Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Mainio novellikokoelma, jossa ei ole yhtään huonoa tarinaa.
Kokoelman aloittaa sopivan outo Bonnie ja Clyde tyylinen kasari aikaan sijoittuva tarina Pitkä kuuma kesä. Hautalaa ei syyttä ole verrattu Stephen Kingiin. Mielestäni yhtymäkohta on siinä, miten kirjailijat tulkitsevat aikaa ja yleistä maailmanmenoa. He molemmat kykenevät luomaan aidon tuntuisen ympäristön tarkkanäköisyydellään ajankuvasta. Hautalan ympäristö on usein Suomi (Vaasan seutu), Kingillä taas oma asuinseutunsa Maine.
Tapahtumat sijoittuvat pieneen sisäänlämpiävään Chapel Croft nimiseen kylään Englannissa. Kylän historiassa 1500-luvulla roviolla poltettiin protestantteja, jotka eivät suostuneet luopumaan uskostaan - heidän mukanaan kaksi teinityttöä. Tästä juonsi tapa risunukkien polttamiseen vuosittain merkkipäivänä. Yhteisössä kirkko ja perinteet ovat tärkeitä ja sukuja, jotka polveutuvat marttyyreista kunnioitetaan ja heillä on vaikutusvaltaa yhteisössä. Historiassa piilee pohja nykyhetken kuolemantapauksille ja mysteerille.
Sørensenin kirja on nopealukuinen, vetävä, ja aikuisen harkinnalla varmasti jopa nuorempien lukijoiden viihteeksi sopiva esitys pohjoismaisista myyteistä. Eduksi on, että se on julkaistu ennen pahinta amerikkalaista viikinkibro-buumia, joten se osaa tarvittaessa yhä nauraa jumalhahmoille ja historiallisen tarinaperinteen kummallisuuksille - kuten kuuluu.
Luin koko setin ja toivon etten olis lukenut. Luin, koska toivoin hyvää loppua. Käteen ei jäänyt mitään.
Tiedettä kirjassa on paljon. Avaruustiedettä ja varmasti monia muita tieteen haaroja, joita tarvitaan avaruuslentämisessä mukaan lukien viestinnän mahdollistaminen sekä geologiaa kuuperän tutkimisessa. Kertojana on kokenut astronautti, joten tekniikan kuvailun paikkansapitävyyttä ei ollut syytä epäillä. Välillä tuntui, että yksityiskohtainen teknologiasta kertominen oli pääosassa tarinaa ja juoni tuli siinä sivussa. Juonen pääelementtinä on Neuvostoliiton ja Amerikan välinen kyräily kylmänsodan aikana, jossa Kuun valloittamisen kunnia on osa tarinaa. (26.3.2023)
Merkillinen tarina, jossa sekoitetaan muun muassa filosofiaa, taidetta, ajan virtaa ja mysteeriä. Pääosin tarinan lukeminen sujui kuitenkin hyvin ja juoni oli myös jokseenkin kiinnostava. Aikamatkustus ja elämän kulun muuttaminen on aina kiinnostava aihepiiri. Toisaalta kirjan taidefilosofointi osuudet olivat melko väsyttäviä. Kirjan perusteella Kännön muitakin kirjoja voisin hyvinkin harkita luettavaksi, jos ne olisivat maksimissaan tämän kirjan pituisia. Taitaa kuitenkin olla niin, että kirjailijan myöhemmät teokset ovat melkoisia järkäleitä, joten uskoisin, että ne jäävät minulta lukematta. (9.4.2023)
John Ajvide Lindqvist on itselleni lähtökohtaisesti kauhukirjailija. Nytkin luulin tarttuvani kauhukirjaan, mutta kauhua kirjassa oli harmillisen vähän.
Kirja kertoo neljän sukupolven naisista, joilla on perinnöllinen kyky ”Kuulla” tulevaisuuteen. Berit, Anita, Siw ja Alva. Alva on lapsi ja hänellä kyky on vahvin – hän pystyy aistimaan tapahtumia viikkojen päähän tulevaisuuteen ja pystyy myös siirtämään esineitä/asioita tulevaisuuteen. Yliluonnollinen aines on kirjassa kuitenkin vähäistä ja tarina kertoo ennemminkin kirjan henkilöiden välisistä suhteista nykypäivän Ruotsissa. Henkilökuvan lomassa tarinassa käsitellään Ruotsin yhteiskunnan epäkohtia. Tilaa saa pakolaistilanne, joka on poikinut toisaalta rikollisuutta, toisaalta syrjintää. Yhteiskunnassa vallalla oleva ihmisten eriarvoisuus nousee myös esille. Mm. halveksunnan kohteiksi katukuvassa joutuvat ylipainoiset naiset. (16.4.2023)
Tässä yhteiskunnallisessa scifi kirjassa käsitellään ihmisoikeuksia ja luokkajakoa. Tapahtumat sijoittuvat kansanäänestyksen kynnykselle, missä päätetään ”Merkinnän” pakollisuudesta. Merkinnällä testataan ihmisen kykyä empatiaan ja tuloksien perustella yhteiskunta jakautuu. Asialla on kannattajansa ja vastustajansa sekä hyvät ja huonot puolet riippuen katsantokannasta. Kirjassa on eri lähtökohdista olevia hahmoja, joilla on omat näkökulmansa asiaan. Hahmojen tarinat linkittyvät kivasti toisiinsa.
Kirja kertoo orjuudesta ja orjuutta vastaan taistelevasta maanalaisesta liikkeestä 1800-luvun Amerikassa. Aika hidassoutuinen, loppupuolella tarina alkoi vähän kyllästyttää eli liian pitkä kirja sisältöön nähden. (14.5.2023)
Itsetuhoinen ja tasapainoton valokuvaaja, Cass, sai haastattelu tehtävän syrjäiselle Paswegas saarelle, mistä kesäasukkaat olivat jo poistuneet talven tieltä. Harva asui saarella talven yli ja ne, jotka asuivat, olivatkin aika kummallista väkeä. Mantereen puolella on niin ikään pieni harvaan asuttu kaupunki Burnt Harbor, missä osa tapahtumista käytiin. Synkänpuoleinen tarina, jossa tunnelma oli paikoin onnistuneesti kammottavaa. (18.5.2023)
Reipas varhaisnuorille suunnattu fantasia seikkailu villinlännen ympäristössä. En koe lajityyppiä omakseni. Tuntui kuitenkin, että tarina oli lajissaan ihan mukiinmenevä. (25.5.2023)
Tapahtumat sijoittuvat kaupunkilaisnuoren Kristianin kesälomaan mummolassa. Maalla tapahtuu kaikkea yliluonnollista. Harmi, kun tarina ei temmannut yhtään mukaansa. (19.6.2023)
Tarina alkoi varsin mukaansatempaavasti. Alku kerrottiin aikajanalla takaperoisesti ja hetken kesti, että pääsi jyvälle, mistä oikein on kyse. (En lukenut ennakkoon takakantta enkä mitään muutakaan kirjaesittelyä.) Kerronta jatkui menneisyys/nykyisyys vuorottelulla ja paksun kirjan luki mielellään loppuun saakka. Lopussa pedataan jatko-osaa varten, mutta tarina ei jää kuitenkaan kesken. (29.6.2023)
Ihan kivasti rakennettu tarina, jossa mysteeriä ratkotaan takaperoisella kerronnalla. (15.7.2023)
Tapahtumien ajankohta on joskus 2037 jälkeinen aika – ehkä 2040 luku eli kirjaa kirjoittaessa 60-luvulla hyvän matkaa tulevaisuudessa, mutta nykyhetkestä katsottuna vain lähitulevaisuudessa. Kirja kertoo pääosin Kuussa kulkevan matkustaja-aluksen (veneen) onnettomuuden pelastusoperaatiosta. Tämä tarina lukeutuu niihin Clarken kirjoihin, joista pidin avaruuden kuvailuineen kaikkineen. (10.8.2023)
Kaikkiin tarinoihin liittyy sama maaginen lipas, joka päätyy päähenkilön Gwendyn haltuun hänen ollessa eri ikäinen. Ensimmäisessä tarinassa hän on teini/nuori aikuinen, toisessa tarinassa menestynyt kirjailija/poliitikko ja viimeisessä ikääntyvä muistisairas. Kirjassa on viittauksia Kingin aiempaan tuotantoon. Ei hirveästi temmannut mukaansa tämä kahden kirjailijan yhteystyönä syntynyt kokonaisuus. (26.8.2023)
Kanadan pohjoisosaan on perustettu tutkimusasema, jonka tarkoitusperä selviää lukiessa. Kaikki aseman sotilaalliset tiedeihmiset ovat naisia. Päätapahtumat sijoittuvat vuosiin 2049-2050, mutta tapahtumia on myös aikaisemmasta ajankohdasta lähitulevaisuudessa.
Murhabotti robotin mietteitä sai seurata jälleen sarjan toisessa osassa. Ei kovin vetävä ollut. Enismmäinen osa vielä meni uutuuden viehätyksenä, mutta toisessa osassa ei tuotu mitään uutta ja juonikaan ei ollut erikoinen. (26.6.2024)
Kevyehkö ja huumoria sisältävä scifi seikkailu, jonka keskiössä tutkimus retkikunnan turvaksi pestattu oman tahdon omaava androidi. Lyhyen ja palkitun kirjan luki ihan mielellään, mutta siinä kaikki. (11.5.2023)
Alkuperäisessä vuonna 1977 julkaistussa romaanissa oli keskiössä todellinen henkilö Edward M. Kennedy presidenttinä. Myöhemmin 1986 vuoden laitokseen kirjailija muutti tarinaan Yhdysvaltain ensimmäiseksi naispresidentiksi kuvitteellisen Florentyna Kanen. Perusjuoni on pysynyt kirjassa samana, mutta kirjaan on tehty lukuisia niin merkittäviä kuin pienempiäkin muutoksia. Uusi laitos on pelkästään poliittinen trilleri, kun taas ensimmäisessä laitoksessa oli vaihtoehtohistoriallista sisältöä. Luin jälkimmäisen version kirjasta.
Kirjassa jahdataan pahuuden entiteettiä – vapaana kulkevaa Sielua, jolla on kyky siirtyä tappamansa ihmisen ruumiiseen. Tarinaa kerrotaan kolmessa aikaikkunassa. Jokaisessa on mukana kuolemattomuuteen kirottu Hugo Blackwood. Vapaiden sielujen olemassaolo juontaa juurensa vuoteen 1582. Kahden FBI agentin näkökulmat kerrotaan vuosina 1962 ja 2019. Tarina ei ollut erityisen jännittävä eikä vetävä. (6.10.2024)
Mahdollisuus lukea kirja tuli minulle vähän vahingossa, joten päätin tarttua siihen ihan sivistääkseni itseäni. Tuskin olisin oma-aloitteisesti tullut tätä lukeneeksi.
Kirjan vahvuus on ehdottomasti mukavasti soljuva ja yksityiskohtainen kerrontatapa. Kirja kannattaa lukea yhdeltä istumalta tai ainakin pitkissä pätkissä, jotta pysyy paremmin kärryillä. Jos on lukemisessa pidempiä taukoja niin tahtoo vähän unohtua kenestä olikaan kyse milloinkin. Toisaalta ei se suuresti haitannut vaikka oli unohtunutkin.
Lin mielestä hänen isänsä uusi naisystävä on hyvin epäilyttävä tyyppi, ihan selkeä mantikora. Ihmisen kasvot, leijonen ruumis, kynnet ja häntä. Kukaan muu vain ei näe sitä kuin hän. Niinpä Lin täytyy ryhtyä toimiin pelastaakseen itsensä ja veljensä ennen kuin äitipuoli iskee.