Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tarina on tuttu, mutta raikkaalla tulkinnalla. Pidin siitä, että Yodan opetuksia laajennettiin parilla lisäkohtauksella. Myös lukujen välissä olevat "tehtävät" olivat sekä hupaisia, että valaisevia.
Tämä kirja on toimintapläjäys, joka sisältää suuria tunteita ja strategista suunnittelua. Toimintaa on enemmän ja pelimaailman tapahtumia kuvataan monisanaisemmin kuin ensimmäisessä kirjassa. Kirjan alusta tuntui puuttuvan silta edellisen kirjan loppuun. Tämän kirjan loppukin on jotenkin hutaisemalla tehty, muuten oikein hyvä ja kiinnostava kirja. Ajoittain nauroin hyviä juttuja ääneen, kuten ensimmäisenkin osan kohdalla kävi.
Olisin niin halunnut tykätä tästä enemmän. Jokin tässä vaan itsellä tökkäs. Oliko sitten liian siirappinen rakkaustarina vaan minun makuuni nyt tällä kyseisellä hetkellä, että ei oikein lähtenyt. Pidin kyllä sirkus kuvauksista ja muista outouksista, mutta päähenkilöiden rakkaustarina ei vaan jaksanut kiinnostaa.
Kirja sisältää kiinnostavia näkemyksiä virtuaalitodellisuuden mahdollisuuksista ja toisaalta haitoista. Mikä on totta ja mikä teknologian tuottamaa tuntemusta? Kirjassa on lisäksi hieno kasvutarina ja sopivasti jännitystä. Helppo- ja nopealukuinen teos, joka nauratti muutaman kerran ihan ääneen.
Tämä kirja oli paljon parempi kuin ensimmäinen osa! Kuvitella mitä Townsend keksii muihin kuuteen osaan kolmannesta osasta (julkaistaan kesällä) tietoa: Morrigan Korppi ja hänen ystävänsä ovat selvinneet ensimmäisestä vuodesta meineikkaan seuran koulutettavina. Ja todistaneet uskollisuutensa yksikölle 919. Nyt Morrigan tapaa uuden jännittävän haasteen: Hallita meiniota joka koettaa kuluttaa häntä. Kun outo ja pelottava sairaus on tarttunut Nevermooriin ja muuttaneet tartunnan saaneet hulluiksi. Uhrien lisääntyessä paniikki leviää. Kun kaupunki jota Morrigan niin rakastaa on pelon tilassa hänelle jää vain yksi vaihtoehto: Morriganin pitää etsiä vasta lääke sairaudelle, vaikka se asettaa hänet suureen vaaraan. Ensiksi tuosta kolmannesta kirjasta "Hollowpox" kuulostaa jännittävältä. Ja nyt takaisin meinioseppään. Tämä tarina on hauska rohkea ja täynnä itseluottamusta ja pelkoa. Morriganin näyttää taas ihanasti lukijalle miltä tuntuu olla epävarma ja miten epävarmuus ei ole heikkoutta vaan voimaa. Kirjassa on lumoavia käänteitä ja se kertoo Nevermoorista kaupunkina enemmän kuin aikaisempi kirja. Meiniosepässä myös kerrotaan ystävistä ja ystävyyden voimasta. Kirja on hyvä esimerkki siitä mitä fantasia on. Ansaitsee kyllä kaikki nuo tähdet, mutta jouduin ottamaan puolikkaan pois siitä että kirja oli aika lyhyt. Muuten kyllä olisi saanut viisi tähteä:)
Tämä kirja oli todellakin yksi parhaista mitä olen lukenut. Kirja siis keskittyy Morrigan Crowhin taisi olla suomeksi Korppi (Luin kirjan englanniksi) joka siis on kirottu. Hänet viedään Nevermooriin Jupiter Pohjoisen avulla. Morriganin pitää selvitä koetuksista että pääsee meineikkaaseen seuraan. Kirja oli mielestäni todella viihdyttävä ja hauska. Tutustuin siihen juuri jonkun kirja arvostelun kautta. Päähenkilö Morrigan on kaikin puolin rakastettava. Hän on itsevarma ja rohkea. Nevermoor kaupunkina on hyvin kuvailtu ja hienosti suunniteltu. Yhden tähden annoin Morriganille, yhden Nevermoorille kolmas menee juonelle joka oli ihanasti suunniteltu. Neljäs tähti Deaukalionille ja sen henkilö kunnalle. Viides tähti kyllä jäi pois siitä että joistakin hahmoista ei kerrottu paljoa mitään. Samoin meiseustakaan. Mutta silti hahmot olivat hienoja ja olen aika varma että tulevaisuudessa kuulemme uutta Mogin äidistä. No toinen osa on luettu ja kolmas tulee ensi vuoden kesällä:)
Nopealukuinen kirja, joka ei kuitenkaan avannut uusia maailmoja ja saanut haukkomaan henkeä. Tästä huolimatta kirjan luki aivan mielellään. Tarinassa pysyi yllättävän hyvin mukana, vaikka siinä risteilivät eri kertojat ja aikatasot. Luvut aloittavat runonpätkät tuntuivat kyllä mielestäni hieman turhilta. K18-hommiakin oli riittämiin, joskus juoni tuntui etenevän näiden kohtausten ehdoilla.
Vaikka en tämän tyyppisestä seikkailufantasiasta erityisesti pidäkään, tämä kirja oli ihan jees. Monitahoinen juoni ja toiminnan kuvaus ovat kirjan vahvuuksia. Liioiteltu nimiruletti niin ihmisten kuin paikkojen ja arvojen suhteen, sekä liian tarkka paikkojen kuvailu taas häiritsivät lukukokemusta. Aluksi ärsyynnyin monista uusista henkilöhahmoista ja juonen sirpaloitumisesta. Loppua kohden juoni veti kuitenkin erillisiltä tuntuneet polkunsa hyvin yhteen, joten pystyin antamaan tämän anteeksi.
Äänikirjana suomennos sisältää niin monia asia- ja käännösvirheitä, että pitänee lukea kirja alkuperäisellä kielellä.
Tosin kyllä edes se tuskin pystyy pelastamaan kaikkia typeriä virheitä.
Alice Peilintakamaassa on jatko-osa Alicen seikkailut Ihmemaassa-kirjalle. Päähenkilö on pysynyt samana, samoin kuin tarinan unenomaisuus, muuten kirja on oma itsenäinen teoksensa. Jos piti Ihmemaan omituisista asukkaista ja kummallisista juonenkäänteistä, pitää varmasti myös Peilintakamaasta. Niin samanlaisia nuo kaksi ovat. Tapahtumia ei ole yhtä paljon kuin edellisessä osassa; lähinnä vain Alice kävelee eteenpäin, tapaa uusia outoja hahmoja ja juttelee näiden kanssa. Silti hieno kirja ja kuuluuhan tämä yleissivistykseen Alicen seikkailut Ihmemaassa-kirjan ohella. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/07/kirja-arvostelu-lewis-carroll-alice.html
Alicen seikkailut Ihmemaassa on yksi suuria satuklassikoita. Se on samassa luokassa Ihmemaa Ozin tai Narnian tarinoiden kanssa. Se on vaikuttanut populaarikulttuuriin niin paljon, että maailmaa ilman sitä on vaikea kuvitella; on elokuvia (sekä piirrettyjä että näyteltyjä), balettia, näytelmiä, kirjoja, mangaa, tietokonepelejä ja mitä kaikkea muuta. Se on unenomainen satuseikkailu, joka jaksaa kiehtoa uusia ja taas uusia sukupolvia. Tämä uusi suomennos tuo kirjan mielikuvituksekkaat hahmot lähemmäs alkuperäistä ja on jollain tapaa myös paljon aikuismaisempi kuin aiemmat suomennokset. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/07/kirja-arvostelu-lewis-carroll-alicen.html
Sarjan edellinen osa, Varjojen kuningatar, oli toiminnallisuudessaan hyvä. Pohdintojen aika oli ohi ja loppu sai odottamaan jatkoa innolla. Tavallaan tämä viides osa oli siinä mielessä pienoinen pettymys, että vieläkin vain jatkettiin samaa linjaa eli sotaan valmistautumista. Lopussa saadaan pieni kahakka aikaiseksi, mutta muuten lopetus hieman lässähtää. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/07/kirja-arvostelu-sarah-j-maas-throne-of.html
Tämän teoksen ilmestymistä olen odottanut kiihkeästi ja unelmoiden siitä asti, kun sain aiemman osan luettua. Se odotus oli kaikessa piinansaan kuitenkin arvoistaan, sillä Usvatuulen valtakunta on kerrassaan hengästyttävä, lumoava ja intohimoinen teos! Jos luulin edellistä osaa parhaimmaksi kirjaksi, olin väärässä. Sillä Usvatuulen valtakunta on jopa edellistä parempi tapahtumillaan ja tunteita nostattavilla käänteillään. En kyennyt laskemaan kirjaa kädestäni ja lopun tullen olin aivan hurmiossa.
Tarina oli polveilevampi kuin trilogian ensimmäisessä osassa, välillä jopa sekava. Uusia paikkoja kuvailtiin todella yksityiskohtaisesti ja nimiä vilisi jälleen reilusti. Välillä oli vaikeuksia pysyä mukana kuka teki mitä ja miksi. Viimeisen sadan sivun aikana kerronta parani ja juoni selkeytyi. Ja mitä käänteitä tuolloin tarjoiltiinkaan!
Ei hehkutuksen arvoinen. Teksti on pitkäpiimäistä, pursuaa turhia adverbejä ja TOISTOA. Päähenkilö on kliseinen ja kaikkivoipa ilman syvyyttä, eikä muissakaan hahmoissa ole hurraamista. Punainen lanka on päähenkilön ylistäminen ja miesseikkailut. Mikäli sydän ei syki laadukkaalle tekstille, tästä voi saada irti muutakin kuin myötähäpeän ja pahan mielen.
Upea ja koukuttava kirja! Kirjan juoni (josta en nyt kerro mitään) oli jotain aivan uutta. En usko aiemmin lukeneeni mitään näin sadunomaista, mutta kuitenkin realistisesti nykypäivän arvoja ja ajatuksia heijastavaa. Olin koukussa kirjan alusta viimeisen sivun loppuun saakka. Tämä sarja peittoaa mielestäni jopa Throne of Glassin, joka kuitenkin on lempisarjojani.
Annoin vain kolme tähteä koska meinasin nukahtaa lukiessani kirjaa
Tässä tapahtuu paljon kaikkea ja kirjaa luki ahmimalla päästäkseen selville loppuratkaisusta. Yllättäviä käänteitä riitti! Sarja ei kokonaisuuten yltänyt Mustan tikarin veljeskunnan tasolle, vaikka mielenkiintoinen olikin.
Tarina alkaa tiivistyä kohti loppuratkaisua, koukuttavaa! Viittaukset Mustan tikarin veljeskuntaan olivat plussaa, kun taas päähenkilö-Jimin sekoilut eivät. Miten tämä sotku mahtaa päättyä??
Hmm, koukuttava tarina, mutta Jim ärsyttää henkilöhahmona. Mikä on tämä hänen pakkomielteensä tähän tyttöön? Häiritsee hänen projektiaan, en tykkää.
Tarina tuntuu päässeen nyt paremmin vauhtiin, kuin sarjan aiemmissa osissa. Pahan ylivalta ärsyttää toki edelleen! Tässä kirjassa oli viittauksia Mustan tikarin veljeskunta -sarjan tarinaan. Tämä oli mainio yllätys, se kun on lempisarjojani.