Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Kuolema on ikuinen on erinomainen lopetus Muistoja planeetta Maasta trilogialle. En sano ymmärtäneeni kaikkea yksityiskohtaista teknologia ryöpytystä, jota kirjassa välillä juurta jaksaen selostettiin, mutta sillä ei ollut suurta väliä. Kirja on jaoteltu historiallisiin aikakausiin alkaen 2010 luvulta vuoteen 18906416. Kerronta eri aikakausien mielikuvituksellisista keksinnöistä ja hankkeista sekä niistä johtaneista tapahtumista oli hykerryttävää lukemista. Myös sarjan kerronta tyyli miellytti erilaisuudellaan. Erityismaininta oikein onnistuneesta suomennoksesta. (13.2.2021)

Kirja kertoo viiden nuoren naisen selviytymisestä maailmassa, missä kaikki muut ihmiset ovat kadonneet. Tarinan kerrontakeinona käytetään paljon dialogia – osittain Tampereen murteella. Jokaisella henkilöllä on omat vaikeutensa autioituneessa maailmassa. Kirja on kirjoitettu vuonna 1975 ja hauskasti siinä on myös sen ajan henkeä kuten valintakiekolliset lankapuhelimet, kaljakorit ja vakosamettihousut. Pääosin henkilöt kuitenkin olivat aika rasittavia ja lukukokemuksenakin tarina jäi keskinkertaiseksi. _^(3.2.2021)

Tarinassa menneen tragedia kohtaa nykyisyyden. Paikoin tunnelma oli karmiva Stephen Kingin Uinu, uinu, lemmikkini tapaan. Kerrontaa ja henkilökuvausta ei kuitenkaan voi verrata Stephen Kingiin, vaikka tarinan lukikin sujuvasti ja se piti hyvin otteessaan. Parhaimmillaan tarinassa oli hyvä jännittynyt tunnelma, ennen kuin mysteeri oli ratkaisu vaiheissa. Kirjan lopetus hiukan lässähti, mutta kyllä tämä kokonaisuudessaan ihan hyvin upposi. (9.1.2021)

Reynoldsin tapaan tarinassa on mainioita ideoita ja hahmoja (kalistajat, rämäpäät, aaveartefaktit, kvinit jne.) ja sen maailma historioineen on omaperäinen ja valtava. Kirja toi paljon viihdykettä, mutta toisaalta se olisi saanut olla lyhyempi niin kuin edelliset osat olivat. (2.1.2021)

Kirjassa on viisi novellia, joissa kaikissa tarinoissa päähenkilöinä on lapsia. Siitä huolimatta tarinat ovat oikein hyvin aikuisenkin luettavissa ja niissä piilee elämänviisautta. Uusi Opabinia tarinassa käsitellään esihistoriallisen otuksen kohtaloa. Mare Serenitatis novellin tapahtumapaikkana on Kuu ja kertoo mm. ihmisten toimien vaikutuksista maailman muutoksiin. Salattujen totuuksien yliopisto opettaa näkemään elämän uudessa valossa. Näkymättömässä tähdessä pohdintana on hyvä ja paha. Kotini syvyydessä kertoo aavetalosta. Varsin hyvä lukukokemus. (1.1.2021)

Kirja on avaruuden tutkimus kertomus ja tarinan pääosassa on erityisominaisuuden omaava tyttö. Aluksi sympatiat olivat tytön puolella, mutta tarinan edetessä hahmo alkoi aika lailla ärsyttää. Samoin kävi kirjan muidenkin hahmojen kanssa. Kokonaisuus melko keskinkertainen kaiken kaikkiaan. (12.11.2020)

Kerronta on varsin hyvin otteessa pitävää ja siinä on odottava tunnelma – mitä tulee tapahtumaan. Juonen ja tunnelman puolesta kirja jäi kuitenkin Hylätystä rannasta ja Paholaisen päivästä. Kokonaisuutena en pitänyt Nälkänummesta aivan yhtä paljon kuin kahdesta edellisestä Hurleyn kirjasta. (30.10.2020)

Melkoisen ahdistava kertomus pimeistä öistä, jolloin zombievampyyrit iskevät. Jännitystä ja osin jopa kauhuelementtejä löytyy melkoisesti. Tarina on kerrottu jotenkin erikoisen välinpitämättömällä tavalla, tulee mieleen muutama kirjallisuuden klassikko. Tapahtumista kyllä kerrotaan, mutta ne esitellään melko tunteettomasti ja sitten mennäänkin jo eteenpäin. Tarinassa ei oikein keskitytä mihinkään. Lopuksi vielä tarina tuntui jäävän kesken, koska yksi mysteeri jää kokonaan ratkaisematta. Mitä tämä tällainen nyt on?! En siis oikein lämmennyt tälle kirjalle.

"Hiljaiset joet" on vaikuttava tarina ihmisyydestä, sekä sen hyvistä että huonoista puolista. Tarinan keskiössä ovat keski-ikäinen Lia ja viisi orpolasta. Näiden sankareiden puolesta lukija saa jännittää, kun maailma ympärillä alkaa tuhoutua.

Kirjassa on henkilöitä sekä 1. osasta että 2.osasta. Kirjan pääasiallinen sisältö on sodankäynti Darienista. En pitänyt tästä ihan yhtä paljon kuin kahdesta edellisestä osasta. (18.10.2020)

 Lännentarina antologia suomalaisilta kirjoittajilta. Tarinoissa tulee hyvin esiin westernin henki ja kokoelman kruunaa Juri Nummelinin essee western-spefi kirjallisuudesta. _^(9.10.2020)

Samantyyppistä mysteeriä kuin Twin Peaksissä tai vaikkapa Lostissa. Ihan vetävä tarina. Ikävä kyllä olin nähnyt jo TV sarjan silloin kun se tuli telkkarista, joten tiesin, miten tarina etenee. (6.10.2020)

Luin kirjan edellisen kerran 17 vuotta sitten.

50-luvulla kirjoitetussa kirjassa on hyvin ennustettu tulevaa, kuten interaktiivinen media/sosiaalinen media sekä nappikuulokkeet. En varmaan vuonna 2003 kiinnittänyt huomiota tähän seikkaan juurikaan, mutta nyt rinnastus tuntui ilmiselvältä. Kirja ottaa kantaa mm. ihmisen tylsistymiseen – kirjoja ei enää lueta, ne ovat kiellettyjä ja uutiset ym. informaatio luetaan vain otsikkotasolla.  Älykäs ajattelu on kuihtunut. Ihmisiä ei kiinnosta muu kuin huvittelu ja älyseinien välityksellä tapahtuva merkityksetön vuorovaikutus muihin ihmisiin. (26.9.2020)

Kirjassa on hyvä henkilöiden kuvaus, siinä on vetävä juonenkuljetus sekä tarinaa on helppoa ja vaivatonta lukea. Kirja toimii yksittäisenä teoksenakin, mutta tarkoitus on lukea sarja loppuun jossain vaiheessa. (20.9.2020)

 Sanan mahti on trilogian keskimmäinen osa, mutta luettavissa hyvin itsenäisenä teoksena. Ensimmäisen osan päähenkilöitä on mukana tässä kirjassa. En pitänyt tästä kirjasta niin paljon kuin Näkemisen lahjasta. Juoni ei oikein tällä kertaa innostanut. (_^9.9.2020)

Maapallolle on päässyt ulkoavaruudesta peräisin oleva Andromeda-mikrobi. Lähes kaikki altistuneet kuolivat yhtäkkisesti tai oman käden kautta. Vitsausta päästiin tutkimaan kahden erilaisen selviytyneen yksilön kautta. Mukana tarinassa on salassapitoa, hallituksen torjunta toimia ja organismin muuntautumisen seurauksia. Tarina oli paikoin jäykänlainen - kirja sisälsi mm. taulukoita ja kaavioita niiden selityksineen. Kirja on periaatteessa ajankohtainen näin korona aikaan. Tässä kerrotaan vain eräs menneen ajan (vuoden 1969) näkemys vihulaisen torjunnasta. (6.9.2020)

Maailma oli ihan mielenkiintoinen, mutta juoni oli heppoinen. Saattoi olla myös, että taidekauppa ei ollut itseäni kiinnostava aihe, joten senkään takia juonellisesti kirja ei itseäni häikäissyt. (18.8.2020)

Kirjassa kerrotaan monen hahmon elämästä pätkiä. Eri henkilöiden elämät kohtaavat tai sivuuttavat toisiaan. Pidin tästä tarinoiden yhteen nivoutumisen ideasta, vaikka itse tarinat eivät niin minuun purreetkaan. (_^12.8.2020)

Värikkäästi kerrottu tarina ystävyydestä. Eläinten omanlaiset persoonat tulevat hyvin esiin. Lasten kirja, joka ei tuntunut lastenkirjalta. (19.7.2020)

Kirjassa seurataan 11-vuotiaan tytön sisäistä maailmaa ja henkistä kasvua ajassa, jossa ulkopuolinen maailma myös kokee mullistuksen. Romaani, jota oli miellyttävä lukea. (30.6.2020)

Vaikka kirjassa on merirosvoja, vampyyrejä, alkuasukkaiden uhrimenoja ja kaikenmoisia otuksia, tarina on iloista hassuttelua ja seikkailua paikasta ja ajasta toiseen… ja tärkeintä on aina pelastaa maitopurkki. Kiva yhdistelmä tekstiä ja kuvaa. Kirja on kohdistettu pienille lapsille, joten oma arvosana kirjasta ei kerro mitään sen laadusta. (27.5.2020)

 Kokoelmassa on viisi eri kirjoittajaa ja viisi novellia. Anatoli Dneprov on kirjoittanut novelleista kaksi ja yksi novelleista on Strugatskin veljesten yhteistyö. Dneprovin novellit Maxwellin yhtälöt ja Iteko olivat kokoelman parhaat. Molemmat tarinat pohjautuvat matematiikkaan ja tekoäly on keskeistä tarinoissa. Tarinat olivat vetävästi kerrottu. Kolmas tarina Tantalus tuomiolla on ajankohtainen sillä se kertoo viruksista. Arkadi ja Boris Strugatskin Kuusi tulitikkua kertoo tiedemiehestä, joka tekee tieteellisiä kokeita itsellään. Viimeinen tarina Astronautti kertoo pitkällä avaruusmatkalla kohdatuista ongelmista. _^(25.5.2020)

Kirjaa kerrotaan epälineaarisesti vuorotellen Afrikka reissun jälkeen, ennen reissua ja paikan päällä. Alkupuolella pysyi vielä varsin hyvin kiinnostus outoa tarinaa kohtaan. Tunnelmassa oli samankaltaisuutta Jeff VanderMeerin Hävitys romaanin kanssa. Meno kuitenkin meni liian surrealistiseksi loppua kohti mentäessä ja en saanut tarinasta enää kunnolla otetta. (23.5.2020)

Tarina tempaa mukaansa ja sen lukeminen on varsin sujuvaa. Tarinassa on vaaraa, selviytymistä ja romanssia sekä myös yhteiskunta kritiikkiä ja kapinaa. Vaikka jotkut tarinan osat tuntuivat kliseisiltä ja jo moneen kertaan nähdyiltä, jotain tuoreen tuntuistakin sanottavaa tarinalla on.  En kuulu varsinaisesti kirjan kohderyhmään, mutta kun kirjan sai loppuun, kokonaisuudesta jäi varsin positiivinen olo.  (17.5.2020)

Kirjan tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen Japanin hallinnassa olevalle Sahalinille. Ydinsodan jälkeen Sahalin oli siirtynyt takaisin Japanin hallintaan Venäjältä. Siitä käytettiin kirjassa molempia nimiä Sahalin ja Karafuto.

Post-apokalyptisessä maailmassa on kurjuutta olan takaa. Sahalin on lähinnä vankien ja entisten vankien ja pakolaisten asuttama vyöhyke, missä on omat tapansa. Tarinaa kertoo nuori futurologi Japanista, joka on tutustumassa Sahalinin oloihin. Kertojanaisen ääni tuntuu paikoin lakoniselta ja käytös jossain määrin tunteettomalta, mikä puolestaan on ristiriidassa hänen kulttuurin kiinnostuksensa kanssa. Sama fiilis jäi naisen venäläissyntyisestä saattaja miehestä, vaikka toisaalta kyllä heillä oli humanitaarista välittämistäkin toiminnoissaan. Hieman outo tunne jäi kokonaisuudesta. Kirjan loppupuoli veti paremmin ja lopetus oli hyvä.  (12.5.2020)