Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tarinat kympin arvoisia, mutta tyypilliseen tapaan mustista käytetty törkeää kieltä, mitä jälkisanoissakin käsitellään. R.E.H piti mustia ihmisiä samassa glooriassa kun ennenvanhaan länkkärit Amerikan alkuperäiskansoja, eli intiaaneja. Kuulema sen ajan kieltä, jos näin on niin kovasti korviin ja silmiin kävi. Itsekin käytin lapsena samaa kieltä, kun en paremmasta tiennyt. Kolmenkymmenen vuoden evoluutio on saanut mun muuttamaan käyttäytymistäni toivottavasti parempaan suuntaan.
Tähän yhteinen arvosana koko ensimmäiselle trilogialle, standalone kirjoille ja uusimmalle trilogialle 9.75/10. Ainoastaan heroes kävi hieman tylsäksi toistuvan tapahtumapaikan takia. Täyttä timanttia koko sarja.
Ei minun maailmassani oli huomattavan ristiriitainen lukukokemus.
Kertomus sijoittuu noin vuosisadan päähän tulevaisuuteen, mutta kerronta muistuttaa monin paikoin juuri sitä mitä se onkin: nykypäivän ihminen yrittämässä kuvitella tulevaisuuden maailmaa. Tämä tarkoittaa, että kun päähenkilö kuvailee omia kokemuksiaan maailmasta, rikkoutuu illuusio siitä, että hän olisi autenttinen 2110-luvun ihminen. Henkilöhahmot jäävät samalla kauttaaltaan yksiulotteisiksi. Aika naiivikin kertomus on kaikessa ylioptimistisuudessaan, ja lopussa on jumala koneesta -käänteen makua.
Kyllä tämän ihan mielellään luki, vaikka alku oli hiukan vaivalloinen ja henkilöihin sisälle pääseminen otti aikansa. Lukemista hankaloitti se, että eri aikatasot vaihtuivat jatkuvasti, välillä oltiin menneessä ja välillä nykyisyydessä.
Tämä novellikokoelma on kestänyt mainiosti aikaa. Siihen nähden, että novellit on kirjoitettu 1950- ja 60-luvuilla, ne ovat edelleen hyvin tuoreen makuisia eivätkä ollenkaan teknologisesti vanhentuneita. Cordwainer Smithin tyyli kirjoittaa iskee minuun. Hän pystyy luomaan hyvin aidontuntuisen kuvan tulevaisuuden universumista, joka on samaan aikaan edistyksellinen ja kaunis sekä ruma ja kaamea. Novellit olivat oivaltavia ja pitivät otteessaan. Suosikkini oli monen hyvän joukosta niistä viimeisin, "Planeetta nimeltä Shajol", jonka omaperäinen kammottavuus totisesti sai ajattelemaan. Suosittelen tätä novellikokoelmaa melkeinpä pakkolukemiseksi kaikille scifin ystäville.
Tässä on kirja, jolla on hurjasti nostalgia-arvoa. Opettajamme luki tämän meille ääneen ala-asteella, ja taisimmepa itsekin lukea tästä ainakin pätkiä. Katsoimme myös elokuvaversion. Muistan tarinan tehneen minuun valtavan vaikutuksen ja lohduttaneen minua tullessani hiljalleen tietoiseksi omasta kuolevaisuudestani. Kuolema ei olekaan paha, vaan se päinvastoin lopettaa kaiken pahan.
Klassinen fantasiaseikkailu, jossa poikkeuksellisesti nuoret naiset lähtevät selvittämään miesten luomia ongelmia. Ja tällä kertaa ongelman nimi on lohikäärme, jonka luolarauhaa häiritään ja joka lähtee kostoretkelle. Pidin kirjassa ajatuksesta, että naiset voivat olla muutakin kuin nättejä korusteita tai miehekkäitä sotureita tämäntyyppisessä tarinassa. Päähenkilöitä on useita ja he edustavat erilaisia persoonia ja luokkataustoja, heillä on myös erilaisia päämääriä. Kirjailija on ottanut kunnianhimoisen haasteen eteensä tämän kirjan kohdalla ja mielestäni onnistunut hyvin. Siitä lähti tähtiä, että lohikäärmettä pidettiin aina vain pahiksena, vaikka selkeä pahis tässä kirjassa olivat ihmiset. Niin inhimillistä tuhon keskellä taistella toisten ihmisten kanssa. Blaah, niin nähty tämä ihmisten toimintamalli.
Kertomus ennakkoluuloista, kaikkien hyväksymisestä sellaisena kuin he ovat ja itselle tärkeiden asioiden merkityksestä. Kirja on teemoiltaa hyvinkin rankka, mutta se on kirjoitettu keveästi. Ja taitavasti! Päähenkilössä tapahtuva muutos on hienovarainen ja sen huomaavat kaikki muut häntä itseään ennen. Jopa lukija. Tämä on myös tarina normien rikkomisesta ja siitä, miten uhmatakseen sääntöjä on ensin huomattava niiden mielettömyys. Kirja kannustaa lukijaakin olemaan rohkea ja puhumaan totuutensa!
Vaikka tässä on esikoiselle tyypillistä rosoa, on silti erinomainen teos ja 9 tähteä ansaitsi. Traumat, mytologia ja luontosuhde sotkeutuvat yhteen hienoksi cocktailiksi ikäviä asioita. Erityisesti nautin myös monitulkintaisuudesta, tämän luin nimittäin jo toistamiseen, koska mietittävää riittää.
Yksityisetsivänä työskentelevä ihmisapina saa toimeksiannoksi suojella tangolaulaja Lunaa äärimmäisen vaaralliselta Eesaulta. Sattuuko Eesau olemaan vain jazzin ystävä, vai miksi hän haluaa saada Lunan hengiltä?
Outo mutta kiinnostava lähtöasetelma. Eikä outous Apinassa ja Uusikuussa suinkaan siihen jää. Helpompi vastata kysymykseen, mikä kirjassa ei ole outoa. Siis, tulevaisuuden Helsingin mieleen tuovassa Dystopoliissa gangsterit sotivat pitkin rajalinjoja, jotka on vedetty musiikkimieltymysten mukaan. Päähenkilö Hanuman yrittää pitää haulikonluodit erossa suojatistaan ja samalla saada tolkkua itsestään ja menneisyydestään.
Erittäin, erittäin nautittavaa ritariseikkailua kolmen pienoisromaanin verran!
Tämänkin edellisestä lukukerrasta oli vierähtänyt sen verran aikaa etteivät juonenkäänteet enää olleet kristallinkirkkaina mielessä. Juoni kulki jokaisessa osassa sujuvasti ja niitä käänteitäkin oli mahtunut mukaan. Kerronta on tuttuun tapaan hyvinkin realistista, hahmot eivät yllä ultimaattisiin taistelusuorituksiin ollen juuri sen takia uskottavia. Heraldiikkaa riittää, samoin sukuja. Tulen ja jään laulun suomennetut osat olen pariin kolmeen kertaan lukenut, mutta kyllä nuo menevät edelleenkin sekaisin - vaan ei se niin haittaa.
Olin lukenut tämän kirjan joskus vuosia sitten, varmaan vuosituhannen taitteessa, joten juonesta oli vain todella hatara muistikuva. Paremmin muistin sen, etten ollut teoksesta pitänyt lainkaan, mutta annoin mahdollisuuden kun sattui kirjahyllyssä osumaan hyppysiini.
Tietokirja magian historiasta Pohjoismaissa rautakaudelta nykyajan kynnykselle. Kirjan lähteinä on käytetty arkeologisia löytöjä sekä viikinkisaagoja, noitaoikeudenkäyntien käräjäpöytäkirjoja ja kansanperinnettä.
Mielestäni tämä on mielenkiintoinen teos. Pidin erityisesti jo rautakaudelta lähtevästä tarkastelujaksosta, joka on tämän lajin teoksille poikkeuksellinen aikainen lähtökohta. Kirja tarjoili ainskin minulle uutta tietoa.
Tuulten yhä viiletessä kylmän rautatuolin viehätyvoima vain kasvaa entisestään.
Tämä oli toinen kerta, kun luin Kuninkaiden koitoksen, nyt alkukielellä.
Kirjassa Martin jatkaa siitä, mihin Valtaistuinpelissä jäi. Eikä pelkästään juonellisesti. Jos joku pelkäsi sarjan 700-sivuisen ykkösosan luettuaan, ettei Martin pysty pitämään kirjoittamisen tasoa korkealla 800-sivuisessa kakkososassa, pelkäsi turhaan. Martin tykittää kyllä taattua laatua, ja lukija voi huolettomana luottaa saavansa, mitä on tilannut.
Pidin tästä kirjasta itse asiassa enemmän kuin esimerkiksi Varjo ja Riipus -kirjasta. Pääasiassa monipuolisempien henkilöhahmojen vuoksi. On toisaalta hämmentävää muistaa miten nuoria hahmot ovat: pääasiassa noin 17-vuotiaita. Vaikka kyseessä on nuorten kirjasta, voisi hahmojen silti kuvitella olevan himpun verran vanhempia. Edelliseen kirjasarjaan verrattuna tässä ei käydä sotaa eeppistä pahaa vastaan, vaan enemmänkin juoni on verrattavissa seikkailukirjaan, jossa tosin päähenkilöt ovat rikollisia ja seikkailevat fantasiamaailmassa. Sanoisin tämän olevan varsin viihdyttävää luettavaa. Miinusta tarpeettomasta kahteen kirjaan jakamisesta, kun tarina jatkuu suoraan seuraavassa osassa.
Tämän viimeisen osan lukeminen oli jo aika tuskastuttavaa. Hahmot "kehittyvät" lähinnä huonompaan suuntaan, juoni ja henkilöiden toiminta on entistä epäloogisempaa ja suorastaan typerää. En enää tästä viimeisestä osasta keksi juurikaan hyvää sanottavaa, vaikka 1. kirja oli vielä ihan ok.
Kirja alkoi lupaavasti, mutta ikävä kyllä ei lunastanut alun lupausta. Juoni oli epälooginen, hahmot alkoivat olla entistä ärsyttävämpiä. Edelliseen osaan verrattuna mennään ikävä kyllä huonompaan suuntaan.
Pidin joistakin asioista tässä kirjassa. Idea ruumiin valtaavasta hengestä oli ihan hyvä, varsinkin kun mukaan on liitetty eettistä pohdintaa ja itsensä etsimistä. Toki asetelma toi vahvasti mieleen Stephanie Mayerin kirjan Vieras. Kieli sen sijaan oli ajoittain kömpelöä ja muistutti heikkoa suomennosta. Monet tapahtumat olivat myös epäloogisia ja tapahtumapaikka epätodellinen Suomen oloihin siirrettynä. Nuorten kirjaksi tämä on kuitenkin ihan ok, varmastikin löytyy enemmän tarttumapintaa. Jännitystäkin tähän on koitettu tuoda ottamalla mukaan rikosjännärielementtejä. Tosin ne eivät olleet erityisen yllätyksellisiä. Itse henkilökohtaisesti olisin ollut paljon kiinnostuneempi niistä taustavoimista, jotka tällaisen ruumiinvaltaamisen taustalla vaikuttavat ja saavat tapahtuman aikaiseksi (kuinka, miksi, mitkä).
Noran suvussa kulkee salaisuus, joka pakottaa hänet perheensä kanssa piilottelemaan. Kun he uhkaavat paljastua, Nora lähetetään Mikkeliin sukulaisten luo. Siellä hän majoittuu serkkunsa luo ja sanonta "mitä serkumpi, sen herkumpi" pääsee käytäntöön... Kirja on nopealukuinen ja -tempoinen, sekä varsinkin lopussa tapahtumat suorastaan juostaan läpi. Idea pienestä kimeerien väestöstä "tavallisen" ihmisten keskuudessa on kiehtova ja olisinkin mielelläni paneutunut syvemminkin erikoiskyjyjä omaaviin ihmisiin ja näihin ihmissuhdekoukeroihin. Tällaisenaan kirja tosin on saavutettava myös niille, joita ei pidempien kirjojen luku innosta. Fontti on iso ja sivumäärä varsin kohtuullinen.
Kuuntelin tämän äänikirjana muutamassa päivässä lävitse. Lukien en olisi jaksanut kovinkaan pitkälle. Omaan makuun äärimmäisen ennalta arvattava, mikään luku ei jättänyt odottamaan seuraavaa, romantiikka oli lapsen tasoista, päähenkilön taitojen kehitys oli epärealistista, hahmot olivat tylsiä ja pinnallisia.. Samoin kirjailija tuntui pikakelauksen tavoin vain kiitävän päivät ja tapahtumat läpi, mihinkään ei paneuduttu syvällisemmin.
Kertomus tulevaisuudesta, jossa ilmasto on muuttunut vihamielisemmäksi elämälle ja jokaisella ihmisellä on piilotettuja tarkoitusperiä. Eletään vuotta 2049, kun sekalainen joukkio lähetetään Nollaleirille pohjoiseen. Heidän tehtävänsä on rakentaa uutta, kaivaa maata tai viihdyttää valtaa pitäviä. Kertomus koostuu kolmen näkökulmahenkilön kerronnasta ja on avoimen feministinen. Tämä on taas niitä kirjoja, jotka ovat teemoiltaan hyvin tärkeitä, mutta kerrontaratkaisun kikkailut olivat vähän liikaa minulle. Sanoisinpa, että on kyllä rankkaa tekstiä. Sellainen kirja, joka voisi voittaa palkintoja. Jos pidät sentyylisistä kirjoista, suosittelen tätä sinulle.
Pidin todella paljon kirjasta. Erityisesti särmikkäät henkilöhahmot olivat kirjan parasta antia, päähenkilö varsinkin. Pidin myös tästä versiosta salaseuroista ja magiasta. Jännitystäkin oli sopivasti.
Aluksi Itselläni oli vaikeuksia paikkoja ja nimien kanssa. Kuka oli kukakin ja mikä paikka mikäkin. En myöskään hirveästi välittänyt prologista. Useammassa aikajanassa hyppiminen on juonen kuljetuksen kannalta ok, ja kolme eri aikajanaa kulki saumattomasti kirjassa rinnakkain. Mutta en välitä kamalasti siitä tyylistä, jossa ensimmäisessä kappaleessa yritetään herättää lukijan mielenkiinto viittaamalla alkulopun karmeaan tilanteeseen. Tykkään enemmän siitä, että tilanne kehkeytyy vähitellen, eikä lopun suuntaa liikaa vihjailla. Hyviä käänteitä tähän oli kuitenkin saatu.