Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tämä kirja oli mielestäni ensimmäistä osaa parempi ja tässä kirjassa päästiinkin ehkä vielä vähän syvemmälle ja yksityiskohtaisemmin roistojen maailmaan!!
Kirja oli täyttä kultaa ja mahtavuutta huumorinkäytöstä puhumattakaan. Rakastin kirjassa erityisesti Roita ja Roin kaveriporukkaa ja heidän päättömiä ideoita.
En kyllästynyt kertaakaan tähän kirjaan ja luin tämän todella nopeasti. Juoni oli täyttä kultaa ja juuri minun makuuni!!
Minulla kesti tooodella kauan päästä kirjaan mukaan, mutta lopulta päädyin tykkäämään siitä.
En tiedä miksi mutta mulle jotenkin raskaslukuinen kirja. Johanneksen Aalon kaipuu alkoi jo olla rasittavaa. Onko vika mussa vai kirjassa, en tiedä.
Edgar Rice Burroughsin Urhea Tarzan (Kauppakirjapaino, 1973) tarttui hetken mielijohteesta hyppysiini, ja sehän tempaisi mukaansa niin kuin vain nostalginen pulp-viihde parhaimmillaan voi. Luin Tarzan-kirjoja kymmenen ikävuoden kieppeillä, osan useampaan otteeseen, mutta tästä nimenomaisesta kirjasta ei ollut jäänyt mielikuvia. Erikoista sinänsä, sillä tässä oli melkoisesti menoa ja meininkiä jo sadan ensimmäisen sivun jälkeen.
Jokainen Tarzan-kirjoja lukenut tietää, että Afrikan viidakot kätkevät uumeniinsa ihan älyttömästi erilaisia kadonneita kaupunkeja ja sivilisaatioita, mutta sarjan seitsemästoista osa "Tarzanin kaksoisolento" (Karhu, 1952) pystyy tuomaan kuluneeseen asetelmaan vielä jotain uutta.
Morrigan Korppi täyttää kohta yksitoista vuotta. Synttärijuhlista on tulossa kaikkea muuta kuin hilpeät, sillä perhettä asia ei voisi vähempää kiinnostaa, ja kaiken lisäksi sankarittaremme on määrä heittää henkensä samaisen päivän iltana. Näin sanoo ennustus, sillä Morrigan on kirottu. Äitipuolikin käy ottamassa jo mittoja sopivaa arkkua varten.
Rick Riordanin "Syvyyksien tytär" (Otava, 2022) on suositun amerikkalaiskirjailijan seikkailuromaani, jossa unohdetaan vaihteeksi mytologiat ja käydään Jules Vernen tieteisklassikoiden Sukelluslaivalla maapallon ympäri (lapsuuden suosikkejani) ja Salaperäinen saari kimppuun.
Kirja ei ollut ihan odotuksieni mukainen ja teksti oli mielestäni liian pomppivaa. Kirja kyllä tuli luettua aika nopeasti en kuitenkaan ehkä jaksaisi lukea toiseenkertaan.
Odotukset oli jostain syystä tämän kohdalla aika korkealla, mutta ei tämä lopulta säväyttänyt kovinkaan paljoa. Idea ja maailma olivat tosi kivoja, mutta hyppivä kerrontatyyli ja juonen kannalta epäolennaisten asioiden läpikäyminen latistivat tunnelmaa. Monet kohtaukset olivat kiusallisia, mutta eivät mitenkään hyvällä tavalla. Yhdestäkään henkilöstä en pitänyt tai päässyt heihin edes sisälle. Tässä oli paljon mielenkiintoisia kohtia, joista olisi tehnyt mieli kuulla lisää, mutta valitettavan usein nämä mielenkiintoiset kohdat sivuutettiin nopeasti, eikä niihin enää palattu myöhemmin. Harmillista, että tarinan toteutus hieman ontui, vaikka idea olikin hyvä ja se oli kirjoittu kivalla tyylillä.
2400-luvun maailmassa, jossa ihmisen mieli on opittu siirtämään vapaasti kehojen ja verkkoservereiden välillä, Kip Markham karkaa kehottomuuden kahleista toteuttaakseen unelmansa löytää kehon, johon aikanaan syntyi.
Reetta Vuokko-Syrjäsen Syntykehossa on huippukiinnostava, luova, omaperäinen ja kunnianhimoinen idea. Tapahtumat sijoittuvat yli 400 vuoden päähän tulevaisuuteen, mutta Vuokko-Syrjänen kertoo niistä uskottavan vakuuttavasti. Syntykeho on suomalaiskirjoittajan esikoisteos, mutta tämän ei pidä antaa hämätä, sillä kyseessä on ehdottomasti maailmanluokan tieteisromaani.
Ei ollenkaan Pratchetin parhaita. Tuntui vähän siltä, että kirja oli hutaisten kirjoitettu. Paljon asioita jäi epäselväksi ja kirja loppui ikään kuin kesken.
Kirja olisi voinut olla tavallinen trilleri, eikä tuputtaa siihen tätä rasismia, joka on nykyajan muotisana. Lisäksi olisi mukava ollut tietää miten hahmot jatkoivat elämäänsä tapahtumien jälkeen.
Voisin suositella kirjaa nuorelle, joka lukee vain "pakon" sanelemana.
Tähän asti suomennetuista kirjoista ehdottomasti paras! Juoni on hyvin kiinnostava ja pitää otteessaan alusta loppuun saakka saaden odottamaan suurella mielenkiinnolla tulevia kirjoja. Mikään hahmoista ei ole täysin samanlainen keskenään, mutta ovat silti rakastettavia jokainen. Kirjan päähenkilön, Kuun näkökulmaa on mielenkiintoista lukea ja hän on ehdottomasti hahmo, josta on helppo pitää. Hän on kiltti, ujo, oikeudenmukainen ja tunneälykäs sekä osaa olla rohkea tosipaikan tullen.
Aluksi lainasin kirjailijan Timanttikoirat, Turkoosit päivät (koska siinä oli kiva kansi ja jännä nimi) mutta sitten selvisikin että se kuului kirjasarjaan joten palautin sen ja lainasin Ilmestysten avaruuden, sitten selvisi että on vielä Kuilukaupunki joka on osa 0.5 eli ennen Ilmestysten avaruutta joten lainasin sitten tämän. Ja nyt sitten kirja sanookin että se olisi toinen kirja (joka on Suomessa jaettu kahteen osaan) sarjassa mutta sen voi lukea itsenäisestikin. Huoh. Niin missä järjestyksessä näitä pitää lukea, Kuilukapunki vai Ilmestysten avaruus ekana? Luovutin ja aloin lukemaan tätä Kuilukaupungin ykkösosaa. Kirja osoittautui heti mielenkiintoiseksi mikä oli helpotus sillä minun on ollut vaikea aloittaa minkään sci-fi-kirjan lukeminen koska ne ovat yleensä niin tylsiä, sekavia tai liian teknisiä ilman mitään humaaniutta (löydänkö aina vain ne huonoimmat kirjat vai ovatko ne lähes aina sellaisia vai eikö sci-fi vain sovi minulle?). Tämä yhdistää kivasti kahta genreä, dekkaria (joista pidän) ja scifi-seikkailua, eikä tylsää pääse pahemmin tulemaan koska päähahmo on aikamoisen kärsimätön seikkailijaluonne ja kirjan maailma on erittäin rikas ja… sanotaanko kirjava. Oikeastaan kaikki on mahdollista. On kiva yrittää pohtia sitä maailman mytologiaa ja mysteeriä, joskin lopussa mentiin mielestäni hieman liian oudoksi, heheh. Saas nähdä mitä seuraavassa osassa tapahtuu kun tässäkin tapahtui jo kaikenlaista.
Nerokkaasti rakennettu yhteiskunta, lupaus jännityksestä pitää viimeiseen sivuun saakka! Kerronta oli toisinaan hieman nopeaa, luvut tuntuivat loppuvan lyhyeen, mutta päättyivät lähes aina jonkinlaiseen cliffhangeriin, mikä piti jännitettä yllä. Luovuuskuutio oli takakannen esittelyn sanoin ehdottomasti painajaismainen!
Vahva lopetus hyvälle kirjasarjalle, ei mitään moitittavaa. Juoni tuntui raikkaalta ja jännitystäkin oli mukavasti, ja kaikkien henkilöiden omat kehitykset saivat mielestäni sopivat loput. Voin suositella koko sarjaa.
Odottamattoman satumainen lukupaketti todellisista paikoista, joiden tiedetään tai uskotaan inspiroineen Tolkienia hänen Keski-Maa-kertomuksiaan kirjoittaessaan. Taianomaisuutta lisäävät kirjan iso koko ja jykevyys, jotka tuottavat perinteisen satukirjan tuntua. Kirjassa on runsas ja esteettisesti miellyttävä kuvitus, johon sisältyy myös useita Tolkienin omia piirroksia ja maalauksia vuosikymmenten varrelta - aarteita itsessään. Löytyypä kirjasta myös hieman erikoisherkkua meille suomalaisille lukijoille. Kaikista tähän saakka lukemistani Tolkien-aiheisista tietokirjoista tämä on kiehtovin.
Olin teininä pantannut tämän lukemista, koska kuvittelin tämän olevan Suomi-Twilight ihmissusilla. Aikuisiällä annioin kuitenkin mahdollisuuden ja hyvä niin. Ilmeisesti myös melkoisen suosittu kirjasarja, osia kun on aika vaikea löytää lähikirjastoistani varaamatta niitä.
Tämä on todella hyvä, kauniisti kirjoitettu kirja, joka omaa myös todella upean kannen. Vaikka asioiden kuvailua oli paljon, niin se ei haitannut yhtään tämän kirjan kanssa. Kirjassa käsitellään rankkoja aiheita hiljaista optimismia unohtamatta. Lopussa olisi ollut kiva tietää, mitä kaikille hahmoille kävi ja se jäi hieman vaivaamaan.
Ideana ihan hyvä, toteutus ei niinkään. Alku, jossa teinipoika on vanhusta hoitamassa, on hyvä mutta fantasiaosuus kirjasta (eli suurin osa) takkuaa pahasti. Toistoa on liikaa ja tietynlaista kömpelyyttä, kliseitä löytyy. Suurin virhe on kuitenkin siinä että tätä ei ole tunnuttu editoitavan ollenkaan ja sitä tämä olisi kipeästi kaivannut. Olisi hyvä luonnoksena, valmiina teoksena ei todellakaan. 2/5
Hauskat kirjat. Viihdyttävää ja helppolukuista settiä hetkeen, jolloin ei kauheasti halua vaivata aivojaan vaan haluaa vaan oleskella ja hengailla kirjan kanssa. Joku epäloogisuus mua lukiessa häiritsi, mutta eipä se tarinaa pilannut. Lämminhenkinen ja mukava luettava.
Täydellinen trilogia. Just sellanen kirjasarja, jota olin pitkään etsinyt. Kirjojen maailma on kiinnostava ja kiinnostavuus pysyy yllä kaikkien kirjojen ajan. Mulla ainakin riitti jännitettävää ihan viimeiseen kirjaan asti.
Ihan mukiinmenevää perusfantasiaa. Suosittelisin tyypille, joka lukee ensimmäisiä kirjojaan. Tykkäsin kirjan päähenkilöistä hahmoina, mielestäni onnistuneita.