Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Sarja jatkuu yllättävän tasaisena, vaikka alkuun mietin tekstin muuttuvan jo vähän itseään toistavaksi, mutta loppua kohden tarina parani. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/09/kirja-arvostelu-erin-hunter.html
Maria on yksi ehdottomista suosikki kirjailijoistani. Hänen tapansa kuvailla asioita ja tapahtumia saa ne tuntumaan kuin itse kokisi kaiken.
Muistan lukeneeni kirjan aika nuorena? joten lukukokemus olisi nykyään varmasti hyvin erilainen. Pidin kirjasta kuitenkin nuorempana, varsinkin sen jännittävyyden takia. Juonen käänteetkin olivat yllättäviä ja kirja loppuikin yllättävällä tavalla. Hirveästi en ole edelleenkään lukenut samaan kategoriaan kuuluvia kirjoja, vaikka ne yleensä niitä parhaimpia ovatkin.
Kirja yllätti itseni totallisesti. En ole paljon lukenut samaan kategoriaan kuuluvia teoksia, mutta voin varmuudella sanoa, että Uinuvat jättiläiset on yksi suosikki kirjoistani.
Kirjan kerrontatyyli on erittäin mielenkiintoinen. Se onkin yksi niistä tekijöistä, miksi kirja on niin hyvä.
Odotin paljon tältä kirjalta ja jouduin ikäväkseni pettymään. Todella mielenkiintoisesta lähtöasetelmasta alkanut kirja jatkui keskinkertaisena seikkailukertomuksena. Ongelma tuntuu olevan se, että hahmoihin ei oikein ehtinyt tutustua kunnolla, kun jo kiiruhdettiin kohti seuraavaa seikkailua. En kokenut sellaita PAKKO LUKEA NYT HETI -tunnetta, ehkä koska en missään vaiheessa tuntenut henkilöhahmoja todella omakseni. Kirjassa oli kuitenkin paljon hyviä elementtejä joista tykkäsin, kuten vaikka puukirjasto. Wau!
Kim Liggettin "Armonvuosi" (Karisto, 2019) tarttui mukaani kirjastosta, sillä olin kuullut tästä nuorten aikuisten romaanista enimmäikseen positiivisia kommentteja.
Teoksen tapahtumat sijoittuvat vaihtoehtoiseen maailmaan, joka muistuttaa tavallaan 1600-luvun Yhdysvaltoja. Vaikka ihmisten juuret ovat käytetyistä lauseenpätkistä päätellen pohjoismaissa, mutta mistään ruotsalaisesta kansankodista ei ole kyse. Yhteisöä johtavilla miehillä on nimittäin tapana lähetää tytöt kuusitoistavuotiaina viettämään armonvuodeksi kutsuttua aikaa erämaahan, jotta nämä pääsisivät eroon miehiä turmioon vievistä noitavoimistaan ennen pakkoavioon astumistaan.
| Richard Adamsin "Ruohometsän kansa" (WSOY, 1975) on englantilaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden klassikko. Vuosien varrella olin kuullut teoksesta runsaasti kehuja lähipiiriltäni, mutta syystä tai toisesta tulin tarttuneeksi siihen vasta nyt. Ja kylläpä kannatti, sillä kirjahan oli ihan uljainta parhautta! | ||
Mielenkiintoinen dystopia, joka toi mieleen Waterworldin. Hyvin realistista kuvausta epätoivosta ja inhimillisestä sekoilusta. Kirja toimisi varmasti paremmin lukijalle, jolla on lapsia. Lasten tärkeyden jatkuva hehkuttaminen ja päähenkilön lastensa takia tekemät ratkaisut menivät minulta vähän ohi. Minulla kun ei ollut tarpeeksi kosketuspintaa aiheeseen. Tarinana mielenkiintoinen, mutta jätti kylmäksi edellä mainitusta syystä.
Tykkään kirjoitustyylistä, jossa mennään juoni edellä. Tässä kirjassa ei harrastettu sellaista. Koinkin lähestulkoon koko kirjan tylsäksi tarinaksi, jossa kuvailtiin liikaa ja tapahtui liian vähän. Aivan lopuksi saatiin aikaiseksi hieman toimintaa, mutta se ei enää tilannetta pelastanut. Kirja on aiheeltaan mielenkiintoinen dystopia. Harmittaakin, että se ei ollut sopiva kirja minulle.
Ihan ok sarja vaikka en yleensä tämän tyyppistä luekaan, osittain juonessa pysyminen tuotti hankaluutta ja aukkojakin taisi kyllä jäädä... Jokseenkin syy saattoi myös johtua siitä etten ollut täysin kirjan imussa, eikä siksi välttämättä pysynyt skarppina kaikissa käänteissä. Kokonaisuutena kuitenkin ylitti omat odotukseni.
Pelottavan mahdollisen oloinen kuvaus maailmanlopun alusta. Nuoren päähenkilön murrosiän ja maailman muutoksista kerrotaan rauhallisen realistisesti. Päähenkilön omat haasteet ja ilonaiheet kietoutuvat taitavan kerronnan kautta saumattomasti maapallon pyörimisen hidastumisen kuvaukseen. Kirjassa käytettiin usein todella pahaenteistä "vielä silloin emme tienneet" -ilmaisua.
Tässä kirjassa on harvinaisen monipuolinen tarina genrensä kirjojen joukossa. Juoni on kiinnostava ja hyvä, jota eroottisten piirteiden korostaminen korostaa kivasti. Kerronta jäi kuitenkin hieman turhan yleiselle tasolle, mikä näin lyhyessä teoksessa on toki välttämätöntäkin.
Kirja pursuaa mielenkiintoisia ihmiskohtaloita viikinkiajan pohjolassa. Se on kirjoitettu niin, että tarina voisi periaatteessa olla tottakin. Jumaluudet ovat lähellä arkea ja ohjaavat sen kulkua. Pidin kirjassa erityisesti luonnonkasvien hyödyntämisestä. Kerronta taas ei ollut lemppariani, koska se oli usein epäselvää. Välillä oli vaikea erottaa mistä kylästä nyt kerrotaan.
Kirja sisältää paljon sekavaa ja toivotonta haahuilua. Lopussa alkaa viimein selvitä asioita, mutta sekin tuntuu jotenkin epämääräiseltä. Tykkäsin eri ajoissa hyppelystä. Kirjan lopun mustilla sivuilla ja kuvioilla leikittelyt taas olivat vähän liikaa.
Tässäpä sekava ja masentava kirja. Kaikilla meni jokseenkin huonosti eikä valoa näy tunnelin päässä. Lukiessa tuntui kuin olisi rämpinyt suossa eikä mikään oikein edennyt, vaikka paljon tapahtuikin.
Hieman parempi kuin edellinen osa, mutta silti täynnä pelaamiseen liittyviä kummallisuuksia. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/
Todella kauniisti kirjoitettu ja kuvattu, en ole fantasiakirjojen ystävä vaan tämä osasi yllättää täysin.
Kirjan juoni on melko epäuskottava, mutta kuitenkin kiinnostava. Kun trilogian nimi on Viimeinen illuusio, lukemaansa suhtautuu hieman varauksella. Mikä on totta ja mikä aivojen luomaa kuvitelmaa? Loppua kohti käänteitä alkoi sadella kiitettävästi ja juoni tiivistyä. Joitain juttuja jäi sopivasti auki, jotta seuraavaan osaan tekee mieli tarttua. Kokonaisutena keskivertokirja, ei herättänyt tunteita, mutta ihan mielenkiinnostahan tämän luki.
Kunnianhimoinen, mutta toteutukseltaan hieman vajaaksi jäävä kirjasarjan avaus. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/08/kirja-arvostelu-anders-vaclin-aki.html
Jos olet kiinnostunut vanhoista peleistä, tämä on pakkoluettavaa. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/08/kirja-arvostelu-ernest-cline-ready.html
Kouluikäisille suunnatun kirjasarjan avausosa viehättää kissamaisella kuvailullaan ja tunnelmallaan. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/08/kirja-arvostelu-erin-hunter-villiin.html
Dekkarityyppisesti kerrottu tarina, jossa hienot sanankäänteet yrittävät peittää alleen laimean juonen. En siis erityisemmin pitänyt tästä kirjasta. Eri aikatasoilla leikkiminen hämmensi ja sekoitti tarinan kerrontaa, joka itsessäänkin oli jotenkin uneomaisen lepsua. Juoni oli tavallaan raju, mutta tavallaan siinä ei oikein tapahtumut mitään. Onneksi teos oli sentään melko nopealukuinen.
Tässäpä toimintapläjäys! Kirjan tarinassa on paljon meneillään kokoajan, mutta vain yhdestä juonen osasta kerrotaan kerrallaan. Edellisiin osiin verrattuna tämä oli tietokirjamaisempi opus. Ajoittain tarinan kerronta tuntui hieman kärsivän faktoista, joita viljeltiin reippaasti. Kirja tuntui ehkä hieman pitkitetyltä, enkä pitänyt siitä niin paljon kuin edellisistä osista. Aivan mukava kirja kuitenkin, ei siinä.