Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Pidin ensimmäisestä osasta enemmän kuin tästä toisesta osasta. Tarinan pääpaino oli turnajaisissa, missä kilpailtiin magian käytön paremmuudesta. Laajamittainen taistelun kuvaus ei minusta ole kovin kiinnostavaa. En myöskään pidä ratkaisusta, että lopussa aloitetaan seuraavan osan juoni. Pidän sarjoissakin kunnollisista välipäätöksistä, jota tässä ei ollut. Aion kyllä lukea trilogian viimeisenkin osan, tosin odottamatta mitään erikoista siltä. (24.4.2020)

Kirja on ensimmäinen osa Pernin lohikäärmeritarit trilogiaa. Sarja jatkuu vielä trilogian jälkeen useilla teoksilla. En usko jatkavani enää sarjan lukemista, vaikka seuraava osa on vielä ilmestynyt suomeksi. Viimeistä osaa trilogiasta ei ole suomennettu. Kirja on klassikko 60-luvulta ja vanhat sukupuoli roolien asenteet myös näkyvät tekstissä, joka tällä kertaa hieman ärsytti. En lämmennyt erityisemmin muutenkaan tarinalle, mutta tulipahan luettua. (6.4.2020)

Sarjan kolmannen osan kohdalla kiinnostukseni tarinaa kohtaan oli jo hieman hiipunut. Kerronta ei tuntunut aina olevan kovin sujuvaa. Ehkä tässä ei tapahtunut tarpeeksi uudistusta muihin osiin verrattuna myöskään, mutta ihan kelvollinen päätös trilogialle kuitenkin. (26.3.2020)

Tarina kertoo lapsuudesta ja ystävyydestä sekä veljeydestä. Vanhan ajan kesän tunnelma välittyy hyvin tarinassa. Kirja ei genrensä puolesta ole sellainen, jota tulee juurikaan luettua. Halusin kuitenkin kirjan lukea, koska olen pitänyt muista Ray Bradburyn spefi tarinoista ja ihan OK oli tämäkin. _^(19.3.2020)

Kirottu lapsi on saanut lokaa niskaansa paljon enemmän kuin ansaitsisi.

Tarinan ansioita: Harryn ja Albuksen välisen isä-poika-suhteen kipukohdat ja kamppailut. Albuksen ja Scorpiuksen välinen liikuttava ystävyys. Pottermainen huumori. Vauhdikkaat, jännittävät, jopa vähän pelottavat ja ahdistavat juonenkäänteet. 

Koko kirja on kuulustelun muotoon kirjoitettu kertomus. Kuulusteltava pyrkii Akatemiaan.  Hänen on esiteltävä tutkimansa Valtion historiassa vaikuttaneen Adamin tarina tulkintoineen Akatemian johtohenkilöille.  Noin 2040 luvulle sijoittuvassa historiassa tappavat kulkutaudit olivat vallanneet maailman. Platon oli perustanut Valtion saarelle, jossa joukko ihmisiä oli turvassa taudeilta.

Tarinan teemana on eettisyys ja maan hallintokoneiston valta. Kirjassa kyseenalaistetaan, kuinka pitkälle voidaan mennä salailussa ja onko eettisesti oikein pilata tietoisesti yksilöiden elämä suuremman hyvän saavuttamiseksi.

Kokoelma sisältää viisi Kuningas Kall (Kull of Valusia/Kull of Atlantis) novellia. Osassa tarinoista Kall esiintyy vain maininnan tasolla, viitteenä.  Näissä novellisuomennoksissa korostuu se, kuinka hankala Howardin suomentaminen on niin että tarinoiden tunnelma myös välittyy. Suomennos tuntui kömpelölle ja viimeistelemättömälle. Mm. välillä kuningas oli Kall ja välillä Kull. Kokoelman kertomukset eivät tarinallisestikaan ole Howardin parhaimpia ja mm. joidenkin tarinoiden lopetus on melko kömpelö. Viimeinen tarina on draft versio, jonka myöhemmin Lin Carter täydensi ja julkaisi nimellä Riders Beyond the Sunrise. En tiedä kummasta versiosta suomennos on. Selkeä puute kokoelmassa onkin, että alkuperäisiä novellin nimiä ei ole mainittu. _^(5.2.2020)

Kirja sisältää kolme pienoisromaania. Mukavia tarinoita Tulen ja Jään laulun saagan historiasta. Suvuista eniten esillä on Targaryenin suku, mutta muitakin sukuja vilisee tarinassa, joten mielestäni tarinoista saa enemmän irti, jos Tulen ja jään laulun maailma on jo entuudestaan tuttu. (1.2.2020)

Tuntemukset tämän Usvasyntyinen sarjan toisen osan jälkeen ovat suurin piirtein samat, kuin ensimmäisen osan kohdalla. Osittain tarina veti hyvin, mutta paljon oli myös jaarittelua ja vatulointia. (5.1.2020)

Yllättävän hyvä, vaikkakin hyvin perinteisen jännityksen kaaren omaava Disneyn tarina. Kirjassa leikitellään kivasti ajatuksella mitä Tuhkimolle olisi tapahtunut, jos hän ei olisikaan päässyt sovittamaan lasipopoa tanssiaisten jälkeen. Tässä tarinassa Tuhkimo joutuu jopa miettimään mitä haluaa elämältään ja toteaa, että pelkkä prinssin naiminen ei taida riittää onneen. Kirjassa mennään tarina edellä, kerrontaratkaisuilla ei ole lähdetty leikkimään. Mielestäni hyvä niin, koska nyt piinallisen jännittävä tarina on keskiössä. Pidin tästä perinteistä tarinaa enemmän, vaikka ei tämä ehkä mikään mestariteos ollutkaan. Hyvä peruskirja.

Kokoelma steampunk-henkisiä novelleja. Joidenkin kirjoitustyyli vetosi minuun enemmän, joidenkin sitten vähemmän. Oikein mukava kokoelma näitä aiemmin julkaistuja novelleja kokonaisuutena kuitenkin. Pidin siitä, että novellit on jaettu kahteen teemaan, eli juurikin messinkiin ja morsiamiin. Se jäsensi kivasti ja tahtomattakin keskityin näihin teemoihin lukiessa. En esim. odottanut suhdekuvioita messinkipuolella ja jotenkin oikoluin ne lukiessa sivuseikkoina, jos sellaisia ilmeni. 

Maja Lunde kirjoittaa tarinankertojan otteella, jota on helppo ja miellyttävä lukea. Hän vaikuttaa tehneen taustatyönsä huolella, ja tarinassa on uskottavuutta ja syvyyttä. Viimeiset kertoo ihmisten ja eläinten välisistä suhteista, mutta mielestäni vähintään yhtä isoon osaan nousevat ihmissuhteet, joista kantavimpana suhteet vanhemman ja lapsen välillä. Näitä Lunde kuvaa kauniisti. 

"Kadonneet pojat" oli erikoinen tarina, jossa oli ihan omanlaisensa tunnelma. Päähenkilön kautta salaperäinen sotilassaari tulee lukijalle pala palalta tutummaksi ja siellä vallitseva omituinen tunnelma on käsin kosketeltava. Tarinan erikoiset ja osin epämiellyttävätkin henkilöhahmot on kuvattu eläväisesti ja jännitystä rakennetaan hyvin. Ongelma on vain siinä, että missään vaihessa lukijalle ei lunasteta noita rakennetun jännityksen elementtejä ja loppu on jotenkin lässähdys. Juoni ei ollut tarinan vahvin osa, mutta miljöökuvaus ja henkilöiden rakentaminen onnistui. Ihan mielellään tämän luki ja omia armeija-aikoja tuli samalla fiilisteltyä.

Kirja on koostettu sadasta erilaisesta raapalenovellista, joissa jokaisessa on mittaa tasan sata sanaa. En ole ennen tähän raapalelajityyppiin tutustunut eikä se oikein iskenyt. Sataan sanaan on vaikea mahduttaa kovin seikkaperäistä juonta. Tarinan kaari katkeaa väkisin kesken tai se jää pelkistetyksi. Shimo Suntila onnistuu osassa raapaleistaan paremmin kuin toisissa. Muutama on oikein oivaltava (suosikkini oli "Hoikka mies"), mutta liian usein novellit jäävät epäselviksi tai ne on rakennettu vain viimeisen virkkeen tuoman yllätyselementin varaan. Monesti idea on kokoelman novelleissa parempi kuin toteutus, mikä johtuu luullakseni sadan sanan rajauksen asettamista reunaehdoista.

Ensimmäisen osan tapaan tämäkin kirja tarjoilee rankkaa settiä. On totalitarismia, ihmisoikeusrikkomuksia ja epätoivoa. Kirja jatkaa tarinaa suoraan siitä mihin Korento jäi aiemmin, nyt vain saadaan mukaan muutama uusi näkökulmahenkilö. Kerronta soljuu mukavasti ja kuvailua on kivasti, mutta ei liikaa. Sarjan osat ovat tähän mennessä olleet hyvin mielenkiintoisia ja tarjoilleet melkoisen raadollisen mahdollisen tulevaisuuden. Tätäkin kirjaa lukiessa hieman ahdisti ja Satomin kohtalo hirvitti.

Mielenkiintoisia naiskohtaloita Lontoossa. Kerronnassa lomittuu 1700-luvun lopun tappaja-apteekkarin kohtalo ja nykypäivän henkilökohtaista kriisiä elävän naisen historiaselvitykset. Tarinassa pysyi mukana helposti, vaikka vähän väliä pompataan nykyaikaan ja sitten takaisin varhaiseen teollistumisen ajan Englantiin. Yllättäviä käänteitä riittää, eikä myrkyillä tappamista kuvata mitenkään erityisen ahdistavasti. Hieman naurahdin, kun löysin kirjan lopusta muutamia reseptejä. Eivät kuitenkaan ole myrkyllisiä ainesosia sisältäviä... 

Tämä jäi kesken. Kirja suunnattu nuorille (tytöille). Suomennos kamala. Kun ruvettiin puhumaan alieneista, homma jäi kesken. Aikaisemmin ärsytti drone-sanan käyttö. Se on suomeksi lennokki tai drooni, ainakin minun mielestäni. Painovirheitä. Ehkä tämä riittää. En halunnut antaa alempaa arvosanaa, kun kerran kesken jäi.

Hyvä kirja :)

En ole lukenut muita Johanna Valkama kirjoja, mutta nyt aion

Pidin kirjasta, mutta tässä on jo mennyt sen verta kauan lukemisesta, että en osaa oikein kommentoida miksi.

Pidin kirjasta, mutta tässä on jo mennyt sen verta kauan lukemisesta, että en osaa oikein kommentoida miksi.

Sain tämän nyt viimein luettua. Minulle tämä kyllä eteni alkuun liian hitaasti ja en meinannut millään jaksaa keskittyä kirjaan. Mutta alkoihan siinä onneksi joskus jotain tapahtumaankin.

Loppua kohden siis parani ja jään innolla odottamaan mitä tässä jatkossa kehkeytyy, vaikka nämä vampyyri jutut ei olekaan mitään lempi lukemistani.

Reynolds on avaruusoopperoiden Aatelia. Niin tämäkin kirja, jonka jäännökset (koira) ovat lukemattomissa. En siis tarkkaan muista kuin että politikointi on tappavaa touhua. Salapoliisiromaaniksikin väljäksi ajatellen voisi sanoa, mutta hieno kirja on! LIKELLE pyyntö, että kyllä Rynoldsin kirjat pitäisi KAIKKI saada e-kirjoiksi. Lukijoita olisi varmasti. Pyydän nätisti...

Sopii matalan fantasian lukijalle, joka tykkää runsaasta ja rikkaasta kuvailusta. Maailma ja hahmot oli rakennettu mielestäni onnistuneesti, mutta toisinaan juoni tuntui etenevän melko hitaasti, mikä aiheutti keskittymishaasteita. Pidin erityisesti siitä, miten Elianan ja Valerian välistä sidettä syvennettiin kirjan aikana. 

Sekavan ensimmäisen osan jälkeen odotukset eivät olleet järin korkealla kun aloin lukemaan 'Hallintaa'. Tarina alkoi kuitenkin varsin mukavasti eri näkökulmasta kuin aiempi osa, liittyen siihen kuitenkin selvästi. Valitettavasti edellistä osaa vaivannut sekavuus oli läsnä tässäkin osassa. Onneksi tällä kertaa henkilöhahmot olivat suuremmassa roolissa, mutta tuntui kuin kaikki hahmot olisivat olleet suurimman osan ajasta jollain lailla huumehoureiden läpi kuvattuja.