Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Helppolukuinen ja nopeasti etenevä tarina, joka sarjan ensimmäisen kirjan tavoin yllättää sillä miten saumattomasti viihteellinen juoni ja ajoittain synkkä todellisuus sopivat samaan tarinaan. En sanoisi kirjaa viihderomaaniksi (vaikka sitä kai enimmäkseen sellaisena on markkinoitu) vaan enemmänkin viihderomaanin ja yhteiskunnallisen fantasian hybridiksi. Genrerajat rikkoutuvat jälleen mielenkiintoisella tavalla. Romanttisessa viihdekirjallisuudessa yleensä vältetään "liian synkkiä" aiheita, ja vaikka Salaisuuksia Delobriandissa sopii tähän genreen estetiikkansa ja hahmojen suhteisiin keskittyvän juonen puolesta, tarinaan kuuluu orgaanisesti myös yhteiskunnan ja hahmojen pimeä puoli. Tätä pimeää puolta käsitellään myös "jalat-maassa" asenteella, jolla on oikeasti jotain sanottavaa todellisuudesta, sen sijaan että dramaattisia asioita tapahtuisi vain lukijan järkyttämisen vuoksi. Sekä tätä kirjaa että Dionnen tyttöjä tuntuu hyvin keinotekoiselta yrittää ajatella minkään selvän genren edustajana, sillä kaikki tarinan elementit kuuluvat niin luonnollisesti yhteen, vaikka saattavat hämmentää sellaista lukijaa, joka odottaa vain keijuja ja romantiikkaa.
Minun on ollut jo pitkään vaikea päästä sisälle eeppiseen fantasiaan, koska on tuntunut, ettei ole aikaa keskittyä kirjasarjoihin, joita täytyy lukea pitkään, ennen kuin ne alkavat todella palkitsemaan. Suojan kanssa tätä ongelmaa ei ollut, sillä teksti itsessään oli tarpeeksi stimuloivaa luettavaa. Tekstitason yksityiskohtia oli niin paljon, sanavalinnat, lauserakenteet, nimet ja puhetyylit olivat niin mietittyjä, että lukeminen itsessään oli alusta saakka kiinnostavaa, ei pelkästään väline tarinan kokemiselle. Juuri tämä tekstin pintatason yllätyksellisyys ja yksityiskohtaisuus sai kirjan erottumaan edukseen niiden eeppisten kirjojen joukosta, joita olen viimevuosina yrittänyt lukea.
Pohdiskelevasti kerrottu tarina erityisherkästä tytöstä ja vähän erilaisesta demonista. Kirja toi mieleeni Meyerin Vieras-romaanin, koska molemmissa näistä kirjoista ihmistytön aivoihin pomppaa toinen tietoisuus. Tässä kirjassa tarinaa kerrottaan niin tytön kuin demoniolennonkin näkökulmasta. Kokonaisuus on selkeä ja harmoninen, kerrontaratkaisu tuo mukavasti syvyyttä tarinaan. Molemmille kerronnan näkökulmahenkilöille tuntuu olevan tärkeintä miltä ihmistytöstä missäkin tilanteessa tuntuu ja sitä kuvattaankin kirjassa PALJON. Juoni on mielestäni mielenkiintoinen ja kirjan loppua kohden siihen aletaan keskittyä enemmän. Juonivetoisen kerronnan ystävänä aloinkin saada tarinasta enemmän irti juuri kirjan puolivälin jälkeen. Kirjan loppu on (asiaa suuremmin spoilaamatta) jännä, onneksi jaksoin kahlata alun läpi ja pääsin lukemaan sen. Lukiessa nautin eniten erilaisten perspektiivien ja ajatusmallien esiintuonnista ja henkilöhahmojen kasvusta. Päähenkilön opiskeluala kuulostaa myös kiinnostavalta, siitä olisin voinut lukea enemmänkin!
Eeppinen seikkailu jatkuu. Kuningasmieliset ja kirkon kannattajat ottavat yhteen vähän jokaisella nurkalla, henkilöhahmot etsivät toisiaan ja kaikilla on henkilökohtaisia kriisejä. Kirja jatkaa näin ollen tätä jo viiden kirjan mittaiseksi paisunutta sarjaa sille hyvin tyypillisellä tyylillä. Juoni etenee hitaasti, koska jokaisesta juonen lonkerosta kerrotaan pikkuinen pätkä kerrallaan. Täysin ymmärrettävää näin laajaa maailmaa kuvailtaessa. Minusta tuntuu kuitenkin, että nimiralli on tässä kirjassa vielä edellistäkin osaa reippaampi. Siitä johtui, että välillä en oikein pysynyt kärryillä pitäisikö minun tuntea esitelty henkilö. Välillä sorruttiin infodumppaukseen, kun henkilön koko tausta lähdettiin avaamaan aina esi-isien nimiä ja vaakunoita myöten. Loppupuoli kirjasta sopi minulle paremmin, koska kerronnan jänne oli lyhyempi. Pysyin siis silloin paremmin mukana juonessa, kun juonen eri osat alkoivat hieman limittyä ja eri henkilöiden edesottamuksista kerrottiin lomittain, ei peräkkäin. Silloin ei enää tuntunut, että luen viittä kirjaa sekaisin. Eniten tässä sarjassa pidän virtauksesta ja kaikesta sen mahdollistamasta. Se herättää toivomaan, että voisimme tavoittaa omassakin maailmassa virtauksen tapaisen voiman.
Kovin monenlaisia kirjoitelmia sisältävä kokoelma, eräänlainen nykypäivän Kalevala. Henkilöhahmot ja osa tarinoista ovat tuttuja Kalevalasta, mutta tarinat on tuotu todella monipuolisin menetelmin nykypäivään. Pidin erityisesti "Satalavan sanomat -Uutisia siitä mistä ihmiset todella puhuvat" -lööpeistä, joita on aina muutama suurempien osoioiden välillä. Jos et mitään muuta aio tästä vilkaista, katso ainakin ne! Myös kaikista viimeisin kirjoitus, nimeltään "Kuuntele" puhutteli minua. Siinä käsitellään nykyistä naisen asemaa, oikeuksia ja pelkoja ajatusta herättävillä lauseilla. Muutama muukin kirjoitelmista on ihan jees, osa niistä taas on turhan paljon perinteisen Kalevalan kaltaisia ja mielenkiintoni lopahti. Mielummin tätä luki kuin peruskansalliseepostamme, täytyy sanoa.
"Aarnikotkan vuosi" ei onnistu kunnolla sytyttämään lukijaa, vaikka Diana Wynne Jonesin monipuolisessa fantasiamaailmassa olisi aineksia jännittäville seikkailuille. Hahmoissa on monta kiinnostavaa tyyppiä, kuten itsekeskeinen velho Corkoran, ystävällinen Elda-aarnikotka ja tympeä velho Wermacht (on siinäkin nimi!), mutta viimeinen kiinnostavuuden silaus heistäkin puuttuu. Porukkaa on oikeastaan kirjassa vähän liikaa, jotta kaikista jaksaisi kunnolla kiinnostua.
Tämä oli vähän turhan outo makuuni. Jännittävä maailma kyllä keinotekoisine ihmisineen ja salaperäisine rakennushankkeineen. Mutta tosi omituinen. Omaperäisyys oli samaan aikaan kirjan ansio ja haitta. Turhan vaikeakin se oli, avautuu ehkä kunnolla vasta toisella tai kolmannella lukukerralla.
Lupaus on kaikin puolin onnistunut kirja. Se on todella koukuttava ja siksipä luin koko sarjan juuri uudestaan kunnioitettavassa viidessä päivässä. Vaikka iso osa kirjasta on pelkkiä arkipäivän ongelmia, niin on siinä jännitystäkin. Kirjan omaperäinen idea on myös todella hyvä ja kiinnostava. Livin eli päähenkilön elämä kuvataan mielestäni hyvin - siihen kuuluu myös muuta kuin juonelle välttämättömiä seikkoja ja henkilöt ovat kohtuullisen syviä ja uskottavia, mutta kirja ei silti ole synkkä tai masentava. Kirjassa olisi kuitenkin voinut olla vielä hiukan enemmän vaarallisia tilanteita ja pelottavampia pahiksia.
Tämä on sellainen kirja, joka on vähän vaikea aloittaa, mutta kun olet päässyt tarinaan sisään et malta enään lopettaa.
Kirja on samantapinen kuin Taru Sormusten Herrasta, mutta paljon helppolukuisempi ja omasta mielestäni tavallaan jopa parempi. Muutama juonenkäänne on aika helposti arvattavissa, mutta itseäni se ei häiritse varsinkaan kirjassa, joka on niin jännittävä, ettei oikein ehdi pysähtyä miettimään.
Rakastan tätä kirjaa ja olen lukenut sen jo useampaan kertaan! Morrigan (päähenkilö) ja muut hahmot ovat kaikki aivan ihania ja rakastan tapahtumapaikkoja. Henkilöiden sisäisten tapahtumien kuvaaminen jää vähäksi, mutta se ei mielestäni haittaa, vaan tekee kirjasta lämminhenkisen ja suhteellisen helppolukuisen. Kirjan ahmii päivässä tai parissa ja heti lopetettuaan haluaa alkaa lukea uudestaan.
Sekavuudeltaan vaihtelevia tieteisnovelleja ihmisyydestä, kasvusta ja itsensä etsimisestä. Muutama novelli on kiinnostava ja helposti ymmärrettävä, kun taas muutaman idea jäi ainakin minun kohdallani hiukkasen hämärän peittoon. Pidän siitä, miten erilaisia kokoelman novellit ovat. Erityisesti muistoja taltioivat ja kuljettavat puut olivat ajatuksena mukavia. Kokoelman novelleille tyypilliseen tapaan niistäkin esiteltiin hyödyt ja haitat ihmisille. Monipuolisesti asioiden eri puolia pohdiskelevaa meininkiä.
Yllättävän koskettava kertomus pienen pojan ja pehmopossun etsintäreissusta Hukattujen maassa jouluaattona. Kirjan alku on mielestäni kovin surullinen ja lopussa saattoi tirahtaa pieni kyynel. Osa kohtauksista on myös aika pelottavia! Kertomus on selvästi suunnattu lapsille, mutta koin saavani siitä jotain irti näin aikuisenakin. Ainoastaan jäi mietityttämään tämä Jouluposso-nimi. Miksi se on suomennettu possoksi, kun alkuperäiskielellä JP:tä kutsutaan possuksi?
Salapoliisitarinoita rautakautisesta Suomesta, miten hauska idea! Minua hämmensi lukiessa miten murhia ratkova päähenkilö keksi mysteerin ratkaisun aina siinä vaiheessa, kun itse olin vielä aivan ulalla. Ehkäpä tähän vaikutti osaltaan se, etten ollut kuullutkaan osasta näistä olennoista, jotka rikoksiin liittyivät... Joka tapauksessa novellit olivat helppolikuisia ja kiinnostavia, kokoelma miellytti lukukokemuksena. Ei maailmoja mullistavaa, muttei mitään valittamistakaan (mitä nyt muutamia hieman sekavia ja ehkä väärin kirjoitettuja kohtia lukuunottamatta).
Kiinnostava kertomus tulevaisuuden teknologiayhteiskunnasta ja sen sisällä elävistä ihmisistä. Kirjassa käsitellään hyvin todentuntuisen oloisesti ihmisten kokemuksia teknologiasta ja toisaalta siitä irtautumisesta. Henkilöhahmot ovat uskottavia, eikä loppuratkaisu ole arvattavissa turhan aikaisin. Hakkeroitujen koneiden teot ovat aika karmaisevia ja lopussa tunnelma tiivistyy. Muuten en kokenut kirjaa mitenkään ahdistavaksi.
Kirjan alku oli hieman sekava, mutta ihan hyvä kirja tämäkin
Kaksi ajatusta saivat minut kiinnostumaan Lakipisteestä: ekoterrorismi ja ekoyhteisö. Olen tutkiskellut molempia aiheita ja kirjoittanut niistä itsekin. Kuinka kaukana olemme siitä, että ympäristöaktivistipiireissä aletaan radikalisoitua ja toteuttaa tempausluonteisia tapahtumia vakavampia iskuja esimerkiksi öljy-yhtiöitä tai metsäjättejä vastaan? Olisiko tällainen toiminta vähääkään oikeutetumpaa kuin ääri-islamistien tai -oikeiston harjoittama terrori?
Perhosapokalypsi (mikä ihana sana!) alkaa Kuopiosta. Sujuvasti kirjoitettu tarina veti mukaansa, ja kirja tuli luettua nopeasti. Surullinen ja aika ahdistavakin kertomus sisälsi toivoakin, koska ystävyys kestää pahimmatkin koetukset. Nokkelaa ja nasevaa dialogia oli mukava lukea. Keventävää huumoria pilkahteli myös chatti-foorumilla, jota lukija pääsee seuraamaan. Henkilöt tuntuivat välistä ikäänsä nuoremmilta, mutta laitoin asian sen piikkiin, että perhosepidemia on kaikille niin uusi tilanne. En muista lukeneeni kirjaa, jossa perhoset toimivat kauhuelementtinä ihmiskunnan tuhoa siivittämässä, joten tämä oli virkistävä idea.
Kovin dramaattinen ja jännä osa sarjaan. Juoni etenee sopivaa tahtia ja kuvitus kivelee silmää ajoittain jopa niin paljon, että kuvia jäi katselemaan ilokseen. Koska seuraava osa suomennetaan??
Vähän joka puolella Galaxia tapahtuu tässä vaiheessa sarjaa jo kovin monille mukaan tulleille henkilöhahmolle erilaisia juttuja. Juonessa on kuitenkin vielä mahdollista pysyä mukana. Osalla hahmoista menee vaihteeksi hyvin, osalla ei. Voi Gus!
Päähenkilöillä ei oikein mene lujaa, kaikenlaista tapahtuu muutenkin monessa paikassa. Löysin uuden lempihahmoni, keltahaalarinen kuutti(?) Gus on ihana!
Nyt alkaa olla taas toimintaa ja homma menee mielenkiintoiseksi. Normaali arki ei tunnu sopivan päähenkilöimme, voi harmi. Robotin kohtalo alkoi kiinnostaa minua tässä osassa.
Tässä osassa ei hirveästi tapahtunut, keskityttiin taustoittamaan tulevia seikkailuja. Hyvin tosin taustoitettu, ei siinä. Piirtojälki on edelleen upeaa!
Tarina jatkuu edelleen mieleenpainuvana ja ajoittain roisinakin. Kaikki hahmot on taustoitettu niin hyvin, että heidän kaikkien toivoisi pääsevän tavoitteeseensa. Se vain ei taida olla mahdollista. Voi ei.
En yleensä pidä sarjakuvien lukemisesta, mutta tämä kolahti! Alkuasetelma on mielenkiintoinen ja kutkuttava. Juoni yllättää sopivissa kohdissa ja menee eteenpäin tarpeeksi nopeasti, jotta mielenkiintoni säilyi. Piirrostyylikin on minun makuuni. Ehdottomasti parhaita sarjakuvakirjoja, joita olen lukenut!
Aaveita ja monipuolisia selvittelyoperaatiota Helsingissä. Seela käy "kuolettavan katastrofaalisilla tindertreffeillä", mistä lähtee melkoinen ralli henkien, huumeiden ja omien tunteiden äärellä. Juoni vaikuttaa hämmentävän realistiselta ja mahdolliselta, vaikka päähenkilö näkeekin aaveita ja tekee erilaisia kansanperinteestä tuttuja loitsuja. Kirjassa on mukavasti sivujuonia pääjuonen päällä, joten mielenkiinto pysyy lukiessa. Jostain syystä kirja ei kuitenkaan imaissut minua mukaansa aivan kokonaan. Kirjastolaisena useat kirjastosivistävät kohdat naurattivat minua ajoittain, niistä pidin.