Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Ihmisenhaltija-sarjan toisessa osassa Tuuli muuttaa Helsinkiin aloittaakseen uuden elämän. Pelkkä maisemanmuutos ei kuitenkaan auta, vaan menneisyys saapuu kolkuttelemaan ovelle, eikä itseäkään pääse tällä keinolla pakoon.
Monen mielestä Kuiskailevan oven alla ei ole yhtä hyvä kuin Talo taivaansinisellä merellä.
Minun mielestäni on, ellei jopa piirun verran parempi.
Harvoin saa fiktio minussa aikaan niin syviä ja ravistelevia tunteita kuin tämä kirja sai. Puhumalla kuolemasta lempeydellä ja uteliaisuudella se samalla osoittautui jälleen yhdeksi kirjaksi, joka lievensi kuolemanpelkojani.
Omaan makuun kirja oli tylsä, ei tapahtunut juuri mitään alkua lukuunottamatta. Olisin kaivannut hieman toimintaa.
Tarinan idea on omaperäinen ja kieli kaunista! Myös henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia, vaikkakin alussa oli hieman vaikea muistaa, kuka oli kukin, sillä näkökulmahenkilöitä on useita ja kaikkien kohdalla minäkertoja. Paikoin teksti tuntui ehkä hieman pirstaleiselta, sillä osa luvuista oli jaettu hyvinkin lyhyisiin pätkiin, mikä omalla kohdallani hieman häiritsi lukukokemusta. Kokonaisuudessaan kuitenkin hieno teos ja ehdottoman tervetullut lisä kotimaiseen kirjallisuuteen.
Empyrean-sarjan avausosassa Violet aloittaa opiskelunsa lohikäärmeratsastajaksi. Homma on kaikkea muuta kuin sitä, mitä hän elämältään tahtoisi. Mutta vaihtoehtoja ei ole ja hän aloittaa eloonjäämiskamppailun koulussa, josta joko valmistutaan tai jossa kuollaan.
Minulla ei ollut paljon ennakko-odotuksia tätä kirjaa kohtaan. Se kökötti hyllyssäni pidemmän aikaa, sillä kiinnostavammat kirjat ajoivat jatkuvasti sen edelle. Enkä nykyään juurikaan edes lue enää jännäreitä.
Niinpä yllätyin, miten syvältä lukukokemus lopulta kouraisi. Joo, Väärässä paikassa väärään aikaan on jännityskertomus, jonka tapahtumat käynnistyvät murhasta. Muita yhtymäkohtia klassisiin jännäreihin onkin verrattain vähän.
En tiedä mitä tapahtui, mutta tässä tuntui olevan jopa jotain järkeä. Sarjan ainut osa jossa näin käy :D Tähdet taiteesta.
Tähdet taiteesta, tarinasta ei niinkään.
Naranka jatkoi hienosti Sang kirjan tarinaa. Kirjassa kuvattiin kauniisti päähenkilön kiintymystä läheisiinsä. Myös seikkailu oli koko ajan läsnä. Upea kirja.
Käännöstiede on fiktiokirjan teemana kiinnostava. Alkupää oli hyvä, mutta sitten loppua kohden tarina heikkeni eikä ollut enää yhtä hyvä. Ehkä olisi toiminut paremmin lyhyempänä kirjana?
Erinomainen historiakatsaus Targaryenien hallintokauden ensimmäisiin reiluun sataan vuoteen. Tähän ajanjaksoon mahtuukin sitten monenmoista hallitsijaa ja tapahtumaa.
Ihan kuten monesti oikeissakin historiankirjoituksissa, myös tässä ko. ajanjakson tapahtumia käydään pääasiassa läpi ns. toisen käden tiedon kautta. Eli kirja on "koottu" erinäisistä lähteistä (mestarit, septonit, narri) saatujen tietojen pohjalta. Jokainen lähteistä on kirjoittanut tapahtumia muistiin vaihtelevalla tarkkuudella ja suhteessa omaan osaansa tapahtumissa. Esim. samasta tapahtumasta on kirjoitettu hieman eri sävyyn sen mukaan onko lähteenä hurskas uskonmies vai irstaileva hovinarri ja kenen puolella lähteenä ollut henkilö on ollut.
Tästä päästäänkin siihen, että suuri osa kirjassa esitetyistä tapahtumista on oletusta siitä, miten asiat ovat mahdollisesti menneet. Puhdasta faktatietoa on vain vähän.
Kirjan luonne antaakin esim. sen pohjalta tehtävän tv-sarjan tekijöille aika paljon enemmän liikkumatilaa verrattuna GoT:n tekijöihin.
Sattumaako?
Kirjavaras on hyvä ensikosketus toisesta maailmansodasta kertovaan kirjallisuuteen. Se on tyyliltään selvästi nuortenkirja, ja vaikka sodan kauhuja ja kurjuutta kyllä kuvataan, se tapahtuu siistimmin ja tyylitellymmin kuin esimerkiksi sodan oikeasti kokeneen sukupolven kirjoittamassa kirjallisuudessa. Fantastiset elementit ovat aika vähäisiä, melkeinpä jäävät kerrontatekniselle tasolle.
Minulta kesti jonkin aikaa päästä teokseen sisälle. Se ei samalla tavalla imaissut mukaansa kuin muut Clarken teokset. Alkuhitauden jälkeen teos kuitenkin lähtee vetämään, ja outo fantasiamaailma alkaa kiehtoa. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin teoksen jälkipuolisko, konfliktin ratkaisu, joka nosti teoksen vaikuttavaksi lukukokemukseksi, jota muistelee edelleen.
Sarjan ensimmäinen teos teki heti selväksi, missä mennään: wuxia-kirjallisuus keskittyy taistelutaitoon ja erilaisiin taisteleviin sankareihin. Hahmoja on valtava määrä, joskin päähenkilönä seurataan Guo Jingiä (joka ei tosin teoksen alussa ole vielä syntynyt). Tämä kirjallinen genre on esikuva martial arts -tyyppisille elokuva-, televisio- ja pelituotannoille, joten jos sellainen kiinnostaa, uppoaa takuulla kirjakin.
Korotin arvosanaani tälle teokselle hieman uusimman lukukerran yhteydessä, kun essee Saduista aukesi paremmin aikuisempana. Teos on parhaimmillaan innokkaan Tolkien-fanin kädessä. Sen sisältämät essee, novelli ja runo saattavat olla jonkin verran eri lukumakuihin uppoavia, kokonaisuutta yhdistää yhteinen nimittäjä eli Tolkien.
Teoksen sisältämä novellikokoelma Kertomuksia Maamereltä on monilta osin kiehtova ja viehättävä, mutta Toinen tuuli on koko Maameri-sarjan ja ainakin itse lukemani fantasiakirjallisuuden kruununjalokiviä. Ehdottomasti upeimpia fantasiasarjan päätösosia, mitä olen ikinä lukenut. Sopiva päätös kauniille ja filosofiselle teossarjalle, joka on julkaistu useiden vuosikymmenten kuluessa.
Tehanu on erittäin mielenkiintoinen "päätösosa", joka vuosikymmeniä sarjan ensimmäisen trilogian jälkeen tarkastelee omaa maailmaansa ja kerrontaansa toisen aallon feminismin värittämänä. Mielenkiintoinen alkuperäisen trilogian ristivalotus, joka on aikanaan ollut varmasti käänteentekevä.
Eleganttia ja pelkistettyä kerrontaa, kaunista korkeaa fantasiaa ja hieman surumielinen maailma. Maameren tarinat ei turhaan ole fantasiakirjallisuuden klassikoiden joukossa. Ei napannut teini-iässä, mutta aikuisiällä puhuttelevinta fantasiaa vuosikausiin.
Rauniara-sarjan toisessa ja näin ollen myös viimeisessä osassa ratkotaan Rauniara-maan kohtalo. Ajan kierto on sekaisin ja maa alkaa rapautua ikuisen syksyn kynsissä. Päähenkilömme ottavat käsiinsä hirmuhallitsijan syrjäyttämisen ja asioiden palauttamisen oikealle tolalleen.
Jos Meresmaa kirjoittaisi rehtiä aikuisten dubcon-erotiikkaa, se ei varmaan vuotaisi näin runsaasti hänen nuortenfantasiaansa. Isolla nimellään ja omakustanne-/osakuntamaailmaan perehtyneenä hän saisi varmasti uurrettua fantasiaerotiikalle uraa suomeksi. Oli miten oli, korkeana nuorten fantasiamysteerinä kirja on kehno, samoin eroottisena aikuisten hupipokkarina - siksi, että se yrittää olla molempia yhtä aikaa, ja laimentaa ja sotkee sillä kummankin puolensa.
Ostin yli kaksikymmentä vuotta sitten tämän kirjan. Ajattelin että luen sen vasta sen jälkeen kun jatko-osa Darwinin lapset julkaistaisiin.
No, kun Gummerus/Book studio ei koskaan aikonutkaan julkaista (suomentaa) jatko-osaa, niin luin kirjan.
Ensimmäiseen osaan verrattuna juoni oli sujuvampi. Myös Anian ja Kipinän kertojanäkökulmat olivat toimivia. Kirjan lopetus tuntui kuitenkin hieman hätiköidyltä. Kuvailua olisi voinut olla ensimmäisen osan tavoin enemmän. Airepoliksesta löytyi kuitenkin entistä kammottavampi puoli, joka oli mielestäni todella hienosti rakennettu.