Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Todella kiehrova ja kiinostava, vaikken uskokaan kaikkia juttuja mitä kirjassa kerrottiin :)
Hyvä kirja! Sopivasti jännitystä ja romanttiikkaa, ja hauskoja kohtiakin oli. Joistakin juonenkäänteistä yllätyin erittäin paljon, mikä on tietenkin positiivista. Kirja muistutti kuitenkin hahmoiltaan aika paljon kerstin gierin aiempia nuortenkirjoja.
Tämä kirja kuuluu ehdottomasti suosikki-kirjoihini! Kirjassa on yllättäviä juonenkäänteitä ja Valitut ovat kiinnostavia päähenkilöitä. Kirja kuvaa realistisesti nuorten elämää ja tunteita.
Suosittelen :)
Vaikka tämä kirja onkin saanut aika huonot arviot, pidän siitä. Juoni on jännittävä, ehkä kuitenkin vähän yksinkertainen. Se on juuri hyvää helppolukuista kirjallisuutta, johon ei travitse käyttää niin plajon aivoja ;)
Leppoisaa lukemista lomapäiville.
Todella jännittävä. En ole koskaan lukenut mitään tämän kaltaista, pidin tästä hyvin paljon. Joidenkin mielestä ehkä hiukan raaka, mutta senhän arvaa jo kun lukee takakannen. Loppuosassa kirjasta tuli mielestäni hiukan imelä kun Katnissilla ja Peetalla oli heidän valerakkaussuhteensa. Pidin kuitenkin hahmoista (lempihahamoni oli Rue).
Todella hyvä kirja!! Rakastin kaikkia hahmoja ja kirjasarja on täynnä jännitystä ja toimintaa. Luin tämän kirjan oikeastaan jo vuosi sitten, mutta en tajunnut kirjoittaa arviota.
Suosittelen vahvasti!!
Pitihän se ottaa omiin pikku kätösiin ja alkaa lukea vaikka se jotenkin hirvittikin. Henkilökohtaisesti eniten harmitti se, että oikolukuun ei ollut suoraan sanottuna varaa ja kauhulla mietin miten paljon virheitä tekstissä tulee olemaan vaikka se tulikin syynättyä tuhottomia kertoja läpi. Onnekseni huomasin, että omaan silmään sattuvat virheet olivat melko vähäisiä ja joissakin lauserakenteissa tai sanojen käytössä oli pientä huolimattomuutta. Pohdin myös tarinoiden pituutta. Kirjoitin tarinat jo vuosia sitten ja niiden olikin tarkoitus tuolloin olla lyhyttarinoita. Mietinkin olisiko niihin halutessaan saanut enemmän tekstiä ja syvyyttä vielä ennen julkaisua, mutta rehellisesti ajateltuna uskon että ei. Ne olivat sen ajan ajatuksen virtaa ja mielikuvitusta ja koen, että olisin jotenkin pilannut tarinat lisäämällä niihin sivuja vuosia myöhemmin. Jos joku hakee tarinalta syvyyttä ja syvällisyyttä, niitä näistä ei löydy. Tarinat ovat kevyttä luettavaa ja tarinan juoni etenee normaalia nopeammin kuin kokonaisessa isossa kirjassa, jossa on vain yksi tarina.
Luin nuorena ja se iski kuin miljoona volttia, korkeajänistysten selailut loppuivat kuin seinään.
Väli-aseman taisin kuitenkin lukea ensin.
Paljon en enää muista kirjoista, koska tottakai hukkasin satoja kirjoja muutoissani.
Gummerus voisi uusia koko sarjan. Ai mutta Gummeruskin taidettiin ostaa...
Kerrassaan nerokas. Vain kiinalainen, joita on kuin muurahaisia voi keksiä tällaisen tarinan.
Täällä annetaan jollekkin sarah j maas ja cassandra clare paskalle 9-10 tähtä ja klassikkoscifi on saanut 4-7 tähteä. Ei paljoa luottoa tämän sivun arvostelijoihin, sivun voisi jo muuttaa vaikka cassandra clare fanisivuksi
Kirja oli mielestäni alusta asti hyvin koukuttava ja jäin loppujen lopuksi koukkuun sarjaan epäilyksistäni huolimatta. Kirjassa päästiin syvemmälle myyttihovin salaisuuksiin ja Iltatähdenkiltaan. Iltatähdenkilta vaikuttaa hyvin pahalta ja synkältä. Lempi kohtani kirjassa olivat Sethin Bisnekset satyyrien Newelin ja Dorenin kanssa se oli hauskaa luettavaa.
Seitsemän naista kohtaavat tuntemattomassa, valkoisessa maailmassa. He tulevat siihen johtopäätökseen, että ovat kuolleita. Mutta miksei maailmassa vaikuta olevan muita kuin he? Mikä heitä yhdistää?
Oneiron on omalaatuista proosaa. Se eroaa aika paljon melkein kaikista aiemmin lukemistani fantasiaromaaneista ja oli sillä tavalla virkistävä lukukokemus. Kirjassa taikuus on selittämätöntä, ja vaikka samaan aikaan se on halki kertomuksen jatkuvasti läsnä, se sulautuu kiehtovalla tavalla henkilöhahmojen realistisiin elämän- ja kuoleman kokemuksiin. Juuri tällaisessa muodossa toivonkin tätä nykyä saavani ammentaa taikuutta kirjojen sivuilta: taikuutta, joka on luonteeltaan enemmän kuin vain spekulatiivista.
Juonta ei osannut ollenkaan arvata ennalta ja juonen kulku sekä kirjan maailma oli pimennossa ja arvoituksellinen samallalailla kuin ekassakin kirjassa ja ne hahmottuivat vähän kerrallaan lukijalle. Kirja oli koukuttava heti alusta asti ja loppu jäi mielenkiintoiseksi.
Kirja alkoi hyvin, mutta epäluotettavan kertojan takia olin toistuvasti hämmentynyt. Sekalaiset fiilikset jäi.
Markku Sadelehdon toimittama kokoelma "Englantilaiset aaveet" (WSOY, 1994) sisältää kuusitoista englantilaista kummitustarinaa, jotka ovat paria poikkeusta lukuunottamatta lähtöisin 1900-luvun alkupuolelta.
W.F. Hartleyn "Käsi" on vallan mainio, hivenen humoristinen tarina toveruksia vainoavasta irtokädestä, ja oli ainakin allekirjoittaneesta kokoelman onnistunein osanen. Algernon Blackwoodin persoonallinen "Pajut" ja Hugh Walpolen "Taikalakki" olivat myös kelvollisia, mutta siihenpä lähes 500-sivuisen kokoelman anti melkein jäikin.
Hän nukkuu munasiltaan vaikka lumihangessa
eikä hirviöistä ole hälle vastusta
joskus velhon loitsu väkevä pään sekoittaa
on elämänsä täynnä miekkaa sekä magiaa
Conan Barbaari, villi cimmerialainen
vyöllään miekka niin tuhovoimainen...
(Rock Siltanen Group: Conan Barbaari, 2023)
Aivan kauhean huono kirja. En usko lukeneeni mitään tämän kömpelömpää. Ei siis yhtään mitään filosofista saati viihdyttävää.
Pohjoisen legendat -sarja on edennyt kuudenteen osaansa ja jännitys alkaa tihentyä. Kirja kantaa sarjalle ominaista tyyliä, joskin nyt eri juonet alkavat yhdistyä pikkuhiljaa ja kokonaisuus hahmottua. Minulla on tässä sarjassa ollut se vaikeus, että en tahdo muistaa kuka teki mitäkin ja missä. Ja toki myös se, etten aina muista kuka on tämä josta tässä nyt kerrotaan. Mutta ei se mitään! Roikuin kuitenkin mukana kunnon cliffhanger-loppuun saakka ja nyt vain odottelemaan viimeistä osaa. Henkilöhahmoista sanottakoon sen verran, että ne hyvin perinteisiä fantasiahahmoja. Esim. naishahmot ovat joko alistuvua hissukoita tai tunteettomia sotureita. Mieshahmoilla tuntuu olevan tässä sarjassa enemmän syvyyttä. Välillä myös hämmennyin kohdissa, jossa kerronta ei sopinut hahmon profiiliin. Esim. kutsuisiko luonnossa vahvasti kiinni oleva druidi pikkulintua tyhmäksi tai kuvailisiko tällaiseen semisti keskiaikaiselta vaikuttavaan fantasiamaailmaan kuuluva henkilö toista hahmoa kehitysvammaiseksi? Paha sanoa. Kerronta on kuitenkin mielestäni pääsääntöisesti hyvää tässä kirjassa, eikä se hankaloita lukemista. Nyt annan neljä tähteä, koska kyseessä on mielestäni paras kirja pitkään aikaan tässä sarjassa. Suosittelen korkean ja perinteisen fantasian ystäville, jollainen en ikäväkseni itse vain ole. Ja siis tämä kansi, upea!
Viimeinen kiitoshymni on julkaistu jo 1960, mutta tarina on kestänyt aikaa erinomaisesti.
Kirja alkoi lupaavasti, mutta harmillisesti kirjailijan tyylinä oli kuvata tietyn aikajakson tapahtumia ja sitten hypätä satoja vuosia eteenpäin. Toisaalta valittu kerrontatapa sopi hyvin, mutta monesti osion tapahtumat jäivät hiukan kesken. Alkupuolen tapahtumiin viitattiin läpi teoksen, eikä näissä ollut mitään päälle liimatun oloista tehokeinona käytön tuntua.
Tästä kirjasta jäi ristiriitainen vaikutelma. Toisinaan hiukan pitkäpiimäisen unnuttavaa kuvailua, jossa tarina etenee hitaasti kuin siirappi tammikuussa, ja toisin paikoin koukuttavan hyvä.
Juoni kulki sujuvasti ja loogisesti läpi koko kirjan. Kirjailijan mielikuvitus oli riittänyt erinomaisesti tulevaisuuden erilaisen maailman arkipäiväisten, meille outojen tai vähintäänkin eksoottisten härveleiden ideoimiseen. Tämä ympäristö ja tarinan taustamaailma erilaisella, enemmän seikkailu- tai toimintahenkisemmällä juonella pääsisi helposti Hugh Howeyn Hiekka-sarjan tasolle.
Ensimmäinen kirja on jollain tavalla rasittavaa luettavaa. Dialogit oli kömpelöitä. Johtuneeko käännöksestä vai onko ne kökköjä myös alkuperäiskielellä. Olin kuullut kirjasta kehuja ja sinnittelin kirjan loppuun, mikä oli hyvä päätös. Kirja lupaa ihan mieleniiintoisen tarinan ja tokassa kirjassa dialogitkin tuntuvat jo luontevammilta.
Sujuva joskin sittemmin paljon kopioitu tarina. Omaa kumminkin alkuperäisyyden lumon, ja on kirjoitettu hyvin...
Luin hiukan väsähtäneenä lukemiseen, joten ei ollut paras mahdollinen startti, mutta tarina vei sitten mennessään-
suosittelen dystopian ja hyvän tarinankerronnan ystäville. Miksei muillekin..!