Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Kirjassa kerrotaan monen hahmon elämästä pätkiä. Eri henkilöiden elämät kohtaavat tai sivuuttavat toisiaan. Pidin tästä tarinoiden yhteen nivoutumisen ideasta, vaikka itse tarinat eivät niin minuun purreetkaan. (_^12.8.2020)

Värikkäästi kerrottu tarina ystävyydestä. Eläinten omanlaiset persoonat tulevat hyvin esiin. Lasten kirja, joka ei tuntunut lastenkirjalta. (19.7.2020)

Kirjassa seurataan 11-vuotiaan tytön sisäistä maailmaa ja henkistä kasvua ajassa, jossa ulkopuolinen maailma myös kokee mullistuksen. Romaani, jota oli miellyttävä lukea. (30.6.2020)

Vaikka kirjassa on merirosvoja, vampyyrejä, alkuasukkaiden uhrimenoja ja kaikenmoisia otuksia, tarina on iloista hassuttelua ja seikkailua paikasta ja ajasta toiseen… ja tärkeintä on aina pelastaa maitopurkki. Kiva yhdistelmä tekstiä ja kuvaa. Kirja on kohdistettu pienille lapsille, joten oma arvosana kirjasta ei kerro mitään sen laadusta. (27.5.2020)

 Kokoelmassa on viisi eri kirjoittajaa ja viisi novellia. Anatoli Dneprov on kirjoittanut novelleista kaksi ja yksi novelleista on Strugatskin veljesten yhteistyö. Dneprovin novellit Maxwellin yhtälöt ja Iteko olivat kokoelman parhaat. Molemmat tarinat pohjautuvat matematiikkaan ja tekoäly on keskeistä tarinoissa. Tarinat olivat vetävästi kerrottu. Kolmas tarina Tantalus tuomiolla on ajankohtainen sillä se kertoo viruksista. Arkadi ja Boris Strugatskin Kuusi tulitikkua kertoo tiedemiehestä, joka tekee tieteellisiä kokeita itsellään. Viimeinen tarina Astronautti kertoo pitkällä avaruusmatkalla kohdatuista ongelmista. _^(25.5.2020)

Kirjaa kerrotaan epälineaarisesti vuorotellen Afrikka reissun jälkeen, ennen reissua ja paikan päällä. Alkupuolella pysyi vielä varsin hyvin kiinnostus outoa tarinaa kohtaan. Tunnelmassa oli samankaltaisuutta Jeff VanderMeerin Hävitys romaanin kanssa. Meno kuitenkin meni liian surrealistiseksi loppua kohti mentäessä ja en saanut tarinasta enää kunnolla otetta. (23.5.2020)

Tarina tempaa mukaansa ja sen lukeminen on varsin sujuvaa. Tarinassa on vaaraa, selviytymistä ja romanssia sekä myös yhteiskunta kritiikkiä ja kapinaa. Vaikka jotkut tarinan osat tuntuivat kliseisiltä ja jo moneen kertaan nähdyiltä, jotain tuoreen tuntuistakin sanottavaa tarinalla on.  En kuulu varsinaisesti kirjan kohderyhmään, mutta kun kirjan sai loppuun, kokonaisuudesta jäi varsin positiivinen olo.  (17.5.2020)

Kirjan tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen Japanin hallinnassa olevalle Sahalinille. Ydinsodan jälkeen Sahalin oli siirtynyt takaisin Japanin hallintaan Venäjältä. Siitä käytettiin kirjassa molempia nimiä Sahalin ja Karafuto.

Post-apokalyptisessä maailmassa on kurjuutta olan takaa. Sahalin on lähinnä vankien ja entisten vankien ja pakolaisten asuttama vyöhyke, missä on omat tapansa. Tarinaa kertoo nuori futurologi Japanista, joka on tutustumassa Sahalinin oloihin. Kertojanaisen ääni tuntuu paikoin lakoniselta ja käytös jossain määrin tunteettomalta, mikä puolestaan on ristiriidassa hänen kulttuurin kiinnostuksensa kanssa. Sama fiilis jäi naisen venäläissyntyisestä saattaja miehestä, vaikka toisaalta kyllä heillä oli humanitaarista välittämistäkin toiminnoissaan. Hieman outo tunne jäi kokonaisuudesta. Kirjan loppupuoli veti paremmin ja lopetus oli hyvä.  (12.5.2020)

Pidin ensimmäisestä osasta enemmän kuin tästä toisesta osasta. Tarinan pääpaino oli turnajaisissa, missä kilpailtiin magian käytön paremmuudesta. Laajamittainen taistelun kuvaus ei minusta ole kovin kiinnostavaa. En myöskään pidä ratkaisusta, että lopussa aloitetaan seuraavan osan juoni. Pidän sarjoissakin kunnollisista välipäätöksistä, jota tässä ei ollut. Aion kyllä lukea trilogian viimeisenkin osan, tosin odottamatta mitään erikoista siltä. (24.4.2020)

Kirja on ensimmäinen osa Pernin lohikäärmeritarit trilogiaa. Sarja jatkuu vielä trilogian jälkeen useilla teoksilla. En usko jatkavani enää sarjan lukemista, vaikka seuraava osa on vielä ilmestynyt suomeksi. Viimeistä osaa trilogiasta ei ole suomennettu. Kirja on klassikko 60-luvulta ja vanhat sukupuoli roolien asenteet myös näkyvät tekstissä, joka tällä kertaa hieman ärsytti. En lämmennyt erityisemmin muutenkaan tarinalle, mutta tulipahan luettua. (6.4.2020)

Sarjan kolmannen osan kohdalla kiinnostukseni tarinaa kohtaan oli jo hieman hiipunut. Kerronta ei tuntunut aina olevan kovin sujuvaa. Ehkä tässä ei tapahtunut tarpeeksi uudistusta muihin osiin verrattuna myöskään, mutta ihan kelvollinen päätös trilogialle kuitenkin. (26.3.2020)

Tarina kertoo lapsuudesta ja ystävyydestä sekä veljeydestä. Vanhan ajan kesän tunnelma välittyy hyvin tarinassa. Kirja ei genrensä puolesta ole sellainen, jota tulee juurikaan luettua. Halusin kuitenkin kirjan lukea, koska olen pitänyt muista Ray Bradburyn spefi tarinoista ja ihan OK oli tämäkin. _^(19.3.2020)

Kirottu lapsi on saanut lokaa niskaansa paljon enemmän kuin ansaitsisi.

Tarinan ansioita: Harryn ja Albuksen välisen isä-poika-suhteen kipukohdat ja kamppailut. Albuksen ja Scorpiuksen välinen liikuttava ystävyys. Pottermainen huumori. Vauhdikkaat, jännittävät, jopa vähän pelottavat ja ahdistavat juonenkäänteet. 

Koko kirja on kuulustelun muotoon kirjoitettu kertomus. Kuulusteltava pyrkii Akatemiaan.  Hänen on esiteltävä tutkimansa Valtion historiassa vaikuttaneen Adamin tarina tulkintoineen Akatemian johtohenkilöille.  Noin 2040 luvulle sijoittuvassa historiassa tappavat kulkutaudit olivat vallanneet maailman. Platon oli perustanut Valtion saarelle, jossa joukko ihmisiä oli turvassa taudeilta.

Tarinan teemana on eettisyys ja maan hallintokoneiston valta. Kirjassa kyseenalaistetaan, kuinka pitkälle voidaan mennä salailussa ja onko eettisesti oikein pilata tietoisesti yksilöiden elämä suuremman hyvän saavuttamiseksi.

Kokoelma sisältää viisi Kuningas Kall (Kull of Valusia/Kull of Atlantis) novellia. Osassa tarinoista Kall esiintyy vain maininnan tasolla, viitteenä.  Näissä novellisuomennoksissa korostuu se, kuinka hankala Howardin suomentaminen on niin että tarinoiden tunnelma myös välittyy. Suomennos tuntui kömpelölle ja viimeistelemättömälle. Mm. välillä kuningas oli Kall ja välillä Kull. Kokoelman kertomukset eivät tarinallisestikaan ole Howardin parhaimpia ja mm. joidenkin tarinoiden lopetus on melko kömpelö. Viimeinen tarina on draft versio, jonka myöhemmin Lin Carter täydensi ja julkaisi nimellä Riders Beyond the Sunrise. En tiedä kummasta versiosta suomennos on. Selkeä puute kokoelmassa onkin, että alkuperäisiä novellin nimiä ei ole mainittu. _^(5.2.2020)

Kirja sisältää kolme pienoisromaania. Mukavia tarinoita Tulen ja Jään laulun saagan historiasta. Suvuista eniten esillä on Targaryenin suku, mutta muitakin sukuja vilisee tarinassa, joten mielestäni tarinoista saa enemmän irti, jos Tulen ja jään laulun maailma on jo entuudestaan tuttu. (1.2.2020)

Tuntemukset tämän Usvasyntyinen sarjan toisen osan jälkeen ovat suurin piirtein samat, kuin ensimmäisen osan kohdalla. Osittain tarina veti hyvin, mutta paljon oli myös jaarittelua ja vatulointia. (5.1.2020)

Yllättävän hyvä, vaikkakin hyvin perinteisen jännityksen kaaren omaava Disneyn tarina. Kirjassa leikitellään kivasti ajatuksella mitä Tuhkimolle olisi tapahtunut, jos hän ei olisikaan päässyt sovittamaan lasipopoa tanssiaisten jälkeen. Tässä tarinassa Tuhkimo joutuu jopa miettimään mitä haluaa elämältään ja toteaa, että pelkkä prinssin naiminen ei taida riittää onneen. Kirjassa mennään tarina edellä, kerrontaratkaisuilla ei ole lähdetty leikkimään. Mielestäni hyvä niin, koska nyt piinallisen jännittävä tarina on keskiössä. Pidin tästä perinteistä tarinaa enemmän, vaikka ei tämä ehkä mikään mestariteos ollutkaan. Hyvä peruskirja.

Kokoelma steampunk-henkisiä novelleja. Joidenkin kirjoitustyyli vetosi minuun enemmän, joidenkin sitten vähemmän. Oikein mukava kokoelma näitä aiemmin julkaistuja novelleja kokonaisuutena kuitenkin. Pidin siitä, että novellit on jaettu kahteen teemaan, eli juurikin messinkiin ja morsiamiin. Se jäsensi kivasti ja tahtomattakin keskityin näihin teemoihin lukiessa. En esim. odottanut suhdekuvioita messinkipuolella ja jotenkin oikoluin ne lukiessa sivuseikkoina, jos sellaisia ilmeni. 

Maja Lunde kirjoittaa tarinankertojan otteella, jota on helppo ja miellyttävä lukea. Hän vaikuttaa tehneen taustatyönsä huolella, ja tarinassa on uskottavuutta ja syvyyttä. Viimeiset kertoo ihmisten ja eläinten välisistä suhteista, mutta mielestäni vähintään yhtä isoon osaan nousevat ihmissuhteet, joista kantavimpana suhteet vanhemman ja lapsen välillä. Näitä Lunde kuvaa kauniisti. 

"Kadonneet pojat" oli erikoinen tarina, jossa oli ihan omanlaisensa tunnelma. Päähenkilön kautta salaperäinen sotilassaari tulee lukijalle pala palalta tutummaksi ja siellä vallitseva omituinen tunnelma on käsin kosketeltava. Tarinan erikoiset ja osin epämiellyttävätkin henkilöhahmot on kuvattu eläväisesti ja jännitystä rakennetaan hyvin. Ongelma on vain siinä, että missään vaihessa lukijalle ei lunasteta noita rakennetun jännityksen elementtejä ja loppu on jotenkin lässähdys. Juoni ei ollut tarinan vahvin osa, mutta miljöökuvaus ja henkilöiden rakentaminen onnistui. Ihan mielellään tämän luki ja omia armeija-aikoja tuli samalla fiilisteltyä.

Kirja on koostettu sadasta erilaisesta raapalenovellista, joissa jokaisessa on mittaa tasan sata sanaa. En ole ennen tähän raapalelajityyppiin tutustunut eikä se oikein iskenyt. Sataan sanaan on vaikea mahduttaa kovin seikkaperäistä juonta. Tarinan kaari katkeaa väkisin kesken tai se jää pelkistetyksi. Shimo Suntila onnistuu osassa raapaleistaan paremmin kuin toisissa. Muutama on oikein oivaltava (suosikkini oli "Hoikka mies"), mutta liian usein novellit jäävät epäselviksi tai ne on rakennettu vain viimeisen virkkeen tuoman yllätyselementin varaan. Monesti idea on kokoelman novelleissa parempi kuin toteutus, mikä johtuu luullakseni sadan sanan rajauksen asettamista reunaehdoista.

Ensimmäisen osan tapaan tämäkin kirja tarjoilee rankkaa settiä. On totalitarismia, ihmisoikeusrikkomuksia ja epätoivoa. Kirja jatkaa tarinaa suoraan siitä mihin Korento jäi aiemmin, nyt vain saadaan mukaan muutama uusi näkökulmahenkilö. Kerronta soljuu mukavasti ja kuvailua on kivasti, mutta ei liikaa. Sarjan osat ovat tähän mennessä olleet hyvin mielenkiintoisia ja tarjoilleet melkoisen raadollisen mahdollisen tulevaisuuden. Tätäkin kirjaa lukiessa hieman ahdisti ja Satomin kohtalo hirvitti.

Mielenkiintoisia naiskohtaloita Lontoossa. Kerronnassa lomittuu 1700-luvun lopun tappaja-apteekkarin kohtalo ja nykypäivän henkilökohtaista kriisiä elävän naisen historiaselvitykset. Tarinassa pysyi mukana helposti, vaikka vähän väliä pompataan nykyaikaan ja sitten takaisin varhaiseen teollistumisen ajan Englantiin. Yllättäviä käänteitä riittää, eikä myrkyillä tappamista kuvata mitenkään erityisen ahdistavasti. Hieman naurahdin, kun löysin kirjan lopusta muutamia reseptejä. Eivät kuitenkaan ole myrkyllisiä ainesosia sisältäviä...