Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
todella hyvä "Arthur"-dramatisointi, omaperäinen ja ehjä sellainen...
Kirja oli mielestäni jopa parempi sekä jännempi kuin edellinen osa eikä tähän toiseen osaan tarvinnut pettyä sillä juoni oli jälleen täyttä kultaa johon jäin heti koukkuun.
Kirja oli todella hyvä ja piti hyvin otteessaan koko ajan ja osittain jäinkin koukkuun kirjaan!! Tarina eteni alussa hitaasti mutta puolenvälinkieppeillä rupesi tapahtumaan ja vauhti olemaan lennokkaampaa ja parani loppuakohden huimasti loppu varsinkin oli jännittävä.
Tykkäsin tästä ensimmäisellä lukukerralla sen verran, että annoin arvosanaksi 8. Nyt toisen lukukerran jälkeen tiputin arvosanan seiskaan, eli on ihan kelpo teos edelleenkin.
Miljöö on ankeaa, enemmän tai vähemmän. Ehkä vielä hiukan enemmän olisi voinut kuvailla tulevaisuuden näkymiä, vaikka tarinaa kuljetettiinkin hienosti keksityissä paikoissa. Toimintaa oli riittävästi, kekseliäs juoni eteni reippaasti ja pääosin uskottavastikin. Isoimman miinuksen romaani saa henkilöhahmoistaan: päähenkilö Uno Louner on kuvattu hyvin ja hahmolla on ihan taustaa ja syvyyttäkin, mutta loput henkilöt ovat melko latteita. Sotaveteraanien keskustelutyyli on järjestään niin Suomi-äijää, että se alkoi jo häiritsemään.
Kirja oli loistava ja juoni pidettiin alusta asti arvoituksellisena ja jollain tavoin pimennossa lukijalta. Juonen edetessä paljastui pieniä paloja vähänkerrallaan lukijalle joka vain herätti enemmän mielenkiintoa kirjaa kohtaan. Kirja ei ollut missään vaiheessa ennalta arvattava ja melkein joka luvussa oli uusia käänteitä ja juoni eteni sujuvasti.
Katsoin ensin tästä elokuvan joka oli mielestäni niin hyvä että oli pakko etsiä ja lukea tämä kirja enkä pettynyt kirjaan. Kirjassa oli paljon juonenkäänteitä sekä yllättäviä kohtauksia joita en osannut odottaa vaikka katsoinkin ensin elokuvan. Tykästyin kovasti Cassieen ja Evaniin ja heidän ajatusmaailmaan.
Pure mua -kirjan itsenäisessä jatko-osassa Anna päätyy vampyyriensa kanssa helmikuussa Saimaalle viettämään hautajaismenoja. Tiedossa on sellaista meininkiä, että enpä olisi kirjaan tarttuessa uskonut. Enkä taida sen jo luettuani vieläkään oikein sisäistää, että mitä sitä tuli luettua. Tämä on samaan aikaan jotain aivan uutta, äärimmäisen ärsyttävää, vangitsevaa, hämmentävää ja mieltä kutkuttavaa. Kerronta sisältää viittauksia vaikka mihin ja henkilöhahmot ovat uskottavia. Päähenkilön tossukka olemus herätti minulla lukiessa tunteita. Hän on erikoinen yhdistelmä feminististä sankaritarta, joka kuitenkin käyttäytyy alistetun kotiäidin tavoin. Ja ne juonenkääteet, no huh! Täytyy todeta, että pidin tästä ensimmäistä osaa enemmän.
erinomainen, suorastaan suussasulava kokemus. Olen päättänyt tämän kirjan takia lukea kirjailijalta "yksin marsissa" teoksen, saa nähdä kolahtaako se yntälailla...
Kalevalan naisista nykyajassa ja osin scifivivahteilla kertovia novelleja. Tämä on mielestäni oikein tervetullut kokoelma uudesta näkökulmasta kirjoitettuja novelleja. Kalevala ja vaikkapa avaruusscifi ovat sen verran kaukana toisistaan, että eihän tulos voi olla kuin jännittävä. Ja sitä se onkin. Erityisesti kokoelman viimeinen novelli puhutteli minua ja elin sen käänteiden mukana tuskin muistaen hengittää. Toki jokainen novelli ei mennyt näin syvälle sieluun, onhan joksisessa eri kirjoittaja ja oma tyylinsä. Uskon, että tästä löytyykin jokaiselle jotain ja monelle paljonkin.
paras kirja tältä kirjailijalta "Grishnaversumissa", odotan innolla jatkoa...
Voi olla, että olin liian vanha tälle kirjalle, mutta ei tämä säväyttänyt. Tarinan idea on hyvä ja kiinnostava. Odotin kuitenkin Salaman somesisällön perusteella jotenkin roisia tekstiä nuortenkirjalta, mutta tää oli tosi kesy.
Aivan mahtava kirja! Koko sarja toi mukaansa tempaavan lukuelämyksen!
Crescent City -sarjan avausosassa Bryce päätyy salapoliisihommiin langenneen enkelin seurassa. Sarja sijoittuu nykyaikaiseen fantasiamaailmaan, jossa monenmoiset taruolennot elelevät keskenään kaikkea muuta kuin rauhassa. Täytyy sanoa, että Maasilta en odottanut tällaista. Taikavoimat ja kännykät oli jotenkin todella vaikea yhdistää kuuluvaksi samaan kirjan. Varsinkin kun kirjailijan aiemmat, sähköttömät fantasiauniversumit pyörivät mielessä. Joten kyllähän tämä on jotain uutta, mikä on aina hyvä. Itselläni ei nämä salapoliisihommat niin kiinnostele, joten koin tämän ajoittain hieman tylsäksi. Samoin romanssilta olisin toivonut enemmän. Mutta kerronta on hyvää kuten Maasilla aina ja maailma monipuolinen. Erityiskiitosta henkilöhahmoille, joiden vittuileva kommunikointi nosti muuten melko raskasta tunnelmaa.
Kirja oli mukaansatempaava ja juoni mielestäni täydellinen. Luin kirjan yhdeltä istumalta enkä malta odottaa jatko osaa!!
Sarjan loppu oli jotenkin niin sopiva vauhdikkuuden jälkeen.
Tämä oli kyllä varmaan sarjan vauhdikkain ja jännittävinkirja. Roi Hopposen täytyy oikeasti valita ja olla varma kumman puolella hän aikoo olla!!
Tämä kirja oli mielestäni ensimmäistä osaa parempi ja tässä kirjassa päästiinkin ehkä vielä vähän syvemmälle ja yksityiskohtaisemmin roistojen maailmaan!!
Kirja oli täyttä kultaa ja mahtavuutta huumorinkäytöstä puhumattakaan. Rakastin kirjassa erityisesti Roita ja Roin kaveriporukkaa ja heidän päättömiä ideoita.
En kyllästynyt kertaakaan tähän kirjaan ja luin tämän todella nopeasti. Juoni oli täyttä kultaa ja juuri minun makuuni!!
Minulla kesti tooodella kauan päästä kirjaan mukaan, mutta lopulta päädyin tykkäämään siitä.
En tiedä miksi mutta mulle jotenkin raskaslukuinen kirja. Johanneksen Aalon kaipuu alkoi jo olla rasittavaa. Onko vika mussa vai kirjassa, en tiedä.
Edgar Rice Burroughsin Urhea Tarzan (Kauppakirjapaino, 1973) tarttui hetken mielijohteesta hyppysiini, ja sehän tempaisi mukaansa niin kuin vain nostalginen pulp-viihde parhaimmillaan voi. Luin Tarzan-kirjoja kymmenen ikävuoden kieppeillä, osan useampaan otteeseen, mutta tästä nimenomaisesta kirjasta ei ollut jäänyt mielikuvia. Erikoista sinänsä, sillä tässä oli melkoisesti menoa ja meininkiä jo sadan ensimmäisen sivun jälkeen.
Jokainen Tarzan-kirjoja lukenut tietää, että Afrikan viidakot kätkevät uumeniinsa ihan älyttömästi erilaisia kadonneita kaupunkeja ja sivilisaatioita, mutta sarjan seitsemästoista osa "Tarzanin kaksoisolento" (Karhu, 1952) pystyy tuomaan kuluneeseen asetelmaan vielä jotain uutta.
Morrigan Korppi täyttää kohta yksitoista vuotta. Synttärijuhlista on tulossa kaikkea muuta kuin hilpeät, sillä perhettä asia ei voisi vähempää kiinnostaa, ja kaiken lisäksi sankarittaremme on määrä heittää henkensä samaisen päivän iltana. Näin sanoo ennustus, sillä Morrigan on kirottu. Äitipuolikin käy ottamassa jo mittoja sopivaa arkkua varten.