Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Näin David Lynchin leffaversion Dyynistä ensimmäisen kerran noin 15 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan on tämä kirja ollut lukulistallani. Vasta Denis Villeneuven leffan (jota en ole vielä nähnyt) innoittamana tartuin nyt vihdoin tähän kirjaan.
Elämää sairastuneet ihmiset lopullisesti muuttavan influenssan keskellä. Kirjassa kerrotaan mitä tapahtuu niille, joita ei enää nähdä ihmisinä. Kuvailussa nostetaan esiin todella tarkkasilmäisiä havaintoja suomalaisen yhteiskunnan tilasta. Mikä hauskinta, nämä huomiot eivät ole yhdeksässä vuodessa vanhentuneet. Ajoittain pysähdyttään turhan pitkiksi ajoiksi kuvailemaan, mikä hieman häiritsi lukukokemustani. Toinen minua häiritsevä seikka ovat aukot tarinassa, joita ei kaikkia täytetä. Ehkäpä seuraavassa osassa niistä sadaan selkoa? En osaa sanoa miten kirjaa olisi lukenut enen korona-aikaa. Nyt huomasin selkeästi tulkitsevani tekstiä koronalasien läpi.
Nopealukuinen ja taitavasti kerrottu tarina Aleksista, joka unelmoi peliammattilaisen urasta ja tapaa vampyyritytön. Sivuja ei kirjassa ole paljonkaan, mutta niille on onnistuneesti saatu vangittua jännittävä kertomus. Lukiessa ei tullut tunnetta, että se olisi tungettu liian pieneen tilaan. Kansi on kuitenkin hämmentävä, se ei varmastikaan houkuttele kohdeyleisöä (nähdäkseni pojat, jotka eivät tykkää lukea). Kokonaisuutena kiva kirja, joka sisältää sopivan eheän tarinan.
Suuri kertomus paimentolaiskansan selviytymisestä ja päähenkilön matkasta siksi, kuka hän on. Anache syntyy tyttönä muttei sitten ehkä olekaan sellainen, selviytyy luonnon henkien avulla mahdottomuuksista ja puhuu jumalattaren suulla. Kerronta maalailee onnistuneesti lukijan eteen arojen myrskyt ja vuoristopuron viileyden. Juoni on yllätyksellinen ja kiinnostava. Siitä huolimatta tätä lukiessa kertomus ei vain imaissut mukaansa. Kirjassa on kivasti viitteitä muihin kirjailijan teoksiin, koska tämä sijoittuu samaan maailmaan niiden kanssa. Tuli tunne kuin olisi lukenut sarjan osaa, vaikka tämä onkin itsenäinen teos.
Aivan kiva kirja, ajoittain tosin hieman sekava. Viikinkijumaluudet ovat kiva pohja tarinalle ja loppuratkaisu pääsi yllättämään. Kerronnasta en erityisemmin pitänyt, siitä se sekavuus taisi tähän tarinaan valua. Täytynee lukea joskus uudestaan, silloin uskon saavani tästä enemmän tolkkua.
Kertomus Arra-nimisen tytön vaikeasta elämästä. Tämä on todellinen vaikeuksien kautta voittoon -tyyppinen tarina. Hyvä, mutta raskas kertomus. Kokonaisuutena oikein hyvä kirja, lukijana minulle heräsi jo ensimmäisillä sivuilla kiinnostus päähenkilön tarinaan. Eläydyin mukaan varsinkin kirjan loppupuolella, kun Arra koki vääryyttä. Yllätyin positiivisesti, kun mukaan tuli hippunen romantiikkaakin. Juonesta tuli mieleeni Roald Dahlin Matilda-kirja.
Locke Lamoran valheet on tullut luettua useamman kerran, myös alkukielellä. Se on vauhdikkuudellaan ja nokkeluudellaan mieleen jäävä teos, joka yllättää ja hauskuttaa aina uudelleen. Vaikka maailmanrakennuksessa on paljon tuoreita elementtejä, jotka vaativat pitkiäkin selityksiä lukijalle, on nämä johdatukset saatu punottua juoneen kiitettävän hyvin, eikä kovin montaa "irrallista" esittelyä teoksessa ole. Hahmokaartia seuraa mielellään, ja muutenkin ihmiskuvat ovat keskeinen osa teoksen terävyyttä ja hauskuutta. Väkivaltakohtauksissa ei säästellä yksityiskohtia, mikä sopii kyllä teoksen luomaan maailmaan, mutta johon herkimpien lukijoiden tulee varautua henkisesti.
Abarat teki vaikutuksen jo ensilukemalla omalaatuisuudellaan sekä vahvalla visuaalisuudellaan. Voisi kuvitella kerronnan perusteella, että paikoin kuvitukset ovat olleet olemassa ennen tekstiä. Ei ihme, että koko fantasiamaailma on varsin persoonallinen ja erottuva. Kerronta onkin välillä se heikompi osa ainakin omasta mielestäni, sillä se noudattaa omaa unenomaista logiikkaansa, joka kuitenkin toistaa itseään useiden hahmojen kohdalla varsin paljon. Tapahtumatkin oikeastaan varioivat toistuvasti samaa juonikuviota. Siitäkään huolimatta ei käy kieltäminen, että teoksen persoonallisessa fantasiatodellisuudessa on jotakin hyvin unohtumatonta, ja voin kyllä lämpimästi suositella teosta.
Tapahtumat sijoittuvat Suuren Pohjansodan aikoihin 1700 luvun alun Sleesiaan Keski-Eurooppaan. Fiktiivisen tarinan taustalla käydään Ruotsin nuoren kuninkaan, Pohjolan leijonan, Kaarle XII luotsaamaa sotaa.
Kyseessä on veijaritarina, jossa on mainio hyvin otteessaan pitävä juoni. Spefiä tarinassa on höysteenä hirttäytyneen myllärin haamun muodossa. Kerronnassa on kiva tyyli vanhanaikaisine sananparsineen. Mukavaa luettavaa. (25.1.2022)
Qualityland on satiiri nykyajan ilmiöistä. Kerrankin satiiri, jonka aiheisiin on itsellä tartuntapintaa ja irvailun sekä kritiikin pointit näin ollen tulee ymmärrettyä. Tarina on idearikas, oikein runsaudensarvi. Kirja on hulvatonta lukemista, monessa kohtaa tuli hymähdettyä. En osannut odottaa tällaista, joten kirja oli itselleni positiivinen yllätys. (22.1.2022)
Aloin lukea tätä kirjaa, koska kiinnostuin takakannen tekstistä jo tosi paljon. Kirja oli hyvä! Vaikka lähenen itsekin jo kolmeakymppiä, nautin suuresti tämän "teinidraaman" lukemisesta. Hahmot olivat erilaisia, osa samaistuttavampia kuin toiset, vihastuttaviakin jopa. Kirja todella yllätti, luulin koko ajan tietäväni noin puolen välin kirjaa luettuani kuka putoaa tornista. Hämmennykseni oli suuri. Kirjan loppu oli jopa surullinen. Aion lukea myös seuraavan osan. Erittäin viihdyttävä.
Tämä on mielestäni trilogian paras osa! Päähenkilö Maresi palaa kotikonnuilleen ja kohtaa haasteita uusien ajatusmallien ja taitojen juurruttamisessa kyläyhteisönsä muodostavien ihmisten mieliin. Hyvin samanlainen asetelma kuin Kotiopettajattaren romaanissa päähenkilön paettua siis. Tämä kirja koostuu Maresin luostarisisarilleen lähettämistä kirjeistä, mikä ei kuitenkaan häirinnyt lukukokemusta. Kirjassa kuvataan upeasti erilaisia haasteita ja mietteitä, joita Maresin kokemassa tilanteessa luultavasti todellisuudessakin syntyisi. En tiedä totuinko viimein kirjailijan kirjoitustyyliin, vai oliko tässä osassa keskitytty enemmän toimintaan. Joka tapauksessa tämä kolahti vielä edellistäkin osaa enemmän. Lopussa ehkä hieman kyynelehdin.
Paljolti edellisen kaltainen kohelluskirja. Pojat seikkailevat jälleen maailmaa pelastamassa kiinnostavien, mutta pelottavien seksihommien pyöriessä mielessä. Tässä kirjassa juonta ei oltu rakennettu mielestäni yhtä onnistuneesti kuin ekassa osassa. Välillä mutkia oli hieman oiottu, varmasti jotta kirja saataisiin pidettyä riittävän lyhyenä. Juoni kylläkin oli mielikuvituksellinen, pojot siitä!
Rankka kertomus vaikeista elämistä, jotka eivät saa lannistettua sisaruuden yhdistämiä naisia. Lukukokemuksena tämä oli mieleenpainuva, rankka, järkyttävä ja hyvä. Minun oli lukiessa jostain syystä hyvin vaikea muistaa päähenkilöiden nimiä ja sitä, mitä heidän tarinansa sisältävät. Heitä on toki monta ja nimet ovat hieman vaikeita, se luultavasti edesauttoi ongelmaani. Myös koukeroinen fontti nimiotsikoissa tuntui vaikealta. Tämä kirja on niitä, joita en ehkä tahdo lukea uudestaan ainakaan kymmeneen vuoteen ja joka jää kummittelemaan mieleeni vähintäänkin tähän seuraavaan lukukertaan saakka.
Myytti Minotauroksesta ja Labyrintistä on läsnä kirjassa. Toisaalta teemassa on ammennettu myös 1700 luvulla vaikuttaneen italialaisen taiteilijan Giovanni Battista Piranesin töistä kuvitteellisista vankiloista.
Kirjan teema ja juoni avautui pikkuhiljaa kirjaa lukiessa. Päähahmon mielenmaisema on saatu hienosti esiin kerronnassa. Hyvin rakennettu merkityksellinen tarina, jota voi vapaasti tulkita tai olla tulkitsematta lukukokemuksen kärsimättä. (15.1.2022)
Kirjailija on selvästikin lahjakas kirjoittaja, joka ottaa arjen kuvauksessa ne pienet yksityiskohdatkin huomioon. Kirja on varsin sujuvaa luettavaa. Pienet vinksaukset niin tuiki tavallisen elämän menon kuvauksen lomassa tuo mielenkiintoa tarinaan. Kirjan teemaa on kuolema ja kuolleet. Tarinaa kerrotaan usean eri henkilön näkökulmasta. Aluksi kertomukset vaikuttivat erillisiltä palasilta suuressa kuvassa, mutta myöhemmin osoittautui osalla olevan kivasti yhtymäkohtia toisiinsa. Tarinassa ei ole selkeää päätöstä ja langanpäitä jäi avoimeksi, mikä oli hiukan turhauttavaa. Herääkin kysymys, onkohan tämä kirja sarjan avaus.. (9.1.2022)
Järkäelemäinen teos, jonka lukeminen hieman takkusi. Tässä viimeisessä sarjan osassa ei ollut riittävästi mielenkiintoisia tapahtumia eikä uutta edellisiin osiin verrattuna. Paljon suoraviivaista toimintaa, taistelua. Juoni suuressa kuviossa oli melko simppeli.
Mielenkiintoisinta sarjassa oli inkvisiittorit, kandrat sekä kolossit. (28.11.2021)
Runonomaisella kielellä kirjoitettu selviytymiskertomus. Juoni on mielenkiintoinen ja jännittävä, joskin lukuisat takaumat hieman häiritsivät lukuelämystäni. Jatkuvasti piti lukiessa olla tarkkana siitä, missä aikatasossa nyt seikkaillaan. Hahmot on kirjoitettu monipuolisesti, he ovat yhtä epäselviä kuin todellisetkin ihmiset. Minun oli lukiessa välillä vaikea jättää taakse negatiiviset tunteeni jotain henkilöhahmoa kohtaan, mikäli hän yhtäkkiä muuttuikin siedettäväksi. Juonivetoisen, suoran kerronnan ystävänä en oikein lämmennyt tälle, mutta aivan hyvä kirja tämä on kuitenkin.
Tämä tarina nyt ei ole mitenkään kummoinen, MUTTA mielestäni tarina on jotenkin helkutin hyvin kirjoitettu. Vaikka tässä välillä fiilistellään asioita melkeinpä parodiaan saakka, niin silti laadukas teksti pitää tarinan jotakuinkin hyvin liikkeessä, ja tarina on juuri sopivan mittainen. Mielestäni suomennos on myös todella hyvä. Ja erityiskiitos kustantajalle teknisestä työstä; en nyt muista löytäneeni yhtäkään painovirhettä. Yleensä löydän niitä paljon ja hullu kun olen niin se harmittaa pitkään jälkeenpäin. Hyvä ostos Kirjatorilta n. 25 vuotta sitten kymmenellä markalla.
"Haikaran silmä" on taattua ja laadukasta Ursula Le Guinia, vaikka se ei olekaan hänen parhaita teoksiaan. Le Guinin tuotannossa keskikertaisimmatkin kirjat ovat kuitenkin scifi- ja fantasiakirjallisuuden aatelia, niin hyvä kirjoittaja hän on.
Valitsin lukea Kirjojen tyttären, koska kaipasin vaihteeksi jotakin hieman kevyempää seikkailufantasiaa, ja ajatus loitsukirjastosta kiehtoi. Odotukset eivät olleet suunnattoman korkeat, ja aluksi vaikuttikin siltä, ettei tarina vain yksinkertaisesti tempaa kunnolla mukaansa. Muistuttaa liian paljon useita aiemmin lukemiani nuorille aikuisille tähdättyjä fantasiaromaaneja.
Jännitystä, ja täpäriä tilanteita täynnä oleva kirjasarja, joka saa vähän väliä minut palaamaan takaisin kirjojen maailmaan. Ehdoton suosikkini kaikista Nälkäpeli-sarjan kirjoista.
Hyvin koottu kirja, joissa on kiinnostavia faktoja klaanien lakien syntyyn liittyen. Sopii erityisen hyvin kaikille, joka on lukenut aiemmin Soturikissat-kirjasarjan kirjoja.
Hyvin kauniisti kirjoitettu tarina, jonka juoni johdattelee lukijaa eteenpäin rauhallisen jännittävään tahtiin. Täydellinen niin fantasiasta, kuin lievästä jännityksestä pitäville.
Kirja sopii hyvin niin lapsille, kuin vanhemmillekin.