Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Pidin kovasti. Kirjassa otettu paljon irti näkymättömänä miehenä elämisen ongelmista ja hyödyistä. Kuvaa myös valtion tiedustelupalvelun tehokkuutta ja sinnikkyyttä. Pitkä kirja, mutta sujuvaa luettavaa. Alussa eteni hitaanlaisesti. Jännittävä tarina.
Yhtä hyvä kuin ensimmäinen osa. Luettu 2. laitos, suomentanut Matti Karjalainen, Valistus 1967. Hauska ja jännittävä. Erinomaista viihdettä.
Uskottava, jännittävä ja hauska tarina. Hyvät hahmot. Hyvin kirjoitettu. Erinomainen käännös, luettu 3. laitos, käännös Marja Puro, Valistus 1966. Vahva suositus.
Pidin kovasti. Aiheesta olisi voinut saada enemmänkin irti ja tehdä pidemmänkin kirjan.
Tylsähköä luettavaa monin paikoin, kuten useampi Pohlin kirja. Lopulta täysi kymppi.
Lukukokemuksena paikoin jopa tylsä. Mutta avasi ainakin minulle sen, miten suurvallat toimivat. Kuvaa, miten suurvallat käyvät jatkuvaa piilosotaa keskenään. Erittäin ajankohtainen aihe vuonna 2024.
Novellit ”Galaksin aivot” (1951) ja ”Kuunkoi” (1961) ovat mielestäni parasta mahdollista scifiä, tästä syystä koko kirjalle täysi kymppi. Pidin myös novelleista ”Kaita maa” (1967) ja ”Ihmisen paluu” (1957). Tämän kokoelman viimeinen, pisin ja palkituin tarina ”Viimeinen linna” (1966) meni minulta jotenkin ohi. Sitä ei ehkä ole pystytty kääntämään suomeksi riittävän hyvin.
Kruunun tyttäret -sarjan toisessa osassa Rose ja Wren aloittavat vaativan urakkansa Eanan hallitsijoina. Ongelmia vyöryy päälle niin ulkomailta kuin omankin kansan parista, eikä vangittu mummo ja syvään juurtunut noitaviha ainakaan auta. Tiedossa on juonittelua, räiskintää, sekavia tunteita ja DRAAMAA.
Olen pitkään harkinnut Nora Robertsin kirjojen lukemista, koska hän kirjoittaa montaa eri genreä. Sain yllättyä positiivisesti.
Kirjassa on kieltämättä ihanan romanttista höpinää sekoittuen mahtavasti menneeseen aikaan ja kummituksiin.
Pitkästä aikaa kunnon lohikäärmefantasiaa mielekkäillä ja varpaillaan pitävillä juonenkäänteillä.
Kiva maailma, henkilöhahmot ja kerrontatyyli tekevät kirjasta paremman kuin osasin kuvitella. Rakastuin useampaan hahmoon ja luojan kiitos, tarinassa ei ole tarkoitus pitää kaikkia hengissä hinnalla millä hyvänsä, vaan hahmoilla on lupa kuolla kuten lentäjien kuuluukin.
Olisin antanut 10 jos ei olisi ollut turhaa teini seksiä. Näin 50+ fantasian lukijana se oli turhaa. Juoni ei ollut orpo joka pelastaa maailman, hyvä niin.
Yksi hauskimpia kirjoja, mitä olen lukenut. Erinomainen kirjailija, jonka scifi-tarinoita ja erityisesti todella lyhyitä novelleja tulisi julkaista suomeksi enemmän!
Melko ohut tarina. Hyvin hienovaraista vihjailua. Kovin kevyt suhteessa kirjan maineeseen.
Kirja esittelee lyhyinä novelleina useita eriaisia maailmankaikkeuden kansoja ja heidän tapojaan. Hyvin mielikuvituksekas kerronta. Tuo mieleen Valerian ja Laureline -sarjakuvat.
Kuten useampi Frederik Pohlin kirja, lukukokemuksena paikoin jopa tylsä, mutta lopussa kiitos seisoo ja kirja jää mieleen. Sisältää taas miehenä elämisen tuskaa, itsesyytöstä ja -sääliä. Erittäin hyvä scifi-asetelma. Kustantajille vinkki, tätä Pohlin Hechee-kirjasarjaa, yhteensä kuusi kirjaa, tulisi julkaista lisää suomeksi!
Hyvin rasittavaa luettavaa. Paljon nimiä ja paikkoja, sekavaa kerrontaa, turhaa väkivaltaa, paperinohut tarina eikä minkäänlaista käsitystä tietotekniikasta. Julkaistu v. 1984 ja suomennettu 1991. Kierrätetty vuoden 1982 Blade Runner -elokuvan miljöökuvausta ja Disneyn Tron (1982) -elokuvan teemoja. Huumehörhöilyä Philip K. Dickin kirjoja matkien. Joko erittäin huono käännös tai tämä kirja on vain huono. Iso pettymys kaiken hehkutuksen jälkeen.
Hyvin ajankohtainen aihe (taas vuonna 2024) nuorisojengeistä ja -väkivallasta. Erinomainen Moog Konttisen käännöstyö. Toki olin nähnyt Kubrickin elokuvan paljon ennen alkuperäisen kirjan lukemista. Elokuva on kirjaa uhkaavampi ja raivoisampi.
Hyvin ajankohtainen aihe edelleen ja yhä enemmän vuonna 2024. Tarina vuodelta 1967 ja julkaistu suomeksi 1977. Kirjassa hienosti kuvattu erilaisia ihmistyyppejä ja johtajuuden teemaa pääosassa olevien lasten avulla. Ainakin pehmeäkantisessa 2. painoksessa sivut ovat lopussa väärässä järjestyksessä. Ne pitää lukea järjestyksessä: …151>154>153>152>155…
Julkaistu lapsille ja nuorille suunnatussa WSOY:n Tiikeri-sarjassa v. 1977. Alkuperäinen ranskankielinen julkaisu 1972. Ei varsinainen lastenkirja, mutta toki ei sisällä juurikaan väkivaltaa. Teemoiltaan tuli mieleen Luc Bessonin Viides elementti -elokuva ja Valerian ja Laureline -sarjakuvat. Lyhyt tarina, 126 sivua.
Erinomainen, jännittävä tarina. Paljon, paljon parempi kuin elokuva.
Aivan kirjan alussa tuntui, että kyseessä on nuorille suunnattu romanttinen tarina, mutta onneksi meno parani nopeasti. Ja kun tarina oli päässyt vauhtiin, niin viihdyin sen parissa mainiosti lähes loppuun asti. Ihan loppupuolella juoni jotenkin lässähti ja menetti koukuttavuuden.
Mikäli Falloutin maailma on tuttu, uppoaa tämäkin tarina varmasti. Postapokalyptinen maailma kaikkine kauheuksineen ja mutatoituneine eläimineenkään ei ole onnistunut poistamaan ihmisestä hyvää ja pahaa. Tarinan lyhyys ja pinnallisuus jättävät lievästi heikon jälkimaun lukijalleen.
”SAATTAA SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA”
Kirja perustuu sisarsarja Grishaversumiin ja kirjan tapahtumat sijoittuvat tällä kertaa Ketterdamiin, joka on satamakaupunki lähellä Ravkaa. Ketterdam on pieni kansainvälinen satamakaupunki, jossa on viisi eri satamaa. Kaikkia satamia johtaa eri jengit ja jengipomot. Heidän välillään rauha on harvinaista. Viides satama oli ennen vain raunio, mutta nuorena Kazin ja hänen edesmenneen veljensä unelma oli rikastua ja sen hän teki. Hän kunnosti viidennen sataman alueen, josta tulikin saaren vilkkain satama, ja tämä saakin muut jengipomot närkästymään. Ketterdamin pahamaineisimmalle 17-vuotiaalle jengipomolle Kaz Brekkerille tarjotaan tehtävää, josta hän voi joko tienata paljon rahaa tai kuolla. Tehtävässä heidän on haettava vihollisvaltion pahamaineisesta paikasta Jäähovista, Jurda Panemia nimisen huumeen keksijä pois, ettei huumeentekoresepti joudu vääriin käsiin. Kazin jengi ei kuitenkaan ole ainoa porukka, jotka tavoittelevat Jurda Panemin luojaa.
Kaz tarttuu tilaisuuteen ja rupeaa keräämään mukaansa jenginsä taitavia luottojäseniä. Kaz on porukan pomo. Hän on salamyhkäinen, juonitteleva eikä hän suostu näyttämään tunteita, jottei hän näyttäisi heikolta. Jesper on taitava aseiden käyttäjä ja porukan vitsikkäin, jolla on salaisuus menneisyydessä, jota hän haluaa pitää salassa. Inej on Kazin luottohenkilö, joka osaa liikkua kuin varjo ja häneltä onnistuu kiipeäminen minne vain. Wylan on taitava räjähteiden tekijä ja nerokas kaikesta tietävä keksijä, sekä keikkaa tarjonneen Ketterdmanin rikkaan jengipomon poika. Nina on sydämenpysäyttäjä grisha, jonka rakastetun hän joutui pakon edessä passittamaan helvetinporttiin ja hän haluaa epätoivoisesti pelastaa Matthiaksen helvetinportista. Matthias on vihollisvaltion arvostettu grishojen metsästäjä, mutta rakastuukin vangitsemaansa grishaan, joka pelastaa heidät molemmat laivan upottua hyiseen mereen.
Kun porukka on kerätty kasaan, täytyy heidän ensimmäisenä pelastaa helvetinportista Matthias, jotta hän voisi auttaa heitä, sillä hän tuntee Jäähovin ammattinsa kautta. Voiko silti Matthiakseen luottaa hänen katkeruutensa takia Ninaa kohtaan? Wylan oli suureksi avuksi, mutta hän oli vasta jengin uusi tulokas ja tehtävän nuorin jäsen, joten häntä vähäteltiin erittäin pitkään. Hänen isänsä oli palkannut hänelle yksityisopettajan, sekä Wylan kävi myös huilutunneilla. Nämä asiat olivat Ketterdamin ihmisille pelkkiä haaveita. Wylan tunsi helvetinportin entuudestaan, sillä hän oli ollut isänsä kanssa siellä aikaisemmin.
Haettuaan Matthiaksen voi vihdon 20 miljoonan krugen arvoinen tehtävä alkaa. Päähenkilöt matkustavat Ketterdamista Fredjaan, jossa on vaellettava vuoristoista ja lumista maastoa kohti Jäähovia. Kaikki on suunniteltu Kazin toimesta etukäteen, mutta Kazin salamyhkäisyys ja suunnitelman kertominen vasta viime tipassa aiheuttaa jännitteitä jengin välillä. Jäähovissa ollessaan suunnitelmat eivät etene suunnitellusti, joten suunnitelmaa on muutettava kesken keikan. Kirjan lopussa porukka pääsee pakenemaan Jäähoviata, ja satamassa on jo pakolaiva valmiina. Satamassa kummikin on vastassa Fredjan armeija, sillä Kazin porukan lähtö vankilasta ei ollut hiljaista. Ennen laivaan nousua on heidän uhrattava mahdollisesti yhden porukassa olleen henki.
Lopulta he pääsevät keikkaa tarjonneen henkilön luokse, ja he ovat valmiita sopimaan rahoista. Kuitenkin juonikas keikkaa tarjonnut jengipomo pettää sopimuksen ja hyökkää Kazin porukan kimppuun. Kazilla oli kuitenkin ässä hihassa, kun hän kertoo keikkaa tarjonneelle, että tämän poika on hänellä mukana. Tässä kohtaa keikkaa tarjonneen on pysähdyttävä miettimään. Hänellä kuitenkin oli mukanaan tuulenkutsuja grisha, joka oli ottanut Jurda Panemia. Kun Kaz huomaa tämän hän kiinnittää huomionsa heti Inejiin ja tästä keikkaa tarjonnut voi päätellä, että tyttö on Kazille muutakin kuin vain jengitoveri, ja keikkaa tarjonnut sieppaa Inejin. Kaz oli mokannut näyttämällä tunteita.
Aikaisemmin kirjassa Kaz ja Inej olivat puhuneet tunteista ja Inej vaatii Kazia päättämään aikooko tämä riisua maskinsa tunteettomuuden osalta tai muuten Inej maksaisi velkansa Kazin jengille ja lähtisi. Kirjan lopussa Kaz porukkoineen joutuu jäädä laatimaan uutta suunnitelmaa Iejin pelastamiseksi ja rahojen saamiseksi.
Korppien kehä on nuorten fantasia, joka eroaa Varjo ja riipus kirjoista, sillä Varjo ja riipus kirjoissa taistellaan yhteistä pahaa vastaan, kun taas Korppien kehä kirjassa on rikollisjengi, joka suorittaa vaarallista tehtävän isojen rahojen toivossa. Kirja on kirjoitettu varmasti aikaa käyttäen, sekä luovuuden rajoja hipoen. Kirjassa on monia juonenkäänteitä, jotka tekevät kirjasta todella mielenkiintoisen luettavan. Valitsin itse Korppien kehä kirjan luettavaksi, koska olen jo lukenut kirjasarjan edellisen trilogian, sekä olin katsonut Netflix-sarjan ennen kirja aloittamista. Odotin innolla kirjan lukemista ja sen sisään pääsyä, eikä minun tarvinnut pettyä.