Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Olin lukenut tämän kirjan joskus vuosia sitten, varmaan vuosituhannen taitteessa, joten juonesta oli vain todella hatara muistikuva. Paremmin muistin sen, etten ollut teoksesta pitänyt lainkaan, mutta annoin mahdollisuuden kun sattui kirjahyllyssä osumaan hyppysiini.
Tietokirja magian historiasta Pohjoismaissa rautakaudelta nykyajan kynnykselle. Kirjan lähteinä on käytetty arkeologisia löytöjä sekä viikinkisaagoja, noitaoikeudenkäyntien käräjäpöytäkirjoja ja kansanperinnettä.
Mielestäni tämä on mielenkiintoinen teos. Pidin erityisesti jo rautakaudelta lähtevästä tarkastelujaksosta, joka on tämän lajin teoksille poikkeuksellinen aikainen lähtökohta. Kirja tarjoili ainskin minulle uutta tietoa.
Tuulten yhä viiletessä kylmän rautatuolin viehätyvoima vain kasvaa entisestään.
Tämä oli toinen kerta, kun luin Kuninkaiden koitoksen, nyt alkukielellä.
Kirjassa Martin jatkaa siitä, mihin Valtaistuinpelissä jäi. Eikä pelkästään juonellisesti. Jos joku pelkäsi sarjan 700-sivuisen ykkösosan luettuaan, ettei Martin pysty pitämään kirjoittamisen tasoa korkealla 800-sivuisessa kakkososassa, pelkäsi turhaan. Martin tykittää kyllä taattua laatua, ja lukija voi huolettomana luottaa saavansa, mitä on tilannut.
Pidin tästä kirjasta itse asiassa enemmän kuin esimerkiksi Varjo ja Riipus -kirjasta. Pääasiassa monipuolisempien henkilöhahmojen vuoksi. On toisaalta hämmentävää muistaa miten nuoria hahmot ovat: pääasiassa noin 17-vuotiaita. Vaikka kyseessä on nuorten kirjasta, voisi hahmojen silti kuvitella olevan himpun verran vanhempia. Edelliseen kirjasarjaan verrattuna tässä ei käydä sotaa eeppistä pahaa vastaan, vaan enemmänkin juoni on verrattavissa seikkailukirjaan, jossa tosin päähenkilöt ovat rikollisia ja seikkailevat fantasiamaailmassa. Sanoisin tämän olevan varsin viihdyttävää luettavaa. Miinusta tarpeettomasta kahteen kirjaan jakamisesta, kun tarina jatkuu suoraan seuraavassa osassa.
Tämän viimeisen osan lukeminen oli jo aika tuskastuttavaa. Hahmot "kehittyvät" lähinnä huonompaan suuntaan, juoni ja henkilöiden toiminta on entistä epäloogisempaa ja suorastaan typerää. En enää tästä viimeisestä osasta keksi juurikaan hyvää sanottavaa, vaikka 1. kirja oli vielä ihan ok.
Kirja alkoi lupaavasti, mutta ikävä kyllä ei lunastanut alun lupausta. Juoni oli epälooginen, hahmot alkoivat olla entistä ärsyttävämpiä. Edelliseen osaan verrattuna mennään ikävä kyllä huonompaan suuntaan.
Pidin joistakin asioista tässä kirjassa. Idea ruumiin valtaavasta hengestä oli ihan hyvä, varsinkin kun mukaan on liitetty eettistä pohdintaa ja itsensä etsimistä. Toki asetelma toi vahvasti mieleen Stephanie Mayerin kirjan Vieras. Kieli sen sijaan oli ajoittain kömpelöä ja muistutti heikkoa suomennosta. Monet tapahtumat olivat myös epäloogisia ja tapahtumapaikka epätodellinen Suomen oloihin siirrettynä. Nuorten kirjaksi tämä on kuitenkin ihan ok, varmastikin löytyy enemmän tarttumapintaa. Jännitystäkin tähän on koitettu tuoda ottamalla mukaan rikosjännärielementtejä. Tosin ne eivät olleet erityisen yllätyksellisiä. Itse henkilökohtaisesti olisin ollut paljon kiinnostuneempi niistä taustavoimista, jotka tällaisen ruumiinvaltaamisen taustalla vaikuttavat ja saavat tapahtuman aikaiseksi (kuinka, miksi, mitkä).
Noran suvussa kulkee salaisuus, joka pakottaa hänet perheensä kanssa piilottelemaan. Kun he uhkaavat paljastua, Nora lähetetään Mikkeliin sukulaisten luo. Siellä hän majoittuu serkkunsa luo ja sanonta "mitä serkumpi, sen herkumpi" pääsee käytäntöön... Kirja on nopealukuinen ja -tempoinen, sekä varsinkin lopussa tapahtumat suorastaan juostaan läpi. Idea pienestä kimeerien väestöstä "tavallisen" ihmisten keskuudessa on kiehtova ja olisinkin mielelläni paneutunut syvemminkin erikoiskyjyjä omaaviin ihmisiin ja näihin ihmissuhdekoukeroihin. Tällaisenaan kirja tosin on saavutettava myös niille, joita ei pidempien kirjojen luku innosta. Fontti on iso ja sivumäärä varsin kohtuullinen.
Kuuntelin tämän äänikirjana muutamassa päivässä lävitse. Lukien en olisi jaksanut kovinkaan pitkälle. Omaan makuun äärimmäisen ennalta arvattava, mikään luku ei jättänyt odottamaan seuraavaa, romantiikka oli lapsen tasoista, päähenkilön taitojen kehitys oli epärealistista, hahmot olivat tylsiä ja pinnallisia.. Samoin kirjailija tuntui pikakelauksen tavoin vain kiitävän päivät ja tapahtumat läpi, mihinkään ei paneuduttu syvällisemmin.
Kertomus tulevaisuudesta, jossa ilmasto on muuttunut vihamielisemmäksi elämälle ja jokaisella ihmisellä on piilotettuja tarkoitusperiä. Eletään vuotta 2049, kun sekalainen joukkio lähetetään Nollaleirille pohjoiseen. Heidän tehtävänsä on rakentaa uutta, kaivaa maata tai viihdyttää valtaa pitäviä. Kertomus koostuu kolmen näkökulmahenkilön kerronnasta ja on avoimen feministinen. Tämä on taas niitä kirjoja, jotka ovat teemoiltaan hyvin tärkeitä, mutta kerrontaratkaisun kikkailut olivat vähän liikaa minulle. Sanoisinpa, että on kyllä rankkaa tekstiä. Sellainen kirja, joka voisi voittaa palkintoja. Jos pidät sentyylisistä kirjoista, suosittelen tätä sinulle.
Pidin todella paljon kirjasta. Erityisesti särmikkäät henkilöhahmot olivat kirjan parasta antia, päähenkilö varsinkin. Pidin myös tästä versiosta salaseuroista ja magiasta. Jännitystäkin oli sopivasti.
Aluksi Itselläni oli vaikeuksia paikkoja ja nimien kanssa. Kuka oli kukakin ja mikä paikka mikäkin. En myöskään hirveästi välittänyt prologista. Useammassa aikajanassa hyppiminen on juonen kuljetuksen kannalta ok, ja kolme eri aikajanaa kulki saumattomasti kirjassa rinnakkain. Mutta en välitä kamalasti siitä tyylistä, jossa ensimmäisessä kappaleessa yritetään herättää lukijan mielenkiinto viittaamalla alkulopun karmeaan tilanteeseen. Tykkään enemmän siitä, että tilanne kehkeytyy vähitellen, eikä lopun suuntaa liikaa vihjailla. Hyviä käänteitä tähän oli kuitenkin saatu.
Tämä oli todella huono. Alku oli ihan ok, mutta sitten juoni alkoi junnata paikoillaan. Henkilöhahmot oli todella epämiellyttäviä ja ärsyttäviä. Tunnustan pikalukeneeni puolen välin jälkeen lopun, ei oikein jaksanut enää kiinnostaa.
Aivan edellisen kirjan tasolle tämä ei päässyt, mutta oli silti aivan huippu. Erinomainen päätös trilogialle, vaikka toisaalta on aika selvää että tarinaan tulee myös jatkoa. Kaikki ei vielä selviä, vaikka yksi taistelu on voitettu.
Sarja paranee edetessään. Tämä on hauskempi ja mielenkiintoisempi. Romantiikkaa unohtamatta. Yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani. Vielä parempi kuin edellinen. En yleensä pidä imelistä romanttisista teoksista, mutta tämä osui nappiin. Se ei ole imelä, vaan kaikkea muuta.
Pidin tästä kirjasarjasta jopa enemmän kuin Throne of Glassista. Tämän ensimmäiaen kirjan tarina muistuttaa monilta osin kaunotar ja hirviö -satua, vaikkakin on monipuolisempi. Pidän päähenkilöstä (Feyre) todella paljon.
Siitä on kauan kun tämän luin, mutta muistelen yllättyneeni positiivisesti. Kannen perusteella en odottanut paljoakaan.
Hauskaa sinänsä, että enää en muista kuka oli Po. Muita asioita muistan kirjasta, mutta jätän mainitsematta turhat spoilerit.
Pidin melko paljon kirjasta, vaikka aihe sinänsä on viime vuosina melko loppuun kaluttu. Suhteellisen pitkälle mennään dystopia-zombie teoksissa yleisesti tuttua kaavaa noudattaen, mutta aivan kaikkea en ainakaan itse arvannut. Päähenkilöt olivat aika kliseisiä ja yksipuolisia hahmoja, jos sen ei anna häiritä, niin on tämä melko hyvä kirja. Sellainen nopeasti luettava, joka ei sinänsä mitään mullista, mutta viihdyttää hetken.
Moni asia selviää tässä kirjassa, mutta itse asiassa ei aivan kaikki. Itseäni olisi kiinnostanut vielä enemmän kuulla tarkemmin muistakin kuin nefreistä. Haluaisin Vikin kirjoittavan lisää tähän maailmaan kuuluvia kirjoja. Ilman Aleiaa tai Aleian kanssa.
Pidin tästä kirjasta ehkä vielä enemmän kuin ensimmäisestä. Poliittinen kuohunta tuo lisää ulottuvuutta tarinaan. Edelleen olen ihastunut tähän fantasiamaailmaan, seleeseihin lajina ja maailman magian ominaispiirteisiin.
Ihastuin todella paljon Vikin kehittämään steampunkia henkivään fantasiamaailmaan. Haluaisin todella paljon lukea enemmän tähän maailmaan kuuluvia kirjoja, vaikka niissä olisi eri päähenkilöt.
Pidin henkilöhahmoista ja heidän eri piirteistään. Muutamista en niin paljoa, mutta se ei haitannut kokonaisuutta. Tarinakin oli hyvä.
Tyyli on edelleen runsasta ja kuvailevaa. Päähenkilö on eri kuin edellisessä kirjassa (edellisessä Scarlet, nyt sisko Tella), vaikka muuten hahmot ovat pääasiassa samoja. Pidin enemmän ensimmäisestä kirjasta ja päähenkilöstä, mutta kyllä tämäkin tuli ahmaistua vauhdikkaasti.
Pidin todella paljon kirjasta. Tyyli on runsasta ja kuvailevaa. Kirjassa on taikuutta, mysteerejä ja romantiikkaa. Kirjatrilogiasta pidin eniten tästä ensimmäisestä osasta, joka olisi toiminut yksinäänkin ilman jatko-osia.
Alkuperäinen kirja on ilmestynyt jo vuonna 1986. Hyvä fantasia ei toki vanhene koskaan, mutta tietyllä tapaa kerrontatyyli on mielestäni ajalle tyypillinen. Esimerkiksi hahmojen tunteista ei puhuta kovinkaan kuvailevasti, vaan kerronta keskittyy tapahtumiin. Tapahtumista kerrotaan useamman hahmon näkökulmasta. Myös aikajanoja on useampi (643 -> / 698-> / 1045 -> ). Paikannimiä ja henkilöitä on paljon. Kirjan kantavana voimana on kelttiläiseen mytologiaan perustuva maailma, omien tekojen seuraukset ja niihin liittyvät sielujen reinkarnaatiot. Maailma on aika raaka: elämä on tavalla tai toisella jatkuvaa taistelua ja kasuaalisti mukana on myös perheen sisäistä väkivaltaa sekä seksuaalista väkivaltaa. Tosin myös rakkaus on juonen oleellinen osa.
Kirja on sen verran hyvä, että on pakko lukea seuraavakin osa. Kirjasta löytyy sellaisia kauhuelementtejä, joihin usein kauhuelokuvissa törmää. Välillä meinasi tulla epätoivoinen tunne päähenkilön puolesta, kun aina tuli takapakkia jonkun asian onnistuessa. Loppu oli kuitenkin hyvä, vaikka kirja loppui ehkä vähän liian nopeasti.