Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Ideana ihan hyvä, toteutus ei niinkään. Alku, jossa teinipoika on vanhusta hoitamassa, on hyvä mutta fantasiaosuus kirjasta (eli suurin osa) takkuaa pahasti. Toistoa on liikaa ja tietynlaista kömpelyyttä, kliseitä löytyy. Suurin virhe on kuitenkin siinä että tätä ei ole tunnuttu editoitavan ollenkaan ja sitä tämä olisi kipeästi kaivannut. Olisi hyvä luonnoksena, valmiina teoksena ei todellakaan. 2/5
Hauskat kirjat. Viihdyttävää ja helppolukuista settiä hetkeen, jolloin ei kauheasti halua vaivata aivojaan vaan haluaa vaan oleskella ja hengailla kirjan kanssa. Joku epäloogisuus mua lukiessa häiritsi, mutta eipä se tarinaa pilannut. Lämminhenkinen ja mukava luettava.
Täydellinen trilogia. Just sellanen kirjasarja, jota olin pitkään etsinyt. Kirjojen maailma on kiinnostava ja kiinnostavuus pysyy yllä kaikkien kirjojen ajan. Mulla ainakin riitti jännitettävää ihan viimeiseen kirjaan asti.
Ihan mukiinmenevää perusfantasiaa. Suosittelisin tyypille, joka lukee ensimmäisiä kirjojaan. Tykkäsin kirjan päähenkilöistä hahmoina, mielestäni onnistuneita.
Ihan kiva kirja, mutta ei mitenkään erityisen riemastuttava tarina. Tunnelma hyvä ja jää mieleen.
Aivan paras kirja suosittelen!! Minulla tuli oikein sydämen sykettä sitä lukiessa olen 13 anyway joten se kirja muistutti paljon omaa luonnettani paitsi katsoo nyt saanko ikinä ketään
Pidin kirjasta ja mielestäni se oli sopivan jännittävä. Teksti oli sujuvaa ja helppolukuista. Loppu oli vain todella hämmentävä ja siinä heräsi pari kysymysmerkkiä.
Siitä on jo melkein vuosi, kun luin tämän kirjasarjan. Muistan kuitenkin vieläkin, millaisen vaikutuksen se minuun teki. Yksi parhaista lukemistani kirjasarjoista! Ainoa miinus on se, miten tähän tuotiin kreikkalaista mytologiaa mukaan. Sarja olisi hyvin voinut pysyä Suomessa.
Tarinat on kirjoitettu 70-luvulla, mutta lajityyppi kestää aikaa erinomaisesti. Eri kirjailijoiden tekemiä lyhyitä, mukavan mutkattomia miekka & magia -kertomuksia, joiden pääosissa olevat hahmot ja tapahtumapaikat ovat samoja kirjoittajasta riippumatta. Hieno konsepti, harmi ettei näitä ole suomennettu enempää kuin tämä ensimmäinen osa.
Todella kaunis tarina jossa hieman surullinen tunnelma. Juoni kirjassa oli kuitenkin hieman laimea makuuni eikä niin jännittävä mitä odotin takakannen perusteella.
Tuulen varjo kaappasi huomioni itselleen mutta turhan myöhään. Liian myöhään sanoisin. Lähes 650-sivuisesta kirjasta oli noin 2/3 jo takana, kun tarina vasta kunnolla muuttui mielenkiintoiseksi. Loppu olikin ehdottomasti odottamisen arvoista luettavaa, mutta sitä edeltävät sivut olivat sen verran puuduttava luku-urakka, etten voi antaa enempää tähtiä.
En tiedä miksi haukutaan Potter-Jackiksi. Korjasin arviota ylöspäin luettuani TJ Klunen: Kuiskailevan oven alla. Eihän Klunen kirja huono ole. Mutta on selvästi kehnompi kuin "DARKin" teos.
Alkaa tympii tuo homojen ja vegaanien tunku joka tarinaan. Eihän se itseäni haittaa.
Lähitulevaisuuden Reykjavikissä ihmiset riitelevät siitä, tulisiko uusi myötätuntotesti ottaa laajemmin käyttöön. Kokeen läpäisseet voivat ottaa merkinnän, joka parantaa heidän asemaansa yhteiskunnassa. Hylätyn saaneisiin taas aletaan suhtautua tulevina rikollisina. Kirja on epäilemättä kriitikoiden ylistämä ja kirjallisuuspalkintoja kauhova, koska minä en lämmennyt tälle lainkaan. Kokonaisuus on mielestäni monine näennäisen irtonaisine näkökulmahenkilöineen äärimmäisen sekava ja juonikin keskittyy lähinnä esittelemään ihmisten henkilökohtaisia ongelmia. Ajatushan tässä on kyllä mielenkiintoinen, siitä saa plussaa. Kirja tuo mieleeni Nielsenin Euroopan kevät -teoksen. Näissä on samanlaista henkeä, tosin Euroopan keväästä pidän henkilökohtaisesti enemmän.
Vaikka olen lukenut tämän kirjan vuosikausia sitten niin edelleen muistan mikä pettymys tämä oli. Koko kirjasarjan surkein kirja. En suosittele lukemaan.
Eipä oikein iskenyt omaan huumorintajuun. Jotkin suomentajan valinnat aiheuttivat muutaman hyväntahtoisen hymähdyksen, joista yksi lisätähti.
Akhilleen tarina hänen bestiksensä Patrokleen kertomana. Eletään tosiaan tarujen Kreikassa Troijan sodan aikaa ja Patrokleella on aitiopaikat kamunsa legendan kasvun seuraajana. Kirja sisältää paljon käänteitä lähestulkoon runolliseen sävyyn kerrottuna. Kirjassa maalataan päähenkilön rakastavin silmin Akilleesta peräti inhimillinen kuva. Myöskään ajan hengen kuvailussa ei säästellä, kun piirityksen ajan ryöstely ja orjuuttaminen läväytetään lukijan silmille luonnollisena osana elämää. Ja on muuten pitkä piiritys! Se ei ole tässä vuosisatojen kuluessa kyllä mihinkään muuttunut, että alamaiset kuolevat hallitsijoiden tekemien päätösten johdosta... Kerronta on kirjassa hyvin todentuntista. Lukiessa unohtui, ettei kyseessä ole elämänkerta. Aiemmin olen lukenut kirjailijalta Kirken ja tämä on kovin samantyylinen.
Dystopia Suomesta, jossa väki kärsii vesipulasta ja veden piilottelusta rankaistaan kuolemalla. Noria opettelee isänsä johdolla Teemestariksi, mikä antaa hänelle pääsyn suvun kätkettyyn salaisuuteen. Mikä on oikein tilanteessa, jossa on vain huonoja vaihtoehtoja? Kirja tarjoilee erittäin ahdistavan kuvauksen tulevaisuudesta, joka voi ilmastonmuutoksen edetessä muuttua todellisuudeksi Suomessa. Siinä sekoitellaan myös suomalaista ja japanilaista kulttuuria keskenään, mikä tuo mielenkiintoisen vivahteen tarinaan. Siinä mielessä muutama vuosi sitten julkaistu Sensored Reality -trilogia on jatkanut samantyylisissä jalanjäljissä. Suomen jakaminen kiellettyyn / mystiseen pohjoiseen ja sallittuun / elettävissä olevaan etelään on myös useammassa suomalaisessa kirjassa käytetty idea (esim. Suomea lohikäärmeille -duologian kirjat). Tämä kirja vaikuttaakin innostaneen monia sen jälkeen tulleita kirjailijoita. Kirja on kestänyt hyvin aikaa, siitä ei mitenkään pysty kuulemaan yli vuosikymmenen vierähtäneen sen kirjoittamisesta. Mikä kamalinta, kirjassa esitelty mahdollinen tulevaisuudenkuva on vain tullut lähemmäs toteutumista tänä aikana.
Kirja vei mukanaan ja luin tämän ihan muutamassa päivässä. Loppua kohden kirjan laskeminen käsistä oli mahdotonta ja ajatukset olivat lukuhetkien ulkopuolellakin siinä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Kirjan aloitus oli raskas. Kirja odotti kuukausitolkulla yöpöydällä, jotta jaksaisin jatkaa. Mutta kun tarinaan pääsi kiinni, yhtäkkiä olinkin lukenut koko kirjan ja himoitsin jo uuden aloittamista.
Hieman kliseinen kirja kyllä, heti alussa tiesi ainakin osittain, mitä tarinassa tulee tapahtumaan. Kuitenkin kirja vei mukanaan, eikä kirjaa meinannut malttaa laskea käsistään.
Poliittinen trilleri, joka ei mielestäni kuuluisi Risingshadowiin. Tapahtumat sijoittuvat Suomeen, ja ns. scifiä edustavat ainoastaan kuvitteellinen poliittinen tilanne ja henkilöt. Tämä tiputti yhden tähden arviossani.
Juoni tarjoaa käänteitä vähän liiankin paljon ja välillä lipsahdetaan epäuskottavankin puolelle. Loppuhuipennuksen paikkeilla mieleen nousivat vanhat Bondit ja SMERSHin suuruudenhullut pahikset. Myös kirjailijan tapa pihdata yllätysten paljastamista alkoi ärsyttämään, varsinkin kun osan kykeni jo arvaamaan.
Tämä on semmoinen kirja sekä kirjasarja mihin ei ikinä kyllästy ja jota voisi lukea kokoajan uudestaan ja uudestaan kyllästymättä!!❤️
Kirja oli värikäs, mielikuvituksellinen, mystinen sekä mysteerejä täynnä yksityiskohtiaan myöten!! Äänikirjan kuunneltuani kirja vaikutti tosi sekavalta enkä ajatellut jatkaa sarjan lukemista mutta luettuani kirjan toiseen otteeseen lainattuani sen kirjastosta sain kirjasta enemmän kiinni ja aijon lukea loputkin sarjan kirjat. Kirjan juoni kuitenkin loppussa oli vähän laimea mutta omalla tavallaan hyvä.
Pienessä Rauniaran valtakunnassa asuu kaksi nuorta naista, jotka alkavat päästä selville kotimaansa haudatuista salaisuuksista. Kirjassa on kaksi kertojaa, jotka käyvät läpi omia seikkailujaan. Toinen kertojista on parantajaoppilas Malka ja toinen on eloseppä Arona. Nyt on poikkeuksellisen koukuttava kirja kyseessä. Kirja viihdytti tarjoilemalla kutkuttavaa ja hykerryttävää romantiikkaa, mutta myös avaamalla hitaasti mysteeriensä kerää lukijan ihmeteltäväksi. Minun meinasi olla vaikea saada kiinni kaikista nimistä ja olennoista, joita kirjassa esitellään aluksi rivakkaan tahtiin. Kun tästä alkuhäkellyksestä pääsi yli, juoneen pystyi keskittymään ja se tempaisi mukaansa. Siitä pidin kovasti, ettei kertoja vaihdu jokaisen luvun jälkeen, mikä mahdollistaa aina yhden kertojan tarinaan syventymisen kerrallaan. Kertojien erilaiset kerronnan aikamuodot hämmensivät nekin aluksi hieman, mutta kyllä siihenkin tottui. Ja onhan tämä kansi aika törkeän upea myös.
