Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Ihanan ihanat hahmot! Ensimmäisessä Caravalissa en oikein piitannut päähahmoista mutta tässä oikein rakastin.
Caraval-maailma sai minut taas mukaansa ja luin kirjan yhdellä kerralla kokonaan. Ainoa miinus oli tunteiden määrä kirjassa. Olen itse todella herkkä ja tunteikas henkilö mutta jostakin syystä kirjoissa siitä en piittaa.
Aivan huikea! Stephanie on osannut aivan tajuttoman hyvin kuvailla Caraval-maailman miljöötä ja sai minut aivan pelin haltioihin.
Hahmot eivät ollut niinkään mieleeni mutta se ei häirinnyt lukemista yhtään!❤️
suosittelen lämpimästi
Aivan todella suloinen tarina! Suosittelen ehdottomasti kaikille lukemaan, tarinassa oli monen monta persoonallista hahmoa ja tarina oli todella hellyyttävä! suosittelen
"Amberin kronikoiden" toinen osa ei yllä aivan edeltäjänsä tasolle, mutta kovin kauaksi se ei siitä jää. Tuttuun tapaan Roger Zelazny kuljettaa lukijaa prinssi Corwinin matkassa vaarasta toiseen ja välillä tapahtumat viuhuvat sivuilla huimaa vauhtia. Tässä osassa on ensimmäistä kirjaa vähemmän Amberin prinssien ja prinsessojen välistä valtapeliä, mikä on hieman harmi, koska se oli ykkösosan viihdyttävintä antia. Sen sijaan tarina saa mustempia sävyjä, kun varjomaailmoihin iskee paljon Corwinin veljiäkin pahempia vihollisia.
Nerokas. Arvelin monta kertaa tietäväni kuka on syyllinen ainoastaan löytääkseni itseni lopusta hämmentyneenä, todella hyvä. Kannattaa lukea!
Helmi Tolosen Tukahdutetut-trilogian kovasti odottamani toinen osa "Ikiliekki" on suomalaisen ya- kirjallisuuden fantasia sekä paranormaalin romantiikan ehdottomasti parasta antia. Ahmin kirjan yhteenmenoon ja samalla jarruttelin, koska en halunnut tarinan loppuvan. Jännitys piti otteessaan ensimmäisestä luvusta kirjan viimeiseen lauseeseen saakka, joka jättikin minut pureskelemaan kynsinauhoja ja kärvistelemään odottaessani malttamattomana viimeistä osaa upeasta tarinasta.
Mielestäni kirja oli todella taidokkaasti kirjoitettu, vaikkei vetänytkään vertoja triologian ensimmäiselle osalle. Toki ensimmäisen kirjan luettuani maltoin tuskin odottaa tarinalle jatkoa, ja kun toinen kirja kertoikin menneisyydestä, se latisti hiukan tunnelmaa. Kirjan juoni oli jännittävä, joskin paikoin hiukan sekava ja välillä oli hankalaa muistaa, kuka oli kenenkin ystävä ja toisin päin. Tarina oli kuitenkin hyvin moniulotteinen ja pidän kovasti siitä, että päähenkilö on pyörätuolissa, miten muut siihen suhtautuvat ja niin edelleen. Juoni ei ollut niin nopeatempoinen kuin ensimmäisessä osassa, joka ei antanut samanlaista tarvetta lukea kirjaa joka hetki sivutolkulla, eikä tempaissut niin voimakkaasti mukaansa. Luulen, että kirja olisi toiminut paremmin lisäkirjana, kuten Outolinnuissa Neljä.
Perus rakkaus-fantasia-mättöö. Kieli on tosi sujuvaa ja luin kirjan nopeasti. Suosittelen lukemaan <3.
- Alkuun olin epäileväinen kirjan suhteen, kun se vaikutti Rosvoruhtinaan tyyppiseltä kirjalta, jossa juoni oli pelkkää varastelua, toki muutamalla juonenkäänteellä ja pitkäveteisellä kuvailulla höystettynä. Epäilykset osoittautuivat kuitenkin heti turhiksi, ja kirja sisälsi loppujen lopuksi valtavat määrät juonenkäänteitä sekä arvoituksia, jotka ratkesivat vasta kirjan lopussa, mutta joista löytyi vinkkejä sieltä täältä, kannesta kanteen. Teksti pysähteli paikoin, mutta se oli ennemmin hyvä kuin huono asia ja lisäsi odotuksen määrää. Kokonaisuudessaan kirja imaisi täysin mukaansa, enkä voinut muuta kuin kulkea nenä kiinni kirjassa :) Aivan loistava taidonnäyte kotimaiselta kirjailijalta!
Kirja on vauhdikas ja jännittävä. Minulla on ollut se lukulistalla pitkään ja vihdoinkin sain sen luettua ja se sen väärti. Opin kirjasta paljon Kreikkalaisesta mytologiasta ja fiktiivinen tarinakin oli tosi hyvä. Hahmot ovat hyviä, mutta jokseenkin klassisia fantasia hahmoja: sankari joka saa tietää olevansa voimakas. Hänen paras hauska paras kaveri ja fiksu tyttö sankari joka on taidokkaampi kuin päähahmo. Kuulostaako tutulta? Muuten rakastin kirjaa ja en malta odottaa jatko-osien lukemista.
Luin kirjan ensimmäisen kerran ehkä 11 vuotiaana. Sain kirjasta painajais unen jossa luuranko armeijaa jahtaa mua kattojen päällä.
kirjassa on hyvä juoni ei edes ole pelottava mutta en suosittele lukemaan lian nuorena ja juuri ennen nukkumista. Paitsi jos haluaa painajaisa
Rauhaa rakastavat ihmiset tempautuvat mukaan Valtaistuinpeliin. Jos sinut houkutellaan tai pakotetaan peliin mukaan, sinulle jää vain kaksi vaihtoehtoa: voitto tai kuolema. Mutta mitä hyötyä valtaistuimella istumisesta on, kun talvi on tulossa? Talven mukanaan tuoman kuolettavan uhan edessä kuninkaat ja orjat ovat samanarvoisia. Samaan aikaan osa ihmisistä on riittävän nokkelia tai onnekkaita välttääkseen peliin sotkeutumisen kokonaan. Millainen kohtalo heitä odottaa?
Taattua Dick`iä! Maailmat heittävät kuperkeikkaa pääosan esittäjän kadottua maailmaan, jossa häntä ei tunneta; oltuaan tunnettu viihdetaiteilija omassa todellisuudessaan.
Dick`in huumoria parhaimmillaan- ei liian pitkä, 260 sivuinen toimintapläjäys
Suosittelen lämpimästi
Hudd-sedän suolasirotin; Hemmo Murto-Unkila(Dude Burglary~ la Strange)
Lähtee aika villisti liikkeelle tuollaisella zombiviritys katumuselegialla: oudohko, raikas tuulahdus suomalaiselta tekijältä- aika ovela, sekä hyvä.
David ja Leigh Eddingsin Belgarath; Velhon tarina tuo ihanasti muistiimme heidän kahden kirjasarjan pääosan esittäjät- etunenässä patriarkka Belgarathin tarinan. Jo myöhäiseen velhon keski-ikään (7000v.) ennättänyt Belgarath seikkaili Belgarionin Taru kirjasarjassa, kuin myös Mallorean tarussa. Näiden kymmenen fantasiakirjan sivuilta piirtyy tietty kuva velmuilevasta veijarista, joka panoksellaan suvun päämiehenä tarkentuu tässä yli 800 sivuisessa tiiliskivessä.
Kirja oli mielenkiintoinen puoli kirjasta josta olin pitänyt alusta alkaen. Se vastasi moniin kysymyksiin ja sai miettimään.
Teiniporukka päihittämässä supervaltioiden yliluonnollisia puolustusvoimia. Eli aika perinteinen YA-kirja. Tarina alkaa siitä, kun jengipomo Kaz ottaa vastaan keikan ja värvää parhaan tiiminsä mukaan. Ja ei kun seikkailuun! Tarinassa on hauskasti mukana viitteitä sisarsarja Grishaversumin. Englanniksi tämä onkin sarjan neljäs kirja, mutta suomenkielinen versio aloittaa uuden, Paluu Grishaversumiin -sarjan.
Stuart Turton iskee jälleen!
Mistä edes aloittaa? Pimeitten vetten paholainen on kertomus 1600-luvun purjealuksesta, joka matkaa Itä-Intiasta Eurooppaan mukanaan paprikoita, mausteita, mystinen Laite ja vielä mystisempi "salaisuus". Eikä siinä vielä kaikki, ei läheskään. Lisäksi laivan matkustajat ovat hillittömän värikäs seurue joukossaan muun muassa tuntemattomasta syystä vangittu salapoliisi, saarnamies suojatteineen ja hyttiinsä linnoittautunut varakreivitär. Myös laivan miehistö vaikuttaa salamyhkäiseltä omine agendoineen, joilla tuntuu olevan niukasti tekemistä laivan turvallisen etenemisen kanssa.
Ukkoshuilussa pääosassa on meteorologi. Mielenkiintoista. Tai oikeastaan pääosassa on sää. Huippumielenkiintoista.
Kirja alkaa prologimaisella versiolla Vanhassa testamentissa esiintyvän profeetta Joonan tarinasta. Tarina on kirjan ensimmäisen puoliskon kiinnostavinta antia yhdessä säätä, ilmastoa ja ympäristöä pohdiskelevien blogitekstien kanssa. Suurin osa alkupuolesta kuluu jumittuneena päähenkilö Leena Lindin epäkiinnostaviin ihmissuhde- ja muihin henkilökohtaisen elämän sotkuihin. Kiinnostus ei herää edes tarinan pyöriessä hänen ammatillisten murheidensa parissa.
Pidin tästä. Nykymaailmassa tuntuu, ettei tämän kaltainen tulevaisuus ole välttämättä kovinkaan kaukana. En odottanut näin rankkaa settiä nuortenkirjalta, välillä tuntui että kurjuutta oli liikaakin. Kirjoitustyyli oli kaunista, mutta loppu tuli jotenkin äkisti ja apu pyytämättä. Mutta pitkästä aikaa uppouduin tarinaan syvästi. Välitin aidosti siitä, mitä henkilöille käy.
Sanon jo suoraan heti kättelyssä, että Korppien kehä ei ole (fantasia)romaanina kaikkein paras mutta eniten tämä kiinnosti juuri hahmojensa takia ja miten sekalaisen seurakunnan edesottamukset etenevät. Eniten KK on saanut juuri hypeä hahmojensa ansiosta, joten tavallaan kuitenkin sain sen mitä toivoin. Silti hahmojen keskinäiset draamankaaret jäivät ennakoimaani vähäisemmiksi eli sittenkin tässä mielessä kirjan hype on itse kirjaa ihmeellisempää.
Juno on salaillut noituuttaan erittäin noitavainoisessa yhteiskunnassa koko elämänsä ajan. Kaikki muuttuu, kun hän muuttaa suurkaupunkiin ja alkaa olla tekemisissä muiden noitien kanssa. Tarinaa kerrotaan Junon ja hänen kaupungissa tapaamansa Sadinin näkökulmista.
Perinteinen pojille suunnattu seikkailukirja, jonka päähenkilö on vielä "ei mikään tavallinen tyttö". Kirjan ajatus on mielenkiintoinen, mitä jos Peter Pan ei olisikaan mukana suurimmassa osassa kirjaa? Tuloksena on kuitenkin kertomus, jossa mennään järjestyksessä seikkailukohtauksesta toiseen ja esitellään Mikä Mikä Maan maisemia. Eniten minua hämmensi tässä kirjassa kerronta. Se on suunnattu pääosin lapsille, mutta välillä eteen tulee vaikeita kuvauksia ja erikoisia sanoja. Ne etäännyttivät ainakin minua lukijana juonesta. Esim. kuka 16-vuotias sankaritar kuvailee maailmaa näin: "Maan tasalla kasvoi merkillisiä pikku kasveja. Vaikka Wendy ei yleensä mielellään lausunut subjektiivisia mielipiteitä puolustuskyvyttömistä olennoista, ne olivat hänen mielestään varsin rumia." Minua häiritsi myös se, miten kirjailija käyttää kaikista muista kuin ihmisolennoista, esim. Helinästä, termiä "se". Joo, ei mennyt jatkoon tämä kirja. Oli taistelu saada luettua loppuun.