Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Kingin paras kirja sitten Musta Torni- sarjan. Herääminen on hieman aliarvostettu teos ja Kingin myöhempää tuotantoa, mutta mielestäni se on paljon parempi kuin esim. Hohto, Duma Key tai SE, joita pidetään yleisesti klassikkoina.

Kubrickin elokuva on parempi kuin tämä kirja, mikä on harvinaista sillä yleensä asia on päinvastoin.

Hohtoa on usein kuvailtu kaikkien aikojen parhaaksi kauhukirjaksi, mutta mielestäni se ei yllä Kingin parhaiden tasolle.

Uskoisin että kirja on parempi jos et ole nähnyt elokuvaa.

Aikuisellekin toimiva, monisyinen ja viihdyttävä nnuortenromaani, joka peittoaa ykkösosan heittämällä! Tää oli tosi jännä, tosi hauska, ja välillä ihanan karmiva.

Kalmanperho-sarja jatkaa positiivisia yllätyksiä ja saa mut kadehtimaan sitä, miten jännittäviä, nokkelia ja viehättäviä romaaneja nuorille tehdään. Oon oikeestaan sitä mieltä, että tää on varmaan parasta fantasiaa tällä hetkellä. Avausosa oli onnistunut pulahdus synkeään portaalifantasiaan ja teini-ikäisen kokoisiin murheisiin pikkukylämiljöössä. Pimeyden paimenessa tarina syvenee kokonaisen fantasiamaailman hovijuonitteluksi, hahmojen monipuoliseksi persoonalliseksi kehitykseksi ja hyönteismäisen haltijaväen mysteerin aukaisuksi. Oli mahtavaa päästä tutustumaan ykkösosassa hahmoteltuihin päähenkilöihin nyt syvemmin. Ja tämä on matkakertomus, joka oikeasti tykkää matkustamisesta! Kaupunkeja, kyliä, metsiä, synkkää ja värikästä, tuttua ja vierasta!

Arvostelen kerralla koko Viides Aika trilogian.

Ensin pieni alustus. Margaret Weis ja Tracy Hickman kirjoittivat ensimmäiset 8 kirjasarjan osaa eli kolmiosaisen Dragonlance Kronikat- trilogian, Legendat- trilogian, sekä kirjat Uusi Sukupolvi ja Kesätulen Lohikäärmeet.

Heikko ja sekava tekele. Tämän lukeminen oli totaalista ajanhaaskausta.

Kirja sijoittuu 1600 luvun jälkipuoliskon noitavainojen aikakauteen. Vaikutteita kirjaan on otettu Salemin noitaoikeudenkäynneistä ja nuorien tyttöjen massahysteriasta ja noituus syytöksistä. Päiväkirjamuotoon kirjoitettua tekstiä on sujuva lukea, mutta jotenkin sisältö jäi latteahkoksi. _^(26.7.2022)

Tarina toimi itselleni hyvänä muistutuksena nykyisen lihateollisuuden julmuudesta. Tarinassa eläinkarjan tilalla on vaan ihmiskarja. Arvostin kirjassa myös epätavanomaista lopetusta. _^(30.7.2022)

Tutkimusretkikunnalla on vaarallinen tehtävä päästä merellä aikaisemmin kartoittamattomaan paikkaan, missä on mausoleumi. Samaa tapahtumaa käydään eri aikakausina ja eri paikoissa – 1800 luvun alussa matkataan meritse purjelaivalla ja 1800 luvun loppupuoliskolla höyrylaivalla, 1920 luvulla zeppeliinillä ja määrittelemättömässä ajassa tulevaisuudessa avaruusaluksella. Kivasti kirjailija oli saanut ajanhenkeä eri aikakausille. Pidin 1800-luvun osioista eniten. Tarinan pohdintana on mm. ihmisyys. _^(5.8.2022)

Tarina killasta, joka harjoitti pimeyden palvontaa ja uhrimenoja. Killan pääjehut olivat rikkaan suvun vanhimpia, jotka eivät kaihtaneet mitään keinoja saavuttaakseen kuolemattomuuden. Tapahtumat käydään sotilasjuntan hallitsemassa Argentiinassa.

Hyvä kirja jälleen. Hyvin samantyylinen kuin ensimmäinenkin. En osaa sanoa, kumpi on parempi. Pidin kohdasta, jossa valitut vaihtavat osia keskenään. Muutamat naurutkin siitä sai. Loppu on yllättävä ja surullinen.

Ehkä paras Andy Weirin kolmesta tähän mennessä suomennetuista romaaneista. Pidin Weirille tutusta kevyestä huumorista ja etenkin empaattisuudesta, mikä tässä kirjassa oli vahvasti mukana. _^(27.9.2022)

Kokoelmassa on 7 kauhutarinaa, jotka on kirjoitettu vuosina 2011 -2014. Monissa kertomuksissa käytetään puhetyylistä kerrontaa ja aaveet ovat tarinoissa hyvin edustettuina. Omaan makuuni kokonaisuus jäi melko keskinkertaiseksi. _^(9.10.2022)

Minulla on kaksijakoiset fiilikset kirjasta. Tarina ja kerrontahan on hyvä, mutta tämä ei oikein ollut minua varten kuitenkaan. Alku veti itselläni tosi hyvin, mutta ilmeisesti väsyin kohtuullisen raskaaseen tarinankuljetukseen, jossa tarinaa ei kerrota aikajärjestyksessä ja lukeminen vaatii kautta linjan tarkkaavaisuutta, jotta tarinasta saa kaiken irti. Raskaalla en tarkoita sitä, etteikö teksti olisi sujuvaa ja ihan nopealukuistakin. _{^(30.10.2022)}

Tarinan alku oli tylsänpuoleinen ja kerronta tuntui jäykältä. Ennen puoltaväliä tarina alkoi käymään kuitenkin vetävämmäksi. Tarinan uskottavuus oli nyt mitä oli, mutta lopulta ihan viihdyttävää luettavaa, kun pääsi ensin vauhtiin. _^(3.1.2023)

Tarinoissa on suomalaisesta kansanperinteestä kotoisin olevaa uskomusta vainajista, jotka pääsevät palaamaan eri keinoin takaisin elämään. Kalman väki lienee lähtökohtana tarinoiden Puolieläville. Hitonhauta niminen paikka on myös olemassa Keski-Suomessa. Kokoelman tarinoilla on yhtenäinen linja samaan mytologiaan. Tarinat vetivät hyvin puoleensa. Suosikkini tarinoista oli lapsihahmoihin keskittyvä Metsäorpo. _^(7.1.2023)

Tämä elokuvasta tehty kirjaversio oli kömpelö. Ainakin tarinan alku oli sekavasti kerrottu ja suomentajan sanavalinnat ja lauserakenteet oli kummallisia ihan huvittavuuteen asti. Häiritsevää, kun tuli kiinnitettyä liikaa huomiota kömpelöön kirjoitukseen, jolloin itse tarinan seuraaminen kärsi. Ei se tarinan juonikaan ollut kovin kummoinen. _^(11.1.2023)

Erittäin hienosti rakennettu epälineaarisesti kulkeva tarina. Henkilöt ovat aidon tuntuisia ja heidän elämiensä ja kohtaloidensa sivuaminen toisiinsa oli oivallisesti kerrottu. Tarina veti puoleensa niin, että olisi tehnyt mieli lukea tarina yhdellä rupeamalla. Lukiessa oli todella kiinnostunut miten tarinan langanpäät kytkeytyvät yhteen ja miten tarina päättyy. _^(17.1.2023)

Kirjassa on viisi kummitustarinaa 1800-luvun tunnetuilta kirjailijoita.

Hämärätarinoita novellissa matkaoppaat kertovat kummitustarinoita toisilleen. Marmoriritarit tarinassa kirkon patsaat lähtevät liikkeelle aina pyhäinpäivänä. Amerikkalaisperhe ei ottanut Cantervillen kummituksen pelotteluyrityksiä todesta vaan kujeili kummituksen kustannuksella. Ratavartija näki kohtalonsa haamun välityksellä. Kummitustarinassa kivijättiläisen haamu halusi rauhallisen leposijan.

Tämä oli ehdottomasti huonoin tämän sarjan kirjoista. Venyi ja mateli ja oli todella tuskastuttavaa luettavaa ..

Antologiatyyppisenä käännösprojektina toteutettu kokoelma nostaa esiin tarinankerrontaa arvokkaana asiana sinänsä. Mun mielestäni se juuri on pohjoismaisen kulttuuriperinnön rikkaus - kaiken ei aina tarvitse olla "järkevää", "totta", "vakavaa" tai "taiteellista". Joskus on aivan mahtava etuoikeus sukeltaa menneisyyteen sen kautta, mitä ajanviete on saattanut ihmisten kesken olla.

Minä kertojasta on tullut somejulkkis löydettyään ensimmäisenä kaverinsa kanssa avaruudesta kotoisin olevan patsaan. Patsas nimettiin Carliksi. He julkaisivat Carl ilmiöistä videoita You Tubeen. Seurasi rikastuminen, haastatteluja ja tv esiintymisiä. Seuraavaksi oli sitten kirjan tekemisen vuoro.

Tarinan näyttämönä on uniikin luonnon ja eläimistön omaava Galápagos saaret. Luonnonvalinta onkin merkittävä osa tarinan kulkua. Luonnonvalinta ja sattuma muovaavat sen minkälainen elämä ja ihminen on miljoonan vuoden päästä. Tapahtumien kulussa toisen epäonni on toisen onni ja selviytymisedellytys.

Tarina oli todentuntuinen sillä tapahtumat sijoittuvat naapurimaahan ja maailmanmenossa on vahvasti esillä nykymaailman ilmiöitä. Ilmastokriisi on kuitenkin edennyt jo nykypäivää pidemmälle. Ilman kuumuutta kuvataan niin, että sen ahdistavuuden tuntee. Kerronta on makuuni hieman liian hidasta ja ihmissuhde kuviot eivät ole myöskään ominta kiinnostuksen aiheitani. En pitänyt näkökulmahahmoista, tietty pinnallisuus esiintyi ainakin parissa yksilössä. Kerronnassa nykytilanne vaihtuu takaumaksi ja takaisin lennosta, mutta tarina on silti hyvin seurattava. _^(27.2.2023)

Kirja on yleisvaikutelmaltaan aika lämminhenkinen, vaikka synkempääkin sisältöä löytyy. Kirjassa käytetään muiden kirjojen hahmoja ja juonen palasia hyväksi. Tarinassa viitataan kirjailijoihin, heidän kirjoihinsa ja hahmoihin sekä erilaisiin satuihin. Ray Bradburyn Paha saapuu portin taa on yksi sellainen kirja, joka sai huomiota. Ihan mukava luettava, vaikka ainakin alussa olisi voinut hieman tiivistää. _^(16.2.2023)