Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Mielenkiintoista luettavaa Tolkien-fanille.
Kirja valaisee hyvin sitä, millaista kääntäjän työ on. Ei ihan niin yksinkertaista, kuin helposti voisi kuvitella. Arvostus nousi entisestään sujuvia käännöksiä kohtaan.
Lasten fantasiasarjan avausosa, jossa Isadora huomaa olevansa erilainen kuin muut. Hän on vampyyrikeiju ja nyt hänen pitäisi päättää, mihin kouluun mennä. Ongelmana on, että hän on "liian" keijumainen vampyyrikouluun, mutta ei riittävän keijumainen keijukouluun. Missä on hänen paikkansa? Kirja sisältää hyvää pohdintaa erilaisuudesta musta-vaaleanpunaisen kuvituksen kera. Teksti on suurta ja sitä on melko vähän. Kyseessä on siis hyvä kirja lukemaan oppineelle, joka alkaa lukea jo vähän pidempiä kirjoja.
Kolmen erillisen novellin kokoelma, jossa oivaltavia huomioita mm. nykypäivän todellisuudesta ja tekoälyn roolista. Hyvää välipalaluettavaa
Romanttisen seikkailufantasiasarjan avausosa, jossa ratkaistaan kruunun ja taikuuden kohtaloa. Päähenklöinä ovat syntymässä erotetut kaksoset Rose ja Wren, joilla molemmilla on intressejä kruunua ja paremman huomisen luomista kohtaan. Seikkailun aikana keskittyminen tahtoo kuitenkin hieman horjua, kun eteen tulee nopealiikkeistä soturinoitaa ja tarkkaavaista henkivartijaa... Tämän kirjan kohdalla ollaan oikein perinteisen nuorten romanttisen fantasian äärellä. On nokkelaa sanailua, taikuuden käyttämistä hyväksi pulmien ratkaisussa ja usko siihen, että kyllä tämä ongelma hoituu, kun me tällä teiniporukalla se ratkaistaan. Tarina on eheä ja yllätyksellinen, kirjan ulkomuotokin helposti lähestyttävä. Pidin tästä enemmän kuin etukäteen luulin! Aika paljon on Throne of Glass -henkeä, tosin juonikuvio ei ole niin raskas kuin siinä.
Ensin ajattelin että 'no ei mikään uusi ultimaattinen lempparini' mutta tosi omaperäinen, vaan sitten jännitys alkoi tiivistyä ehkä puolen välin jälkeen ja sitten – HUH MIKÄ LOPPU !
Tämä teos pääsi yllättämään positiivisesti. Viimeisinä aikoina, kun kaikki on vapaasti saatavilla ja yltäkylläisyys ja rajoittamaton energia ja nautinto on kaikki mitä on, ei mikään tunnu enää miltään. Sillä, jolla on kaikkea, ei ole tunteita. Kirjailija maalaa onnistuneesti lähes surrealistisen vision lopun kynnyksellä elävistä olennoista ja kirjan loputtua ainoa ajatus oli, mistä saisi käteensä seuraavan osan.
"Charles Dexter Wardin tapaus" on taattua Lovecraftia. Jo ensi sivuilta arvasin, millainen kirja tästä on juonellisesti tulossa eikä teos yllättänyt. Sellaista se on Lovecraftia lukiessa, mutta niin kuuluukin olla. Koska yleensä hänen tarinansa ovat lyhyehköjä novelleja, "Charles Dexter Wardin tapaus" oli kuitenkin poikkeus aiempiiin Lovecraft-lukukokemuksiini. Nyt juonen rakentamiselle oli enemmän aikaa ja se toimi mielestäni hyvin tässä. Kaiken kaikkiaan kirja on kiehtova hyppäys muinaiseen kauhuun, ja sen tunnelma pitää lukijan otteensa viimeiselle sivulle saakka.
Twilight on paras lukemani kirjasarja ja tässä on (vasta eka kirjan luettuani) ihanasti samoja yliluonnollisia ominaisuuksia, mutta aikuismaisemmin ja hauskemmin kirjoitettuna. Minkä tämä tarina romantiikassa häviää (sitäkin kyllä on), sen se toiminnassa voittaa.
Kirjan hahmojen, maailmojen ja motiivien rakentuminen vie aikaa, mutta viimeiset 120 sivua olivat oikein makeat ja aion jatkaa seuraavaan osaan.
Malliesimerkki teoksesta, joka onnistuu olemaan samaan aikaan sekava ja pitkästyttävä yhtä aikaa. Paatoksellinen, saarnaava ja tympäisevä kirja, jossa parasta oli se, että se loppui.
Kaunis tarina ennakkoluuloista, niiden kohtaamisesta sekä kuinka yllättävää elämä voikaan olla. Kirjan hahmot (etenkin hurmaava antikristus) lämmittivät omaa sydäntäni ja saivat nauramaan että itkemään. Olen etenkin mieluissani siitä, kuinka erilainen päähenkilö kirjassa seikkailee verrattuna aiempiin lukemaani kirjoihin, joissa päähenkilö on tyypillisesti nuori, kaunis ja nainen (ei sillä, että siinä olisi mitään vikaa).
Myönnettäkööt, että olin skeptinen aivan aluksi. Kirja muistutti pikaisen silmäyksen perusteella vähän ''prinssi ja kerjälaispoika'' tarinaa. Onneksi epäilykseni osoittautuivat vääriksi ja kirjan tarina tempaisi aivan täysillä. Tarinassa oli hyvinkin yllättäviä käänteitä, etenkin loppua kohden josta jäikin hieman pari asiaa hiertämään hampaan koloon. Hyvin ei-niin-onnellinen loppu oli kuitenkin toivottua jatkon kannalta. Tietääpähän osittain mitä odottaa.
Näin antiikin historian sekä mytologian ystävänä, en voinut laskea kirjaa silmistäni!
Hyvä aihe: eettinen konsultti, jonka etiikka joustaa vähän joka suuntaan, ihmismäisiä robotteja, joiden käyttöä voi miettiä ja lopulta pakomatka Marsiin, jossa kaiken pitäisi olla toisin.
Herätti ajatuksia, vaikka kirjoittajan esikoisteos.
Yhtä aikaa tuore ja perinteinen scifi-fantasia aikuisille. Suomenkielisen kertomarunouden älyttömän siisti esimerkki - itämerensuomalainen alkusointumitta toimii muuhunkin kuin karjalaisen runoperinteen jatkuvaan kopioimiseen. Tällaisesta tavarasta kustantamojen pitäisi oikeasti kilpailla! Tää oli mahtava.
Varsin kelvollinen ja otteessaan pitävä teos, joka melko kaukonäköisesti visioi tekoälyn mahdollisuuksia, vaikkapa deepfake-videoiden osalta. Erityisenä ansiona on nuiva suhtautuminen poliitikkojen opportunismiin ja tympeään tekopyhyyteen, joka on kaikille aatteille ja puolueille luonteenomaista kautta aikojen.
Mielenkiintoinen uusi maailma. Helppolukuinen ja mukaansa tempaava.
Henkeäsalpaavan kaunis ja tunteikas kertomus merestä ja ihmisistä, joille meri ei ole pelkästään valtavan suuri vesimassa. Ei todellakaan.
Meri virtaa heidän suonissaan. Meri velloo heidän välissään, lyö aaltoina sydämestä toiseen. He omistavat elämänsä merelle, eikä kukaan voi koskaan rakastaa heitä yhtä väkevästi tai ehdoitta niin kuin meri.
Tahdon uskoa, että J.S. Meresmaa on kehittynyt kirjailijana reippaasti. En siksi, että tämä teos sai minut myötätuntoiseksi kirjoittajaa kohtaan. Syy on ainoastaan se, etten halua elää maailmassa, jossa tällaista tekstiä pidetään suomifantasian kermana.
Harmittaa.
Kun Jalavaa "ei" enään ole, uusi isäntä julkaisee vain äänikirjoina kaikki.
Näitä kun ei enään Kirjoina mistään löydä (järjelliseen hintaan).
Lyhyestä virsi kaunis:
Ihan luettava on kyllä. Vaan ei mitään uutta Alageesian alla. Jo koetun toistoa ja poikasten kasvukipuja. Viimeiset sata sivua vähän pelastaa. Mutta liki pakkohan se oli uusi Paolini lukea.
Mielenkiintoinen yritys kuvailla ihmisen mielenmaiseman muutosta muinaisuutta kohti hapuilevana samalla kun maailma muuttuu esiaikaiseen tilaan. Sivistys katoaa pala palalta ja tilalle tulee barbaria tai katatonia. Kirja onnistuu hyvin kuvailemaan tuskaisen kuumaa rehevöitynyttä maailmaa lähes piinallisella tavalla.
"'Mitähän v****a täällä tapahtuu'", Tšeka mutisee itsekseen hihitellen --"
Aika samat fiilikset minulla oli suurimman osan ajasta, jonka Kuurupiilon anatomiaa lukien vietin. Jääskeläisen kirjasta on vaikea saada tolkkua, mutta jatkuva tunne, että seuraava oivallus odottaa aivan kulman takana, saa jatkamaan lukemista. Kirja on siis sopivassa suhteessa outo.
Kaunis ja haikea satu toiseuden tavoittelusta, arjen pakenemisesta ja riittämättömyyden tunteen käsittelystä. Merta ei voi ymmärtää.