Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Pidin kirjasta, mutta tässä on jo mennyt sen verta kauan lukemisesta, että en osaa oikein kommentoida miksi.
Pidin kirjasta, mutta tässä on jo mennyt sen verta kauan lukemisesta, että en osaa oikein kommentoida miksi.
Sain tämän nyt viimein luettua. Minulle tämä kyllä eteni alkuun liian hitaasti ja en meinannut millään jaksaa keskittyä kirjaan. Mutta alkoihan siinä onneksi joskus jotain tapahtumaankin.
Loppua kohden siis parani ja jään innolla odottamaan mitä tässä jatkossa kehkeytyy, vaikka nämä vampyyri jutut ei olekaan mitään lempi lukemistani.
Reynolds on avaruusoopperoiden Aatelia. Niin tämäkin kirja, jonka jäännökset (koira) ovat lukemattomissa. En siis tarkkaan muista kuin että politikointi on tappavaa touhua. Salapoliisiromaaniksikin väljäksi ajatellen voisi sanoa, mutta hieno kirja on! LIKELLE pyyntö, että kyllä Rynoldsin kirjat pitäisi KAIKKI saada e-kirjoiksi. Lukijoita olisi varmasti. Pyydän nätisti...
Sopii matalan fantasian lukijalle, joka tykkää runsaasta ja rikkaasta kuvailusta. Maailma ja hahmot oli rakennettu mielestäni onnistuneesti, mutta toisinaan juoni tuntui etenevän melko hitaasti, mikä aiheutti keskittymishaasteita. Pidin erityisesti siitä, miten Elianan ja Valerian välistä sidettä syvennettiin kirjan aikana.
Sekavan ensimmäisen osan jälkeen odotukset eivät olleet järin korkealla kun aloin lukemaan 'Hallintaa'. Tarina alkoi kuitenkin varsin mukavasti eri näkökulmasta kuin aiempi osa, liittyen siihen kuitenkin selvästi. Valitettavasti edellistä osaa vaivannut sekavuus oli läsnä tässäkin osassa. Onneksi tällä kertaa henkilöhahmot olivat suuremmassa roolissa, mutta tuntui kuin kaikki hahmot olisivat olleet suurimman osan ajasta jollain lailla huumehoureiden läpi kuvattuja.
Tunnelma ja taistelut ne senkun tiivistyvät ja lisääntyvät. Jotkin lohikäärmeet tahtovat maailmanvalloitusta vielä aiempaa enemmän ja ihmisten jääräpäisyydessä ei ole mitään uutta. Siinä välillä tasapainottelevat päähenkilömme, joille näiden jahtaavien tahojen lisäksi vielä selviää kaikenlaista vanhemmistaan. Kirja vaikuttaa luontevalta jatkolta tähän sarjaan, ei yllättänyt millään tavalla. Juoni on melkoisen ennalta-arvattava, mutta ihan kelvollinen. Suretti kun jouduin lukiessa hautaamaan toiveeni herkullisista ihmissuhdekoukeroista. Lähinnä tässä joko suunnitellaan sotaa tai käydään sitä eturintamassa.
Tämä on semmoinen kirja, jota ei malttaisi laskea pois käsistä, kun sitä lukee. Tarina on samaan aikaan niin ihana sen puoleen, että se sisältää kaikki ne elementit, jotka minussa kirjoissa viehättävät (fantasiaa, romantiikkaa, seikkailua ja jännitystä), mutta kuitenkin omalaatuisilla ja niin nerokkailla elementeillä (en halua kertoa sen enempää siitä, niin säilyy mystiikka omaa lukua varten;) ). Henkilöhahmot on myös luotu erinomaisesti, koska heistä alkaa aidosti välittämään erittäin nopeasti ja haluaa tietää lisää. Heidän välillään on vastakkainaseitteluja ja erilaisia ihmissuhteita, mutta ne säilyvät jotenkin niin raikkaina, että valinnat niiden suhteen ei ole ilmiselviä, koska hahmot ovat niin inhimillisiä, eli eivät vain pahoja tai hyviä, vaan heissä on eri luonteenpiirteitä ja ulottuvuuksia kuten kaikissa aidosti onkin! Kaiken kaikkiaan suosittelen tätä kirjaa erittäin paljon luettavaksi! En ollut pitkään aikaan lukenut mitään uutta kirjaa, joka jotenkin onnistui niin hyvin matchaamaan/sopimaan, juuri siihen mitä minä kirjalta kaipasin tai halusin. Odotan innolla tarinan jatkumista!
Talon sagan kolmannessa osassa jatketaan pakoilemista, taistelua ja juonittelua. Nyt aletaan taistella hieman jo vastaan ja tunteetkin kuumenevat kolmiodraaman syövereissä. Kirjan alkupuoli on mielestäni melkoisen puuduttavaa luettavaa, mutta loppua kohden mentäessä menee jännäksi. Edelleen odotan josko tämä muuttuisi reversed haremiksi, mutta ei hyvältä näytä... Nopea- ja helppolukuinen kirja tämä on kuten sarjan aiemmatkin osat. Täytyypäs siirtyä heti seuraavaan osaan, kun loppui niin jännästi!
Kirja oli jännittävä, hyvin otteessa pitävä ja ennalta- arvaamaton. Thomasin kamppailu ihmisyydestään oli koskettavaa. Jään malttamattomana odottamaan seuraavaa osaa!
Kirjasta jäi jotenkin irrallinen ja sekava vaikutelma. Välillä kone yskähteli jo lupaavasti käyntiin lähtöä enteillen, mutta sitten tarina taas lässähti. Punaista lankaa ei oikein tahtonut löytyä, vaan juoni pompahteli aiheesta toiseen saamatta oikein kunnon otetta mistään. Potentiaalia X-alueessa kyllä tuntuu olevan vaikka mihin, harmi ettei siitä saatu kuin pari kolme rippusta sovitettua tarinaan.
Pakoilua ja sekavia tunteita, siinä tämä kirja tiivistettynä. Lohikäärmetyttö Ember pakoilee lohikäärmeiden omaa järjestöä ja myös lohikäärmeitä jahtaavaa järjestöä. Siinä samalla hän yrittää selvittää omia tunteitaan kahta kuumaa poikaa kohtaan. Taustalla hänen veljensä punoo juonia. Tästä kirjasta ei siis tapahtumia puutu. Jopa minä, joka pidän juonivetoisesta kerronnasta, olisin ajoittain kaivannut lyhyttä pysähdystä ennen seuraavaan kriisiin syöksymistä. Hyvä tarina tämä kuitenkin on ja kaikkea jännää tapahtuu aivan loogisessa järjestyksessä. Ärsyttää kylläkin miksi Emberin pitää valita poikien välillä, miksi ei voisi vain saada molempia? Reversed harem sopisi tähän sarjaan mainiosti.
Ihmishahmossa piilossa elelevien lohikäärmeiden tarina alkaa. Päähenkilönä toimivaa lohikäärmetyttöä Emberiä kutsutaan poikaseksi, onhan hän vasta 16-vuotias. Kirja sijoittuu kesään, jonka aikana hänen elämästään ei puutu kouluttautumista, kaipuuta vapauteen ja romantiikkaa. Kirja on nopealukuinen ja mukaansatempaava, teinielämää lohikäärmekiemuroin kuvaileva kertomus. Pidin hitaasti punoutuvasta jännityksestä ja kerrankin henkilöhahmot eivät ärsyttäneet olemassaolollaan. En kuitenkaan pääse siitä yli, miten häiritsevästi eräs hahmo kutsuu päähenkilöä vuoroin poikaseksi ja vuoroin käy aivan kuumana tähän. Ei näin. Muuten oikein hyvä kirja!
Jo vaikka kuinka mones kotimainen fantasiakirja, jossa seikkaillaan Kainuun korvessa. Miten hauskaa! Kirja sisältää monipuolisia kuvauksia metsästä ja ihmisten elämästä sen kaikessa raadollisuudessa 1800-luvun alkupuolen Suomessa. Pidin kirjasta enemmän loppua kohti mentäessä, kirjan alkupuolella ei tuntunut erityisemmin tapahtuvan mitään. Syy on varmaankin kerronnassa, joka ei ole kovin juonivetoinen. Kertomus on mielestäni kuin vuoden kiertokulkua kuvaava maalaus, jossa kerrotaan päähenkilön sattumuksista tarttumatta sen kummemmin mihinkään mitä tapahtuu.
Odd Thomas on 20-vuotias nuorukainen, jolla on ns. kuudes aisti, kyky nähdä kuolleita ihmisiä (joiden joukkoon kuuluu muun muassa sentimentaalinen Elviksen haamu) ja muita yliluonnollisia olentoja - kuten bodacheja, varjomaisia henkiolentoja, joiden läsnäolo ennustelee väkivaltaa ja kuolemaa. Jokin paha uhkaa Pico Mundon pikkukaupunkia, eikä kukaan muu pysty pysäyttämään sitä kuin Odd Thomas parin uskotun ystävänsä kanssa.
Richard Adamsin "Ruttokoirat" (WSOY, 1978) tuli tutuksi jo melko pienenä, kun jo edesmennyt tätini minulle kirjaa kovasti kehui. En kuitenkaan saanut kirjaa luettua ennen kuin nyt, eikä se kyllä mikään lastenkirja olekaan, vaikka koirista kertookin.
Roald Dahlin "Iso kiltti jätti" (Art House, 2016) jäi minulta lapsena lukematta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kuten klisee kuuluu. Ja kyllä tämä olikin jännittävä tarina!
Sohvi on pikkuinen orpotyttö, joka eräänä yönä sattuu näkemään ikkunastaan, kuinka seitsemän metriä korkea jättiläinen kulkee mustaan viittaan pukeutuneena ja puuhailee jotain hämäräperäistä. Sohvi joutuu jättiläisen sieppaamaksi ja kuljetetaan halki aavikkojen jättiläismaahan, jossa asustaa joukko toinen toistaan kammottavampia jättiläisiä, joilla on Verikorston ja Penskanpurijan kaltaisia nimiä, ja jotka toden totta syövät ihmisiä elävältä.
Kaikki maailman olennot toimivat kunnioittavassa suhteessa toisiinsa, eikä kenelläkään ole oikeutta rikkoa tätä sääntöä. Paitsi näköjään ihmisillä. Kirjan päähenkilö on nuori tyttö, joka huomaa osaavansa taikoa ja onkin pian sotkeutunut ihmisten valtapeleihin ja erimielisyyksiin. Siinä kaiken keskellä hän elää nuoruuttaan ja yrittää ymmärtää itseään. Kirja on kirjoitettu harvinaisen vahvasti nuoren päähenkilön ajatusten ja tuntojen kautta. Jos olisin lukenut tämän yläkouluikäisenä, olisi varmasti kolahtanut. Nyt vanhempana kirjaa lukiessa opus herätti kaikuja omista ajatuksista silloin enemmän tai vähemmän kultaisessa nuoruudessa. Enorannan kirjoitustyyli ei oikein iske minuun kuvailevuudessaan, mutta pidin tästä kirjasta kuitenkin hänen tuotannossaan esim. Kesämyrskyä enemmän. Kyllähän tämä aivan mielikuvituksellinen kertomus on.
Olen rehellinen: otin tämän kirjaston hyllyltä sen kannen vuoksi, siinä on nättejä naisia ja siinä on viittaus siihen että tämä liittyisi X-Men universumiin. Tiedän Milo Manaran vain koska olen lukenut Sandmanin ja siellä oli yksi Milo Manaran kuvittama tarina. Vaikka olenkin nähnyt vain yhden tarinan häneltä, tunnistin tämän taiteilijan välittömästi. Joten olin innokas näkemään (nimenomaan näkemään, en lukemaan) tämän. Jep, tämä oli juuri sellainen kuin kuvittelinkin. Kauniita naisia lähes olemattomissa vaatekappaleissa ja juoni oli siellä jossakin niiden alla. Oli oikeastaan huvittavaa, miten nämä naiset olivat niin valmiin näköisinä seksiin kun katsoo heidän asentojaan. Ihan sama mikä tilanne on päällä, niin heidän suunsa on auki ja asento on viettelevä. Tämä kuuluu ehkä X-Meneihin, mutta eroottisella ja erittäin, erittäin, erittäin kaukaisella tavalla. Ei sitä tietäisi jollei alussa olisi hahmojen esittelyä. Niin, juoni on ohut mutta OK. Piirrosjälki on kaunista. Tämä on ihan OK kirja, kunhan tältä ei odota mitään älykästä eikä sitä että tässä olisi jotain varsinaista X-Men-touhuilua. Tämä pitäisi lukea ennemminkin jonain seksi(kkäänä) X-Men-fantasiana.
Hieman unenomaisesti kirjoitettu historiallinen kertomus pienen kylän koettelemuksista. Melko pieneen sivumäärään on mahdutettu suuri tarina, joka loppuu juuri kun se vasta tuntuu alkavan. Kirja on pitkälti yli puolenvälin pelkkää loppukohtauksen taustoitusta. Kun juoni sitten tuntuu lähtevän etenemään, kirja loppuukin yhtäkkiä. Tarina on kirjoitettu niin, että joka toinen kappale kertoo nykyajasta ja joka toinen on päähenkilön myöhemmin muisteltua. En ole aivan varma kerrontaratkaisusta. Tämä on näitä kirjoja, joita ei tule innostus lukea uudestaan.
Talo taivaansinisellä merellä on aikuisille suunnattu satukirja, jollaista olen etsinyt vuosia. Siinä taianomaisen maailman ja hahmojen kautta käsitellään isoja, vaikeita, pelottaviakin aiheita. Kirja paljastaa maailman todellisen kauneuden, joka rakentuu pienistä asioista materian ja vallan tuolla puolen. Kirjan maailma on kuvitteellinen mutta niin lähellä omaamme, että sitä välillä tekee mieli yrittää koskettaa.
Valtakunta-sarjan koukuttava jatko-osa, jota ei edellisten osien tapaan voinut laskea käsistä. Odotukseni olivat korkealla tämän suhteen, koska edellinen osa oli niin upea. Niinhän siinä sitten kävi, että hieman jouduin pettymään. Kirjassa keskitytään mielestäni liikaa poliittisiin peleihin ja liian vähän romantiikkaan. :D kyllähän romantiikkaa ja hauskoja heittoja löytyi tästäkin osasta, mutta aivan liian vähän. Taitavasti kirjailija pyörittää juonittelujen verkkoa ja kutoo sen lopussa yhteen hyvin Maasimaiseen tapaan. Siihen liittyen ei ole valittamista. Tästä kirjasta tuli kirjailijan Throne of Glass -sarja mieleen, siinäkin mennään kovasti taistelusta toiseen.
Aihe hyvä, maailma hyvä, mutte kerronta ei vaan imaissut mukaan. Loppujen selittelyt tarinalle söi lukukukokemusta entisestään. Teoksen ja jatko-osan nerokkuus piilee siinä, että kuvattu maailma ei kokonaan ole dystooppista kuvitelmaa, vaan ihan nykypäivää joissain kolkissa maailamaa.
Minä pidin tästä tummanpuhuvasta, pohjoiseen sijoittuvasta esikoisromaanista. Kieli on tavattoman kaunista ja ilmaisurikasta, dialogiin elävyyttä tuo ihana murre, jota ei kuitenkaan ole liikaa niin, että tekstistä tulisi raskas lukea. Maagisen realistinen kostotarina jää vahvasti mieleen.
Erikoisesti toteutettu novellikokoelma, jota voi lukea kummastakin kannesta alkaen. Nolottaa myöntää, mutta vasta luettuani MELKEIN KOKO KIRJAN, tajusin aina kahdella novellilla olevan sama nimi. Siinä samassa rytäkässä ymmärsin, että jotkut samannimiset kertomukset kuvaavat samaa tarinaa, ainoastaan eri näkökulmista. Ennen tätä oivallusta olin pitänyt novelleja melko tylsinä ja tyhjänpäiväisinä, mutta tämä kerrontaratkaisu herätti mielenkiintoni. Kokoelmasta jäi hieman ristiriitainen olo ja olisinkin kaivannut enemmän luettavaa. Sitten olisin ehkä pystynyt päättämään pidänkö kirjasta vai en.