Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Näin televisiosta 1980-luvun puolivälissä BBC:n tuottaman ainakin silloin erittäin jännittävältä tuntuneen tv-sarjan. Nyt, lähes 40-vuotta myöhemmin alkuperäisen kirjasarjan luettuani en ole ollenkaan pettynyt. Tarinan alkuasetelma on hieno kuvaus aikuistumisen pelottavuudesta ja lasten vapaudesta raskaista aikuisten velvoitteista ja vastuista. Tarina inspiraationa on vahvasti ollut H. G. Wellsin Maailmojen sota, mutta avaruudesta tulleiden valloittajien aiheesta on tässä kirjasarjassa saatu paljon enemmän irti. Jännittävä ja mukaansatempaava tarina.
Omaperäinen ja mielikuvituksekas scifi-asetelma. Sisältää havaintoja ihmisen sotaisuudesta ja medioiden toiminnasta, miltä osin runsaassa 50 vuodessa ei ole mitenkään vanhentunut. Lasten ja nuorten toiminta pääroolissa oli tässä tarinassa hieman ontuva ratkaisu. Sankarit voisivat hyvinkin olla aikuisiakin. Lasten ja nuorten kirjana on toki mahdollista kertoa tarina tiiviisti ja oikoen tarvittaessa ratkaisuissa. Paikoin hyvinkin viihdyttävä ja humoristinen tarina.
Loppua kohti tarina muuttui jatkuvasti epäuskottavammaksi ja meinasi jäädä lukeminen kkesken. Loppuratkaisu ylsi suorastaan messiaanisiin mittoihin, mutta ei oikein vakuuttanut.
Olen äärimmäinen Game of Thrones-fani ja nimenomaan Targaryen-suvun fani. Koetan olla paljastamatta kirjan lopputulemaa liiaksi, mutta tätä tarinaa on hiukan vaikea arvioida paljastamatta hitusen lopputulosta. Ehkä tällaiselle lohikäärmeiden fanille on iso virhe lukea tätä kirjaa, mehän kaikki tiedämme mikä suvun kohtalo on, mutta House of the Dragon-sarjan innoittamana tartuin siihen kuitenkin.
Pidin kovasti. Kirjassa otettu paljon irti näkymättömänä miehenä elämisen ongelmista ja hyödyistä. Kuvaa myös valtion tiedustelupalvelun tehokkuutta ja sinnikkyyttä. Pitkä kirja, mutta sujuvaa luettavaa. Alussa eteni hitaanlaisesti. Jännittävä tarina.
Yhtä hyvä kuin ensimmäinen osa. Luettu 2. laitos, suomentanut Matti Karjalainen, Valistus 1967. Hauska ja jännittävä. Erinomaista viihdettä.
Uskottava, jännittävä ja hauska tarina. Hyvät hahmot. Hyvin kirjoitettu. Erinomainen käännös, luettu 3. laitos, käännös Marja Puro, Valistus 1966. Vahva suositus.
Pidin kovasti. Aiheesta olisi voinut saada enemmänkin irti ja tehdä pidemmänkin kirjan.
Tylsähköä luettavaa monin paikoin, kuten useampi Pohlin kirja. Lopulta täysi kymppi.
Lukukokemuksena paikoin jopa tylsä. Mutta avasi ainakin minulle sen, miten suurvallat toimivat. Kuvaa, miten suurvallat käyvät jatkuvaa piilosotaa keskenään. Erittäin ajankohtainen aihe vuonna 2024.
Novellit ”Galaksin aivot” (1951) ja ”Kuunkoi” (1961) ovat mielestäni parasta mahdollista scifiä, tästä syystä koko kirjalle täysi kymppi. Pidin myös novelleista ”Kaita maa” (1967) ja ”Ihmisen paluu” (1957). Tämän kokoelman viimeinen, pisin ja palkituin tarina ”Viimeinen linna” (1966) meni minulta jotenkin ohi. Sitä ei ehkä ole pystytty kääntämään suomeksi riittävän hyvin.
Kruunun tyttäret -sarjan toisessa osassa Rose ja Wren aloittavat vaativan urakkansa Eanan hallitsijoina. Ongelmia vyöryy päälle niin ulkomailta kuin omankin kansan parista, eikä vangittu mummo ja syvään juurtunut noitaviha ainakaan auta. Tiedossa on juonittelua, räiskintää, sekavia tunteita ja DRAAMAA.
Olen pitkään harkinnut Nora Robertsin kirjojen lukemista, koska hän kirjoittaa montaa eri genreä. Sain yllättyä positiivisesti.
Kirjassa on kieltämättä ihanan romanttista höpinää sekoittuen mahtavasti menneeseen aikaan ja kummituksiin.
Pitkästä aikaa kunnon lohikäärmefantasiaa mielekkäillä ja varpaillaan pitävillä juonenkäänteillä.
Kiva maailma, henkilöhahmot ja kerrontatyyli tekevät kirjasta paremman kuin osasin kuvitella. Rakastuin useampaan hahmoon ja luojan kiitos, tarinassa ei ole tarkoitus pitää kaikkia hengissä hinnalla millä hyvänsä, vaan hahmoilla on lupa kuolla kuten lentäjien kuuluukin.
Olisin antanut 10 jos ei olisi ollut turhaa teini seksiä. Näin 50+ fantasian lukijana se oli turhaa. Juoni ei ollut orpo joka pelastaa maailman, hyvä niin.
Yksi hauskimpia kirjoja, mitä olen lukenut. Erinomainen kirjailija, jonka scifi-tarinoita ja erityisesti todella lyhyitä novelleja tulisi julkaista suomeksi enemmän!
Melko ohut tarina. Hyvin hienovaraista vihjailua. Kovin kevyt suhteessa kirjan maineeseen.
Kirja esittelee lyhyinä novelleina useita eriaisia maailmankaikkeuden kansoja ja heidän tapojaan. Hyvin mielikuvituksekas kerronta. Tuo mieleen Valerian ja Laureline -sarjakuvat.
Kuten useampi Frederik Pohlin kirja, lukukokemuksena paikoin jopa tylsä, mutta lopussa kiitos seisoo ja kirja jää mieleen. Sisältää taas miehenä elämisen tuskaa, itsesyytöstä ja -sääliä. Erittäin hyvä scifi-asetelma. Kustantajille vinkki, tätä Pohlin Hechee-kirjasarjaa, yhteensä kuusi kirjaa, tulisi julkaista lisää suomeksi!
Hyvin rasittavaa luettavaa. Paljon nimiä ja paikkoja, sekavaa kerrontaa, turhaa väkivaltaa, paperinohut tarina eikä minkäänlaista käsitystä tietotekniikasta. Julkaistu v. 1984 ja suomennettu 1991. Kierrätetty vuoden 1982 Blade Runner -elokuvan miljöökuvausta ja Disneyn Tron (1982) -elokuvan teemoja. Huumehörhöilyä Philip K. Dickin kirjoja matkien. Joko erittäin huono käännös tai tämä kirja on vain huono. Iso pettymys kaiken hehkutuksen jälkeen.
Hyvin ajankohtainen aihe (taas vuonna 2024) nuorisojengeistä ja -väkivallasta. Erinomainen Moog Konttisen käännöstyö. Toki olin nähnyt Kubrickin elokuvan paljon ennen alkuperäisen kirjan lukemista. Elokuva on kirjaa uhkaavampi ja raivoisampi.
Hyvin ajankohtainen aihe edelleen ja yhä enemmän vuonna 2024. Tarina vuodelta 1967 ja julkaistu suomeksi 1977. Kirjassa hienosti kuvattu erilaisia ihmistyyppejä ja johtajuuden teemaa pääosassa olevien lasten avulla. Ainakin pehmeäkantisessa 2. painoksessa sivut ovat lopussa väärässä järjestyksessä. Ne pitää lukea järjestyksessä: …151>154>153>152>155…
Julkaistu lapsille ja nuorille suunnatussa WSOY:n Tiikeri-sarjassa v. 1977. Alkuperäinen ranskankielinen julkaisu 1972. Ei varsinainen lastenkirja, mutta toki ei sisällä juurikaan väkivaltaa. Teemoiltaan tuli mieleen Luc Bessonin Viides elementti -elokuva ja Valerian ja Laureline -sarjakuvat. Lyhyt tarina, 126 sivua.