Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tuntuu että kirjaa oli tarkoituksella pitkitetty ja todella paljon oli hahmojen päänsisäistä jonninjoutavaa pohdintaa tunteistaan, sen sijaan kuin aiemmissa kirjoissa pääjuonen täytteenä oli mielenkiintoisaa kuvausta vanhan ajan arkielämästä.
Kuitenkin olen onnellinen että luin kirjan loppuun, sillä loppu oli odotuksen arvoinen.
Tämä on oikein mainio lisä Praedor-tarinoihin. Ei haittaa vaikka Jaconia ei olisikaan entuudestaan tuttu, tämä sopii ihan vaikka ensimmäiseksi kirjaksi Praedoreista.
Tarinat olivat viihdyttäviä ja nopealukuisia, mutta näin lyhyissä tarinoissa todella koukuttavan juonen kirjoittaminen on vaikeaa. Tässäkin antologiassa on useita raapaleita, jotka jostain syystä sopivat Praedorin maailmaan ja tunnelmaan kuin taisteluhansikas käteen.
Lue lisää ...
Vahva suositus, mikäli miekka & magia -genre puhuttelee yhtään.
Hyvä jatko-osa Kuuralle. Pidinnkovasti uusista hahmoista ja uusien paikkojen esittelystä. Myös toimintaa oli enemmän, vaikka alku olikin hitaamman puoleinen. Tosielämässä suuri osa hahmoista olisi mielestäni ihan hirveitä ihmisiä, mutta fiktiossa tykkään, että hahmot ei yritä miellyttää kaikkia lukijoita.
Bernard Cornwellin "Azincourt" (Bazam, 2013) kertoo jousimies Nicholas Hookin ja hänen sydämensä valitun vaiheista satavuotisen sodan runtelemassa Ranskassa. Kuten romaanin nimestä voi päätellä, se huipentuu Agincourtin taisteluun vuonna 1415, jossa Henrik V:n rähjääntymään päässyt sotajoukko kohtasi ylivoimaisen ranskalaisarmeijan.
Lue lisää ...
En tunne keskiajan historiaa riittävän hyvin sanoakseni pitävätkö faktat paikkaansa, mutta aidontuntuisen vaikutelman maallikkolukija saa 1400-luvun alkupuolesta. Sotatoimia kuvataan brutaalin yksityiskohtaisesti, ja sivut suorastaan vilisevät kuvauksia silmämuniin työnnetyistä tikareista, sotakirveellä murskatuista päistä ja naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta. Ei siis mitään ritariromantiikkaa, vaan ihan kunnon mättöä. Niih!
Cornwellin henkilökuvaus on sangen heikkoa - hahmot ovat lähes tyystin yhden ominaisuuden henkilöitä - ja toistoa esiintyy aavistuksen verran liikaa, mutta on kohtalaisen helppoa olla ajattelematta moista ja heittäytyä vain vetävän historiallisen tarinan vietäväksi. Ei romaanista suurempia ja syvällisempiä totuuksia kannata ryhtyä etsimään: "Azincourt" on viihdekirjallisuutta ja vieläpä oikein hyvää sellaista.
"Mikä saatanan paranormaali romanssi tämä on?" (s. 340)
Terhi Tarkiaisen esikoisromaani "Pure mua" (Tammi, 2018) on kai jokin sellainen, tai ainakin urbaani fantasiaromaani meidän tavallisten kuolevaisten ja vuosisatoja vanhojen verenimijöiden välisestä suhteesta, josta ei puutu väkivaltaa ja erotiikkaa.
Lue lisää ...
Kolmekymppinen Anna puurtaa kansalaissotaa käsittelevän gradunsa parissa, eikä ole liiemmin menestynyt elämässään tai ihmissuhteissaan. Poroporvarilliset vanhemmat päättävätkin puuttua peliin ja ostavat tyttärelleen syntymäpäivälahjaksi ihan oikean vampyyrin. Kyllä, sellaisiakin voi hankkia, jos ei supermarketista niin ainakin salaperäisestä Kennelistä.
Annan saama yksilö ei olekaan ihan mikä tahansa verenimijä, vaan komea ja seksikäs pakkaus, jota monet tykkäävät käyttää makuukammarin puolella leikkikaluna. Vampyyrin omistaminen saattaa kuitenkin olla vaarallista ja johtaa melkoiseen jännittäviin tilanteisiin, minkä saa Annakin pian huomata.
"Pure mua" alkaa lupaavasti, mutta sitten homma menee vähän liian överiksi ja epäuskottavaksi minun makuuni. En siis tästä nyt kamalasti innostunut, vaikka olihan tämä kirja nopealukuinen ja kaikessa hölmöydessään ihan viihdyttävä. Jos sinä kuitenkin tykkäsit kirjasta ja olet lukenut myös itsenäisen jatko-osan Peto irti, niin kokeile myös Charlaine Harrisin Veren voimaa, vaikka se todennäköisesti onkin sinulle jo tuttu. (less)
Nimensä mukaisesti kyseessä on scifinkirjoitusopas. Kirjan pääpaino on kirjoitusharjoituksissa, joita tämä opas tarjoileekin pienestä koostaan huolimatta runsain mitoin. Hieman annetaan myös tietoa scifistä genrenä, mutta tämä anti jää laihaksi. Luultavasti siksi, että kirjan sisällöt on suunnattu lapsille ja heille halutaan antaa tietoa vain pääpiirteissään. Opas toimiikin vallan mainiosti opettajan innoituksen lähteenä oppitunteja suunnitellessa. Siitä pidin, että osa harjoituksista on myös varttuneempien lukijoiden käytettävissä ja niitä voi tehdä itsekseen. Sanoisin, että tämä opas toimii mainiosti kohderyhmäänsä, mutta muut eivät luultavasti tule saamaan tästä aivan valtavasti irti. Ainakaan jos on jo vähänkään perehtynyt scifiin genrenä.
Hyvä tietokirja, jos haluaa tietää enemmän Soturikissoista tai muuten vaan verestää muistia. Jotkut kuvailut kissoista ovat hieman ristiriidassa muiden kirjojen kanssa ja se vähän häiritsee. Mustavalkokuvat ovat hauska ja erilainen lisä.
Vahvasti ihmisen erottumiseen luonnosta ja luonnon tuhoamiseen kantaa ottava teos. Tarina lähtee siitä, kun päähenkilö voi huonosti kaupungissa ja päättää muuttaa ihmisten karttelemalle alueelle, Aberraniaan. Hänelle selviää pian, että kaikki ei ole uudessa kotipaikassa aivan "normaalisti". Kirja herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta aihe on tärkeä, koska se nostaa lukijan silmien eteen ihmisten ja meitä ympäröivän luonnon suhteen. Toisaalta taas kirjoitustyyli ei sopinut minulle pohdiskeluineen, tällainen juonivetoisen kerronnan ystävä kun olen. Kirja on kuitenkin aiheeltaan äärimmäisen tärkeä enkä ihmettelisi, jos tämä voittaisi palkintoja.
Oli todella nopealukuinen. Mielenkiintoinen ajatus tarinasta, mutta omituisia käänteitä ja ajatuksia. Miksi ostettiin se kallis talo, vaikka tiedettiin siinä olevan monia ongelmia? Miksi kukaan ei puhunut heti niistä haamuista ja oudoista jutuista? Ja miksi ei edes yritetty säästää missään menoissa? Lopussa jotenkin hämärtyi se loppukin logiikka. Omasta mielestäni lopussa ajassa hypittiin ihan oudosti tai mitä se loppu meinasikaan, meni jotenkin ihan "yli" ja juttelin tästä ystäväni kanssa, joka oli aivan samaa mieltä. Koko kirjan ajan oli vielä jotenkin ymmärrettävä, mutta tosiaan ihan loppupäätös oli niin hämmentävä, etten ole aivan varma mitä siinä oikeasti tapahtui, mitä kirjailija sillä haki? Vaikka se siis ajatukseltaan oli mielenkiintoinen, niin se sekavuus ja lopun epäloogisuus otti kyllä päähän.
En tiedä johtuiko tämä yhteistyöstä Richard Chizmarin kanssa vai onko kyseessä ehkä Kingin ikääntyminen tai ehkä hän ei sittenkään jaksanut keskittyä Gwendyn tarinaan. Tämä oli todella omituinen kirja. Itse tarina oli mielenkiintoinen, mutta jotenkin todella "lyhyt", tai yksityiskohdaton. Kingin parhaita puolia on ollut ehdottomasti yksityiskohtaiset tarinat, ja tässä tuntui että monessa kohdassa ohitettiin monta mielenkiintoista kohtaa, lyhennettiin kohtaukset nopeasti ohimeneviksi, vaikka niistä olisi saanut irti paljon enemmän. Kappaleet olivat todella lyhyitä, kirja tuli luettua nopeasti, kun yhdellä sivulla saattoi olla parhaimmillaan 4 riviä tekstiä.
Kirjan tapahtumat olivat tylsiä ja ennalta-arvattavia. Amyn ja Seuraajan suhde oli vähän imelä ja epärealistinen.
Kirja oli hyvä ja pidin ystävyys-teemasta. Itse luin tämän alun perin saksaksi, eli alkuperäiskielellä, ja luettuani tämän nyt suomksi totesin sen paljon huonommaksi kuin ensimmäisellä kerralla. Saksaksi on imestynyt jo 8. osa. Moni ei ehkä ole vielä lukenut tätä kun ei siitä ole vielä kuin kaksi osaa. Myöhemmät osat ovat mielestäni parempia kuin ensimmäinen osa.
Todella kiehrova ja kiinostava, vaikken uskokaan kaikkia juttuja mitä kirjassa kerrottiin :)
Ihan hyvä, ei kuitenkaan minun kirjagenreni. Leppoisaa luettavaa.
Hyvä kirja! Sopivasti jännitystä ja romanttiikkaa, ja hauskoja kohtiakin oli. Joistakin juonenkäänteistä yllätyin erittäin paljon, mikä on tietenkin positiivista. Kirja muistutti kuitenkin hahmoiltaan aika paljon kerstin gierin aiempia nuortenkirjoja.
Tämä kirja kuuluu ehdottomasti suosikki-kirjoihini! Kirjassa on yllättäviä juonenkäänteitä ja Valitut ovat kiinnostavia päähenkilöitä. Kirja kuvaa realistisesti nuorten elämää ja tunteita.
Suosittelen :)
Vaikka tämä kirja onkin saanut aika huonot arviot, pidän siitä. Juoni on jännittävä, ehkä kuitenkin vähän yksinkertainen. Se on juuri hyvää helppolukuista kirjallisuutta, johon ei travitse käyttää niin plajon aivoja ;)
Leppoisaa lukemista lomapäiville.
Todella jännittävä. En ole koskaan lukenut mitään tämän kaltaista, pidin tästä hyvin paljon. Joidenkin mielestä ehkä hiukan raaka, mutta senhän arvaa jo kun lukee takakannen. Loppuosassa kirjasta tuli mielestäni hiukan imelä kun Katnissilla ja Peetalla oli heidän valerakkaussuhteensa. Pidin kuitenkin hahmoista (lempihahamoni oli Rue).
Lue lisää ...
Suosittelen jännityksenjanoisille!
Todella hyvä kirja!! Rakastin kaikkia hahmoja ja kirjasarja on täynnä jännitystä ja toimintaa. Luin tämän kirjan oikeastaan jo vuosi sitten, mutta en tajunnut kirjoittaa arviota.
Suosittelen vahvasti!!
vahva kasi, vei mennessään alun hapuilin jälkeen, ehkä hiukan liikaa teknisiä yksityiskohtia, mutta tarinan imu piti otteessaan. Luin tämän Ave Marian jälkeen, joten tietty samankaltaisuus pisti silmään-mutta ei lopulta haitannut!
Pitihän se ottaa omiin pikku kätösiin ja alkaa lukea vaikka se jotenkin hirvittikin. Henkilökohtaisesti eniten harmitti se, että oikolukuun ei ollut suoraan sanottuna varaa ja kauhulla mietin miten paljon virheitä tekstissä tulee olemaan vaikka se tulikin syynättyä tuhottomia kertoja läpi. Onnekseni huomasin, että omaan silmään sattuvat virheet olivat melko vähäisiä ja joissakin lauserakenteissa tai sanojen käytössä oli pientä huolimattomuutta. Pohdin myös tarinoiden pituutta. Kirjoitin tarinat jo vuosia sitten ja niiden olikin tarkoitus tuolloin olla lyhyttarinoita. Mietinkin olisiko niihin halutessaan saanut enemmän tekstiä ja syvyyttä vielä ennen julkaisua, mutta rehellisesti ajateltuna uskon että ei. Ne olivat sen ajan ajatuksen virtaa ja mielikuvitusta ja koen, että olisin jotenkin pilannut tarinat lisäämällä niihin sivuja vuosia myöhemmin. Jos joku hakee tarinalta syvyyttä ja syvällisyyttä, niitä näistä ei löydy. Tarinat ovat kevyttä luettavaa ja tarinan juoni etenee normaalia nopeammin kuin kokonaisessa isossa kirjassa, jossa on vain yksi tarina.
Lue lisää ...
Tarinat itsessään ovat erittäin viihdyttäviä ainakin minusta. Ehkäpä kirjoittajan pitää vähän pitääkin siitä mitä on luonut, eikö? Minulle niillä on viihdearvoa ja hahmot ovat omia "kultamussukoita", jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Kaiken kaikkiaan en ole kyllästynyt näiden lukemiseen. Sanoisin, että luvassa on kevyttä kesäviihdettä ihmisille, jotka tykkää heittää aivot narikkaan ja lueskella mm. kuumista kohtauksista. Toivottavasti joku muukin saa näistä tarinoista hyvän mieleen ja kokee ettei ole heittänyt aikaansa täysin hukkaan.
Tämä kolmas osa oli täyttä kultaa aikaisempien kirjojen rinnalla. Taistelukohtaukset ja kapinallisten pakoilu oli jännittävää luettavaa puhumattakaan kapinallisten vasta iskuista. Kirjan loppu oli niin jännitävä ja surullinen Garretin kohdalla että ihan itketti.
Luin nuorena ja se iski kuin miljoona volttia, korkeajänistysten selailut loppuivat kuin seinään.
Väli-aseman taisin kuitenkin lukea ensin.
Paljon en enää muista kirjoista, koska tottakai hukkasin satoja kirjoja muutoissani.
Gummerus voisi uusia koko sarjan. Ai mutta Gummeruskin taidettiin ostaa...
Kerrassaan nerokas. Vain kiinalainen, joita on kuin muurahaisia voi keksiä tällaisen tarinan.
Täällä annetaan jollekkin sarah j maas ja cassandra clare paskalle 9-10 tähtä ja klassikkoscifi on saanut 4-7 tähteä. Ei paljoa luottoa tämän sivun arvostelijoihin, sivun voisi jo muuttaa vaikka cassandra clare fanisivuksi
























