Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Fanitan Lokia, joten pakkohan tämä oli lukea! Kertomus sijoittuu Lokin nuoruuteen, aikaan jolloin hän ei ollut vielä "päättänyt olla pahis". Kerrontatyyli on jotenkin mitäänsanomaton ja kirja tuntui lukiessa hirmuisen pitkältä. Lokin persoonallisuuspiirteet on hyvin tavoitettu kirjassa, rikosmysteerin ratkaisu taas ei oikein uponnut minuun. Juonittelua on kirjassa kerrakseen, mielenkiintoisesti osaa päähenkilön keskeisistä teoista ei kerrota lukijalle kuin jälkikäteen. Kiinnostava ja hämmentävä kerrontaratkaisu. Kokonaisuuten ihan kiva kirja, jossa kuvataan Lokin seikkailuja.
Tartuin tähän kirjaan sen nimen ja houkuttelevan takakansitekstin perusteella: Helsinki jäänyt veden alle, Tampereesta tullut pääkaupunki. Entisenä, nykyisenä ja tulevana tamperelaisena tämä lähtökohta kiehtoi mieltäni sen verran, etten millään malttanut ohittaa kirjaa.
Tässäpä oli erikoinen lukukokemus. Periaatteessa hyviä oivalluksia tutuista tarinoista, mutta kirjoitustyyli, rasismi ja sovinismi veivät niiltä pohjan. Kirjoitustyyli on kuin suoraan seiska-lehden vitseihin sopiva, eli nämä ovat satuja setämiehiltä heidän sielunveljilleen. Erityisesti naisiin suhtaudutaan hyvin kielteisesti ja alistavasti, mikä tulee esiin esim. kirjoittajan sivuhuomautuksissa. Kaiken kaikkiaan siis yllättävän huono kirja, odotin enemmän. Olettaisin, että kirjailija on kirjoittanut tämän ollessaan kahvilla kaverinsa kanssa huoltoasemalla, kaveri luultavasti piirsi lautasliinoihin nämä kuvat, jotka voi nyt nähdä lopullisessa kirjassa.
Äärimmäisen ahdistava kirja yhtäkkisestä muutoksesta, joka heittää ihmisten elämän raiteiltaan. Kirjassa luodaan taitavasti kauhun ja pelon tunteita toukkien ja perhosten avulla. Päähenkilöt ovat jo valmiiksi kokeneet kaikenlaista ja huono onni jatkuu vain. Kyllähän tässä on selkeää yhtäläisyyttä koronapandemiaan. Ehkä juuri siksi tämä oli niin ahdistava lukukokemus, kun elin kevään 2020 tunteeni ja ajatukseni uudelleen läpi samalla kun luin epätoivoisesta taistelusta tuntematonta tautia ja uhkaa vastaan. Mielestäni tämä on erinomainen - vaikkakin kauhea, ahdistava ja ajatuksia herättävä - kirja.
Antiikin tarustoa voimakkaasti hyödyntävä seikkailukertomus itsensä löytämisestä ja polkunsa luomisesta. Tässä kirjassa vilisee erilaisia myyttisiä hahmoja, mutta pääpaino on Kirken elämän kuvaamisessa. Tarinasta olisi varmasti saanut huomattavasti enemmän irti, jos antiikin tarusto olisi ollut minulle tutumpi. Ihailen kuitenkin päähenkilön loppumatonta sinnikkyyttä, hän kun käytti vuosisatoja noituuden opetteluun ilman minkäänlaista apua ja opetusta. Lukiessa tuli itsellekin voimaantunut olo, kun Kirke alkoi löytää itseään. Kirja oli melko raskas lukukokemus, ainakin minusta tuntuu näin kevään lopulla kun tämän luin, että jokin kevyempi kertomus voisi upota nyt paremmin.
Juoni veti mukaansa, vaikka kirja tuntui varsinkin alkuun ajoittain jopa hiukan kömpelöltä, sekä joiltain osin ennalta-arvattavaltakin. Kokonaisuutena se oli kuitenkin positiivinen yllätys, jossa riitti ryminää ja jollain lailla elokuvamaista kerrontaa, välillä oikeastaan tuntui kuin kohtaukset olisi jopa kirjoitettu sitä ajatellen. Toiminta ei kuitenkaan äidy puuduttavaksi. Tarina ja hahmot toivat minulle myös positiivisella tavalla mieleen nuorille tarkoitetut mangasarjat - vertaus saattaa kyllä tuntua oudolta, ja mangaa lukemattomat tuskin edes huomaisivat koko asiaa.
Lähestyy neroutta Greenin pojan toinen kirja. Velipoika vikisee...
Hieman tyhjäksi jättävä lukuelämys. Toisaalta kirjassa käytiin mielenkiintoista pohdintaa esim. siitä mikä tekee ihmisestä ihmisen, mutta toisaalta kaikki jäi ainakin minulle lukijana jotenkin etäiseksi. Lopun juonenkäänne oli yllättävä, mutta senkin käsittely jäi jotenkin pintapuoliseksi. Tämä kertomus onkin minusta periaatteessa mielenkiintoinen, mutta ei iskenyt minuun tässä muodossa.
Mieltäni on helppo helliä tällaisilla mystisillä ja aivot solmuun kieputtavilla kertomuksilla. Kyseessä saattaa olla murhamysteeri muttei mikään perinteinen sellainen. Tylsiä tai edes hitaita hetkiä ei ole, sillä meno on hengästyttävän intensiivistä alusta loppuun saakka. Juuri, kun luulet päässeesi jyvälle tapahtumista, kun jo luulet kaikkien arvoitusten ratkenneen, Turton kääntää legolaatikon ympäri ja palaset ovat jälleen levällään edessäsi. Erittäin ennalta-arvaamaton ja tunteita herättävä lukukokemus.
Ihanaa vähän uudempaa fantasiaa höystettynä urbaanilla kauhulla ja suomalaisilla kansanperinne tiedoilla.
Tykkäsin kovasti yllättävistä juonenkäänteistä ja hahmoista. Odotan innolla tulevia kirjoja Lujaverisiin.
Melkoisen raadollinen kuvaus ihmisten halusta näyttää hyvältä. Kirja koostuu kivasti erilaisista kerrontatyyleistä, kuten blogiteksteistä ja tv-ohjelmien mainoksista, joiden avulla avataan tulevaisuuden Suomen ilmapiiriä. Ihmiset ovat jakautuneet kauneusleikkauksia tarpeellisina ja mahtavina pitäviin sekä niiden vastustajiin. Kertomuksessa kuvataan mielestäni erinomaisesti ihmisten paloa puolustaa omaa mielipidettään. Esim. kauneusleikkauksia vastustetaan välillä jopa uskonnollisen vakaumuksen intohimolla. Kirja maalaa ahdistavan, mutta länsimaisessa yhteiskunnassa pelottavan todennäköisen kuvan tulevaisuudesta. Muokkaisitko sinä ulkonäköäsi, jos työnsaantisi ja yhteiskunnallinen asemasi olisi siitä kiinni ja sitä odotettaisiin sinulta?
Erinomainen lasten/nuorten kirja. Henkilöt on söpöjä, teksti on sujuvaa ja tarina mielenkiintoinen. Pitkästä aikaan jäi fiilis että haluan päästä heti huomenna lukemaan seuraavaa osaa. Suosittelisin teosta eritoten "tarinavetoisista kirjoista" tykkääville, myös aikuisille lukijoille, ja erityisesti kaikkille roistokirjojen faneille. Teoksen maailmassa on selvästi paljonkin lisää annettavaa ensimmäisen osan jälkeen.
Tämä kirja yllätti minut täysin! Aluksi se vaikutti olevan sitä, mitä luvattiinkin: Eroottinen scifikertomus täynnä räiskintää ja eroottista latausta keskellä avaruussodankäynnin tiimellystä. Pian se kuitenkin kasvoi ulos näistä raameista ja alkoi käsitellä hyvin perustavanlaatuisin kysymyksiä. Pohdinnat traumojen käsittelystä ja oman elämän muokkaamisesta sellaiseksi kuin itse tahtoo, muodostuvat kertomuksen ydinteemoiksi. Eroottiset agendat nousevat aika ajoin esiin, mutta ennen kaikkea tämä on mielestäni rakkaustarina, jossa rakastutaan itseen ja toiseen.
Perkuleen hyvä! Likipitäen vastaa (rinnakkaista) todellisuutta.
Jos ja kun kirjaa on tituleerattu fantasiakirjallisuuden merkittävimmäksi teokseksi, niin kyllähän minä sen ehdottomasti luen, kun kerran suomennetaan eli luin loppuun asti sivistääkseni itseäni. Valitettavasti tarinan tyyli ei ollut minua varten. Minulle toimi parhaiten kokoelman kirjat Kehnotekoinen ritari ja Kynttilä tuulessa, joissa oli vähiten poliittista allegoriaa, symbolismia ja farssia. Merlynin kirja oli taas huonoin – joutui kyllä harppoen kahlata se tarina läpi. (2.12.2019)
Erittäin verinen päätös tälle juonittelutrilogialle. Aivan loppuun asti säilyi jännitys loppuratkaisusta, joka on aina mukavaa. Verta, irtileikattuja jäseniä ja erilaisia tappotapoja oli jälleen liikaa makuuni. Tykkäsin kuitenkin kerronnan selkeydestä ja paholaisista paljastuvista juttusista tässäkin sarjan osassa. Tämä oli ihan jees -tyylinen sarja, jonka lukeminen kerran riittää minulle vallan hyvin.
Seikkailu jatkuu ja melkoinen seikkailu se onkin! Päähenkilöt pakenevat ja taistelevat mitä erilaisimmissa maisemissa. On juonittelua, kiellettyä rakkautta ja normien rikkomista. Paholaisista saadaan lisää tietoa ja ikävä kyllä myös pahan kuninkaan kidutusvälineistä. Yh, ei hyvä. Tähän krjaan mahtuu paljon kaikenlaista, mutta ensimmäisen osan tapaan tämäkin kertomus on selkeästi kirjoitettu historiallinen fantasiaseikkailu.
Yllättävän hyvin koossa pysyvä historiallisen seikkailun tapainen fantasiakertomus. Kirjassa on monta juonihaaraa ja jokaisessa oma päähenkilönsä. Tällainen kerrontaratkaisu johtaisi helposti sekavuuteen, mutta pysyin mukana yllättävän hyvin. Oli hauska arvuutella pahiksen juonia samalla kun juoni alkoi tiivistyä ja henkilöiden polut kohtasivat. Pidin tästä huomattavasti enemmän kuin Greenin edellisestä sarjasta. Kerronta tuntui soljuvan nyt vaivattomammin ja historiallinen miljöö toi mukavaa tunnelmaa.
J.K. Rowlingin "Ikkabog" (Tammi, 2020) on tekijänsä ensimmäinen lastenromaani sitten Harry Potter -sarjan päättymisen, mutta riemu tästä on jäänyt ehkä hieman kirjailijan kyseenalaisista some-näkemyksistä aiheutuneen myrskyn jalkoihin. Rowling kirjoitti "Ikkobogin" Potterien lomassa ja hyllytti sen sitten koska ei halunnut julkaista heti perään lastenkirjaa. Koronapandemian myötä teos viimeisteltiin siihen muotoon jossa se nyt julkaistiin. Suomalaisen kirjan kuvituksesta vastaavat kilpailuun osallistuneet 5-12 -vuotiaat lapset, mikä on ideana varsin mukava.
Olipa sekava kirja. Tykkäsin kovasti Teemestarin kirjasta ja tässä ei nyt käynyt niin, että olisin ihastunut tähän kirjaan.
Muutama kirjan kohtauksista oli kyllä tosi hyviä, mutta juoni oli mielestäni liian sekava ja henkilöhahmot eivät vaan koskettaneet minua millään tasolla. Enkä tykännyt näiden hahmojen nimistä. Siis esim. Alva niin kuin ALVA. yms. huhhuh.
Jännitys tiivistyy, kun loppu alkaa häämöttää. Tämän kirjan jälkeen Throne of Glass -sarjaa on suomentamatta enää yksi osa! Kirja lähti minulla vähän hitaasti, ehkä syynä oli ärsytykseni edellisen kirjan lopusta ja siitä, että tämä kirja ei antanut helpotusta piinaavaan tilanteeseen. Pikkuhiljaa kirjaan pääsi kuitenkin kiinni ja sehän sitten koukuttikin edellisten osien tapaan. Jännitystä ja romantiikkaa löytyi sivujen välistä, mitäpä sitä muuta kaipaisikaan. No, supervanha kirjasto luemattomine aarteineen toki innosti myös. Tämä sarja alkaa saada samanlaista meininkiä henkilöhahmojen parittamisessa, kuin Mustan tikarin veljeskunta. No huh.
Itämeren Auri on mahtava kirja. Juoni on todella kiva ja hahmot erinomaisia. Tapahtumia on paljon, mutta ei kuitenkaan liikaa. Auri ja Haakon ovat molemmat hyviä hahmoja, ja he ovat ihana pari. Muut hahmot jäävät aika taka-alalle, mutta itseäni se ei haitannut.