin osa tarinoista tuntui kuitenkin jäävän vähän puolitiehen, ne loppuivat kaikki samalla tavalla: "Se on selkäsi takana" , "Se on siellä talossa", "Kaikki kuolee", "Empty". Osa tarinoista oli ihan kivoja, ihan muutama vain jäi oikeasti mieleen kirjan luvun jälkeen. En vakuuttunut tarinoista, onneksi oli nopealukuinen kirja.
Masentava ja lohduton kuva Suomesta, josta on tullut ääri oikeistolainen diktatuuri. Juoni oli kuitenkin menevä. Loppuratkaisu oli pirullisuudessaan yllättävä ja hiljaiseksi vetävä.
Samalla kaavalla mennään kuin aikaisemmatkin kirjat. Ihan pätevää viihdykettä. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/10/kirja-arvostelu-erin-hunter-vaarallinen.html
Viihdyttävä mutta ei mikään juoneltaan tai hahmoiltaan päätä huimaava kirja. Samaa tasaista laatua kuin sarjan aiemmatkin osat. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/10/kirja-arvostelu-erin-hunter-myrsky.html
Elämä ja kuolema vaikutti aivan loppuratkaisuun asti äärimmäisen turhalta kirjalta. Houkutuksen toistoa, ainoastaan henkilöhahmojen nimet on vaihdettu. Päädyinkin oikolukemaan kirjan miltei kokonaan. Lopussa mielenkiintoni kuitenkin heräsi ja luin kirjan viimeiset sivut sanasta sanaan. Loppu oli hauska!
Todella kattava opas Twilightin maailmaan! Tämän lukemalla saa paljon uutta tietoa erityisesti henkilöiden taustatarinoista. Kirjassa oleva tarinan aikajana on myös kiva! Sain paremman kuvan siitä, millaisella aikajänteellä asiat tapahtuivat. Kuvituskin miellyttää, tykkäsin kun se on samantylistä Houkutuksen sarjakuvasovituksen kuvituksen kanssa. Tämä on hyvä kirja luettavaksi nimenomaan kun kaikki tarinan osat on jo luettu. Jos tästä aloittaisi tarinaan tutustumisen, saisi hyvin pian informaatioähkyn.
Kirja on samaan aikaan kiinnostava ja ahdistava lukukokemus. Toisaalta on hauska kuulla uusia puolia itselle niin tutusta tarinasta, erityisesti Alicen näyt ja muiden ajatukset olivat tämän kirjan ehdotonta parhaimmistoa. Toisaalta Edwardin loputon pohdiskelu ja asioiden pyörittely ärsytti sekä Edwardin jatkuva Bellan tuijottelu hänen nukkuessaan oli kerrassaan karmeaa. Kirja tuntui liian pitkältä ja loppumattomalta, luulin etten koskaan saisi luettua sitä loppuun saakka.
Hieno tarina, mutta jotenkin vaan liian raskaasti kerrottu minun makuuni. Olisi mieli tehnyt jättää kesken, mutta olen ihan tyytyväinen, että tuli luettua loppuun. Vaatisi kyllä varmaan uuden lukemisen ja keskittymisen, että tajuaisi kaikki kirjan hienoudet.
Elina Pitkäkankaan "Kuura" (Myllylahti, 2016) on vuosien varrella minulle ehtinyt kehua yksi jos toinenkin lukija, eikä syyttä, sillä tämähän oli vetävästi kirjoitettua ja mukaansatempaavaa urbaania fantasiaa pienin kauhuvivahtein.
Luin vuosia sitten aloittelevana lastenkirjastovirkailijana Cressida Cowellin Näin koulutat lohikäärmeesi -romaanin ja muistaakseni vinkkasinkin sitä hieman kolmosluokkalaisille, mutta rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että en pitänyt siitä kamalan paljon. Se jäikin aika nopeasti muiden kirjojen varjoon ja putosi pois vinkkauspakista. Lievästi epäillen tartuin siis kirjailijan tuoreeseen Noitakuningas herää (Otava, 2020) -romaaniin, vaikka olin siitä kuullut kehuja kollegoiltani.
| Anu Holopaisen "Nuku, nuku leluseni" (Myllylahti, 2020) on neljäs osa Iik! -nimeä kantavassa sarjassa, jossa seurataan Sakun, Sussan ja heidän eläväisen pikkusiskonsa Siirin seikkailuja. Sarja on ollut sopivan pelottava alakoululaisten makuun ja siinä on samalla tehty kauhukulttuurin erilaisia piirteitä tutuksi. Kuten kirjan nimestä voi päätellä, on tällä kertaa vuorossa muikea hatunnosto Stephen Kingin mestariteokselle. | ||
Helppolukuisen seikkailun toinen osa oli miellyttävä lukukokemus tämäkin. Lyhyessä sivumäärässä saadaan kivasti tarinaa eteenpäin, kuvat ja suuri fontti mahdollistavat suorastaan lentämisen kirjan sivuilla. Juoni muuttuu hetki hetkeltä jännittävämmäksi ja kirja loppuu todella jännittävään paikkaan. Voi miksi loppuja kirjoja ei ole suomennettu?!
Suuri seikkailu helppolukuisessa paketissa. Kirjan sai luettua todella nopeasti lyhyen sivumäärän, suuren fontin ja kuvien takia. Tarina oli melko suoraviivainen, minkä toki aavisti jo etukäteen. Aivan mukava lukukokemus pitkien kertomusten lukemisen välissä. Mutta voi miksi tätä sarjaa on suomennettu vain kaksi osaa?!
Kirjan alku lähinnä ärsytti minua liiallisten korulauseiden johdosta. Kun tarina käynnistyi kunnolla ja alkoi tapahtua, myös mielenkiintoni alkoi heräillä. Kirjassa oli hieman liikaa leikkelyä ja repimistä minun makuuni eikä mysteerikään oikein innostanut. Tarina oli kuitenkin hyvin rakennettu ja sitä luki mielellään. Loppuratkaisu oli koskettava ja kauhea.
Muiden osien tyylille uskollinen kirja. Suorastaan rakastan tyyliä, jolla trilogian kirjat on kirjoitettu. Se on sopivan puhekielistä päähenkilön suusta kuultavaksi, mutta ei kuitenkaan häiritsevästi liian kaukana kirjakielestä. Ehdin tätä kirjaa lukiessa kehitellä todella monia juonikuvioita, miten tarina olisi voinut mennä. Minulle jäi hämmentynyt olo erityisesti Isadellan ja Bastillen yhteydestä, koska se ei saanutkaan ajattelemaani selvitystä. Arg, ärsytti kun päähenkilö ei viitsinyt kuunnella mitä muut yrittivät puhua hänelle!
Riittävästi draamaa ja käänteitä sekä rutkasti huumoria sisältävä kirja. Kerrontatyyli todellakin uppoaa minuun. Usein nauroin ääneen hauskoja sutkautuksia. Juoni oli osin ennalta-arvattava, mutta onneksi yllättäviäkin juonikuvioita esiintyi.
Yllättävän monipuolinen tarina näin lyhyeen kirjaan. Kirja sisältää kiinnostavan tarinan kasvamisen haasteista tilanteessa, jossa päähenkilön lähtökohdat eivät ole aivan tavallisemmasta päästä. Kertojana on päähenkilö, kerronta on kivasti hänen hahmolleen sopivan tyylistä. Vampyyrihommat hämmensivät, niitä ei usein nää tarinassa näin sivuosassa!
Reipas seikkailukertomus höystettynä kansanperinneteemoilla vaihtoehtoisessa Suomessa. Juoni on hyvin rakennettu ja pitää kyllä otteessaan. Käänteitäkin riittää aivan sopivasti ja kerrontatyylissä on hauskaa puhekielisyyttä. Mikään ei ole varsinaisesti huonosti ja pidin kirjasta. Silti tämä ei yltänyt lempparilistalleni.
Sarja oli kivaa vaihtelua vaikka luen yleensä vain fantasiaa jota tässä sarjassa oli vain ripaus. Jotain jäin kuitenkin kaipaamaan, loppu tuntui loppuvan vähän lennosta ja jäi vähän olo tässäkö tämä nyt oli... Muuten tykkäsin kyllä kovasti ☺️
Mielenkiintoinen, mutta ei erityisen koukuttava kirja. Kirja on jaettu kolmeen osaan ja tuntuukin, kuin olisin lukenut juuri kolme kirjaa. Juoni pysyy arvoituksellisena loppuun saakka, enkä lopussakaan ollut ihan varma mihin tämä seikkailu päättyi. Olisin kaipaillut lisää mustavalkoisuutta: tässä hyvää ja pahaa ei voitu jakaa mielestäni tarpeeksi hyvin erilleen. Kirjan tunnelma toi mieleen Men in Black -elokuvat.