Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Väki-trilogian toinen osa vie henkilömme suuriin seikkailuihin. Kirjassa on trilogian ensimmäistä osaa ahdistavampi tunnelma jatkuvan pakenemisen seurauksena. En oikein pitänyt tästä. Olisin toivonut enemmän voimien tutkiskelua, kuin kuvausta pakomatkoista toistensa perään. Kirjoitustyyli jatkuu kuitenkin tässäkin kirjassa sujuvana ja miellyttävänä. "Hyvisten" ja "pahisten" näkökulmien vuorottelu toi mieleeni Wardin Mustan tikarin veljeskunta -sarjan tapahtumien kerrontatyylin.
Kirjeitä Joulupukilta on teos ainakin lapsenmielisille, ehkä jopa lapsille. Aikuisia Tolkien-faneja silmällä pitäen tehty laitos, joka toki sisältää satu-Tolkienille tyypillisiä seikkailuja jouluteemaisessa ympäristössä. Kauniit kuvitukset ja alkuperäisdokumentit on hyödynnetty hyvin kuvituksena ja käännös on loistava.
Trilogian avausosa oli yllättävän positiivinen lukukokemus. Olin kirjan lukeneiden puheista ymmärtänyt, että kyseessä olisi lähinnä muunsukupuolisuutta käsittelevä kirja. En odottanut paljoa, koska tämä aihepiiri ei lähtökohtaisesti kiehdo minua erityisemmin. Kaikki ovat mitä ovat, mitä siitä sen suuremmin pohtimaan ja jauhamaan. Yllätyinkin siis positiivisesti yliluonnollisten voimien ja romantiikan runsaudesta kertomuksessa. Rouhiasen kirjoitustyyli miellyttää minua, eikä tämäkään kertomus ollut poikkeus. Kokonaisuus oli kiinnostava, sopivan yllättävä ja nopealukuinenkin. Kirjasta tuli mieleeni juonen puolesta Luhtasen & Oikkosen Nymfi-kirjat.
Todella monisäikeinen jatko-osa Pohjoisen legendat -sarjaan. Henkilöhahmoja on mukana vielä entistäkin enemmän ja juoni kulkee tahoillaan eteenpäin hiljakseen. Tulee vahvasti Game of Thrones -mielleyhtymiä. Pidän edelleen Arathusta tämän sarjan päähenkilönä, koska ensimmäinen kirja keskittyy niin paljon häneen. Nyt minua häiritseekin melkoisesti näiden muiden henkilöiden seuraaminen, he kun ovat mielestäni sivuhenkilöitä. Tässä kirjassa pidän edellisiä osia roskimmasta kirjoitustyylistä. Se tuo tekstiin eloa ja antaa hieman taukoa jatkuvista seikkailuista.
Minulle jäi hämmentynyt olo tästä kirjasta: Mistä se oikeastaan kertoo? Kristillinen paatos sai minut ajattelemaan, että kyse olisi hyveellisenä kristittynä ja kuuliaisena vaimona olosta, jotta saa pysyä hengissä. Kirja toimisi näin paholaisen pelotteena aikansa ihmisille, kirkkojen Helvettiä kuvaavien maalausten tapaan. Tai ehkäpä kirjassa kerrotaan naisen kaipuusta vapauteen tiettyyn muottiin painostavan yhteiskunnan puristuksesta? Joka tapauksessa kirjoitustyyli oli vanhakantaisuudessaan hieman vaikea ja elikkä-sanaa käytettiin mielenkiintoisella tavalla.
Luin tämän kirjan hyvin pian aiemman osan jälkeen. Ajattelin, ettei Saarto ja myrskyt ehkä olisi yhtä koukuttava ja viihdyttävä kuin aiempi osa. Tässä olin oikeassa, sillä tämä kirja oli paljon parempi! Juoni oli kiinnostavampi ja runsaampi. Hahmoista aukesi aivan uusia ulottuvuuksia ja löysin itseni ihastumasta Varjoon. Mukaan tuli paljon uusia hahmoja, ja he saivat tarinasta täyden otteen. Kirjan aikana minulla heräsi arvaus Malista -en tosin voi paljastaa tätä arvausta, sillä sen vastaus taitaa paljastua vasta seuraavassa osassa- ja luulen tietäväni hänestä enemmän kuin kirjailija tässä vaiheessa haluaisi. Kaiken kaikkiaan tämä kirja oli mukaansatempaava ja loppu todella järisytti koko tarinaa! En vieläkään ole varma mielipiteestäni Alinasta, mutta asenteeni häntä kohtaan on jo myönteisempi.
Mielenkiintoinen kertomus siitä, mitä voisi tapahtua maapallon viimeisten kuukausien aikana. Murhamysteerin ratkominen näinä viimeisinä aikoina tuntui minusta äärimmäisen turhalta. Onneksi selvittelyjen aikana tehtiin muutakin, joten en aivan koko ajan tuhahdellut tarinalle. Oli hauska huomata, miten tässäkin kertomuksessa, kuten monissa maailmanloppua käsittelevissä tai dystopioita kuvailevissa kertomuksissa yleensäkin, ihmeteltiin sitä, miksi ihmiskunta ei tehnyt mitään ilmastonmuutokselle.
Oletteko kuulleet juttua nunnasta, kääpiöpeikosta ja kahdesta identtisestä kaksosesta?
Jos vastauksenne on myöntävä, niin olette lukeneet todennäköisesti irlantilaisen Eoin Colferin uutuusromaanin "Fowlin kaksoset" (WSOY, 2020), ja haluatte siinä tapauksessa huomauttaa, että kirjassa merkittävää roolia näyttelevät myös ikuista elämää tavoitteleva herttua ja hybridikeiju.
Kirjassa on mielenkiintoinen idea, mutta toteutuksessa keskityttiin turhan paljon nuorten identiteetin avaamiseen. Varmaankin minun vikani, kun oletin kirjan sisältävän rikosten pohdintaa, sillä petyin siihen hieman. Nuorten identiteettiin liittyvissä kertomuksissa ei niiden lukumäärän lisäksi ollut sinäänsä mitään pahaa. Minulle tuli kuitenkin tunne, että mitään ei oivallettu, vaan itsestäänselviä asioita puhuttiin ääneen ja toisille. Kirjan idea sai minut ajattelemaan mitä tällaisessa tilanteessa todellisuudessa tapahtuisi. Samaistuin myös ahdistukseen yliopistoajoiltani, kun pitäisi keksiä jotain, mikä tuntuu mahdottomalta.
Yllättävän suora toisinto Posti kulkee -teoksesta. Von Lipwig on päähenkilönä (anti)sankarillisempi kuin Pratchettin päähenkilöt keskimäärin ja perinteisemmän viihdesankarin muottiin sopiva. Filosofinen pohdinta on jopa kiinnostavampaa kuin edellisessä von Lipwig -kirjassa, mutta käytännössä lukukokemus tuntui ihan samalta.
Erittäin ajankohtaisiin asioihin rohkeasti kantaa ottava kirja. Tarinassa maahanmuutto ja muukalaisviha esitetään sen kaikessa raadollisuudessa, kun taas tasa-arvo loistaa poissaolollaan. Filosofispainotteinen kirjoitustyyli ja osin sekava eri kerronnan aikatasoissa pomppiminen kuitenkin latisti intoani lukea kirjaa. Kirjan sävy oli murheellinen ja henkilöhahmot pääosin onnettomia, mikä sopii surullisen hyvin kuvaamaan nykypäivän länsimaisen yhteiskunnan solmukohtia.
Hurjia seikkailuja ja moderniin maailmaan sopivaa rakkautta. Kerronta oli mukaansatempaavaa ja juoni yllätyksellinen. Kirjasta puuttui sankaritar pulassa -asetelma ja perinteinen supermaskuliininen miespäähenkilö. Tässä yhdistyi kivasti reipas mutta sopivasti asioita pohdiskelemaan pysähtyvä kerronta. Olisin kaipaillut hieman enemmän syvyyttä romanttiseen tarinan puoleen. Velhon kommentointi oli timanttista, siitä täydet pisteet. Hieman tuli mieleeni jopa Sarah J. Maasin kirjat, joita fanitan todella paljon.
Rankka kertomus eriarvoisuudesta ja täydellisyyden illuusiosta. Kirjassa käsitellään todella rankkoja aiheita ajatuksiaherättävästi. Kerrontatyyli oli liian kuvailevaa minun makuuni, tarina ei imaissut mukaansa. Se tuntui usein tylsältä. Loppu oli yllättävä ja outo.
Etsiskelin jotakin luettavaa, kun tämä kirja osui kohdalle. Ajattelin, että mikäs siinä luen tämän kirjan odotellessani paremman teoksen löytymistä. Tartuin siis tähän kirjaan ilman sen kummempia odotuksia tai vaatimuksia. Ja voin sanoa yllättyneeni positiivisesti. Varjo ja riipus oli kirjana mainio! Juoni oli uudenlainen ja kiinnostava, vaikka jotkut tapahtumat ja tiedot olisivatkin minusta vaatineet hieman enemmän pohjustusta. Alina oli hahmona toisinaan innoittava vaikken kirjan alussa oikein syttynyt hänelle. Muut hahmot olivat enemmän tai vähemmän valloittavia ja toivat tarinaan mausteisuutta. Kaiken kaikkiaan siis miellyttävä kirja lukea, mutta toisinaan siitä tuntui puuttuvan jotakin oleellista.
Todella hyvä sarjan jatko-osa. Se ei tosin vetänyt vertoja edeltäjälleen. En pitänyt siitä, miten Hunter alkoi käyttäytyä ja miten hän toimi. Juoni oli jännittävä ja kirja veti mukaan omaan maailmaansa.
Aivan mahtava kirja! Aluksi juonenkulusta ei oikein saanut kiinni, mutta kun se selvisi, oli jännittävää seurata tapahtumia. Rakkaus osuus oli tavanomaista, mutta kiehtovaa.
Aivan mahtava kirja! Se jopa ylitti sarjan ensimmäisen kirjan. Davidan kokemukset asioista myös toivat tarinaan hyvää perspektiiviä. Loppu oli todella hyvä, mutta jäin kaipaamaan lisää.
Kirja täydensi ja jatkoi edeltäjäänsä todella hyvin. Tapahtumien kulussa pysyi hyvin mukana ja jännitystä siitä ei ainakaan puuttunut.
Kirja oli hyvinkin koukuttava. Sen juoni oli jännittävä ja henkilöhahmot olivat kiinnostavia. Kirjan maailma oli julma ja selkäpiitänikin karmii ajatus siitä, että pienistäkin virheistä joutui tuomion alle. Kun kirjassa tapahtui jotain, omat tunteet vastasivat siihen täysillä.
Mukava lisä jo todella hyvään sarjaan. Se selvensi asioita sekä toi niitä hyvin esille.
Aivan mahtava sarjan aloitus! Jännittävä ja koskettava tarina.
Todella hyvä sarjan lopetus. Se oli hyvin jännittävä alusta loppuun. Kirjan lopetus oli kylläkin karvas ja pettymys.