Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Vuonna 2000 on utopia ja sisältö on oikeastaan pelkkää valtion ja yhteiskunnan toiminnallisuuden kuvausta. Kirjan maailmassa valtio omistaa kaiken. Työssä käynti tarkoittaa palvelukseen astumista. Työiäksi on määritelty 21-45 vuotiaat. Ammatin saa kukin valita itse, luokkajakoa ei ole, naiset ja miehet osallistuvat työhän tasavertaisesti. Rahaa ei tarvita. Lyhyehkön kirjan lukeminen kävi työstä. _^(11.9.2022)

Tornitalo itsessään on kuin pieni kaupunki, jossa aluksi vallitsee tarkka hierarkia. Mitä ylemmäs kerroksissa mennään, sitä arvovaltaisempia asukkaat ovat. Arvovaltaisuus karisee kyllä tarinan edetessä itse kullakin. Tarina on epämiellyttävä, mutta se ei ole pelkästään syy, miksi en kirjasta pitänyt. Kerronta ei vaan vetänyt mukaansa. _^(28.3.2023)

Kivasti kutkutteleva ja mielenkiintoinen. Tarpeeksi henkilöhahmoja ja helppo pitää varsinkin Moornasta ja Caidaksen siskosta. Ihanaa suomalaista fantasiaa ja lähtee mukavasti lentoon. Jatkoa odotellen.

Tämähän jo vanha kirja, mutta mielestäni erittäin kiehtova. Pistää itse ajattelemaan miten itse selviytyisi maailmassa josta ihmiset ja koko infra häviävät. Nämä naiset hallitsivat säilömisen ja maataloustyöt, ei ehkä onnistuisi nyt. Lukekaa jos tulee vastaan!

Olen häkeltynyt kuinka joku kirja voikaan tempaista näin mukaan. Tuntui että ei millään olisi halunnut kirjaa laskea käsistään vaan jatkaa lukemista loppuun asti.

Tätä kirjaa lukiessa tuli monenlaisia tunteita enimmäkseen hyviä, mutta ei vihaltakaan vältytty.

Loistava teos kirjailijalta. Jään odottamaan toista osaa malttamattomana

Odotin tältä kirjalta hieman enemmän, koska edellinen kirja jää niin jännittävään kohtaan. Kuitenkin tuntui, että tarinan tahti palaa taas kirjan alussa erittäin hitaaksi. Loppuratkaisukin on vähän vaisu, joskin ihan mielenkiintoinen ja erilainen.

Kirjan alku tuntui vähän hitaalta, mutta loppu taas on vastapainoksi täyttä toimintaa. Vasta tässä kirjassa päähenkilö alkoi kiinnostaa minua enemmän. Pidin myös erityisesti kirjan lopusta.

Kirja on varsinkin paikoittain kirjoitettu hyvin erikoisella tavalla ja meni jonkin aikaa tottua siihen. Lisäksi sinä- ja minä-muotojen vaihtelu vähän häiritsi. Muuten on kyllä helppolukuista tekstiä ja tarina etenee vauhdilla. Myös vaikka kirjassa kuvataan aika pitkä ajanjakso, se soljuu hyvin eikä tunnu liian hyppivältä. Vaikka en niin voinutkaan samaistua päähenkilöön, hänen ajatusmaailmaansa eläytyminen oli helppoa.

Olin kuullut paljon hypetystä tästä kirjasta. Ensimmäinen ajatus kirjaa lukiessa oli kuitenkin pettymys. Kerronta vaikutti töksähtävältä, juoni ikivanhalta ja hahmot karrikatyyreiltä. Kirjan loppua kohden vauhti niin sanotusti kiihtyy, mutta loppu ei silti säväytä. Kirjan luettuani ajattelin, että tämä oli tässä. En jaksa lukea enää toista, vanhaa kaavaa toistavaa kirjaa tästä sarjasta.

Tulipa viimein tartuttua tähän klassikkoon. 

Oli yllättävän mielenkiintoista luettavaa. Toki vähän oli välillä jaksoja, joissa olisi ehkä ollut varaa tiivistää. Etenkin osiot, joissa Sinuhe itse ei ollut aktiivinen tekijä vaan kertoili lähinnä vain muiden tekemisistä, olivat usein vähän pitkäveteisiä.

Hyvä kirja kokonaisuudessaan. Sopivasti jännitystä, kauhua, yliluonnollisuutta ja romantiikkaa. Kirja tempoaa nopeasti mukaansa ja päähenkilöt ovat hyvin tehtyjä sekä mukavan erilaisia keskenään. Kaikkia asioita ei paljasteta heti, vaan niitä selviää vähitellen pitkin kirjaa.

No niin, jään odottamaan seuraavaa osaa. Hienosti kehitelty tarina.

Ihan kivasti kerrottu tarina vanhanaikaisella suomen kielellä. Sinänsä yksinkertainen ryöstömurha tarina sai väriä tarinaan sisällytetyistä aaveista. _^(3.8.2023)

Hienojen kansikuvien esittely kutkuttaa keräilijäluonnetta - mutta en kuitenkaan ole niin kiinnostunut niiden taiteilijoista, josta kirja valtaosin kertoo. Lisäksi olisin toivonut värikuvitusta, nyt 4 sivua lukuunottamatta, kaikki kuvat olivat mustavalkoisia. Lopussa oli artikkeleita eri taskukirjasarjoista - mutta niistäkin kiinnostus oli rajallista, koska ne eivät juurikaan käsitelleet spefi kirjoja. _^(4.8.2023)

Salaisuuksia, petoksia ja viettelyä lupaa takakansi teksti ja olihan niitä. Illuusio taikuutta muun muassa.

Alkupuolella lukuinto kirjaan ei meinannut lähteä millään käyntiin. Kerronnasta puuttui lennokkuus. Joko kerrontaan tottui tai se parani hieman ja tarina tuntui melko kiinnostavalta jossain vaiheessa. Juoni sisältää paljon pohdintaa ja eteni kuitenkin turhan hitaasti. Harmi kun kirja on sarjan aloitus ja ei tullut minkäänlaiseen tyydyttävään päätökseen. En usko jaksavani lukea jatkoja. _{^(20.10.2023)}

Kirjan henkilöt ovat korkeakoulun opettajia/professoreja ja heidän noituutta harjoittavia vaimojaan. Alkujaan vaimot tekevät taikoja suojellakseen aviomiehiään ja edistääkseen heidän uriaan. Tilanne kuitenkin muuttuu ja noituuden harjoittamiseen tulee muut tarkoitusperät.

Hyvin rakennettu ja ovelakin juoni. _^(1.1.2024)

Pää aihe kirjassa on Maata kohti kiitävässä asteroidissa ja kuinka estetään katastrofi. Tarinassa on hetkensä, mutta varsinkin alkupuolella tarina on hyvin pirstaleinen ja sekavahko. Tulevaisuuden maailmaa peilataan menneisyyden ilmiöihin, mikä on sinänsä ihan mielenkiintoista. Selkeä juonenkuljetus jää puuttumaan, mikä teki lukemisesta raskassoutuista. _^(27.1.2024)

Tarina sijoittuu liitukaudelle ja sitä kerrotaan muurahaisten ja dinosaurusten näkökulmasta. Nämä kaksi lajia solmivat aluksi yhteystyö sopimuksen, mutta ajan saatossa riidoilta ja sodankäynniltä ei vältytä. Lisäksi dinosaurukset olivat jakautuneet kahteen nahistelevaan leiriin. Selkeä opetushan kirjassa on, mutta ryppyotsaisuus on tiessään ja tarina huvitti itseäni (hyvässä mielessä). _^(7.2.2024)

Tarina sijoittuu 1800-luvun alkupuoliskolle ja kirjailija sanoo alkusanoissaan, että joidenkin historiallisten faktojen tapahtumien ajankohtaa on muunneltu tarinallisista syistä. Fantasia puolta edustaa Oxfordissa sijaitseva Babelin opinahjo, jossa opiskellaan kääntäjän taitoja. Niitä taitoja tarvitaan hopean käsittelyyn – taikuuteen, jolla voidaan saavuttaa vaikka mitä.

Kirja kertoo kahden vastakkaisilla puolilla sodassa olevien agenttien rakkaustarinan toisilleen lähettämien kirjeiden muodossa.
Se on myös varsin omaperäinen aikamatkustus tarina. Heti alussa heitettiin syvään päätyyn ja itseltäni olisi voinut jäädä kirja kesken heti kättelyssä. Onneksi ei jäänyt, sillä tarina avautui edetessä ja kävi sitä myötä koko ajan kiinnostavammaksi. _^(18.2.2024)

Tarina avautuu pikkuhiljaa ja edetessä muuttuu jännittävämmäksi. Ihan hyvä dystopia muuten, paitsi avoin lopetus ei ollut kovin onnistunut ratkaisu. Tarina tuntui loppuvan kuin seinään. Toivottavasti sillä nyt ei pedattu mitään jatko-osaa kuitenkaan. _^(27.2.2024)

Harvinainen pallosalama aiheutti henkilökohtaisen menetyksen minäkertojalle, minkä seurauksena hän pyhitti elämänsä pallosalaman löytämiseen ja tutkimiseen.

Paikoin kirjassa oli hyviä visioita melkein kuten kirjailijan myöhemmässä tuotannossa Muistoja planeetta Maasta-sarjassa, mutta kovin paljon siinä oli myös ainesta, minkä koin tylsäksi. _^(9.3.2024)

Kirjan tapahtumat käydään yhden yön aikana - keskiyöstä aamu seitsemään. Olihan se omituinen ja jossain kohtaa karmivakin. Mitä tarinalla haluttiin sanoa, jäi itselläni pimentoon. Tosin ei ollut intressiä sitä pohtiakaan. _^(25.3.2024)

Kirja on hyvin kirjoitettu, mutta tylsistyin jo 150 sivun kohdalla. Tarina on auttamatta liian pitkä tapahtumiin nähden. Kirjassa on paljon toistuvaa kuvailua, tapahtumia on niukasti. Pienoisromaani mitassa se olisi voinut olla hyvä, koska tarinan hyvä idea olisi tullut hyvin esiin lyhyemminkin. _^(14.4.2024)

Fiktion ja faktan sekoitus Frankensteinin kirjoittajasta Mary Shelleystä. Mary muuttaa iho-ongelmiensa parantamiseksi Skotlannin maaseudulle kesäksi isänsä tuttavien luokse. Kirja kertoo noin puolet tästä jaksosta vuonna 1812 ja puolet kuuluisasta Geneven reissusta 1816, missä Frankenstein tarina sai alkunsa.