Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Yllättävän hyvin koossa pysyvä historiallisen seikkailun tapainen fantasiakertomus. Kirjassa on monta juonihaaraa ja jokaisessa oma päähenkilönsä. Tällainen kerrontaratkaisu johtaisi helposti sekavuuteen, mutta pysyin mukana yllättävän hyvin. Oli hauska arvuutella pahiksen juonia samalla kun juoni alkoi tiivistyä ja henkilöiden polut kohtasivat. Pidin tästä huomattavasti enemmän kuin Greenin edellisestä sarjasta. Kerronta tuntui soljuvan nyt vaivattomammin ja historiallinen miljöö toi mukavaa tunnelmaa.
J.K. Rowlingin "Ikkabog" (Tammi, 2020) on tekijänsä ensimmäinen lastenromaani sitten Harry Potter -sarjan päättymisen, mutta riemu tästä on jäänyt ehkä hieman kirjailijan kyseenalaisista some-näkemyksistä aiheutuneen myrskyn jalkoihin. Rowling kirjoitti "Ikkobogin" Potterien lomassa ja hyllytti sen sitten koska ei halunnut julkaista heti perään lastenkirjaa. Koronapandemian myötä teos viimeisteltiin siihen muotoon jossa se nyt julkaistiin. Suomalaisen kirjan kuvituksesta vastaavat kilpailuun osallistuneet 5-12 -vuotiaat lapset, mikä on ideana varsin mukava.
Olipa sekava kirja. Tykkäsin kovasti Teemestarin kirjasta ja tässä ei nyt käynyt niin, että olisin ihastunut tähän kirjaan.
Muutama kirjan kohtauksista oli kyllä tosi hyviä, mutta juoni oli mielestäni liian sekava ja henkilöhahmot eivät vaan koskettaneet minua millään tasolla. Enkä tykännyt näiden hahmojen nimistä. Siis esim. Alva niin kuin ALVA. yms. huhhuh.
Jännitys tiivistyy, kun loppu alkaa häämöttää. Tämän kirjan jälkeen Throne of Glass -sarjaa on suomentamatta enää yksi osa! Kirja lähti minulla vähän hitaasti, ehkä syynä oli ärsytykseni edellisen kirjan lopusta ja siitä, että tämä kirja ei antanut helpotusta piinaavaan tilanteeseen. Pikkuhiljaa kirjaan pääsi kuitenkin kiinni ja sehän sitten koukuttikin edellisten osien tapaan. Jännitystä ja romantiikkaa löytyi sivujen välistä, mitäpä sitä muuta kaipaisikaan. No, supervanha kirjasto luemattomine aarteineen toki innosti myös. Tämä sarja alkaa saada samanlaista meininkiä henkilöhahmojen parittamisessa, kuin Mustan tikarin veljeskunta. No huh.
Itämeren Auri on mahtava kirja. Juoni on todella kiva ja hahmot erinomaisia. Tapahtumia on paljon, mutta ei kuitenkaan liikaa. Auri ja Haakon ovat molemmat hyviä hahmoja, ja he ovat ihana pari. Muut hahmot jäävät aika taka-alalle, mutta itseäni se ei haitannut.
Jokien laulu on todella hyvä kirja. Juoni on hyvä ja uskottava, mutta valitettavasti kirja vähän lässähtää tietyn ajan jälkeen. Itselläni ainakin mielenkiinto lopahtaa tiettyjen tapahtumien myötä, mutta kyllä kirja silti on hyvä. Se pitää lukijan otteessaan taas loppuvaiheessa, ja sen takia se saakin minulta arvosanaksi yhdeksän.
Kauhujen talo on ihan ok, mutta paikoitellen ärsyttävä ja tylsä. Henkilöt ovat ihan hyviä, pakollista sekopäätä lukuun ottamatta. Tässäkin Guestin kirjassa on lapsihahmoja, ja toinen heistä onkin ihan hyvä hahmo. Mutta Kauhujen talo ei ole lähellekään yhtä hyvä mitä Unissakävelijä eikä kirjassa tuntunut olevan minkäänlaista kauhua. Aikamoinen pettymys verrattuna Unissakävelijään.
Unissakävelijä on todella hyvä kirja. Pelottava se ei ole ollenkaan, mutta pari hieman karmivaa kohtaa on kyllä saatu mukaan. Henkilöt ovat onnistuneita, ja olen todella yllättynyt, että myös kirjan lapsihahmot olivat hyviä. En yleensä pidä lapsista, en kirjoissa, enkä oikeassa elämässäkään. Varsinkin kirjan kaksi sekopää hahmoa olivat hyvin luotuja, vaikka toisen sekopäisyys tulikin ilmi vasta kirjan lopussa.
Saarto ja myrsky on erinomainen jatko-osa erinomaiselle kirjasarjalle. Juoni pysyy edelleen hyvänä ja päähenkilöt ovat aika lailla samanlaisia kuin ensimmäisessä osassa. Alina on edelleen hyvä päähenkilö, mutta Varjo on yhä se koko kirjan kantava voima. Mal ei ole edelleenkään mikään suosikkihahmoni, enkä enää usko pitäväni hänestä kolmannessakaan osassa. Mutta se ei loppujen lopuksi haittaa.
Anni on hieno. Jo Valkoinen Kaupunki todisti sen. Heh. Ennemmin sitä lukee hyvin kirjoitettua pornoa kuin katsoo. Ollappa terve ja/tai nuori.
Tämä jo itse sarja alusta loppun oli hyvä vaikka arvostelenkin näin vain tän vikan kirjan
Kirja on ihan ok tosin että sain siitä tietyn kiinostuksen jouduin lukee kirjan uudeleen, koska edellisellä kerralla se oli tylsyyttään jäänyt kesken. Nyt kuitenkin koulu arvo sanalla 9+
Tähän asti hyvä ja tosi mielenkintoinen. Kuten tästä niin edeltäjästä on tehty elokuva versio niin piti ihan kirjastosta käydä lainaane jotta sai uusinna.
Tosi kutkuttavaa, myönnän.
Tietyt jutut meni ohitse tarinassa, mutta muuten ihan hyvä ja hieman erillaisempi kun Kirjailian edeliset kirja.
Sai ainakin mun mielikuvituksen laukkaa.
Koko sarja oli kutkuttava ja siinä sai kuulla hieman historiaakin lopussa. En yhtään ihmettelis vaikka kirjailia tai joku kirjoittais jatkoa tai jotain saman tyylistä.
Kuitenkin hyvä seikailu ja tämän hetkinen päätös erittäin hyvä.
FitzUljaan tarina onneksi jatkuu vielä sarjassa Lordi Kultainen ja Narri ja Näkijä. Koska olen tätä kirjoittaessa jo lukenut kaikki Fitz seikkailut, voin sanoo että kannattaa muidenkin lukasta.
Ensin ajattelin että äh ja sitten ahaa nyt heräs mielenkiinto ja aijon lukee kaikki kirjat.
Surullista päähenkilön kohdalta ja minusta jäi pikusen kesken tarina, mutta muuten erittäin hyvä ja mukaansa tempasi ainakin mut.
Mukava saada 3 osa luettua, siinä tapahtu niin paljon ja jäi silti kesken ootan innolla sitä jos joku suomentaa loput Vampiraatti kirjat.
ihanaa luettavaa ja todella tempaisevaa. Tein ite tästä kolmesta kirjasta koulyesitelmän ylä-asteella koska yksi kirja ei riittäny kertomaan kuinka ihana tänä kirja sarja on.
Trilogian viimeinen osa on toimintaa täynnä. Ahneet noidat himoitsevat voimallista rumpua päähenkilömme yrittäessä pitää sen poissa heidän näpeistään. Tämä oli sarjan kirjoista hidaslukuisin, tarina ei koskaan päässyt oikein käyntiin. Yleinen toivottomuus ja vaikeus masensi. Kirjan loppu yllättikin minut, koska se oli tyyliltään jokseenkin muusta kertomuksesta poikkeava. Sijoitan tämän trilogian mielessäni niihin sarjoihin, joiden idea on kiva ja kiinnostava, mutta joiden lukeminen vain jostain syystä oli työn ja tuskan takana.
Olen perillinen sarjan suuri ystävä jo pitkältä aikaväliltä, mutta tämä kirja oli suuri pettymys. Tarina ei suuremmin jatkanut aiemmin kerrottua tarinaa eikä avannut kuin hieman Eragonin tulevaisuutta. Ikäänkuin kirja olisi kirjoitettu ja tuotettu vain rahan saamiseksi, siitä puuttui kokonaan aiempien kirjojen luonne.