Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Ihmisten turhamaisuuden, välinpitämättömyyden ja oman edun tavoittelun aiheuttama luonnon ja elinympäristön saastuminen on tarinassa pää asiallinen aihe. Osansa tarinassa saa köyhien riisto ja heidän huonot ja myrkylliset työolosuhteet.
Tarinassa käsitellään tärkeitä asioita ja juonikin veti aika hyvin, mutta se ei pitänyt otteessaan ihan tasaisella intensiteetillä. (1.2.2022)
Kirjan keskeisenä teemana on luontokato ja luonnonvaraisten eläinten sukupuuttoon kuoleminen.
Tarina kuljetus on alussa tylsää ja kirjoituskin tuntui kankealta. Välissä tarina on monilta osin masentava ja päähenkilön käyttäytyminen on rasittavaa. Kokonaiskuva tapahtumissa on epäuskottava. Lopulta tarina kuitenkin välitti surullisen tunteen eli kirja tavallaan parani loppua kohti mentäessä. (20.2.2022)
Alkupuoli, missä kuvattiin Arra tytön elämän alkutaipaletta kaikessa kurjuudessaan, oli kirjan parasta ja tunnepitoisinta antia. Romanssin mukaan tulo ja tarinan läpivienti sitä kautta laski omaa kiinnostustani tarinaan. Kokonaisuudessa kuitenkin hyvä kirja. (5.3.2022)
Tarinassa ollaan melkein koko ajan veden varassa - laivassa, paatissa, kanootissa. Maailmaa on koetelleet tulvat, jotka on nostaneet veden pinnan mantereelle niin, että vain korkeimmat kohdat, vuoristoiset alueet ovat kuivalla maalla.
Teksti on hyvin kirjoitettua ja sujuva lukuista, mutta tarina eikä siinä esiintyvät ihmiset vedonneet minuun millään tavalla macho kulttuurista puhumattakaan. Kirjassa kuvataan enimmäkseen Oscarin äidin ja siskon elämää sekä muiden sukuun tai lähipiiriin kuuluvien elämää siinä sivussa Oscarinkin. (25.3.2022)
Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1898 ja lähtökohtana Britanniaan, mutta muuallakin käydään. Sarjakuvassa seikkailee 1800-luvun lopun kirjallisuuden supersankareita useita: Ainakin Wilhelmina Murray aka Mina Harker, Tutkimusmatkailija Allan Quatermain, Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde, Näkymätön mies Griffin, Kapteeni Nemo ja Tohtori Fu Manchu.
Kirja on kerrottu Klaran, androidin, näkökulmasta kiinnostavasti. Klara on älykäs, mutta sen älykkyys on erilaista ihmisälyyn verrattuna. Klara oppii koko ajan lisää tekemällä havaintoja, mutta ei ole kaikki voipa ja tekee myös virhearviointeja. Tarinaa lukiessa oli koko ajan odottavalla kannalla tulevasta. Maailmankuva aukenee pikkuhiljaa ja tarina etenee hitaanlaisesti. Näin ollen toimintapainotteisesta vauhdikkuudesta pitävä voi tylsistyä kirjan parissa, näin ei käynyt minulle. (2.4.2022)
Kirjan päähenkilö Karou on normaali elämässä taideopiskelija Prahassa. Toisessa elämässä hänellä on hirviöistä koostuva perhe ja hän keräilee hampaita eri maailmankolkista kasvatti-isälleen. Kirjassa käydään enkelten eli serafien ja paholaisten eli kimeerien välistä taistelua. Tarina ei kuitenkaan ole perinteinen hyvä ja paha vastakkain asettelu. Kimeereissä on hyviksiä ja pahiksia kuten myös serafeissa.
Sarja oli kokonaisuudessaan varsin hyvä. Tämä viimeinen osa oli makuuni vähiten vetävä, vaikka oli siinäkin hetkensä ja toki niputti tapahtumat päätökseen. (11.11.2022)
Kirja alkoi suoraan mihin edellinen osa päättyi ja tuntuukin, että jatkaisi kesken jääneen kirjan lukemista. Tarina sen kun syvenee ja paranee edetessään kasvaen suuremman mittakaavan spektaakkeliksi. (27.4.2022)
Tarina lähtee käyntiin omaperäisellä otteella ja sen maailmassa on paljon kiehtovia elementtejä. Kirjan alkupuolisko oli varsin mukaansatempaavaa ja ennalta arvaamatonta luettavaa. Loppupuoliskossa tarinan päälinja laantui tavanomaisemmaksi, mutta säilytti kuitenkin kiinnostavuutensa. Kirja ei mielestäni toimi itsenäisenä teoksena, koska tarina jäi täysin kesken – jatkot on siis luettava. (13.2.2022)
Pohjustus tarinassa on pitkä, mutta niin on vähän pakko ollakin tämän tyyppisessä tarinassa, jonka juonirakenne perustuu mysteeriin ja eri näkökulmia on paljon. Pääasiassa vasta viimeisten 150 sivun aikana vyyhti puretaan ja seuraa pikkuhiljaa paljastukset.
Kirja kertoo kahden nuoren naisen välisestä syvästä ystävyydestä ja erosta.
Varsinkin alkupuolella tarinan eteneminen oli hidasta ja toistavaa. Karsimista olisi saanut olla reippaasti ja lyhentää tarina vaikkapa pienoisromaani mittaiseksi. Tässä mitassa tarina kävi tylsähköksi. Dystopiana tarinassa ei ollut toivomaani omaperäisyyttä. Jos maailmaa rinnastaa reaalimaailmaan, mieleen tuli ensimmäisenä Ulkokansalaisten yhteneväisyys Amerikan intiaaneihin. Ulkokansalaisilla oli intiaanikulttuurin omaisia rituaaleja ja eristäminen ja ruokakiintiöt toivat mieleen reservaatit. Jonkin verran kaikuja oli myös keskitysleireistä. Naisten alistaminen taas toi mieleen reaalimaailman muslimi kulttuurin. (9.4.2022)
Kirjan tapahtumat käydään yhden päivän aikana – päivänä, jolloin kaupungissa on syysfestivaalit. Toki tarinassa on takaumia eli kerrotaan muistakin ajanjaksoista ja tapahtumista. Hyvää kerrontaa, kuten Jääskeläiseltä voi odottaakin. Loppupuolen käänne viimeisteli hienosti kokonaisuuden. (3.6.2022)
Tarina on hyvin kirjoitettu, niin kuin Itärannan aiemmatkin teokset. Voi olla, että tämäntyyppinen kuvailu ei ole minun juttuni, vaikka kirjailijan ensimmäisestä Teemestarin kirjasta pidinkin paljon. Toisaalta itse tarinakaan ei ollut kovin kiinnostava, ehkä siksi kirja jäi melko valjuksi itselleni. (19.6.2022)
Kirjan alku ”Joonan tarina” sijoittuu kaukaiseen menneisyyteen muinaiseen Assyriaan ja on kerrottu Yonahin näkökulmasta. Loppu kirjasta on nykyajassa meteorologi Leena Lindin näkökulmaa. Yhteistä tarinoille on ukkosen loihtiminen huilulla. Pidin alun vanhasta tarinasta enemmän kuin suhdekiemuroita sisältävästä nykyaikaan sijoittuvasta päätarinasta. (5.7.2022)
Mahtava, joskin myös raaka ja monesti vastenmielinen tarina. Hahmot ovat siitä huolimatta loistavia ja kuvun mysteeri jaksaa kiehtoa aina taidokkaaseen loppuratkaisuun asti.
Kuvun Alla on pitkä, eeppinen tiiliskivi ja Kingin parhaimmistoa.
Kingin paras kirja sitten Musta Torni- sarjan. Herääminen on hieman aliarvostettu teos ja Kingin myöhempää tuotantoa, mutta mielestäni se on paljon parempi kuin esim. Hohto, Duma Key tai SE, joita pidetään yleisesti klassikkoina.
Kubrickin elokuva on parempi kuin tämä kirja, mikä on harvinaista sillä yleensä asia on päinvastoin.
Hohtoa on usein kuvailtu kaikkien aikojen parhaaksi kauhukirjaksi, mutta mielestäni se ei yllä Kingin parhaiden tasolle.
Uskoisin että kirja on parempi jos et ole nähnyt elokuvaa.
Aikuisellekin toimiva, monisyinen ja viihdyttävä nnuortenromaani, joka peittoaa ykkösosan heittämällä! Tää oli tosi jännä, tosi hauska, ja välillä ihanan karmiva.
Kalmanperho-sarja jatkaa positiivisia yllätyksiä ja saa mut kadehtimaan sitä, miten jännittäviä, nokkelia ja viehättäviä romaaneja nuorille tehdään. Oon oikeestaan sitä mieltä, että tää on varmaan parasta fantasiaa tällä hetkellä. Avausosa oli onnistunut pulahdus synkeään portaalifantasiaan ja teini-ikäisen kokoisiin murheisiin pikkukylämiljöössä. Pimeyden paimenessa tarina syvenee kokonaisen fantasiamaailman hovijuonitteluksi, hahmojen monipuoliseksi persoonalliseksi kehitykseksi ja hyönteismäisen haltijaväen mysteerin aukaisuksi. Oli mahtavaa päästä tutustumaan ykkösosassa hahmoteltuihin päähenkilöihin nyt syvemmin. Ja tämä on matkakertomus, joka oikeasti tykkää matkustamisesta! Kaupunkeja, kyliä, metsiä, synkkää ja värikästä, tuttua ja vierasta!
Arvostelen kerralla koko Viides Aika trilogian.
Ensin pieni alustus. Margaret Weis ja Tracy Hickman kirjoittivat ensimmäiset 8 kirjasarjan osaa eli kolmiosaisen Dragonlance Kronikat- trilogian, Legendat- trilogian, sekä kirjat Uusi Sukupolvi ja Kesätulen Lohikäärmeet.
Kirja sijoittuu 1600 luvun jälkipuoliskon noitavainojen aikakauteen. Vaikutteita kirjaan on otettu Salemin noitaoikeudenkäynneistä ja nuorien tyttöjen massahysteriasta ja noituus syytöksistä. Päiväkirjamuotoon kirjoitettua tekstiä on sujuva lukea, mutta jotenkin sisältö jäi latteahkoksi. (26.7.2022)
Tarina toimi itselleni hyvänä muistutuksena nykyisen lihateollisuuden julmuudesta. Tarinassa eläinkarjan tilalla on vaan ihmiskarja. Arvostin kirjassa myös epätavanomaista lopetusta. (30.7.2022)