Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Hieno tarina upealla kuvituksella höystettynä.
Jotenkin Martin osaa jopa tällaiseen lapsille/nuorille suunnattuun teokseen luoda tunnelman, joka pitää aikuislukijankin otteessaan. Ei ole itselleni ollenkaan tavallista, että tälläinen lastenkirjallisuus sytyttäisi millään tasolla. Varsinkaan, jos pohjalla ei ole jotain nostalgialisää omasta lapsuudesta.
Hankin tämän omaksi joskus kymmenen vuotta sitten sillä suosituksella, että tämä on kirja kirjoista jokaiselle tosilukijalle. Ei olisi kannattanut hankkia eikä lukea, vaan käyttää tämäkin aika johonkin toiseen kirjaan.
Neljä toisistaan mukavasti eroavaa, tehokasta ja lyhyttä tarinaa leijonan metsästyksestä, älykkäiden elämänmuotojen auttamisesta, kaivoskuilusta ja delfiineistä. Tarinat on julkaistu Isaac Asimov’s Science Fiction Magazine -lehdessä numeroissa 6. heinäkuuta ja 3. elokuuta 1981. Bob Shaw:n tarinan ympäristö tuo mieleen Hugh Howien Siilo-tarinat.
Erinomainen scifi-asetelma ja tieteellisen tarkka kuvaus. Hyvin tiivistä kerrontaa. Mukavan lyhyitä lukuja. Joissakin kohdissa sivun tai lyhyemmän aikaa oli vaikea seurata kerrontaa. Epäilen, että syy on suomennoksessa. Kirjassa Clarke yrittää kuvata myös jonkin verran päähenkilöiden ihmissuhteita ja tuntemuksia. Mutta ihmismielen ja -elämän kuvauksessa Clarke ei pääse lähelläkään Frederik Pohlin tasoa. Tämä kirja on hyvä scifi- ja seikkailutarina.
Luin tämän aikoinaan silloin uutena ja nyt reilun kymmenen vuoden päästä uudestaan. Itse tykkäsin tästä ensimmäisellä kerralla enempi kuin nyt uusintalukukerralla. Nuortenkirjojen kategoriassa tämä on keskitasoa ja sisältää sitä perusteiniarkea seurustelusuhteineen. Kurkistus tulevaisuuteen Facebookin kautta oli ideana hyvä, mutta ei kuitenkaan ole oikein kestänyt aikaa, koska Facebook ei ole samanlainen hitti kuin tuolloin. Tämä ei siis todennäköisesti uppoa enää nykyteineille luettavaksi, vaan enempi niille entisille teineille, jotka olivat aikoinaan Facebookissa liiankin kanssa.
En voi muuta kuin ihmetellä miten hyvin tämä nainen kirjoittaa. Ruumis on sairas mutta hengen liekki palaa sitäkin kirkkaammin..! Nostan hattua varsinkin koettuani jotain samanlaista... Jään iloisena ja mieleltäni ravittuna odottamaan pian koittavaa jatkoa. Bravo, Rebecca Yarros..!!
Pohjoisen legendat -sarjan seitsemännessä ja viimeisessä osassa nivotaan valtava tapahtumien kokonaisuus yhteen. Päähenkilöiden tarinat lomittuvat ja pysyvät ominaan, koetaan menetyksiä ja saavutetaan voittoja. Maailma ei ole enää entisensä.
The Empyrean -sarjan toisessa osassa Violet aloittaa toisen vuotensa Basgiathin sotakorkeakoulussa. Nyt on saatu ensimmäisen vuoden sähläykset hoidettua ja todellinen opiskelu alkaa. Toki Violet puuhailee kaikenlaista muutakin tuikitärkeää ja perhosia vatsaan synnyttävää opintojensa lisäksi. Ja sitten homma lähtee aivan laukalle.
Valtakunta-sarjan neljännessä osassa siirrytään seuraamaan vanhimman Archeronin siskon, Nestan, edesottamuksia. Tiedossa on raivokasta taistelua itsensä ja muiden kanssa, mutta myös yhteyksiä ja uusia päämääriä.
Olihan tässä 865 sivun mittaisessa kirjassa riittävästi luettavaa ja ihan täysiverinen seikkailu. Olin aluksi epäileväinen, koska Nesta ei hahmona ole ollut minulle se läheisin. Mutta tätä lukiessa pääsimme hänen kanssaan kyllä yhteisymmärrykseen siitä, että ihan hyvä tyyppi hän on.
Kirjan maailma on erittäin kiehtova ja yksityiskohtainen ja siihen on mukava uppoutua. Vaikka Nonna onkin lapsi ja kirja on tarkoitettu lapsille sopivaksi, niin kirja ei kuitenkaan tunnu lapselliselta. Oikeastaan sen lähinnä tunnistaa lapsille suunnatuksi siitä, ettei taistelukohtauksienkaan kuvauksissa ole raakuutta. Lisäksi Nonnakin oikeastaan tunnistaa lapseksi vain siitä, että tämä aina kaipaa kaitsijaa, oli se sitten Fenris tai joku muu.
Tykkäsin kovasti, valitettavan vähän on tälläistä nykyään. Pitää alkaa vanhoilla päivillä lukemaan taas englanniksi.
Koko sarja oli omasta mielestäni erittäin hyvä.
Marisin joskus, että missä se on se kaikki fantasia, jossa tavallinen työssäkäyvä kyökkipalvelija pääsisi keskelle maagista myllerrystä. No se on justiin tämä!
Pratchettia on haastava suositella kellekään, koska ne jotka pitävät Pratchettista, tykkäävät Pratchettista jo. Mutta jos pidät sekä lämminhenkisestä huumorista että yhteiskuntaongelmien pyörittelystä ja jos aidosti rakastat fantasiakirjallisuutta kaikkine mahdottomuuksineen ja kliseineen, kokeile ehdottomasti! Tämä oli hauskaa ja täynnä ihanan värikkäitä hahmoja, joiden arkipähkäily on sekä viihdyttävää että samastuttavaa, kuitenkaan taikuutta ja selittämättömiä ihmeitä unohtamatta.
Rakastuin hahmojen välisiin keskusteluihin sekä lohikäärmeiden piikkitteleviin vuorosanoihin.
Samanlainen teos kuin Hobitti Tolkienin silmin (kts. ko. arvio).
Vähemmän valmiita teoksia ja enemmän luonnoksia kuin HTS:ssä, koska Tolkien ei tehnyt viimeisteltyjä kuvia juurikaan TSH:ta varten. Näitä luonnoksiakin on otettu melko paljon mukaan TSH:n uuteen tekijän kuvittamaan yhteisniteeseen.
Alkuteos The Dying Earth julkaistu 1950, käännös suomeksi 1988. Sisältää kuusi lyhyehköä miekka, magia ja neito -tarinaa, jotka ovat osin kytköksissä toisiinsa. Tolkieniin verrattuna humoristisempaa ja raadollisempaa tarinointia. Erinomainen suomennos, kieli on rikasta ja runsaasti kuvailevaa. Tarinat ovat ihan kelpoja, hieman huumoriakin. Paikoin tuli mieleen Edgar Rice Burroughsin Mars-kirjasarjan asetelmat. Tiettävästi Dungeon & Dragons -lautapelin pelimekaniikkaan Vancen taikuuden lainalaisuudet ovat vaikuttaneet merkittävästi. En ole Harry Pottereita lukenut, mutta voisin kuvitella, että Jack Vancen tarinoilla on ollut vaikutusta niihinkin.
Alkuteos julkaistu 1965, käännös suomeksi 1995. Humoristinen tarina, jossa kritisoidaan erityisesti armeijan koneistoa. Hyvin synkkä kuva tulevaisuudesta ja ihmiskunnasta. Tätä lukiessa tuli paikoin mieleen Linnunradan käsikirja -kirjasarja, Kubrickin Full Metal Jacket, Franz Kafkan Oikeusjuttu ja Alien-elokuva. Paikoin hauska, mutta pohjavireeltään hyvin synkkä tarina.
En yleensä lue tällaista kirjallisuutta. Kirjan kansi herätti huomioni ja jäin totaalisesti koukkuun kahden ensimmäisen sivun jälkeen. Aivan älyttömän mielenkiintoiset henkilöhahmot ja juoni. Kiitos mukavuusalueelta poistumiselle tällä kertaa!
Todella iso pettymys verrattuna Hobbin muihin suomennettuihin kirjoihin. Antikliimaksia alusta loppuun.
Jatkuvan juonittelun, julmuuden, väkivallan ja sadismin vastapainoksi kirjasta uupuu lähes täysin inhimillisyys ja syvällisyys, joita Hobbin muissa kirjoissa on.
Kopioin nyt pääosin ensimmäiseen osaan kirjoittamani arvion muihinkin osiin, koska luin koko sarjan peräjälkeen, enkä oikein muista mitä kuului mihinkin kirjaan.
Ehdottomasti sarja jonka aion lukea uudestaankin, ja kirja tempaisi heti mukaansa. Harmittelen nyt, että luin Thone of Glassin ennen Valtakunta-sarjaa (siitä ensimmäinen osa nyt luettu juuri) koska mielestäni tässä kirjoitustyyli, tai ehkä kerronnan eteneminen enemmänkin, on sujuvampaa eikä jätä aukkoja juurikaan. Ei toki myöskään selitä liikaa asioita.
Kopioin nyt pääosin ensimmäiseen osaan kirjoittamani arvion muihinkin osiin, koska luin koko sarjan peräjälkeen, enkä oikein muista mitä kuului mihinkin kirjaan.
Ehdottomasti sarja jonka aion lukea uudestaankin, ja kirja tempaisi heti mukaansa. Harmittelen nyt, että luin Thone of Glassin ennen Valtakunta-sarjaa (siitä ensimmäinen osa nyt luettu juuri) koska mielestäni tässä kirjoitustyyli, tai ehkä kerronnan eteneminen enemmänkin, on sujuvampaa eikä jätä aukkoja juurikaan. Ei toki myöskään selitä liikaa asioita. Eka osa luettu nyt kahteen kertaan, koska ensimmäisen osan luin joskus vuosia sitten kun olin kirjan löytänyt kirpputorilta, enkä löytänyt silloin paria seuraavaa osaa käytettyinä (harvoin ostan kirjoja uutena), joten sarjan luku jäi kesken kunnes muutama viikko sitten sain kahta lukuun ottamatta lopun sarjan ostettua, ja kun en ole näitä kahta mistään löytänyt (Taistelun myrskyt ja Aamunkoiton torni), jouduin antamaan periksi ja ostin ne e-kirjoina. Luin siis lasipalatsin uudestaan ja lopun sarjasta vajaassa kahdessa viikossa kunnes pari päivää sitten sain viimeisen luettua loppuu. Joten todella hyvä ja mukaansa tempaava sarja. Oli useita yllätyksiä jopa minulle, vaikka olen kirjoja ja eniten fantasiaa, lukenutkin yli 40 vuoden ajan. Hahmot hyvin kuvattuja, ja monessa kohtaa suorastaan vihasin miten idiootti joku osasi olla. Ja ssi myöskin itkeä useammassakin kohtaa. Joten todella hyvä sarja.
Kopioin nyt pääosin ensimmäiseen osaan kirjoittamani arvion muihinkin osiin, koska luin koko sarjan peräjälkeen, enkä oikein muista mitä kuului mihinkin kirjaan.
Ehdottomasti sarja jonka aion lukea uudestaankin, ja kirja tempaisi heti mukaansa. Harmittelen nyt, että luin Thone of Glassin ennen Valtakunta-sarjaa (siitä ensimmäinen osa nyt luettu juuri) koska mielestäni tässä kirjoitustyyli, tai ehkä kerronnan eteneminen enemmänkin, on sujuvampaa eikä jätä aukkoja juurikaan. Ei toki myöskään selitä liikaa asioita. Eka osa luettu nyt kahteen kertaan, koska ensimmäisen osan luin joskus vuosia sitten kun olin kirjan löytänyt kirpputorilta, enkä löytänyt silloin paria seuraavaa osaa käytettyinä (harvoin ostan kirjoja uutena), joten sarjan luku jäi kesken kunnes muutama viikko sitten sain kahta lukuun ottamatta lopun sarjan ostettua.
Kopioin nyt pääosin ensimmäiseen osaan kirjoittamani arvion muihinkin osiin, koska luin koko sarjan peräjälkeen, enkä oikein muista mitä kuului mihinkin kirjaan.
Ehdottomasti sarja jonka aion lukea uudestaankin, ja kirja tempaisi heti mukaansa. Harmittelen nyt, että luin Thone of Glassin ennen Valtakunta-sarjaa (siitä ensimmäinen osa nyt luettu juuri) koska mielestäni tässä kirjoitustyyli, tai ehkä kerronnan eteneminen enemmänkin, on sujuvampaa eikä jätä aukkoja juurikaan. Ei toki myöskään selitä liikaa asioita. Eka osa luettu nyt kahteen kertaan, koska ensimmäisen osan luin joskus vuosia sitten kun olin kirjan löytänyt kirpputorilta, enkä löytänyt silloin paria seuraavaa osaa käytettyinä (harvoin ostan kirjoja uutena), joten sarjan luku jäi kesken kunnes muutama viikko sitten sain kahta lukuun ottamatta lopun sarjan ostettua.
Kopioin nyt pääosin ensimmäiseen osaan kirjoittamani arvion muihinkin osiin, koska luin koko sarjan peräjälkeen, enkä oikein muista mitä kuului mihinkin kirjaan.
Ehdottomasti sarja jonka aion lukea uudestaankin, ja kirja tempaisi heti mukaansa. Harmittelen nyt, että luin Thone of Glassin ennen Valtakunta-sarjaa (siitä ensimmäinen osa nyt luettu juuri) koska mielestäni tässä kirjoitustyyli, tai ehkä kerronnan eteneminen enemmänkin, on sujuvampaa eikä jätä aukkoja juurikaan. Ei toki myöskään selitä liikaa asioita. Eka osa luettu nyt kahteen kertaan, koska ensimmäisen osan luin joskus vuosia sitten kun olin kirjan löytänyt kirpputorilta, enkä löytänyt silloin paria seuraavaa osaa käytettyinä (harvoin ostan kirjoja uutena), joten sarjan luku jäi kesken kunnes muutama viikko sitten sain kahta lukuun ottamatta lopun sarjan ostettua, ja kun en ole näitä kahta mistään löytänyt (Taistelun myrskyt ja Aamunkoiton torni), jouduin antamaan periksi ja ostin ne e-kirjoina. Luin siis lasipalatsin uudestaan ja lopun sarjasta vajaassa kahdessa viikossa kunnes pari päivää sitten sain viimeisen luettua loppuu. Joten todella hyvä ja mukaansa tempaava sarja. Oli useita yllätyksiä jopa minulle, vaikka olen kirjoja ja eniten fantasiaa, lukenutkin yli 40 vuoden ajan. Hahmot hyvin kuvattuja, ja monessa kohtaa suorastaan vihasin miten idiootti joku osasi olla. Ja sai myöskin itkeä useammassakin kohtaa. Joten todella hyvä sarja.
Kopioin nyt pääosin ensimmäiseen osaan kirjoittamani arvion muihinkin osiin, koska luin koko sarjan peräjälkeen, enkä oikein muista mitä kuului mihinkin kirjaan.
Ehdottomasti sarja jonka aion lukea uudestaankin, ja kirja tempaisi heti mukaansa. Harmittelen nyt, että luin Thone of Glassin ennen Valtakunta-sarjaa (siitä ensimmäinen osa nyt luettu juuri) koska mielestäni tässä kirjoitustyyli, tai ehkä kerronnan eteneminen enemmänkin, on sujuvampaa eikä jätä aukkoja juurikaan. Ei toki myöskään selitä liikaa asioita. Eka osa luettu nyt kahteen kertaan, koska ensimmäisen osan luin joskus vuosia sitten kun olin kirjan löytänyt kirpputorilta, enkä löytänyt silloin paria seuraavaa osaa käytettyinä (harvoin ostan kirjoja uutena), joten sarjan luku jäi kesken kunnes muutama viikko sitten sain kahta lukuun ottamatta lopun sarjan ostettua, ja kun en ole näitä kahta mistään löytänyt (Taistelun myrskyt ja Aamunkoiton torni), jouduin antamaan periksi ja ostin ne e-kirjoina. Luin siis lasipalatsin uudestaan ja lopun sarjasta vajaassa kahdessa viikossa kunnes pari päivää sitten sain viimeisen luettua loppuu. Joten todella hyvä ja mukaansa tempaava sarja. Oli useita yllätyksiä jopa minulle, vaikka olen kirjoja ja eniten fantasiaa, lukenutkin yli 40 vuoden ajan. Hahmot hyvin kuvattuja, ja monessa kohtaa suorastaan vihasin miten idiootti joku osasi olla. Ja ssi myöskin itkeä useammassakin kohtaa. Joten todella hyvä sarja.
Kopioin nyt pääosin ensimmäiseen osaan kirjoittamani arvion muihinkin osiin, koska luin koko sarjan peräjälkeen, enkä oikein muista mitä kuului mihinkin kirjaan.
Ehdottomasti sarja jonka aion lukea uudestaankin, ja kirja tempaisi heti mukaansa. Harmittelen nyt, että luin Thone of Glassin ennen Valtakunta-sarjaa (siitä ensimmäinen osa nyt luettu juuri) koska mielestäni tässä kirjoitustyyli, tai ehkä kerronnan eteneminen enemmänkin, on sujuvampaa eikä jätä aukkoja juurikaan. Ei toki myöskään selitä liikaa asioita. Eka osa luettu nyt kahteen kertaan, koska ensimmäisen osan luin joskus vuosia sitten kun olin kirjan löytänyt kirpputorilta, enkä löytänyt silloin paria seuraavaa osaa käytettyinä (harvoin ostan kirjoja uutena), joten sarjan luku jäi kesken kunnes muutama viikko sitten sain kahta lukuun ottamatta lopun sarjan ostettua, ja kun en ole näitä kahta mistään löytänyt (Taistelun myrskyt ja Aamunkoiton torni), jouduin antamaan periksi ja ostin ne e-kirjoina. Luin siis lasipalatsin uudestaan ja lopun sarjasta vajaassa kahdessa viikossa kunnes pari päivää sitten sain viimeisen luettua loppuu. Joten todella hyvä ja mukaansa tempaava sarja. Oli useita yllätyksiä jopa minulle, vaikka olen kirjoja ja eniten fantasiaa, lukenutkin yli 40 vuoden ajan. Hahmot hyvin kuvattuja, ja monessa kohtaa suorastaan vihasin miten idiootti joku osasi olla. Ja ssi myöskin itkeä useammassakin kohtaa. Joten todella hyvä sarja.